Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.03.2014 - klo:15:04 »

Hei Syntinenkö!

Jatkokysymyksesi menevät ehkä aina vain syvemmälle kipeisiin rajanvetoihin. Puhtaalta pöydältä seksuaalisuuden rajat on suhteellisen helppo asettaa Raamatun mukaan. Kun on tehnyt jo ratkaisuja, jotka ovat vieneet jo rajojen toiselle puolen, on tilanteen käsittely huomattavasti hankalampaa.

Yksinkertaistaen ja yleispätevästi sanon vielä pointtini eri tavalla: Raamattu opettaa ihmisiä elämään siten, että he säilyttävät ainutlaatuisuuden avioliittoon. Seurustelu tai kihlaus ovat vasta tutustumista ja suunnitelmaa. Ihanne on, että uuden seurustelun voisi aloittaa mahdollisimman puhtaalta pöydältä ilman menneisyyden haamuja ja katkeruutta, jos seurustelu päättyykin tai jos kihlaus purkautuu. Avioliiton idea on sinetöidä jotain pysyvää, jonka jälkeen on tarkoitus myös käytännössä elää ja toteuttaa sitä, mikä kuuluu vain puolisoiden keskinäiseksi omaisuudeksi.

Minun on hyvin vaikea Raamatun pohjalta opettaa jotain muuta mallia. Mutta tiedän, että ollaan hyvin kipeissä tilanteissa ja vaikeiden valintojen äärellä, jos asioita alkaa kysellä mielessään sen jälkeen, kun on jo ylittänyt rajan. Sen jälkeen on vaikea tavoitella täydellisyyttä, joten on etsittävä mahdollisimman hyvää ratkaisua tai pienintä pahaa.

Tässä viestissä en uppoudu kaikkiin yksittäisiin kysymyksiisi, koska olen kirjoittanut jo aika paljon tekstiä niihin liittyen kahdessa muussa aihealueessa. Ole hyvä, ja tutustu seuraaviin ketjuihin:

Onko itsetyydytys syntiä?
Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto

Mahdollisesti myös aiheessa "Avoliitto uskoontulon jälkeen" on jotain ajatuksia, jotka sopivat tilanteeseesi.

Yksi kysymyksistäsi on kuitenkin sellainen, että siihen en ole vastannut muualla:

Lainaus käyttäjältä: Syntinenkö - 18.02.2014 - klo:20:29
onko itsetyydytys esim. näille koiran nuolemisajatuksille syntiä?

On syytä tarkasti miettiä sitä, mihin suuntaan sinä kasvatat itseäsi, jos sinun kiihottumisesi kohteena on koiran nuolemisen ajatteleminen. Aviossa ollessa olisin kyllä itse hyvinkin onneton siitä, jos puolisoni haluaisi minun sijastani ajatella jotain muuta kuin minua, jotta pystyisi seksuaaliseen kanssakäymiseen. Avioliitossa seksuaalisuuden rajat ovat kuitenkin puolisoiden itsensä keskenään sovittavissa, joten mitään sääntöä tästä en voi laatia. Enemmän olen aiheesta kirjoittanut ketjussa: Seksi avioliitossa.

Kyselit myös muiden foorumin käyttäjien mielipiteitä. Sitä varten sinun kannattaa avata uusi keskusteluketju Pohdintapalstan puolella. Tämä Nettipapin palsta on varattu ainoastaan vuoropuheluun Nettipapin kanssa, jotta pysyy jonkinlainen järjestys.
Kirjoittanut: Syntinenkö
« : 18.02.2014 - klo:20:29 »

Kiitos hyvästä ja kattavasta vastauksesta! Minua jäi kuitenkin askarruttamaan suuresti eräs perusasia. Sanoit, että
Lainaus
Seksuaalisuus on Raamatussa varattu puolisoiden välille ajatuksia ja asenteita myöten, mutta sen toteuttamisen tapoja ei ole rajattu
ja
Lainaus
Kaikki se, missä seksuaalisuutesi suuntautuu avioliiton ulkopuolelle, on puolestaan syntiä.

