Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 20.01.2012 - klo:13:09 »Tervehdys Juhani!
Kirkosta eronnut voi päästä taivaaseen. Kirkon jäsenyys ei ole millään tavalla pääsylippu Jumalan luo. Ihmiseltä kysytään ainoastaan uskoa ja turvautumista kuolleeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen.
Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja
julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen
uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra,
ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt
hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko
tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen
uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikka-
laisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra,
ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat
häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka
huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
(Room. 10:9-13)
Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun
on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat: "Usko
Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun
perhekuntasi." (Ap. t. 16:30-31)
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään,
ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet,
mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää
ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte
lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa,
teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka
ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme,
kutsuu." (Ap. t. 2:37-39)
Kukaan ihminen ei voi koskaan sanoa toisen ihmisen sydämen tilasta mitään varmaa. Ihminen kyllä kertoo omilla teoillaan paljon uskostaan. Jos joku haluaa erota kirkosta liittymättä mihinkään muuhun uskonnolliseen yhteisöön, hän usein haluaa viestittää toisille ihmisille, että hän ei usko mihinkään. Mielestäni tällaisesta kuviosta puhutaan Heprealaiskirjeessä:
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia,
niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista
toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran
päivän olevan. Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin,
senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden,
ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
(Hepr. 10:25-27)
Tämä ei siis tarkoita, että liian vähäinen kirkossa käyminen tai kirkosta eroaminen olisivat kadotustuomion syy. Ymmärrykseni mukaan tämä tarkoittaa sitä, että seurakunnan hylkääminen on ollut seurausta siitä, että kyseinen henkilö on luopunut uskostaan - eli ainoasta syntien sovittajasta, Jeesuksesta.
Kirkosta eroaminen voi yhtä hyvin johtua vaikka taloudellisista syistä tai riitautumisesta jonkun kirkon jäsenen kanssa. Nykyään ihmisiä eroaa myös siksi, että he kokevat, että kirkko on luopunut alkuperäisestä uskostaan. Tosin viimeksi mainitut yleensä liittyvät johonkin toiseen kristilliseen yhteisöön tai kirkkoon.
Syitä eroamiseen on monia, mutta mikään niistä ei varmuudella kerro ulkopuoliselle kyseisen ihmisen uskon laatua ja sydämen tilaa. Olen toki aina enemmän huolissani niistä, jotka eroavat ja etääntyvät kauemmas Sanan äärestä, kuin niistä, jotka säännöllisesti osallistuvat seurakunnan toimintaan ja kohtaavat toisia kristittyjä.
Kirkosta eronnut voi päästä taivaaseen. Kirkon jäsenyys ei ole millään tavalla pääsylippu Jumalan luo. Ihmiseltä kysytään ainoastaan uskoa ja turvautumista kuolleeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen.
Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja
julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen
uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra,
ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt
hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko
tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen
uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikka-
laisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra,
ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat
häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka
huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
(Room. 10:9-13)
Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun
on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat: "Usko
Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun
perhekuntasi." (Ap. t. 16:30-31)
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään,
ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet,
mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää
ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte
lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa,
teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka
ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme,
kutsuu." (Ap. t. 2:37-39)
Kukaan ihminen ei voi koskaan sanoa toisen ihmisen sydämen tilasta mitään varmaa. Ihminen kyllä kertoo omilla teoillaan paljon uskostaan. Jos joku haluaa erota kirkosta liittymättä mihinkään muuhun uskonnolliseen yhteisöön, hän usein haluaa viestittää toisille ihmisille, että hän ei usko mihinkään. Mielestäni tällaisesta kuviosta puhutaan Heprealaiskirjeessä:
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia,
niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista
toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran
päivän olevan. Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin,
senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden,
ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
(Hepr. 10:25-27)
Tämä ei siis tarkoita, että liian vähäinen kirkossa käyminen tai kirkosta eroaminen olisivat kadotustuomion syy. Ymmärrykseni mukaan tämä tarkoittaa sitä, että seurakunnan hylkääminen on ollut seurausta siitä, että kyseinen henkilö on luopunut uskostaan - eli ainoasta syntien sovittajasta, Jeesuksesta.
Kirkosta eroaminen voi yhtä hyvin johtua vaikka taloudellisista syistä tai riitautumisesta jonkun kirkon jäsenen kanssa. Nykyään ihmisiä eroaa myös siksi, että he kokevat, että kirkko on luopunut alkuperäisestä uskostaan. Tosin viimeksi mainitut yleensä liittyvät johonkin toiseen kristilliseen yhteisöön tai kirkkoon.
Syitä eroamiseen on monia, mutta mikään niistä ei varmuudella kerro ulkopuoliselle kyseisen ihmisen uskon laatua ja sydämen tilaa. Olen toki aina enemmän huolissani niistä, jotka eroavat ja etääntyvät kauemmas Sanan äärestä, kuin niistä, jotka säännöllisesti osallistuvat seurakunnan toimintaan ja kohtaavat toisia kristittyjä.
