Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 12.08.2012 - klo:13:40 »Tervehdys Nuori kristitty!
Elämän yksi kipupiste on lähipiirissä elävien ihmisten erilaisuus. Luonteenpiirteiden ja toimintamallien erot eivät haittaa, jos kyse on ihmisistä, joiden kanssa ei tarvitse olla paljoakaan tekemisissä. Kitkaa alkaa syntyä, kun ollaan tekemisissä päivittäin. Työpaikoilla erilaiset toimintatavat ovat hyvin yleisiä hankausta aiheuttavia juttuja. Varsinkin, kun johtajat ja työntekijät näkevät asiat niin eri tavoin. Johtajat tietävät kokonaisuudesta aina jotain sellaista, mitä työntekijä ei näe. Ja työntekijä osaa oman sektorinsa paremmin kuin johtaja.
Kuvailit tilannettasi siten, että johtaja haluaa sinun työskentelevän tavalla, joka ei ole sinulle mieleinen. Lisäksi pohdit sitä, miten voisit muuttaa johtajaasi.
Ensimmäinen kohta on loppujen lopuksi hyvin yksiselitteinen. Viittasit Paavalin ajatukseen siitä, että on toimittava oman uskonsa mukaan. Oletan, että tarkoittamasi kohta on seuraava:
Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan
toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki
tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän
syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla
syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä
loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä.
Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo
oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu,
koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei
perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:19-23)
Kyseinen kohta liittyy ehdonvallanasioihin. Paavali käsittelee aihetta, joka oli tuossa kulttuurissa vaikea. Hellenistisessä kulttuurissa kaikki lihakaupoissa myytävä liha oli käytännössä uhrattu epäjumalille. Jeesukseen uskovat ja erityisesti juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneet ihmiset olivat hyvin herkällä tunnolla, saiko sellaista lihaa syödä. Paavali sanoi Jeesuksen ohjeisiin pohjautuen, että saa syödä - paitsi, jos se aiheuttaa suuria tunnontuskia tai lankeemuksia lähimmäisille. Siksi hän sanoi, että jokaisen on toimittava omalla kohdallaan niin kuin uskoo oikeaksi, mutta otettava tarpeen vaatiessa lähimmäinen huomioon. (Kannattaa lukea koko luku 14. Alkupuoli on hyvää johdantoa tuolle lopulle.)
Sain sen vaikutelman, että sinun kysymyksesi ei liity tällaiseen tilanteeseen. Koet, että johtajan sinulle määrittelemät työtavat tai tehtävät eivät ole sinulle mieleen, joten silloin ei voida soveltaa tätä ajatusta, että jokaisen on toimittava niin kuin uskoo oikeaksi. Tuo kohta koskee tilannetta, jossa ihminen pohtii Jumalan edessä, onko joku ehdonvallanasia syntiä vai ei.
Jos johtajasi vaatii sinua tekemään jotain, mikä on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, silloin on toki toimittava niin kuin apostolit linjasivat:
Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat:
"Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
(Ap. t. 5:29)
On yleensä tosi harvinaista, että työpaikat vaativat tällaista, joten silloin on katsottava enemmänkin niitä raamatunkohtia, joissa puhutaan kristityn suhteesta esivaltaan. Raamattu näet antaa esivallalle hyvin paljon oikeuksia.
Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen
alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella,
ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on
valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja
palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää. Jumalan tahto
näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun
ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. Ja näin
tehkää vapaiden tavoin - älkää niin kuin ne, joilla
vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan
orjat. Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa
uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.
Palvelijat, kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille
kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös
epäoikeudenmukaisille. (1. Piet. 2:13-18)
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.
Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin,
häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
... Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain
rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon
vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte,
sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun
he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä
hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli,
sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia,
sille kunnia. (Room. 13:1, 5-7)
Esivalta tarkoittaa meidän kielenkäytössämme ennenkaikkea koko maan hallintoa ja lainsäädäntöä. Mutta näyttäisi siltä, että Raamattu puhuu hieman laajemmin. Noissa kohdissa on mainittu muun muassa: "taipukaa kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen" ja "kunnioittakaa isäntiä ... myös epäoikeudenmukaisia".
Niin kuin Paavali toteaa, että Jumala on järjestyksen eikä epäjärjestyksen Jumala, niin samalla tavalla näissä kohdissa todetaan, että kaikki järjestys ja esivalta on Jumalan säätämä asia. Siksi kristitty on kutsuttu kunnioittamaan sitä.
