Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.11.2006 - klo:01:29 »Tervehdys Eero!
Olen jonkin aikaa mietiskellyt kysymystäsi. Olen yrittänyt pilkkoa seurakuntayhteyttä pienempiin palasiin ja miettinyt, mitä se mahtaisi olla. En kuitenkaan saa siitä tehtyä mitään erityisen hienoa rakennelmaa. Kristittyjen yhteys ja seurakuntayhteys on yksinkertaisesti "vain" kristittyjen keskinäistä elämää. Siihen kuuluu monia asioita, niin kuin mihin tahansa ihmisten väliseen elämään. Kristittyjen yhteydestä puhuttaessa keskitytään tietenkin erityisesti siihen, miten ihmisten välinen yhteys toteutuu uskonelämän parasta ajatellen. Poimin joitakin otoksia Raamatusta. Nämä poiminnat eivät ole jotenkin toinen toistaan loogisesti seuraavassa järjestyksessä, vaan ne edustavat erilaisia aiheeseen liittyviä asioita satunnaisessa järjestyksessä.
Ensinnäkin kristittyjen yhteyden perusta on siinä, että seurakunta on kuin perhe. Sillä on yksi ainoa Isä - Jumala - ja yksi ainoa Herra - Jeesus Kristus, meidän veljemme. Kristityt ovat Jeesuksen tähden toisilleen sisaria ja veljiä, joten heillä on aina jotain, mikä heidät yhdistää. Käytännössä olen itse huomannut, että täysin ventovieras ihminen on heti paljon läheisempi ihminen, jos huomaan hänenkin olevan Kristukseen uskova. Joku kumma yhteys siinä vain on. Jeesus puhuu siitä "ylimmäispapillisessa rukouksessaan". Teksti on vähän vaikea heti sisäistää, mutta tässäpä se kuitenkin on:
Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi.
Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut,
jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. ... Minä rukoilen, että he kaikki
olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin
olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he
olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa,
he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt
minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. Isä, minä tahdon,
että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he
näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut
minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut,
mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet
lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä,
jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä
näin pysyisin heissä. (Joh. 17:11, 21-26)
Samaa asiaa käsitellään huomattavasti yksinkertaisemmin paria lukua aikaisemmin:
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää,
ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen
viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon
hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. (Joh. 15:4-5)
Kristittyjen yhteys on yhteyttä Kristukseen ja sitä kautta toisiin uskoviin. Koska Kristus on yhdistänyt uskovat toisiinsa, antaa Raamattu todella paljon ohjeita sen yhteyden vaalimiseen ja sovussa elämiseen. Tässä yksi sellainen:
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne
kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus
teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen
luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo,
johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on
Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.
Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt
hyväksi antaa. ... Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja
evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki
seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me
kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen
ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden,
silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten
heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me
noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen,
häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien
jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin
ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. (Ef. 4:1-7, 11-16)
Tuossa pätkässä on muutamia kristittyjen yhteyden avainasioita. Yhteys muodostuu siitä, että on vain yksi "ruumis", eli yksi seurakunta. Siihen kuuluvat kaikki Kristukseen uskovat ihmiset maailmassa. Heillä on yksi ainoa Herra ja yksi usko ja yksi toivo. Jos jokainen kristitty uskoisi "omalla tavallaan" ja "uskon kyllä, mutten niin kuin Raamattu opettaa" –tyylillä, ei olisi mitään todellista kristittyjen yhteyttä. Olisi vain erilaisia kristityksi itseään nimittävien ihmisten kerhoja. Nyt meillä on yhteys. Meillä on sama Herra ja yksi usko syntien anteeksisaamisesta ja yksi toivo iankaikkisesta elämästä.
Tämän yhteyden luo kristittyjen sydämissä asuva Pyhä Henki. Se auttaa ja velvoittaa kristittyjä rakastamaan toisiaan. Veljistä ja sisarista on pidettävä huolta ja tuettava matkalla kohti lopullista yhteistä päämäärää. Avuksi tähän tehtävään Jumalan Henki on antanut ja antaa erilaisia armolahjoja. Kristittyjen yhteys ei siis perustu toinen toisensa kloonina elämiseen. Kristityt ovat erilaisia. Usko on yhteinen, mutta jo tehtävät seurakunnassa ovat erilaisia, muusta "maallisesta" elämästä puhumattakaan. Aivan ensimmäisten kristittyjen eli Jerusalemin alkuseurakunnan elämä on siis hienoa ja arvokasta, muttei ohje kaikille maailman kristityille.
Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät
keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi
ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja
tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä.
He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin
kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan
he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He
ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti
heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat. (Ap. t. 2:42-47)
Toisten keskinäinen kunnioitus on tietenkin aina voimassa oleva tavoite ja määräys elämälle. Mutta kommunismia lähentelevä yhteisomistus oli Jerusalemin kristittyjen toimintamalli, eikä siitä ole mitään määräystä. Vanhan kansan sanonta "yhteisiä ovat uskovien tavarat" ei ole Raamatun määräämä kristittyjen yhteyden tavoite. Keskinäinen rakkaus ja puutteessa olevan auttaminen kyllä on.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.
Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen
toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli,
palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa
hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa
iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä.
Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.
Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa
pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on
mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
(Room. 12:9-18)
Kristittyjen keskinäisellä rakkaudella on myös ankara puolensa. Kristittyjen yhteyden vaalimiseksi Raamattu kehottaa noudattamaan myös oikeanlaista kovuutta:
Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee
sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota
mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ”jokainen asia on vahvistettava kahden
tai kolmen todistajan sanalla”. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita
seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin
pakanaan tai publikaaniin. (Matt. 18:15-17)
Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi
elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita,
riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä
kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan
veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja,
juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes
aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia?
Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset
tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
(1. Kor. 5:9-13)
Kysyit, miten kristittyjen yhteys toteutuu nykyään käytännössä. Perusteidensa osalta se toteutuu yhtä hyvin kuin aina tähänkin asti, koska yhteyden perusta ei ole ihmisissä vaan yhdessä Herrassa. Hän hoitaa kyllä oman osansa täydellisesti aina ja siksi olemme oikeasti yhtä keskenämme.
Keskinäisen rakkauden, toinen toisesta huolehtimisen, yhteisen uskon ja väärin tekevän veljen nuhtelemisen osalta tilanne on vaihdellut aikojen saatossa. Nykyään kovin mielellään korostetaan uskoa yksityisasiana; halutaan, että jokainen saa muodostaa uskonsa itse ja vierastetaan todella paljon, jos joku tulee ojentamaan väärinkäytöksistä. Siinä mielessä kristittyjen yhteys ei käytännössä toteudu aina hyvin. Mutta ei saa kuvitella, että se olisi virheettömästi pelannut syntisillä ihmisillä koskaan. Parannettavaa on koko ajan.
Tämä oli pitkä vastaus, mutten osaa sanoa, osuinko ollenkaan siihen, mitä halusit tietää. Kysy tarkennuksia lisää, jos meni ohi.
