Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 20.01.2012 - klo:20:57 »Tervehdys Tytykkä!
Kysymyksesi on erinomainen. Valitettavasti vastauksia minulla on tarjolla niukasti. Raamattu ei juurikaan puhu seurustelusta. Seurustelu ja vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on ihan varmasti kuulunut eri muodoissa kuvioihin koko ihmiskunnan historian ajan - huolimatta siitä, että avioliiton solmimiseen on lähes kaikissa kulttureissa jossain vaiheessa kuulunut asioista sopiminen myös vanhempien välillä.
Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi:
"Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat
minulle nuoremman tyttäresi Raakelin." Laban
sanoi: "Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin
jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan."
Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen
Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain
muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.
(1. Moos. 29:18-20)
Olisi outoa väittää, että seitsemän vuoden aikana nämä rakastuneet ihmiset eivät olisi seurustelleet siinä mielessä kuin me seurustelun ymmärrämme. Siitä huolimatta Raamattu ei tästä seurustelukuviosta puhu mitään. Ylipäätään Raamattu parisuhdeasioissa keskittyy pitkälti lopputulokseen sekä seksuaalisuuteen liittyviin ohjeisiin. Niistä enemmän tässä linkissä: Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto.
Kristillinen käsitys seurustelusta on, että sen päämäärä on avioliitto. Siksi seurustelusta puhuttaessa on hyvin perusteltua ottaa huomioon ylipäätään toisten ihmisten ja puolisoiden väliseen kunnioitukseen ja rakkauteen kehoittavat ohjeet. Asenteissaan, valinnoissaan ja keskinäisessä elämässä on hyvä suuntautua jo sitä kohti, jonne ollaan yhdessä taivaltamassa.
Valitettavasti tämän ajatusten pyörittelyn jälkeen en ole luovinut itseäni yhtään selvemmille vesille. Raamattu on lähes yhtä vaitonainen puolisoiden välisestä hengellisestä elämästä kuin seurustelustakin, mutta siitä sentään voidaan jotain jo sanoa.
Merkittävimmät kokonaisuudet ovat kieltoja mennä naimisiin ei-uskovan tai epäjumalia palvovan kanssa. Hengellinen elämä kuolee helposti, jos elämän tärkein ihminen ei usko samalla tavalla. Tätä aihetta olen käsitellyt laajemmin otsikossa Kristityn ja ei-kristityn suhde. Kysymyksesi ei koskenut tällaista tilannetta, joten en siihen pureudu tässä sen enempää. Kyseisestä linkistä saa kuitenkin hyvän käsityksen, kuinka tärkeänä Jumala pitää sitä, että puolisoilla olisi samanlainen vakaumus. Muuten on suuri riski, että uskova lähtee seuraamaan ei-uskovan puolisonsa jalanjäljissä.
Koska en pysty muistamaan mitään kysymykseesi suoraan liittyvää raamatunkohtaa, sanon omia mielipiteitäni. Ota ne sillä varauksella, että ne eivät todellakaan ole Jumalan sanaa.
Pidän seurustelusuhteeseen kuuluvaa hartauselämää tärkeänä. Uskovana eläminen ei ole aina helppoa. Siksi on hyvä, jos kumppani ei millään tavalla vastusta hengellistä elämää. Vielä parempi on, jos itselle tärkein ihminen ei ainoastaan hyväksy vaan tukee vakaumusta.
Perheen isälle annetaan Raamatussa paljon vastuuta, että hän ohjaisi perhettään Jumalan mielen mukaiseen suuntaan. Juutalaisille tärkein raamatunkohta, eli heidän uskontunnustuksensa, jatkuu seuraavilla jakeilla:
Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä
sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa
lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai
matkalla, makuulla tai jalkeilla. (5. Moos. 6:6-7)
Vaikka puolisoa ei tässä erikseen mainitakaan, veikkaan, ettei Jumalan suunnitellut puolisoita jätettävän osattomiksi samasta.