Raamattu ei anna mitään ohjeita suoranaiseen työnjohtaja-alainen -asetelmaan, mutta mielestäni seurakunnan johtajat ovat jonkinlaisia työnjohtajia. Sopivassa määrin seurakunnalle annetut ohjeet ovat siis sovellettavissa myös arkisempaan elämään:
Pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä,
jotka keskuudessanne näkevät vaivaa, toimivat
teidän johtajinanne Herran nimissä ja ojentavat
teitä. Osoittakaa heille aivan erityistä kunnioitusta
ja rakkautta heidän työnsä vuoksi. Eläkää
rauhassa keskenänne. (1. Tess. 5:12-13)
Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He
valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat
kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot
he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi
teille paha asia. (Hepr. 13:17)
Kuten jo sanoin, en osaa antaa sinulle Raamatusta mitään erityistä vipuvartta, jonka perusteella voisin antaa luvan toimia toisin kuin johtajasi käskee. Mutta toivon, että voin rohkaista jollain toisella tapaa.
Jumala on näet sitoutunut Sanaansa. Ja kun hän antaa jonkun toimintaohjeen, niin hän seisoo myös sen takana ja haluaa siunata sillä tavoin elävät ihmiset. Jumala voi toimia aivan ihmeellisesti ja muuttaa olosuhteita. En tiedä, onko se hänen aikomuksensa tässä tapauksessa, vai haluaako hän muuttaa pikemminkin sinua. Joka tapauksessa on varmaa, että jos sinun ja johtajasi välille tulee kitkaa, niin se ei anna hyvää kuvaa kristitystä eikä myöskään saa johtajaasi suosiolliseksi sinulle. Yleensä ravintoketjussa ylempänä olevat alkavat helposti puolustaa omia toimintamallejaan, jos kokevat vastustusta.
Eräässä lasten sadussa kerrotaan, kuinka aurinko ja myrsky kilpailivat siitä, kumpi saa miehen heittämään takin. Ja lopputuloshan oli, että myrskyn riehuminen sai miehen vain kiristämään takkia. Auringon lämpö sai miehen heittämään sen pois. Tämän lainalaisuuden myös Pietari tiesi, kun hän antoi ohjeita niille naisille, jotka olivat huolissaan ei-uskovista puolisoistaan ja toivoivat muutosta tilanteeseen:
Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne,
jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko
Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä
ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät teidän
elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.
(1. Piet. 3:1-2)
Summa summarum. Tiedän, että nämä ohjeeni tappelevat pahasti keskimääräistä ihmisluontoa vastaan, mutta silti en osaa nyt muutakaan ohjeistaa: On mielestäni suurinta viisautta rukoilla sekä johtajan puolesta että oman itsen puolesta. Eikä välttämättä merkittävintä ole rukoilla johtajan muuttumista, vaan itselle nöyryyttä elää hyvää ja hurskasta elämää juuri tässä tilanteessa.
Elämän yksi kipupiste on lähipiirissä elävien ihmisten erilaisuus. Luonteenpiirteiden ja toimintamallien erot eivät haittaa, jos kyse on ihmisistä, joiden kanssa ei tarvitse olla paljoakaan tekemisissä. Kitkaa alkaa syntyä, kun ollaan tekemisissä päivittäin. Työpaikoilla erilaiset toimintatavat ovat hyvin yleisiä hankausta aiheuttavia juttuja. Varsinkin, kun johtajat ja työntekijät näkevät asiat niin eri tavoin. Johtajat tietävät kokonaisuudesta aina jotain sellaista, mitä työntekijä ei näe. Ja työntekijä osaa oman sektorinsa paremmin kuin johtaja.
Kuvailit tilannettasi siten, että johtaja haluaa sinun työskentelevän tavalla, joka ei ole sinulle mieleinen. Lisäksi pohdit sitä, miten voisit muuttaa johtajaasi.
Ensimmäinen kohta on loppujen lopuksi hyvin yksiselitteinen. Viittasit Paavalin ajatukseen siitä, että on toimittava oman uskonsa mukaan. Oletan, että tarkoittamasi kohta on seuraava:
Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan
toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki
tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän
syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla
syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä
loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä.
Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo
oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu,
koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei
perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:19-23)
Kyseinen kohta liittyy ehdonvallanasioihin. Paavali käsittelee aihetta, joka oli tuossa kulttuurissa vaikea. Hellenistisessä kulttuurissa kaikki lihakaupoissa myytävä liha oli käytännössä uhrattu epäjumalille. Jeesukseen uskovat ja erityisesti juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneet ihmiset olivat hyvin herkällä tunnolla, saiko sellaista lihaa syödä. Paavali sanoi Jeesuksen ohjeisiin pohjautuen, että saa syödä - paitsi, jos se aiheuttaa suuria tunnontuskia tai lankeemuksia lähimmäisille. Siksi hän sanoi, että jokaisen on toimittava omalla kohdallaan niin kuin uskoo oikeaksi, mutta otettava tarpeen vaatiessa lähimmäinen huomioon. (Kannattaa lukea koko luku 14. Alkupuoli on hyvää johdantoa tuolle lopulle.)
