Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 20.01.2012 - klo:16:04 »Hei Pirjo!
Kiitos rehellisestä ja avoimesta kysymyksestä! Erityiskiitos siitä, ettet kasannut minulle paineita, vaan totesit, että vasta taivaassa taitavat nämä asiat ratketa. Olen samaa mieltä. Yritän silti pohtia asiaa.
Heti alkuun totean, että jollain tavalla tätä aihetta on yleisellä tasolla pohdittu aiheessa Pahan alkuperä ja kärsimyksen ongelma. Kannattanee vilkaista myös tuossa linkissä olevaa viestiketjua.
On surullisen totta, että syntymässä ihmiselle annetaan hyvin erilaisia palikoita elämäänsä varten. Yksi syntyy kultalusikka suussa tie taivasta myöten auki erilaisia mahdollisuuksia. Toinen köyhään, mutta hurskaaseen kristittyyn perheeseen, jossa saa turvallisen kasvuympäristön ja evankeliumin sanoman mutta muuten vaatimattoman alun. Kolmas kommunistiseen tai islamilaiseen valtioon ilman jokapäiväistä mahdollisuutta kuulla sanomaa Kristuksesta. Neljäs pakolaisleirille kohtalonaan nälkäkuolema alle vuoden ikäisenä. Ihmisten mahdollisuudet määräytyvät suurelta osaltaan jo syntymässä. Sinä kerroit saaneesi elämän palikoiden mukana haavoja jättäneen hylkäämiskokemuksen.
Liitän vastaukseeni aika paljon kohtia Raamatusta. Ensimmäiseksi haluan poimia erilaisiin lähtötilanteisiin liittyviä sanoja. Jotkut niistä ovat aika tylyjä. En pysty muistamaan mitään kohtaa, joka liittyisi suoraan sinun elämäntilanteeseesi, joten pyydän, ettet kiinnitä huomiota kohtien sivulauseisiin ja asiayhteyteen. Ne ovat jopa tuomitsevan kuuloisia. Haluan vain nostaa esille niiden pääsanoman: Jumala tuntee luotunsa ja tietää, ettei hän ole laittanut kaikkia samalla lähtöviivalle.
Jeesus kuvaa vertauksessaan ihmisten käyttämää aikaansa täällä maan päällä kolmella palvelijalla:
Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa,
toiselle kaksi ja kolmannelle yhden,
kullekin hänen kykyjensä mukaan.
Sitten hän muutti maasta. (Matt. 25:15)
Rehellisesti Jeesus toteaa sen, että ihmisille on annettu eri määrä palikoita elämään. Vertauksen loppu ei kuitenkaan puhu mitään siitä, että kaikilta vaadittaisiin sama lopputulos. Toisessa kohdassa Jeesus vielä alleviivaa sitä:
Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan,
ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta
vastaamaan. (Luuk. 12:48b)
En ajattele, että tämä millään tavalla vastaisi varsinaiseen kysymykseesi. Haluan vain, ettet kokisi mitään painetta siitä, että koet elämässäsi jääneesi pahasti takamatkalle muihin kilvoittelijoihin verrattuna. Jumala tuntee jokaisen pohjia myöten. Myös hänen mahdollisuutensa.
Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa
pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on,
eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole.
(2. Kor. 8:12)
Samat asiat löytyvät parin muunkin raamatunkohdan kautta. Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. Siksi myös Jumala tarvitsee ihmisiä erilaisiin elämäntilanteisiin. Koska hän haluaa, että sanoma Kristuksesta menisi jokaisen luo, tarvitaan hyvin erilaisia ihmisiä sen kuljettajiksi:
Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia
astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset
on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön.
(2. Tim. 2:20)
Jumalan suunnitelmiin ei kuulu, että Jumalan perheessä kuuluu olla vain hopeisia kynttilänjalkoja ja kullattuja lusikoita, koska elämässä tarvitaan myös kauppakassia, silitysrautaa, paistinpannua, vessaharjaa ja lapiota. Vaikka toisia astioita esitellään mieluummin kuin toisia, ovat ne kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeitä:
Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on
profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa
vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas,
saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa
yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä
vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei
jää palkkaansa vaille. (Matt. 10:41-42)
Myös Paavali komppaa näitä Jeesuksen sanoja, kun puhuu 1. Kor. 12-14 armolahjaopetuksessaan siitä, että erilaiset lahjat ovat seurakuntaruumiissa tärkeitä. Esille nostetaan liian helposti niitä, jotka näyttävät dynaamisilta ja edustuskelpoisilta, mutta eivät olekaan yhtä tärkeitä. Jumalan voima päin vastoin näyttäytyy parhaiten silloin, kun ihminen on itse pieni ja heikko.
