Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.10.2012 - klo:20:09 »Tervehdys Anon!
Kysymyksesi on yksinkertainen, mutta yksiselitteisen vastauksen antaminen on hankalaa. Kaikki, mitä nyt sanon, on minun omaa näkemystäni, enkä voi väittää, että se olisi esimerkiksi kirkon virallisen ehtoollislinjauksen mukainen. (Tosin en väitä, että se olisi myöskään sitä vastaan. Nyt vain liikutaan vaikeasti vedettävien rajojen läheisyydessä.)
Luterilaisella kirkolla on virallisesti ehtoollisyhteys anglikaanisen kirkon kanssa. Ehtoollisteologian korostukset sekä katolisen ja ortodoksisen kirkon että vapaiden suuntien kanssa ovat sen verran erilaiset, että virallista ehtoollisyhteyttä ei ole. Käytäntö silti vaihtelee eri tilanteissa.
Luterilaisessa kirkossa ei ole tapana kysellä, kuka ehtoollisvieraista kuuluu mihinkin kirkkokuntaan ja mitä ehtoollisvieras uskoo ehtoollisesta. Käytäntö voisi olla hieman tiukempikin, mutta nykyisellään meillä on tällainen tapa. Luterilaisen kirkon ehtoolliselle pystyy siis tulemaan käytännössä kuka vain.
Kun luterilaiset papit ja piispat kävivät ekumeenisten neuvottelujen yhteydessä Roomassa paavin toimittamissa messuissa, he menivät ehtoollisen aikana alttarille siunattavaksi. Kun minä olin rauhanturvaoperaatiossa samassa leirissä katolisen papin kanssa ja osallistuin hänen pitämäänsä messuun, menin ehtoolliselle. Olin tosin kysynyt hänen mielipidettään ennen messua, ja hän oli todennut, että ilman muuta minun kuuluu tulla ehtoolliselle. Samoin olen istunut helluntaiseurakunnan ehtoolliskokouksessa ja nauttinut ehtoollisen samalla tavalla kuin muutkin ehtoollisaineiden kulkiessa penkkirivistössä ohitseni.
Minä olen henkilökohtaisesti vetänyt rajan siihen, että voin osallistua ehtoolliselle, joka toimitetaan Jeesuksen käskyn mukaisesti. Käytännössä siis vähimmäisvaatimus on, että ehtoollisen yhteydessä luetaan Jeesuksen käsky, eli ehtoollisen asetussanat, ja että ehtoollisaineina käytetään happamatonta leipää ja viinipuun antia. Minun käsittääkseni kaikki kristilliset kirkkokunnat toimittavat ehtoollisen tällä tavalla, vaikka opin näkökulmasta ne samat kirkot antavatkin ehtoolliselle erilaisia merkityksiä ja korostuksia.
On selviö, että kaikilla ehtoollisen toimittajilla on eri kirkkokunnissa ja jopa niiden sisällä erilaisia käsityksiä ehtoollisen sisällöstä. Yhtä varmaa on, että ehtoollisvierailla on erilaisia näkemyksiä. Siksi minä pidän ratkaisevana, että ehtoollinen toimitetaan Jeesuksen käskyn mukaan. Koen voivani hyvällä omallatunnolla osallistua sellaiseen ehtoolliseen kirkkokunnasta riippumatta. Toki tuon virallisen ehtoollisyhteyden puuttumisen vuoksi haluan myös kunnioittaa tilannetta sillä tavoin, että jos on pienikin vaara, että minut tiedetään eri kirkkokunnan edustajaksi ja siinä tapauksessa osallistumistani katsottaisiin pahalla, en halua aiheuttaa pahennusta.
Kysymyksesi on yksinkertainen, mutta yksiselitteisen vastauksen antaminen on hankalaa. Kaikki, mitä nyt sanon, on minun omaa näkemystäni, enkä voi väittää, että se olisi esimerkiksi kirkon virallisen ehtoollislinjauksen mukainen. (Tosin en väitä, että se olisi myöskään sitä vastaan. Nyt vain liikutaan vaikeasti vedettävien rajojen läheisyydessä.)
Onko mitään estettä luterilaisen mennä vapaiden suuntien kokouksessa ehtoolliselle? Heidän puolestaan se lienee erittäin ok, mutta onko jotain mitä minun luterilaisena kannattaisi ottaa huomioon, miettiä, siellä ehtoolliselle mennessäni?
Luterilaisella kirkolla on virallisesti ehtoollisyhteys anglikaanisen kirkon kanssa. Ehtoollisteologian korostukset sekä katolisen ja ortodoksisen kirkon että vapaiden suuntien kanssa ovat sen verran erilaiset, että virallista ehtoollisyhteyttä ei ole. Käytäntö silti vaihtelee eri tilanteissa.
Luterilaisessa kirkossa ei ole tapana kysellä, kuka ehtoollisvieraista kuuluu mihinkin kirkkokuntaan ja mitä ehtoollisvieras uskoo ehtoollisesta. Käytäntö voisi olla hieman tiukempikin, mutta nykyisellään meillä on tällainen tapa. Luterilaisen kirkon ehtoolliselle pystyy siis tulemaan käytännössä kuka vain.
Kun luterilaiset papit ja piispat kävivät ekumeenisten neuvottelujen yhteydessä Roomassa paavin toimittamissa messuissa, he menivät ehtoollisen aikana alttarille siunattavaksi. Kun minä olin rauhanturvaoperaatiossa samassa leirissä katolisen papin kanssa ja osallistuin hänen pitämäänsä messuun, menin ehtoolliselle. Olin tosin kysynyt hänen mielipidettään ennen messua, ja hän oli todennut, että ilman muuta minun kuuluu tulla ehtoolliselle. Samoin olen istunut helluntaiseurakunnan ehtoolliskokouksessa ja nauttinut ehtoollisen samalla tavalla kuin muutkin ehtoollisaineiden kulkiessa penkkirivistössä ohitseni.
Minä olen henkilökohtaisesti vetänyt rajan siihen, että voin osallistua ehtoolliselle, joka toimitetaan Jeesuksen käskyn mukaisesti. Käytännössä siis vähimmäisvaatimus on, että ehtoollisen yhteydessä luetaan Jeesuksen käsky, eli ehtoollisen asetussanat, ja että ehtoollisaineina käytetään happamatonta leipää ja viinipuun antia. Minun käsittääkseni kaikki kristilliset kirkkokunnat toimittavat ehtoollisen tällä tavalla, vaikka opin näkökulmasta ne samat kirkot antavatkin ehtoolliselle erilaisia merkityksiä ja korostuksia.
On selviö, että kaikilla ehtoollisen toimittajilla on eri kirkkokunnissa ja jopa niiden sisällä erilaisia käsityksiä ehtoollisen sisällöstä. Yhtä varmaa on, että ehtoollisvierailla on erilaisia näkemyksiä. Siksi minä pidän ratkaisevana, että ehtoollinen toimitetaan Jeesuksen käskyn mukaan. Koen voivani hyvällä omallatunnolla osallistua sellaiseen ehtoolliseen kirkkokunnasta riippumatta. Toki tuon virallisen ehtoollisyhteyden puuttumisen vuoksi haluan myös kunnioittaa tilannetta sillä tavoin, että jos on pienikin vaara, että minut tiedetään eri kirkkokunnan edustajaksi ja siinä tapauksessa osallistumistani katsottaisiin pahalla, en halua aiheuttaa pahennusta.
