Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 25.11.2013 - klo:13:34 »Hei Marissa!
Meillä länsimaissa yhteiskunta on säädellyt asiaa niin, että ilman mitää erityisvapauksia naimisiinmeno ei ole mahdollista alle 18-vuotiaana. Siksi kirkon tai kristinuskon ei tarvitse ottaa asiaan kantaa esim. Suomessa. Lähetyskentillä voidaan törmätä usein toisenlaisiin tilanteisiin. Siellä kristityiksi kääntyneille voidaan toki opettaa länsimaiseen ihmiskäsitykseen perustuvaa lähimmäisenrakkautta viisautta avioliittoasioissa. Mutta vaikea Raamattu kädessä on mennä neuvomaan niitä, jotka elävät eri uskonnon piirissä ja eri yhteiskunnan säännöillä tai perinteillä.
Raamatulla neuvominen kun on varsin vaikeaa tässä tilanteessa. Raamattu ei kerro mitään ikärajoja avioitumiselle, ja täysi-ikäisyyden rajakin vaihtelee eri kulttuureissa paljon. Lähtökohtaisesti siis on löydettävä toimintamalli, jossa noudatetaan aidosti rakkautta kaikkia osapuolia kohtaan. Lapsiavioliitot solmitaan yhteiskunnissa ja traditioissa, joissa avioliitto sovitaan kahden perheen välillä tai morsiamen perheen ja sulhasen välillä. Tällöin pitäisi oikeasti osata arvioida, mikä on myös alaikäisen morsiamen ja mahdollisen alaikäisen sulhasen parasta. Vaikuttimina voivat toisinaan olla taloudelliset intressit tai poliittiset vaikuttimet tai jotkut muut varsin itsekkäät syyt, joissa naimisiin menevien ihmisten tahto tulee jyrätyksi. Varsin ikäviä asetelmia ovat sellaiset, joissa sulhanen on kymmeniä vuosia vanhempi kuin pieni tyttö, josta tulee hänen vaimonsa.
Parhaat ohjeet Raamatusta näihin tilanteisiin ovat tutut perinteiset:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä
suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä:
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
(Matt. 22:37-39)
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
(Matt. 7:12a)
Haluan vielä noihin pohdintoihin lisätä myös toisenlaisen näkökulman. Länsimaissa ollaan erittäin herkkiä tuomitsemaan ja katselemaan ylimielisesti "kehitysmaiden tapoja". Tämä johtuu ennen kaikkea siitä vääristymästä, jonka media aiheuttaa. Uutiskynnyksen ylittävät vain riittävän mehukkaat ja herkulliset revittelyt. Ei meillä puhuta siitä, mikä lienee vallitseva käytäntö sopimusavioiliitoissa tai jopa lapsiavioliitoissa.
Jos kuvitellaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja verrataan niitä länsimaalaisiin ikävimpiin tapauksiin, saadaan vastakkainasettelu kääntymään aikalailla päälaelleen:
Ystäväni kertoi, kuinka Turkissa sopimusavioliitot tehtiin niin, että vanhemmat kysyivät lapseltaan, kenet hän haluaisi. Sitten vanhemmat alkoivat asiaa järjestellä. Olen jutellut somalialaisen miehen kanssa, joka kertoi, että avioliitto saatettiin sopia hyvinkin nuoren tytön kanssa, mutta aviollinen elämä alkoi vasta, kun tästä oli tullut nainen.
Parhaimmillaan lapsiavioliitot saattavat olla sitä, että nuoret sovitaan toisilleen varhaisessa vaiheessa. He elävät kodeissaan, iloitsevat toinen toisestaan ja saavat kasvaa ilman kivuliaita pohdintoja tulevaisuudesta tai turhautumista tapahtuneista epäonnistumisista. Avioliitto toteutuu käytännössä, kun sen aika on. Parhaimmillaan tuossa järjestelmässä yhdistyvät helppous, onni ja turvallisuus. Jos avioliitto jatkuu uskollisena, sukupuolitaudit eivät ole pelkona, ja raskauskin on toivottu ja onnellinen tilanne.
Länsimaissa voi jo rippikouluikäisillä tytöillä ja pojilla olla paljon kokemuksia ja särkymisiä seksuaalielämän alueella - mutta samalla pelko siitä, että vielä aikuisenakin on yksin. Lisäksi ilman sitoutumista aloitettua sukupuolista elämää varjostaa ajatus sukupuolitaudeista tai raskauden pelko. Avioliittoon tuodaan aikanaan mukana melkoinen painolasti.
Tein tahallaan hyvin kärjistävän vertailun. Mutta halusin tehdä sen tähän jatkoksi, koska en halua tuomita muiden kulttuurien tapoja suoralta kädeltä ja tietämättä, mitä niihin oikeasti liittyy. Uutisissa kun ei tule koko totuus, vaan tapausesimerkkejä yksittäisistä väärinkäytöksistä. En siis tiedä, minkä verran korjattavaa lapsiavioliittokäytännössä on, mutta tiedän, että paljon korjattavaa on meidän oman maamme tavoissa, jotka sotivat varmasti Raamatun ohjeita vastaan.