Jäin miettimään, että mitä tämä tarkoittaa ylipäätään seksuaalisuuden kannalta ennen avioliittoa. Olettaisin, että tämän nojalla yhdyntä puolison kanssa ennen avioliittoa on syntiä, mutta onko itsetyydytys esim. näille koiran nuolemisajatuksille syntiä? Entä onko avopuolison kanssa suudellessa itsensä tyydyttäminen syntiä?

Ensin mainitussa tapauksessahan seksuaalisuuteni suuntautuu avioliiton ulkopuolelle, jos masturboin yksin koiran nuolemis -ajatuksille. Toiseksi mainitussa tilanteessakin masturbointi suuntautuu avioliiton ulkopuolelle, jos en ole toisen kanssa vielä avioliitossa.

Tulkitsinko siis oikein, että kaikenlainen "tahdonalainen tuleminen", ts. runkkaaminen, yksin tai avopuolison läsnäollessa on syntiä? Vai onko "tuleminen" sallittua ja synnitöntä hengellisestä näkökulmasta silti jossain tapauksessa ennen avioliittoa? Jos, niin missä?

Jos kaikki "tuleminen" on syntiä ennen avioliittoa, se hankaloittaa kieltämättä elämää aika rajusti, sillä ainakin itselläni on biologisesti tarve "tulla" melko usein, ja olen käsittänyt, että miehillä yleensäkin on niin? En haluaisi kiirehtiä avioliittoon vain siksi, että voisi helpottaa oloa biologisesti tulemalla.

Kiitos jos jaksat vielä tarkentaa näkökulmaa näihin asioihin! Myös muut saavat minun puolestani osallistua halutessaan keskusteluun.  :)
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 02.02.2014 - klo:20:55 »

Tervehdys Syntinenkö!

Olet joutunut painiskelemaan erittäin syvän ja vaikean ongelman kanssa. Seksuaalisuus on ihmisen arin osa-alue hengellisyyden ohella. Pelko ja häpeä leimaavat aina kaikkea erilaisuuteen liittyvää kyselyä. Eikä valtavirran mukainen ajattelukaan ole helppo keskustelunaihe muuten kuin vitsinä. Aito puhe on vaikeaa. Sinun seksuaaliset mielitekosi ovat varmasti harvinaisia, ja koko kuvioon liittyy vahvasti myös hengellisyys. Olet tosi kipeiden asioiden äärellä. En ihmettele, jos luotettavaa keskustelukumppania on vaikea löytää.

En voi sanoa seksuaalisia mielitekojasi tavanomaisiksi. Ja hyvin varovaisesti tämän sanon: en pysty pitämään niitä myöskään normaaleina. Tiedän, että nykyään ei saisi sanoa mitään poikkipuolista kenenkään seksuaalisuudesta tai taipumuksista. Elämme aikaa, jolloin kaikki pitäisi hyväksyä. Mutta uskonkin, että kysyisit näitä asioita joltakulta muulta, jos haluaisit vain myötäkarvaan silittämistä.

Olet itsekin huomannut, että seksuaalisuutesi ei ole antoisaa parisuhteessa. Jumala on luonut miehen ja naisen toisilleen, ja tarkoittanut seksuaalisuuden avioliittoon puolisoiden välille, jotta vuorovaikutus olisi mahdollisimman turvallista ja häiriötöntä. Jumalan tahdon mukainen elämä palvelee seksuaalisuuttakin parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki epäilykset ja epävarmuudet vaikeuttavat erityisesti miehen seksuaalista kykyä.

En yhtään ihmettele, että kaikki nämä kysymyksesi ovat esteenä luonnolliselle sukupuolielämälle. Paljon vähemmästäkin syntyy ongelmia. Kristityillä pelkästään ero avo- ja avioliiton välillä voi vaikuttaa seksin toimivuuteen. Sydämen levollisuus on erilainen, kun tietää, että toinen on Jumalan käskemä parisuhde ja toinen ei. Mielenrauha ja turvallisuus ovat valtava käyttövoima seksissä.

