Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 25.11.2013 - klo:14:46 »Hei Teemu!
Laki on sanana aika monitahoinen. Perusmerkitys on tietysti Jumalan käsky. Mutta niin kuin kieltä ylipäätään, myös Raamatun sanoja voidaan käyttää monilla tavoilla. Tässä on neljä asiaa, joita hahmottelin sanan ympärille. Merkityksiä voi olla muitakin, eikä tämä luokittelu ole mitenkään ehdottoman aukoton. Otan neljä eri näkökulmaa.
1. Toora - lakikirja
Jos käytetään sanayhdistelmää "laki ja profeetat", sillä viitataan Raamatun kirjoituksiin, jotka koostuivat siis Mooseksen laista, eli Toorasta, ja muista historiakirjoista sekä profeettojen kirjoista.
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja
kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan
toteuttamaan. (Matt. 5:17)
Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me
olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja
profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus,
Joosefin poika Nasaretista. (Joh. 1:45)
Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti.
Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan
valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne.
Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat
taivas ja maa. (Luuk. 16:16-17)
2. VT:n uhripalvelus sääntöineen
Toinen merkitys laille on se, että se puhuu ylipäätään Vanhan testamentin säädöksistä ja uhrikäytännöistä. Laki oli siis Jumalan määräämä jumalanpalveluksen muoto, joka ei kuitenkaan koskaan pystynyt olemaan yhtä täydellinen kuin se pelastus Jeesuksessa, johon Vanhan testamentin laki viittasi.
Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi
vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat.
(Room. 3:21)
Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta
todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.
Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen,
laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä,
jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen
olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa
jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet
puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä
tunnollaan. (Hepr. 10:1-2)
Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata
itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia
määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia
noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta,
armon ulkopuolelle. (Gal. 5:3-4)
3. Kaikki, mitä Jumala ihmiseltä vaatii
Laki on Jumalan käskyjen ja tahdon synonyymi. Se kertoo, mitä Jumala vaatii ihmiseltä. Ja se paljastaa, että Jumala on pyhä ja ihminen on syntinen.
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se
Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi", te teette oikein. Mutta jos te erottelette
ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.
Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta
rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.
Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi myös:
"Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet
lainrikkoja, jos tapat. (Jaak. 2:8-11)
Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä
vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain
tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
(Room. 3:20)
4. Jumalan tahto ja armo
Laki on hyvin monella tapaa armon vastakohta. Armo antaa sen, mitä laki vaatii. Mutta kyllä Raamatussa, erityisesti Psalmeissa, ylistetään sitä, miten Jumalan säädökset ovat hyvät ja tuovat ilon ihmisille. Tämä tapahtuu toki sillä tavalla, että lakia noudattava yhteiskunta on onnellisempi kuin epäjärjestyksessä oleva yhteiskunta. Mutta Jumalan laki on osa hänen pelastussuunnitelmaansa. Jo VT:n ajan juutalaisuus oli armouskonto. Siihen kuuluivat uhrit, jotka olivat syntiuhreina anteeksiantamusen väylinä. Ne viittasivat siihen lopulliseen syntiuhriin, joka Jeesuksen ristinkuolemassa annettiin. Vanhan testamentin ihmiset odottivat toivossa Messiasta, ja palvelivat Jumalaa temppelissä, joka oli Messiaan esikuva. UT:ssa laki esitetään aika pelottavana asiana, kun sitä verrataan Jeesukseen. Mutta VT:ssa laki sanana sisältää laajemmin myös sen armon, jonka Jumala omilleen antoi.
Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan
löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
(Ps. 1:1-2)
Ole minulle laupias, silloin jaksan elää. Sinun lakisi antaa
minulle ilon. Joutukoot häpeään röyhkeät - syyttä he
vainoavat minua! Minä tutkistelen sinun säädöksiäsi.
(Ps. 119:77-78)
Ellei lakisi olisi ollut minun ilonani, olisin menehtynyt
kurjuuteen. Milloinkaan en unohda sinun säädöksiäsi,
ne antavat minulle elämän. (Ps. 119:92-93)
Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen
lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee
sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä
tekee. (Jaak. 1:25)
Kysymykseesi lainkirjasta en oikein osaa vastata. En näet löytänyt sanaa kuin kerran VT:sta. (Yhdessä kohdassa vanhassa käännöksessä ja toisessa kohdassa uudessa käännöksessä.) UT:n puolella se ei tullut vastaan. Puhutaan kyllä lain kirjaimesta, mutta ei lainkirjasta. Mitä kohtaa mahdoit tarkoittaa?