Meillä länsimaissa yhteiskunta on säädellyt asiaa niin, että ilman mitää erityisvapauksia naimisiinmeno ei ole mahdollista alle 18-vuotiaana. Siksi kirkon tai kristinuskon ei tarvitse ottaa asiaan kantaa esim. Suomessa. Lähetyskentillä voidaan törmätä usein toisenlaisiin tilanteisiin. Siellä kristityiksi kääntyneille voidaan toki opettaa länsimaiseen ihmiskäsitykseen perustuvaa lähimmäisenrakkautta viisautta avioliittoasioissa. Mutta vaikea Raamattu kädessä on mennä neuvomaan niitä, jotka elävät eri uskonnon piirissä ja eri yhteiskunnan säännöillä tai perinteillä.
Raamatulla neuvominen kun on varsin vaikeaa tässä tilanteessa. Raamattu ei kerro mitään ikärajoja avioitumiselle, ja täysi-ikäisyyden rajakin vaihtelee eri kulttuureissa paljon. Lähtökohtaisesti siis on löydettävä toimintamalli, jossa noudatetaan aidosti rakkautta kaikkia osapuolia kohtaan. Lapsiavioliitot solmitaan yhteiskunnissa ja traditioissa, joissa avioliitto sovitaan kahden perheen välillä tai morsiamen perheen ja sulhasen välillä. Tällöin pitäisi oikeasti osata arvioida, mikä on myös alaikäisen morsiamen ja mahdollisen alaikäisen sulhasen parasta. Vaikuttimina voivat toisinaan olla taloudelliset intressit tai poliittiset vaikuttimet tai jotkut muut varsin itsekkäät syyt, joissa naimisiin menevien ihmisten tahto tulee jyrätyksi. Varsin ikäviä asetelmia ovat sellaiset, joissa sulhanen on kymmeniä vuosia vanhempi kuin pieni tyttö, josta tulee hänen vaimonsa.
Parhaat ohjeet Raamatusta näihin tilanteisiin ovat tutut perinteiset:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä
suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä:
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
(Matt. 22:37-39)
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
(Matt. 7:12a)
Haluan vielä noihin pohdintoihin lisätä myös toisenlaisen näkökulman. Länsimaissa ollaan erittäin herkkiä tuomitsemaan ja katselemaan ylimielisesti "kehitysmaiden tapoja". Tämä johtuu ennen kaikkea siitä vääristymästä, jonka media aiheuttaa. Uutiskynnyksen ylittävät vain riittävän mehukkaat ja herkulliset revittelyt. Ei meillä puhuta siitä, mikä lienee vallitseva käytäntö sopimusavioiliitoissa tai jopa lapsiavioliitoissa.
Jos kuvitellaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja verrataan niitä länsimaalaisiin ikävimpiin tapauksiin, saadaan vastakkainasettelu kääntymään aikalailla päälaelleen:
Ystäväni kertoi, kuinka Turkissa sopimusavioliitot tehtiin niin, että vanhemmat kysyivät lapseltaan, kenet hän haluaisi. Sitten vanhemmat alkoivat asiaa järjestellä. Olen jutellut somalialaisen miehen kanssa, joka kertoi, että avioliitto saatettiin sopia hyvinkin nuoren tytön kanssa, mutta aviollinen elämä alkoi vasta, kun tästä oli tullut nainen.
Parhaimmillaan lapsiavioliitot saattavat olla sitä, että nuoret sovitaan toisilleen varhaisessa vaiheessa. He elävät kodeissaan, iloitsevat toinen toisestaan ja saavat kasvaa ilman kivuliaita pohdintoja tulevaisuudesta tai turhautumista tapahtuneista epäonnistumisista. Avioliitto toteutuu käytännössä, kun sen aika on. Parhaimmillaan tuossa järjestelmässä yhdistyvät helppous, onni ja turvallisuus. Jos avioliitto jatkuu uskollisena, sukupuolitaudit eivät ole pelkona, ja raskauskin on toivottu ja onnellinen tilanne.
Länsimaissa voi jo rippikouluikäisillä tytöillä ja pojilla olla paljon kokemuksia ja särkymisiä seksuaalielämän alueella - mutta samalla pelko siitä, että vielä aikuisenakin on yksin. Lisäksi ilman sitoutumista aloitettua sukupuolista elämää varjostaa ajatus sukupuolitaudeista tai raskauden pelko. Avioliittoon tuodaan aikanaan mukana melkoinen painolasti.
Tein tahallaan hyvin kärjistävän vertailun. Mutta halusin tehdä sen tähän jatkoksi, koska en halua tuomita muiden kulttuurien tapoja suoralta kädeltä ja tietämättä, mitä niihin oikeasti liittyy. Uutisissa kun ei tule koko totuus, vaan tapausesimerkkejä yksittäisistä väärinkäytöksistä. En siis tiedä, minkä verran korjattavaa lapsiavioliittokäytännössä on, mutta tiedän, että paljon korjattavaa on meidän oman maamme tavoissa, jotka sotivat varmasti Raamatun ohjeita vastaan.
