Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 07.07.2013 - klo:14:39 »Hei Jere!
Luulen, että olemme tässä asiassa nyt käsitteiden määrittelyn äärellä. En ajattele, että joku tietty sana meidän yleiskielessämme tarkoittaisi aina samaa kuin Raamatussa eikä ihmisillä keskenään ainakaan ole keskenään samat sisällöt ilmauksissaan.
Minä pidän kutsua ja kutsumusta eri asioina. Kutsu on minun kielenkäytössäni ihmisen ulkopuolelta selvästi tuleva tehtävänanto. Kutsumus voi Jumalan antamassa tapauksessa tulla ulkopuoleltakin, mutta enemmän ajattelen, että keskimääräinen kutsumus on ihmisen sisäinen palo johonkin asiaan. Kutsumusammatti tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen on kokenut vahvaa halua tai jopa velvollisuudentuntoa omasta vakaumuksestaan tai periaatteistaan johtuen ryhtyä tekemään jotain. Asevelvollisuus on puolestaan esimerkki siitä, että sotatilanteessa ihminen kutsutaan tai suorastaan pakotetaan tehtävään, jota ei ehkä haluaisi tehdä. Sitä en osaa sanoa kutsumukseksi tai kutsumusammatiksi.
Minun käyttämieni sanojen mukaan Mooses ja Jeremia kutsuttiin tehtäväänsä. Heillä ei ollut sellaista sisäsyntyistä kutsumusta. Kummatkin yrittivät pistää vastaan Jumalalle, mutta Jumala veti heidät silti työhönsä. Minä puolestani olen kokenut kiinnostusta tätä työtä kohtaan, ja olen pyrkinyt paimenen tehtävään. Minä teen siksi kutsumustyötä. Mooses ja Jeremia tekivät työtä kutsuttuna - tai käskettynä.
Kutsumukseen voi ilman muuta sisältyä myös velvollisuuden ja kutsutuksi tulemisen kokemus. Silti pitäisin ihan siedettävänä määritelmänä edelleen sitä, että kutsumus on jonkinlainen sekoitus ihmisen halua ja hänen kykyjään. Toki siinä ainoassa raamatunkohdassa, jossa kutsumus mainitaan, pelastettuna olemisen kutsumukseen sisältyy ilman muuta Jumalan kutsu ja pelastusteko, jonka ansiosta edes kukaan voi olla kristitty.
Luulen, että olemme tässä asiassa nyt käsitteiden määrittelyn äärellä. En ajattele, että joku tietty sana meidän yleiskielessämme tarkoittaisi aina samaa kuin Raamatussa eikä ihmisillä keskenään ainakaan ole keskenään samat sisällöt ilmauksissaan.
Minä pidän kutsua ja kutsumusta eri asioina. Kutsu on minun kielenkäytössäni ihmisen ulkopuolelta selvästi tuleva tehtävänanto. Kutsumus voi Jumalan antamassa tapauksessa tulla ulkopuoleltakin, mutta enemmän ajattelen, että keskimääräinen kutsumus on ihmisen sisäinen palo johonkin asiaan. Kutsumusammatti tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen on kokenut vahvaa halua tai jopa velvollisuudentuntoa omasta vakaumuksestaan tai periaatteistaan johtuen ryhtyä tekemään jotain. Asevelvollisuus on puolestaan esimerkki siitä, että sotatilanteessa ihminen kutsutaan tai suorastaan pakotetaan tehtävään, jota ei ehkä haluaisi tehdä. Sitä en osaa sanoa kutsumukseksi tai kutsumusammatiksi.
Minun käyttämieni sanojen mukaan Mooses ja Jeremia kutsuttiin tehtäväänsä. Heillä ei ollut sellaista sisäsyntyistä kutsumusta. Kummatkin yrittivät pistää vastaan Jumalalle, mutta Jumala veti heidät silti työhönsä. Minä puolestani olen kokenut kiinnostusta tätä työtä kohtaan, ja olen pyrkinyt paimenen tehtävään. Minä teen siksi kutsumustyötä. Mooses ja Jeremia tekivät työtä kutsuttuna - tai käskettynä.
Kutsumukseen voi ilman muuta sisältyä myös velvollisuuden ja kutsutuksi tulemisen kokemus. Silti pitäisin ihan siedettävänä määritelmänä edelleen sitä, että kutsumus on jonkinlainen sekoitus ihmisen halua ja hänen kykyjään. Toki siinä ainoassa raamatunkohdassa, jossa kutsumus mainitaan, pelastettuna olemisen kutsumukseen sisältyy ilman muuta Jumalan kutsu ja pelastusteko, jonka ansiosta edes kukaan voi olla kristitty.