Edellä olevalla en kuitenkaan tarkoita, että naimisiin meneminen automaattisesti ratkaisisi ongelmat. En missään tapauksessa voi luvata sellaista. Vaikka se onkin Jumalan tahto parisuhteen kohdalla ylipäätään, ei se ole hoitokeino sinun tapauksessasi. Sinun ongelmasi ovat hieman erilaisia. Kaikkein ensimmäiseksi haluaisin suositella sinua etsimään seksuaaliterapeutin, joka voi sinua auttaa.

Suosittelen sinua myös lukemaan alla olevat artikkelit. Suomen Psykologinen Instituutti julkaisee ilmaista lehteä "Psyk.fi". Viime vuonna siinä oli pari erinomaista kirjoitusta siitä, miten internet-aika vaikuttaa nuorten miesten seksuaalisuuteen. Sinun seksuaaliset mielitekosi ovat saaneet jo nuoresta asti vaikutteita, jotka ovat vahvistaneet sitä tietä, jota olet lähtenyt kulkemaan. Vaikka artikkelit ja kirjoitukset käsittelevät nettipornoa, on niissä jotain mielestäni sinun elämäntilanteeseesikin sopivaa.

Psyk.fi -lehti 3/2012
s. 31 - Internetporno voi olla vaaraksi
s. 46 - Kaikkosen kolumni

Jumala on luonut ihmisen psykofysiologiseksi kokonaisuudeksi. Raamattu puhuu ruumiista, sielusta ja hengestä. Niitä ei voi pilkkoa toisistaan eroaviksi kokonaisuuksiksi. Ne kaikki vaikuttavat toisiinsa. Jumala voi rukouksen kautta tehdä ihmeitä, mutta paljon useammin Jumala korjaa ihmisten elämää elämänmuutosten kautta. Parannuksen tekeminen ja Jumalan tahdon suuntaan kulkeminen ovat niitä valintoja, joiden kautta psykofysiologinen kokonaisuus paranee ja kehittyy.

Sen haluan kuitenkin hyvin selvästi sanoa, että mielenkiinto kuolaa kohtaan ei ole synti. Se aiheuttaa sinulle suurta häpeää, joka vaikeuttaa normaalia seksuaalisuutta. Seksuaalisuus on Raamatussa varattu puolisoiden välille ajatuksia ja asenteita myöten, mutta sen toteuttamisen tapoja ei ole rajattu.

Kipuilussasi synnintunnolla ja häpeällä on suuri rooli. Häpeään auttaa se, että saat jutella esimerkiksi seksuaaliterapeutin kanssa mieliteoistasi. Kaikki se, missä seksuaalisuutesi suuntautuu avioliiton ulkopuolelle, on puolestaan syntiä. Synnin osalta saat kaiken menneen uskoa anteeksi iloon, rauhaan ja vapauteen asti - Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Toivon, että voit jatkaa kristityn elämääsi vapautuneena kaikesta menneestä.

Tulevaisuuden suhteen saatat joutua kulkemaan hyvin pitkän ja takkuisen tien. Kannustan sinua rukoilemaan ja lukemaan Raamattua paljon, jotta saat viettää aikaa Jumalan kanssa ja pyytää häntä johdattamaan sinua oikeaan suuntaan sekä hoitamaan sinua sisältä käsin. Lisäksi tarvitset myös ammattiapua, niin kuin edellä kirjoitin, jotta saat oikeanlaisia vinkkejä käytännössä. Seksologeja löytyy myös kristityistä psykoterapeuteista, jolloin voit lähestyä ongelmaasi hengellisestäkin näkökulmasta.
Kirjoittanut: Syntinenkö
« : 23.01.2014 - klo:15:29 »

Hei!

Olen jo vuosia taistellut mielessäni oman seksuaalisuuteni kanssa, se kun on mielestäni äärimmäisen outo. Asia on kärjistynyt nyt vähän liian paljon parisuhteen myötä, kun en kiihotu "normaaleista" asioista, ja koen omat kiihottavat ajatukseni syntisiksi. En ole puhunut näistä kenellekään muuta kuin avopuolisolleni, ja päätin vihdoin näin nimettömänä kysellä asiaa Sinulta.