Paavali kirjoitti seuraavan pätkän erityisesti tulevia vainonaikoja ajatellen, mutta niissä oleva totuus on yleispätevä:
Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies
kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä,
miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas
huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi
vaimolleen mieliksi. Näin hän on jakautunut
kahtaalle. Samoin naimaton nainen ja nuori neito
kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta
olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä.
Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista
asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi.
Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en
sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään
kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä
Herran yhteydessä. (1. Kor. 7:32-35)
Mitä kovemmin jalat menevät alta ihastumisen ansiosta, sitä helpompi on unohtaa kaikki muu. Myös yhteys Jumalaan. Mikä sen hienompaa siis olisikaan, jos seurustelukumppanin kanssa saa olla tekemisissä niin, että se myös syventää suhdetta Jumalaan.
Ajattelen, että yhteinen rukous ja Raamatun lukeminen eivät palvele ainoastaan hengellistä elämää, vaan syventävät mitä merkittävimmin myös keskinäistä tuntemista ja luottamusta.
Hengellisistä asioista puhuminen ja rukoileminen ei välttämättä ole helppoa. Suomalaisina emme juuri ole oppineet elämään uskoa todeksi räiskyvästi. Puolisoiden on kuitenkin tarkoitus jakaa keskenään kaikki ilman salaisuuksia. Seurusteluvaiheessa on siksi hyvä puhua myös hengelliset asiat ja hartauselämän tarve selväksi. Poikaystäväsi kokee, ettei yhteinen rukoileminen ole tarpeen. Sinä koet, että se on tarpeellista. Yhteinen sävel on sitä, että kumpikin saisi sitä, mitä tarvitsee. Ei ehkä yhtä aikaa, mutta jollain tavalla tasapuolisesti.
Kanna rukouksissa tilannettasi Jumalan eteen. Keskustelkaa ja miettikää, mikä olisi teitä kumpaakin miellyttävä ratkaisu. Valitan, etten tämän tarkemmin osaa asiaan paneutua. Toivottavasti kuitenkin sait jotain eväitä.
Kysymyksesi on erinomainen. Valitettavasti vastauksia minulla on tarjolla niukasti. Raamattu ei juurikaan puhu seurustelusta. Seurustelu ja vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on ihan varmasti kuulunut eri muodoissa kuvioihin koko ihmiskunnan historian ajan - huolimatta siitä, että avioliiton solmimiseen on lähes kaikissa kulttureissa jossain vaiheessa kuulunut asioista sopiminen myös vanhempien välillä.
Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi:
"Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat
minulle nuoremman tyttäresi Raakelin." Laban
sanoi: "Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin
jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan."
Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen
Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain
muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.
(1. Moos. 29:18-20)
Olisi outoa väittää, että seitsemän vuoden aikana nämä rakastuneet ihmiset eivät olisi seurustelleet siinä mielessä kuin me seurustelun ymmärrämme. Siitä huolimatta Raamattu ei tästä seurustelukuviosta puhu mitään. Ylipäätään Raamattu parisuhdeasioissa keskittyy pitkälti lopputulokseen sekä seksuaalisuuteen liittyviin ohjeisiin. Niistä enemmän tässä linkissä: Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto.
Kristillinen käsitys seurustelusta on, että sen päämäärä on avioliitto. Siksi seurustelusta puhuttaessa on hyvin perusteltua ottaa huomioon ylipäätään toisten ihmisten ja puolisoiden väliseen kunnioitukseen ja rakkauteen kehoittavat ohjeet. Asenteissaan, valinnoissaan ja keskinäisessä elämässä on hyvä suuntautua jo sitä kohti, jonne ollaan yhdessä taivaltamassa.
Valitettavasti tämän ajatusten pyörittelyn jälkeen en ole luovinut itseäni yhtään selvemmille vesille. Raamattu on lähes yhtä vaitonainen puolisoiden välisestä hengellisestä elämästä kuin seurustelustakin, mutta siitä sentään voidaan jotain jo sanoa.
