Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 24.08.2011 - klo:10:25 »Hei Mirjam!
En pääse kovin helposti kiinni kysymykseesi. Se on toisaalta niin laaja - ja toisaalta siihen voisi vastata vain yhdellä sanalla. Hahmottelen jotain.
Hyvin vaikea sanoa. Toisaalta ajattelen, ettei ole tarviskaan kysellä järjestystä. Yhdistävän tekijänä kun on uhrautuva rakkaus, joka on niin miehen ja vaimon kuin ihmisen ja Jumalan välisen suhteen ydin. Kristus uhrautuu ja näkee vaivaa seurakuntansa eteen. Huipentumana on uhrautuminen ristinkuolemaan. Paavali käyttää tätä esimerkkinä siitä, kuinka aviomiehen on oltava valmis rakastamaan vaimoaan, jopa antamaan henkensä hänen puolestaan. Eikä ole reilua, että tällaiseen rakkauteen vastattaisiin itsekkäästi, joten naiselle annetaan ohje kunnioittaa, niin kuin seurakuntakin kunnioittaa Kristusta. Kuvio on mielestäni raamatullisen rakkauden peruskaava: omasta tinkiminen toisen parhaaksi. Se on sama riippumatta siitä, mille elämän osa-alueelle se viedäänkään.
Historian saatossa tulkintoja on varmasti ollut vaikka minkä verran. Mutta ihan varmasti yksi väärä tulkinta on erottunut muiden joukosta. Ihmiset näet lukevat Raamattua mieluiten toisen puolesta. Miehet ovat lukeneet kohtaa sivuuttaen itseä kohtaan esitetyt vaatimukset ja vaatien naisilta kunnioitusta ja alistumista. Toisinkin päin kohtaa on mahdollista lukea, mutta en usko, että yhtä yleistä olisi ollut, että naiset olisivat alkaneet perätä miehiltään suuria uhrauksia.
Mielestäni Paavalin tapa käyttää tätä Kristus ja seurakunta -asetelmaa on erinomainen, vaikkakin äärimmäisen vaikea käytännössä. Mutta se vain todenmukaisesti havainnollistaa avioliittossa osoitettavan raamatullisen rakkauden haasteellisuutta. Kristuksen tapa hallita perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Kristus on uhrannut itsensä valtavalla epäitsekkyydellä. Ihmistä ei pakoteta Jeesuksen seuraajaksi. Kaikki on vapaaehtoista. Seurakunta voi valita tiensä, seuraako vai ei.
Oma mielipiteeni miehenä tämän kohdan äärellä on aika arka. Koen, että miehelle asetetaan siinä valtava vastuu ja suorastaan mahdoton tavoite: Nainen, ole kuin seurakunta. Mies, ole kuin Kristus.
Vastaukseni oli todella suppea. Esitä jatkokysymyksiä, niin osaan lähteä liikkeelle haluamaasi suuntaan.
En pääse kovin helposti kiinni kysymykseesi. Se on toisaalta niin laaja - ja toisaalta siihen voisi vastata vain yhdellä sanalla. Hahmottelen jotain.
Kumpi oli ensin, muna vai kana? Paavali antaa ohjeita avioliittoon, ja sitten käyttää vertauskuvana tuota, kun on niin kätevä vertauskohta? Avioliitossa on jotain samaa kuin Jumalan suhteessa ihmiseen, ja siksi nuo ohjeet? Jotain muuta, mitä?
Hyvin vaikea sanoa. Toisaalta ajattelen, ettei ole tarviskaan kysellä järjestystä. Yhdistävän tekijänä kun on uhrautuva rakkaus, joka on niin miehen ja vaimon kuin ihmisen ja Jumalan välisen suhteen ydin. Kristus uhrautuu ja näkee vaivaa seurakuntansa eteen. Huipentumana on uhrautuminen ristinkuolemaan. Paavali käyttää tätä esimerkkinä siitä, kuinka aviomiehen on oltava valmis rakastamaan vaimoaan, jopa antamaan henkensä hänen puolestaan. Eikä ole reilua, että tällaiseen rakkauteen vastattaisiin itsekkäästi, joten naiselle annetaan ohje kunnioittaa, niin kuin seurakuntakin kunnioittaa Kristusta. Kuvio on mielestäni raamatullisen rakkauden peruskaava: omasta tinkiminen toisen parhaaksi. Se on sama riippumatta siitä, mille elämän osa-alueelle se viedäänkään.
Lainaus
Millä eri tavoin tuota ollaan tulkittu ja mitä mieltä olet itse asiasta?
Historian saatossa tulkintoja on varmasti ollut vaikka minkä verran. Mutta ihan varmasti yksi väärä tulkinta on erottunut muiden joukosta. Ihmiset näet lukevat Raamattua mieluiten toisen puolesta. Miehet ovat lukeneet kohtaa sivuuttaen itseä kohtaan esitetyt vaatimukset ja vaatien naisilta kunnioitusta ja alistumista. Toisinkin päin kohtaa on mahdollista lukea, mutta en usko, että yhtä yleistä olisi ollut, että naiset olisivat alkaneet perätä miehiltään suuria uhrauksia.
Mielestäni Paavalin tapa käyttää tätä Kristus ja seurakunta -asetelmaa on erinomainen, vaikkakin äärimmäisen vaikea käytännössä. Mutta se vain todenmukaisesti havainnollistaa avioliittossa osoitettavan raamatullisen rakkauden haasteellisuutta. Kristuksen tapa hallita perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Kristus on uhrannut itsensä valtavalla epäitsekkyydellä. Ihmistä ei pakoteta Jeesuksen seuraajaksi. Kaikki on vapaaehtoista. Seurakunta voi valita tiensä, seuraako vai ei.
Oma mielipiteeni miehenä tämän kohdan äärellä on aika arka. Koen, että miehelle asetetaan siinä valtava vastuu ja suorastaan mahdoton tavoite: Nainen, ole kuin seurakunta. Mies, ole kuin Kristus.
Vastaukseni oli todella suppea. Esitä jatkokysymyksiä, niin osaan lähteä liikkeelle haluamaasi suuntaan.