Laki on sanana aika monitahoinen. Perusmerkitys on tietysti Jumalan käsky. Mutta niin kuin kieltä ylipäätään, myös Raamatun sanoja voidaan käyttää monilla tavoilla. Tässä on neljä asiaa, joita hahmottelin sanan ympärille. Merkityksiä voi olla muitakin, eikä tämä luokittelu ole mitenkään ehdottoman aukoton. Otan neljä eri näkökulmaa.
1. Toora - lakikirja
Jos käytetään sanayhdistelmää "laki ja profeetat", sillä viitataan Raamatun kirjoituksiin, jotka koostuivat siis Mooseksen laista, eli Toorasta, ja muista historiakirjoista sekä profeettojen kirjoista.
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja
kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan
toteuttamaan. (Matt. 5:17)
Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me
olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja
profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus,
Joosefin poika Nasaretista. (Joh. 1:45)
Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti.
Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan
valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne.
Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat
taivas ja maa. (Luuk. 16:16-17)
2. VT:n uhripalvelus sääntöineen
Toinen merkitys laille on se, että se puhuu ylipäätään Vanhan testamentin säädöksistä ja uhrikäytännöistä. Laki oli siis Jumalan määräämä jumalanpalveluksen muoto, joka ei kuitenkaan koskaan pystynyt olemaan yhtä täydellinen kuin se pelastus Jeesuksessa, johon Vanhan testamentin laki viittasi.
Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi
vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat.
(Room. 3:21)
Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta
todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.
Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen,
laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä,
jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen
olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa
jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet
puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä
tunnollaan. (Hepr. 10:1-2)
Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata
itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia
määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia
noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta,
armon ulkopuolelle. (Gal. 5:3-4)
3. Kaikki, mitä Jumala ihmiseltä vaatii
Laki on Jumalan käskyjen ja tahdon synonyymi. Se kertoo, mitä Jumala vaatii ihmiseltä. Ja se paljastaa, että Jumala on pyhä ja ihminen on syntinen.
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se
Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi", te teette oikein. Mutta jos te erottelette
ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.
Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta
rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.
Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi myös:
"Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet
lainrikkoja, jos tapat. (Jaak. 2:8-11)
Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä
vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain
tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
(Room. 3:20)
4. Jumalan tahto ja armo
Laki on hyvin monella tapaa armon vastakohta. Armo antaa sen, mitä laki vaatii. Mutta kyllä Raamatussa, erityisesti Psalmeissa, ylistetään sitä, miten Jumalan säädökset ovat hyvät ja tuovat ilon ihmisille. Tämä tapahtuu toki sillä tavalla, että lakia noudattava yhteiskunta on onnellisempi kuin epäjärjestyksessä oleva yhteiskunta. Mutta Jumalan laki on osa hänen pelastussuunnitelmaansa. Jo VT:n ajan juutalaisuus oli armouskonto. Siihen kuuluivat uhrit, jotka olivat syntiuhreina anteeksiantamusen väylinä. Ne viittasivat siihen lopulliseen syntiuhriin, joka Jeesuksen ristinkuolemassa annettiin. Vanhan testamentin ihmiset odottivat toivossa Messiasta, ja palvelivat Jumalaa temppelissä, joka oli Messiaan esikuva. UT:ssa laki esitetään aika pelottavana asiana, kun sitä verrataan Jeesukseen. Mutta VT:ssa laki sanana sisältää laajemmin myös sen armon, jonka Jumala omilleen antoi.
Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan
löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
(Ps. 1:1-2)
Ole minulle laupias, silloin jaksan elää. Sinun lakisi antaa
minulle ilon. Joutukoot häpeään röyhkeät - syyttä he
vainoavat minua! Minä tutkistelen sinun säädöksiäsi.
(Ps. 119:77-78)
Ellei lakisi olisi ollut minun ilonani, olisin menehtynyt
kurjuuteen. Milloinkaan en unohda sinun säädöksiäsi,
ne antavat minulle elämän. (Ps. 119:92-93)
Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen
lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee
sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä
tekee. (Jaak. 1:25)
Kysymykseesi lainkirjasta en oikein osaa vastata. En näet löytänyt sanaa kuin kerran VT:sta. (Yhdessä kohdassa vanhassa käännöksessä ja toisessa kohdassa uudessa käännöksessä.) UT:n puolella se ei tullut vastaan. Puhutaan kyllä lain kirjaimesta, mutta ei lainkirjasta. Mitä kohtaa mahdoit tarkoittaa?