Merkittävimmät kokonaisuudet ovat kieltoja mennä naimisiin ei-uskovan tai epäjumalia palvovan kanssa. Hengellinen elämä kuolee helposti, jos elämän tärkein ihminen ei usko samalla tavalla. Tätä aihetta olen käsitellyt laajemmin otsikossa Kristityn ja ei-kristityn suhde. Kysymyksesi ei koskenut tällaista tilannetta, joten en siihen pureudu tässä sen enempää. Kyseisestä linkistä saa kuitenkin hyvän käsityksen, kuinka tärkeänä Jumala pitää sitä, että puolisoilla olisi samanlainen vakaumus. Muuten on suuri riski, että uskova lähtee seuraamaan ei-uskovan puolisonsa jalanjäljissä.
Koska en pysty muistamaan mitään kysymykseesi suoraan liittyvää raamatunkohtaa, sanon omia mielipiteitäni. Ota ne sillä varauksella, että ne eivät todellakaan ole Jumalan sanaa.
Pidän seurustelusuhteeseen kuuluvaa hartauselämää tärkeänä. Uskovana eläminen ei ole aina helppoa. Siksi on hyvä, jos kumppani ei millään tavalla vastusta hengellistä elämää. Vielä parempi on, jos itselle tärkein ihminen ei ainoastaan hyväksy vaan tukee vakaumusta.
Perheen isälle annetaan Raamatussa paljon vastuuta, että hän ohjaisi perhettään Jumalan mielen mukaiseen suuntaan. Juutalaisille tärkein raamatunkohta, eli heidän uskontunnustuksensa, jatkuu seuraavilla jakeilla:
Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä
sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa
lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai
matkalla, makuulla tai jalkeilla. (5. Moos. 6:6-7)
Vaikka puolisoa ei tässä erikseen mainitakaan, veikkaan, ettei Jumalan suunnitellut puolisoita jätettävän osattomiksi samasta.
Paavali kirjoitti seuraavan pätkän erityisesti tulevia vainonaikoja ajatellen, mutta niissä oleva totuus on yleispätevä:
Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies
kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä,
miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas
huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi
vaimolleen mieliksi. Näin hän on jakautunut
kahtaalle. Samoin naimaton nainen ja nuori neito
kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta
olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä.
Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista
asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi.
Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en
sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään
kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä
Herran yhteydessä. (1. Kor. 7:32-35)
Mitä kovemmin jalat menevät alta ihastumisen ansiosta, sitä helpompi on unohtaa kaikki muu. Myös yhteys Jumalaan. Mikä sen hienompaa siis olisikaan, jos seurustelukumppanin kanssa saa olla tekemisissä niin, että se myös syventää suhdetta Jumalaan.
Ajattelen, että yhteinen rukous ja Raamatun lukeminen eivät palvele ainoastaan hengellistä elämää, vaan syventävät mitä merkittävimmin myös keskinäistä tuntemista ja luottamusta.
Hengellisistä asioista puhuminen ja rukoileminen ei välttämättä ole helppoa. Suomalaisina emme juuri ole oppineet elämään uskoa todeksi räiskyvästi. Puolisoiden on kuitenkin tarkoitus jakaa keskenään kaikki ilman salaisuuksia. Seurusteluvaiheessa on siksi hyvä puhua myös hengelliset asiat ja hartauselämän tarve selväksi. Poikaystäväsi kokee, ettei yhteinen rukoileminen ole tarpeen. Sinä koet, että se on tarpeellista. Yhteinen sävel on sitä, että kumpikin saisi sitä, mitä tarvitsee. Ei ehkä yhtä aikaa, mutta jollain tavalla tasapuolisesti.
Kanna rukouksissa tilannettasi Jumalan eteen. Keskustelkaa ja miettikää, mikä olisi teitä kumpaakin miellyttävä ratkaisu. Valitan, etten tämän tarkemmin osaa asiaan paneutua. Toivottavasti kuitenkin sait jotain eväitä.
