Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 15.04.2013 - klo:14:26 »Tervehdys Kysyjä!
Kysymyksesi on vähän hankalaa muotoa. Jos hyvin tarkasti luen juuri sen, mitä olet kysynyt, niin vastaus olisi nopea: Raamattu ei puhu mitään näytelmistä eikä varsinkaan televisiosta. Tavallaan siis kysymysalue menee niin kapeaksi, että idea on sama kuin alettaisiin Raamatun pohjalta miettiä, onko oikein ajaa mopoautolla vai pitääkö olla kaksipyöräinen mopo. Sitä ei voi millään muotoa käsitellä raamattukysymyksenä.
Jos puolestaan mietitään kysymystä laajemmin, niin sitten pitäisi määritellä, mitä asiaa tarkalleen halutaan tutkailla. Eli puhutaanko näytelmien sisällöstä, televisio-ohjelmien moraalista vai siitä, saako ylipäätään harrastaa jotain. Vastaan siis hyvin yleisluontoisesti.
Olen hyvin usein siteerannut Lutherin erästä mainiota lausetta, jossa on ymmärrykseni mukaan hienosti tiivistetty ajatus synnistä ja hyvistä teoista. Tässä on sitaatti hänen kirjansa "Puhe hyvistä teoista" aloitusvirkkeistä:
"Ensimmäiseksi tulee tietää, että ei ole olemassa muita hyviä tekoja kuin ne, jotka Jumala on käskenyt. Samoin kuin ei ole olemassa muuta syntiä, kuin minkä Jumala on kieltänyt. Sen vuoksi ei ihmisen, joka haluaa tulla tuntemaan ja oppia tekemään hyviä tekoja, tarvitse tuntea mitään muuta kuin Jumalan käskyt." (Luther: Puhe hyvistä teoista)
Lakihenkisessä ja lahkoutuvassa kristillisyydessä on tapana lähestyä Jumalaa vetäen oikean ja väärän rajoja hyvin tarkasti. Tämä ei itsessään ole väärin. Jumalan käskyjen suhteen pitää olla tarkka. Mutta ne eivät saa ohittaa Jumalan armoa ja ihmiselämän realiteetteja. Kaiken pitää olla tasapainossa. Jumala on antanut tämän elämän iloittavaksi ja nautittavaksi:
Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää,
eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan
kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous
pyhittävät sen. (1. Tim. 4:4-5)
Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte
tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.
Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen
ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan,
joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo
enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa
ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii
koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin
että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman
mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista",
"älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen
häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä
omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista
vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat
arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:16-23)
Tämä Kolossalaiskirjeen kohta sanoo lopuksi aika rajusti: Ihmisten käskyt ovat omatekoista hurskautta. Jos Jumala ei ole jotain kieltänyt, niin silloin sitä ei saa sanoa Jumalan tahdon vastaiseksi asiaksi.
Yhtä aikaa on totta se, että vaikka näytelmät ja televisio eivät ole itsessään syntiä, niitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Ei ruoka ole syntiä, mutta jos itse mässäilen ja vieressä lähimminen näkee nälkää, niin silloin olen tehnyt syntiä itsekkyydelläni. Mutta ruoka oli vain väline synnintekoon. Samalla tavalla näytelmiä ja televisiota voidaan käyttää siihen. Kristityn on kaikessa elämisessään osattava arvioida, mikä on Jumalan mielen mukaista. Kaikesta ei ole yksiselitteisiä käskyjä, joten kristitty kutsutaan tutkailemaan elämäänsä ja oppimaan:
Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista.
(Ef. 5:10)
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan
muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
(Room. 12:2)
"Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on
luvallista" - mutta kaikki ei ole rakentavaa. (1. Kor. 10:23)
Tämän tarkemmin en nyt osaa kysymykseesi vastata. Laita vähän tarkentavia suuntaviittoja, jos jokin jäi askarruttamaan.
Kysymyksesi on vähän hankalaa muotoa. Jos hyvin tarkasti luen juuri sen, mitä olet kysynyt, niin vastaus olisi nopea: Raamattu ei puhu mitään näytelmistä eikä varsinkaan televisiosta. Tavallaan siis kysymysalue menee niin kapeaksi, että idea on sama kuin alettaisiin Raamatun pohjalta miettiä, onko oikein ajaa mopoautolla vai pitääkö olla kaksipyöräinen mopo. Sitä ei voi millään muotoa käsitellä raamattukysymyksenä.
Jos puolestaan mietitään kysymystä laajemmin, niin sitten pitäisi määritellä, mitä asiaa tarkalleen halutaan tutkailla. Eli puhutaanko näytelmien sisällöstä, televisio-ohjelmien moraalista vai siitä, saako ylipäätään harrastaa jotain. Vastaan siis hyvin yleisluontoisesti.
Olen hyvin usein siteerannut Lutherin erästä mainiota lausetta, jossa on ymmärrykseni mukaan hienosti tiivistetty ajatus synnistä ja hyvistä teoista. Tässä on sitaatti hänen kirjansa "Puhe hyvistä teoista" aloitusvirkkeistä:
"Ensimmäiseksi tulee tietää, että ei ole olemassa muita hyviä tekoja kuin ne, jotka Jumala on käskenyt. Samoin kuin ei ole olemassa muuta syntiä, kuin minkä Jumala on kieltänyt. Sen vuoksi ei ihmisen, joka haluaa tulla tuntemaan ja oppia tekemään hyviä tekoja, tarvitse tuntea mitään muuta kuin Jumalan käskyt." (Luther: Puhe hyvistä teoista)
Lakihenkisessä ja lahkoutuvassa kristillisyydessä on tapana lähestyä Jumalaa vetäen oikean ja väärän rajoja hyvin tarkasti. Tämä ei itsessään ole väärin. Jumalan käskyjen suhteen pitää olla tarkka. Mutta ne eivät saa ohittaa Jumalan armoa ja ihmiselämän realiteetteja. Kaiken pitää olla tasapainossa. Jumala on antanut tämän elämän iloittavaksi ja nautittavaksi:
Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää,
eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan
kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous
pyhittävät sen. (1. Tim. 4:4-5)
Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte
tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.
Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen
ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan,
joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo
enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa
ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii
koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin
että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman
mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista",
"älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen
häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä
omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista
vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat
arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:16-23)
Tämä Kolossalaiskirjeen kohta sanoo lopuksi aika rajusti: Ihmisten käskyt ovat omatekoista hurskautta. Jos Jumala ei ole jotain kieltänyt, niin silloin sitä ei saa sanoa Jumalan tahdon vastaiseksi asiaksi.
Yhtä aikaa on totta se, että vaikka näytelmät ja televisio eivät ole itsessään syntiä, niitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Ei ruoka ole syntiä, mutta jos itse mässäilen ja vieressä lähimminen näkee nälkää, niin silloin olen tehnyt syntiä itsekkyydelläni. Mutta ruoka oli vain väline synnintekoon. Samalla tavalla näytelmiä ja televisiota voidaan käyttää siihen. Kristityn on kaikessa elämisessään osattava arvioida, mikä on Jumalan mielen mukaista. Kaikesta ei ole yksiselitteisiä käskyjä, joten kristitty kutsutaan tutkailemaan elämäänsä ja oppimaan:
Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista.
(Ef. 5:10)
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan
muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
(Room. 12:2)
"Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on
luvallista" - mutta kaikki ei ole rakentavaa. (1. Kor. 10:23)
Tämän tarkemmin en nyt osaa kysymykseesi vastata. Laita vähän tarkentavia suuntaviittoja, jos jokin jäi askarruttamaan.