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin
tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta
eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin
ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia
mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme
hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
(2. Kor. 4:7-9)
Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään
saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä:
"Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi
hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen
vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä
hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta
Jumalan teot tulisivat hänessä julki." (Joh. 9:1-3)
Paavalista ennustettiin jo ennen tämän kääntymystä, että hän tulee kärsimään valtavan paljon. Jumala käytti Paavalia käsittämättömän tehokkaasti, mutta harva ihminen on joutunut niin hurjan paljon käymään läpi erilaisia koettelemuksia. Kaiken muun lisäksi Paavali kirjoitti omasta pistimestään, joka hänellä ruumiissaan oli. Sen merkityksestä hän oli saanut rukousvastauksen:
Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.
Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää
sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen
tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun
asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta,
loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista,
joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen
voimakas. (2. Kor. 12:7-10)
Olen nostanut esille monta raamatunkohtaa. Niistä ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, että ne jotenkin liittyisivät esittämääsi kysymykseen. Eivätkä ne juuri puhukaan siitä, mitä arkielämän epätasapuolisuuden suhteen pitäisi tehdä. Minä en osaa vastata, miksi Jumala antaa kullekin ihmiselle erilaisia kärsimyksiä, vaikeuksia ja vaivoja. Mutta Raamatusta käy selvästi ilmi, että vaikeuksien määrä elämässä ei ole merkki siitä, että henkilö olisi Jumalan hylkiö. Job kärsi valtavasti, vaikka häntä ylistetään yhdeksi Raamatun hurskaimmista ihmisistä.
Toivon, että uskaltaisit kaikkien vaikeuksiesi keskellä turvautua Jumalaan. Kaikki ei välttämättä muutu paremmaksi heti, kun rukoilee. Mutta se vasta kamalaa olisikin, jos ei uskalla edes rukoilla, kun luulee olevansa Jumalan hylkiö, jolla ei edes ole lupa rukoilla. Päinvastoin. Rukous on tarkoitettu juuri sille, joka kärsii ja kaipaa apua:
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon. (Jaak. 5:13a)
Lisäksi haluan rohkaista luottamaan Jumalan mahdollisuuksiin:
Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta,
se on mahdollista Jumalalle." (Luuk. 18:27)
"Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen
ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja
auta, jos sinä jotakin voit!" "Jos voit?" vastasi Jeesus.
"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Silloin pojan
isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"
(Mark. 9:22-24)
Jeesus itse on elänyt ihmisen elämän. Hänen taakakseen ja kärsimyksekseen nähdään usein vain ristin kuolema. Mutta on vaikea sanoa, mitä kaikkea hän on lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokenut. Ehkä yhteiskunnan hylkäämän ihmisen tunteita myös. Vielä aikuisenakin häntä taidettiin piikitellä siitä, että hän kantoi aviottoman lapsen leimaa. Jeesuksen kanssa keskustellessaan juutalaiset sanoivat mahdollista ivaa sisällyttäen: "Me emme ole porton poikia." (Joh. 8:41)
Lisäksi Jeesus itse koki, kuinka hän oli Jumalan hylkäämä:
Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja
rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä
ohitse. Hän sanoi: "Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista.
Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni
mukaan, vaan sinun." (Mark. 14:35-36)
Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä:
"Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani,
Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Matt. 27:46)
Siksi Jeesus ei todellakaan aja ketään pois. Hän ymmärtää ja haluaa auttaa:
Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa,
tulevat minun luokseni,
ja sitä, joka luokseni tulee,
minä en aja pois. (Joh. 6:37)
Toivottavasti vastaukseni antaa jotain valoa ajatuksiisi. Toivon, etten kuulostanut joltain helppoheikiltä, joka tarjoilee ratkaisuja liukuhihnalta. Tarkoitukseni oli vain rohkaista sinua luottamaan Jumalan lapsen asemaan ja oikeuteen kääntyä Jumalan puoleen. Saat Jeesuksen tähden pyytää rohkeasti kaikkea, mitä sydämesi haluaa. Jumala sinua siunatkoon!