Sain sen vaikutelman, että sinun kysymyksesi ei liity tällaiseen tilanteeseen. Koet, että johtajan sinulle määrittelemät työtavat tai tehtävät eivät ole sinulle mieleen, joten silloin ei voida soveltaa tätä ajatusta, että jokaisen on toimittava niin kuin uskoo oikeaksi. Tuo kohta koskee tilannetta, jossa ihminen pohtii Jumalan edessä, onko joku ehdonvallanasia syntiä vai ei.
Jos johtajasi vaatii sinua tekemään jotain, mikä on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, silloin on toki toimittava niin kuin apostolit linjasivat:
Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat:
"Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
(Ap. t. 5:29)
On yleensä tosi harvinaista, että työpaikat vaativat tällaista, joten silloin on katsottava enemmänkin niitä raamatunkohtia, joissa puhutaan kristityn suhteesta esivaltaan. Raamattu näet antaa esivallalle hyvin paljon oikeuksia.
Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen
alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella,
ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on
valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja
palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää. Jumalan tahto
näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun
ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. Ja näin
tehkää vapaiden tavoin - älkää niin kuin ne, joilla
vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan
orjat. Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa
uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.
Palvelijat, kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille
kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös
epäoikeudenmukaisille. (1. Piet. 2:13-18)
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.
Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin,
häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
... Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain
rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon
vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte,
sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun
he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä
hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli,
sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia,
sille kunnia. (Room. 13:1, 5-7)
Esivalta tarkoittaa meidän kielenkäytössämme ennenkaikkea koko maan hallintoa ja lainsäädäntöä. Mutta näyttäisi siltä, että Raamattu puhuu hieman laajemmin. Noissa kohdissa on mainittu muun muassa: "taipukaa kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen" ja "kunnioittakaa isäntiä ... myös epäoikeudenmukaisia".
Niin kuin Paavali toteaa, että Jumala on järjestyksen eikä epäjärjestyksen Jumala, niin samalla tavalla näissä kohdissa todetaan, että kaikki järjestys ja esivalta on Jumalan säätämä asia. Siksi kristitty on kutsuttu kunnioittamaan sitä.
Raamattu ei anna mitään ohjeita suoranaiseen työnjohtaja-alainen -asetelmaan, mutta mielestäni seurakunnan johtajat ovat jonkinlaisia työnjohtajia. Sopivassa määrin seurakunnalle annetut ohjeet ovat siis sovellettavissa myös arkisempaan elämään:
Pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä,
jotka keskuudessanne näkevät vaivaa, toimivat
teidän johtajinanne Herran nimissä ja ojentavat
teitä. Osoittakaa heille aivan erityistä kunnioitusta
ja rakkautta heidän työnsä vuoksi. Eläkää
rauhassa keskenänne. (1. Tess. 5:12-13)
Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He
valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat
kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot
he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi
teille paha asia. (Hepr. 13:17)
Kuten jo sanoin, en osaa antaa sinulle Raamatusta mitään erityistä vipuvartta, jonka perusteella voisin antaa luvan toimia toisin kuin johtajasi käskee. Mutta toivon, että voin rohkaista jollain toisella tapaa.
Jumala on näet sitoutunut Sanaansa. Ja kun hän antaa jonkun toimintaohjeen, niin hän seisoo myös sen takana ja haluaa siunata sillä tavoin elävät ihmiset. Jumala voi toimia aivan ihmeellisesti ja muuttaa olosuhteita. En tiedä, onko se hänen aikomuksensa tässä tapauksessa, vai haluaako hän muuttaa pikemminkin sinua. Joka tapauksessa on varmaa, että jos sinun ja johtajasi välille tulee kitkaa, niin se ei anna hyvää kuvaa kristitystä eikä myöskään saa johtajaasi suosiolliseksi sinulle. Yleensä ravintoketjussa ylempänä olevat alkavat helposti puolustaa omia toimintamallejaan, jos kokevat vastustusta.
Eräässä lasten sadussa kerrotaan, kuinka aurinko ja myrsky kilpailivat siitä, kumpi saa miehen heittämään takin. Ja lopputuloshan oli, että myrskyn riehuminen sai miehen vain kiristämään takkia. Auringon lämpö sai miehen heittämään sen pois. Tämän lainalaisuuden myös Pietari tiesi, kun hän antoi ohjeita niille naisille, jotka olivat huolissaan ei-uskovista puolisoistaan ja toivoivat muutosta tilanteeseen:
Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne,
jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko
Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä
ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät teidän
elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.
(1. Piet. 3:1-2)
Summa summarum. Tiedän, että nämä ohjeeni tappelevat pahasti keskimääräistä ihmisluontoa vastaan, mutta silti en osaa nyt muutakaan ohjeistaa: On mielestäni suurinta viisautta rukoilla sekä johtajan puolesta että oman itsen puolesta. Eikä välttämättä merkittävintä ole rukoilla johtajan muuttumista, vaan itselle nöyryyttä elää hyvää ja hurskasta elämää juuri tässä tilanteessa.