Eli - minua kiihottaa erittäin paljon se, kun koirat (tai muut eläimet) nuolevat naamaa. Ajatus tisseistä, alastomista naisista tai normaalista yhdynnästä ei ole ikinä kiihottanut tai erityisemmin edes kiinnostanut minua, mutta sen sijaan koiran kuola on kiihottanut minua jo toistakymmentä vuotta, oikeastaan siitä asti kun seksuaalisuuteni alkoi teini-iässä heräilemään ensimmäistä kertaa. Jo nuorena katselin salaa netistä kotivideoita, missä koira nuoli märästi omistajansa naamaa ja runkkasin niille videoille. Pelkkä ajatuskin koiran kuolasta kiihotti niin, että housuissa alkoi seistä.

Salasin asian vuosikausia kaikilta, kunnes vihdoin pariuduin, ja asia oli pakko ottaa esiin, sillä en kiihotu normaalista seksistä, vaan tarvitsen tuollaisia "härskejä ajatuksia" kiihoittuakseni.

Olen miettinyt, mikä minua niissä kiihottaa, ja olen tullut siihen tulokseen, että se on kuola ylipäätään. Mitä yököttävämpää, sen kiihottavampaa. En siis ole kiinnostunut itse eläimistä, ainoastaan kuolasta. Sillä ei ole väliä, mikä eläin nuolee, enkä halua itse eläintä (enkä todellakaan harrastaa seksiä eläimen kanssa), ainoastaan himoitsen sitä kuolaa. Olen yrittänyt googlata asiaa vuosien aikana paljonkin, mutta olen löytänyt hädin tuskin mitään asiaan viittaavaa. Tuntuu, että oma "suuntautumiseni" on äärimmäisen harvinainen.

Kiihotun myös ihmisen kuolasta, ja aluksi parisuhteessani minua kiihottivatkin mahdollisimman kuolaiset suudelmat. Nyt kun niihin on "tottunut", kiihotuskerroin on hävinnyt. En pysty enää kiihottumaan keskinäisessä kanssakäymisessä, ellen mieti koiraa nuolemassa puolisoani tai itseäni.

Suurin ongelma on siinä, että olen aina kokenut jostain syystä nämä kuolasta kiihottumisajatukset voimakkaasti syntisiksi, ja aina kun joko runkkaan nuolemisvideoille, -kuville tai -ajatuksille, saan todella syyllisen olon hengellisesti. Joudun usein tälläiseen "sorruttuani" rukoilemaan anteeksiantoa, ennen kuin saan rauhan mieleen. Olenkin kokeillut "absolutismia" asian suhteen päättämällä, etten enää ikinä runkkaa sellaisille ajatuksille, ja olen yrittänyt päästä kiihotuksesta eroon. Ne yritykset eivät ole kuitenkaan kantaneet pitkälle, koska ennemmin tai myöhemmin tuntuu siltä, että olisi pakko laueta jo biologisistakin tarpeista johtuen (lisäksi haluaa kiihottua), ja se ei onnistu millään muilla ajatuksilla, koska lähes mikään muu ei ole koskaan minua kiihottanut.

Lisäksi "kuivat kaudet" ovat muuttuneet tuskaisen hankaliksi, kun lähipiirissä on koiria, ja aina kun näen koiran nuolevan jotakuta tai edes kättä, minulla alkaa seisomaan välittömästi enkä voi sille mitään. Olenkin siis aina ratkennut uudelleen ja uudelleen siihen, että parini kanssa puuhastellessa mietin koirien tai hevosten nuolemisia, tai sitten runkkaan yksin näille asioille.

Loputon syyllisyys kuitenkin kalvaa - en tiedä onko tuo väärin? Olenko ollut "pahan vallassa" seksuaalisuuden suhteen alusta asti? Pitäisikö tästä parantua ja alkaa kiihottua normaalista panemisesta? Voiko tästä edes parantua, jos olen koko ikäni kiihottunut tällä samalla tavalla? Rankaiseeko Jumala minua, jos jatkan nuolemisajatusten hyödyntämistä?

Tämä oli ehkä varsin hämmentävä viesti, mutta toivon, että saisin tähän kieroon marginaaliongelmaani jonkinnäköistä hengellistä perspektiiviä. Kiitos!