Kiitos rehellisestä ja avoimesta kysymyksestä! Erityiskiitos siitä, ettet kasannut minulle paineita, vaan totesit, että vasta taivaassa taitavat nämä asiat ratketa. Olen samaa mieltä. Yritän silti pohtia asiaa.
Heti alkuun totean, että jollain tavalla tätä aihetta on yleisellä tasolla pohdittu aiheessa Pahan alkuperä ja kärsimyksen ongelma. Kannattanee vilkaista myös tuossa linkissä olevaa viestiketjua.
On surullisen totta, että syntymässä ihmiselle annetaan hyvin erilaisia palikoita elämäänsä varten. Yksi syntyy kultalusikka suussa tie taivasta myöten auki erilaisia mahdollisuuksia. Toinen köyhään, mutta hurskaaseen kristittyyn perheeseen, jossa saa turvallisen kasvuympäristön ja evankeliumin sanoman mutta muuten vaatimattoman alun. Kolmas kommunistiseen tai islamilaiseen valtioon ilman jokapäiväistä mahdollisuutta kuulla sanomaa Kristuksesta. Neljäs pakolaisleirille kohtalonaan nälkäkuolema alle vuoden ikäisenä. Ihmisten mahdollisuudet määräytyvät suurelta osaltaan jo syntymässä. Sinä kerroit saaneesi elämän palikoiden mukana haavoja jättäneen hylkäämiskokemuksen.
Liitän vastaukseeni aika paljon kohtia Raamatusta. Ensimmäiseksi haluan poimia erilaisiin lähtötilanteisiin liittyviä sanoja. Jotkut niistä ovat aika tylyjä. En pysty muistamaan mitään kohtaa, joka liittyisi suoraan sinun elämäntilanteeseesi, joten pyydän, ettet kiinnitä huomiota kohtien sivulauseisiin ja asiayhteyteen. Ne ovat jopa tuomitsevan kuuloisia. Haluan vain nostaa esille niiden pääsanoman: Jumala tuntee luotunsa ja tietää, ettei hän ole laittanut kaikkia samalla lähtöviivalle.
Jeesus kuvaa vertauksessaan ihmisten käyttämää aikaansa täällä maan päällä kolmella palvelijalla:
Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa,
toiselle kaksi ja kolmannelle yhden,
kullekin hänen kykyjensä mukaan.
Sitten hän muutti maasta. (Matt. 25:15)
Rehellisesti Jeesus toteaa sen, että ihmisille on annettu eri määrä palikoita elämään. Vertauksen loppu ei kuitenkaan puhu mitään siitä, että kaikilta vaadittaisiin sama lopputulos. Toisessa kohdassa Jeesus vielä alleviivaa sitä:
Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan,
ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta
vastaamaan. (Luuk. 12:48b)
En ajattele, että tämä millään tavalla vastaisi varsinaiseen kysymykseesi. Haluan vain, ettet kokisi mitään painetta siitä, että koet elämässäsi jääneesi pahasti takamatkalle muihin kilvoittelijoihin verrattuna. Jumala tuntee jokaisen pohjia myöten. Myös hänen mahdollisuutensa.
Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa
pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on,
eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole.
(2. Kor. 8:12)
Samat asiat löytyvät parin muunkin raamatunkohdan kautta. Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. Siksi myös Jumala tarvitsee ihmisiä erilaisiin elämäntilanteisiin. Koska hän haluaa, että sanoma Kristuksesta menisi jokaisen luo, tarvitaan hyvin erilaisia ihmisiä sen kuljettajiksi:
Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia
astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset
on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön.
(2. Tim. 2:20)
Jumalan suunnitelmiin ei kuulu, että Jumalan perheessä kuuluu olla vain hopeisia kynttilänjalkoja ja kullattuja lusikoita, koska elämässä tarvitaan myös kauppakassia, silitysrautaa, paistinpannua, vessaharjaa ja lapiota. Vaikka toisia astioita esitellään mieluummin kuin toisia, ovat ne kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeitä:
Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on
profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa
vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas,
saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa
yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä
vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei
jää palkkaansa vaille. (Matt. 10:41-42)
Myös Paavali komppaa näitä Jeesuksen sanoja, kun puhuu 1. Kor. 12-14 armolahjaopetuksessaan siitä, että erilaiset lahjat ovat seurakuntaruumiissa tärkeitä. Esille nostetaan liian helposti niitä, jotka näyttävät dynaamisilta ja edustuskelpoisilta, mutta eivät olekaan yhtä tärkeitä. Jumalan voima päin vastoin näyttäytyy parhaiten silloin, kun ihminen on itse pieni ja heikko.
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin
tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta
eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin
ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia
mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme
hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
(2. Kor. 4:7-9)
Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään
saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä:
"Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi
hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen
vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä
hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta
Jumalan teot tulisivat hänessä julki." (Joh. 9:1-3)
Paavalista ennustettiin jo ennen tämän kääntymystä, että hän tulee kärsimään valtavan paljon. Jumala käytti Paavalia käsittämättömän tehokkaasti, mutta harva ihminen on joutunut niin hurjan paljon käymään läpi erilaisia koettelemuksia. Kaiken muun lisäksi Paavali kirjoitti omasta pistimestään, joka hänellä ruumiissaan oli. Sen merkityksestä hän oli saanut rukousvastauksen:
Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.
Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää
sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen
tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun
asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta,
loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista,
joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen
voimakas. (2. Kor. 12:7-10)
Olen nostanut esille monta raamatunkohtaa. Niistä ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, että ne jotenkin liittyisivät esittämääsi kysymykseen. Eivätkä ne juuri puhukaan siitä, mitä arkielämän epätasapuolisuuden suhteen pitäisi tehdä. Minä en osaa vastata, miksi Jumala antaa kullekin ihmiselle erilaisia kärsimyksiä, vaikeuksia ja vaivoja. Mutta Raamatusta käy selvästi ilmi, että vaikeuksien määrä elämässä ei ole merkki siitä, että henkilö olisi Jumalan hylkiö. Job kärsi valtavasti, vaikka häntä ylistetään yhdeksi Raamatun hurskaimmista ihmisistä.
Toivon, että uskaltaisit kaikkien vaikeuksiesi keskellä turvautua Jumalaan. Kaikki ei välttämättä muutu paremmaksi heti, kun rukoilee. Mutta se vasta kamalaa olisikin, jos ei uskalla edes rukoilla, kun luulee olevansa Jumalan hylkiö, jolla ei edes ole lupa rukoilla. Päinvastoin. Rukous on tarkoitettu juuri sille, joka kärsii ja kaipaa apua:
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon. (Jaak. 5:13a)
Lisäksi haluan rohkaista luottamaan Jumalan mahdollisuuksiin:
Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta,
se on mahdollista Jumalalle." (Luuk. 18:27)
"Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen
ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja
auta, jos sinä jotakin voit!" "Jos voit?" vastasi Jeesus.
"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Silloin pojan
isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"
(Mark. 9:22-24)
Jeesus itse on elänyt ihmisen elämän. Hänen taakakseen ja kärsimyksekseen nähdään usein vain ristin kuolema. Mutta on vaikea sanoa, mitä kaikkea hän on lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokenut. Ehkä yhteiskunnan hylkäämän ihmisen tunteita myös. Vielä aikuisenakin häntä taidettiin piikitellä siitä, että hän kantoi aviottoman lapsen leimaa. Jeesuksen kanssa keskustellessaan juutalaiset sanoivat mahdollista ivaa sisällyttäen: "Me emme ole porton poikia." (Joh. 8:41)
Lisäksi Jeesus itse koki, kuinka hän oli Jumalan hylkäämä:
Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja
rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä
ohitse. Hän sanoi: "Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista.
Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni
mukaan, vaan sinun." (Mark. 14:35-36)
Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä:
"Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani,
Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Matt. 27:46)
Siksi Jeesus ei todellakaan aja ketään pois. Hän ymmärtää ja haluaa auttaa:
Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa,
tulevat minun luokseni,
ja sitä, joka luokseni tulee,
minä en aja pois. (Joh. 6:37)
Toivottavasti vastaukseni antaa jotain valoa ajatuksiisi. Toivon, etten kuulostanut joltain helppoheikiltä, joka tarjoilee ratkaisuja liukuhihnalta. Tarkoitukseni oli vain rohkaista sinua luottamaan Jumalan lapsen asemaan ja oikeuteen kääntyä Jumalan puoleen. Saat Jeesuksen tähden pyytää rohkeasti kaikkea, mitä sydämesi haluaa. Jumala sinua siunatkoon!
