Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 15.11.2015 - klo:20:43 »Tervehdys Hippo!
Mielenkiintoisia pohdintoja sinulla. Katsotaan, mitä vastauksia saan kehiteltyä.
Käytin hetken aikaa selaillakseni Raamattua ja etsiäkseni erilaisia kohtia. En tiedä, kuinka tarkasti juuri tietyt sanamuodot haluaisit Raamatusta löytää. En äkkiseltään löytänyt mitään "jälleennäkeminen" tai "läheisten tunteminen" -tyylisiä lausahduksia. Mutta minun ymmärrykselläni seuraavissa kohdissa annetaan hyvin selkeästi ymmärtää, että taivaassa ollaan yhdessä ja tunnetaan ne, jotka siellä ovat:
Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä
hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa.
Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän
te teettekin. (1. Tess. 5:10-11)
Tämä sana on varma: - Jos olemme hänen kanssaan kuolleet,
saamme hänen kanssaan myös elää. (2. Tim. 2:11)
Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu
kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset,
joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut
kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on
Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä
hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut:
Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun
Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra
laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja
Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne,
jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme
vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän
kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla
aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.
(1. Tess. 4:13-18)
Raamattu käskee oikein rohkaista toisia kristittyjä sillä viestillä, että ylösnousemuksessa saamme olla yhdessä Jeesuksen kanssa. Selkeästi sanoma on se, ettei taivaassa ole vain yksityistä Jumalan kanssa olemista vaan yhdessäoloa.
Jeesuksen vertauksien tulkitseminen kovin kirjaimellisesti ja yksityiskohtaisesti voi tehdä vääryyttä itse vertaukselle, koska vertauksissa on yleensä yksi pääsanoma. Mutta puhuessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus kuitenkin käyttää sellaisia sanamuotoja, joista hyvin selvästi käy ilmi, että taivas olisi paikka, jossa oikein hyvin tunnetaan ihmiset.
Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana
Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. (Luuk. 16:23)
Ehkä vahvimpana perinteisen kristillisen opetuksen tukena pitäisin sitä, miten Raamattu opettaa, että Jeesuksen ylösnousemus on esikuva siitä, kuinka kristitytkin nousevat kuolleista. Jeesus tunnisti ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapset, niin kuin opetuslapset tunnistivat Jeesuksen. Niinpä sama tilanne pitää tapahtua jokaisen ylösnousseen kristityn kohdalla:
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään
katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä,
nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on
olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu:
"Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta
viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis
ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen
on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki
maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia
tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme
maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen
ihmisen kaltaisiksi. (1. Kor. 15:42-49)
Näihin kysymyksiin olisi tosi kiva saada tarkkoja vastauksia. Mutta jostain syystä Jumala on salannut ne meiltä. Utelias ihminen on tehnyt toki monia teorioita ja päätelmiä Raamatun eri kohdista, mutta lopullista vastausta meillä ei ole. Olen asiaa spekuloinut jo aiemmin Nettipapin palstalla. Tutustupa tähän viestiketjuun: Tuonela. Tuossa viestiketjussa olen tyhjentänyt pankkini aiheen tiimoilta, mutta ole toki vapaa esittämään jatkokysymyksiä, jos niitä ilmenee.
Joillekin ihmisille tällaiset kokemukset ovat erittäin tärkeitä todistuksia Jumalasta ja iankaikkisuudesta. Toisille - jopa vilpittömille kristityille - tällaiset kokemukset puhuvat luodun ihmisruumiin ihmeellisyydestä ja siitä, miten ihmisen vahva usko näkyy tällaisissa rajakokemuksissa. Muistelisin kuulleeni tutkimuksista, joissa tällaiset rajakokemukset heijastelevat joskus kunkin uskonnon edustajan omaa uskomusta. Eli kaikki rajakokemukset eivät välttämättä ole aina kristillisen iankaikkisuusnäkemyksen mukaisia.
Minun mielestäni tällaisiin kokemuksiin kannattaa ottaa kantaa varoen. Jos oman käsityksensä taivaasta rakentaa ihmisten kokemusten varaan, voidaan joutua yhtäkkiä tilanteeseen, jossa jonkun toisen ihmisen kokemus kumoaa koko oman taivasnäkemyksen. Siksi rehellisen kristityn on suostuttava epätietoisuuteen. Raamattu on tuskastuttavan niukkasanainen kuoleman rajan jälkeisestä todellisuudesta. Se keskittyy puhumaan eniten siitä, kuinka taivaaseen päästään - ei siitä, millaista siellä on.
Olen kertaalleen katsonut elokuvan "Taivas on totta", joka on tehty kuuluisan kirjan pohjalta. Siinä pieni poika saa leikkauksen aikana taivaskokemuksen. Tältä pohjalta tehty elokuva keskittyi kuvaamaan sitä, miten pojan pastori-isä joutui käymään läpi sitä, kuinka hän suhtautuu pojan kokemukseen. Lopulta pohdinnat päättyivät siihen, miten hänen uskonsa vahvistui. Niin kävi myös pojalle itselleen, hänen perheelleen ja lopulta seurakunnalle. Elokuvassa ainakin oli onnellinen loppu.
Toivon, että ihmisten tällaisia kertomuksia kuullessaan - tai rajuimmillaan tällaisia kokemuksia läpi eläessään - kokisivat kertomukset ja kokemukset uskoa vahvistavina. Jos ne kokemukset sanovat taivaasta jotain sellaista, mitä Raamattu ei sano, emme voi tietää, missä merkityksessä ne kokemukset on otettava. Näkyjen, kielikuvien ja vertausten maailma on jo Raamatussa hyvin symbolinen. Niiden tarkoitus ei ole aina sano tarkkoja totuuksia, vaan maalata erilaisia kuvia. Hyvänä esimerkkinä toimii Ilmestyskirja. Kielikuvat kertovat todellisuudesta tavalla, joka ei voi olla kirjaimellisesti totta. Esimerkiksi taivaassa tuskin tapaamme Jeesusta, joka kävelee siellä miekka suussa.
Taivaaseen liittyviä kysymysketjuja on tällä palstalla ollut useampiakin. Jos intoa riittää, kannattaa vilkaista myös seuraavia:
Taivaasta
Ruumiin ylösnousemus
Kysymys paratiisista
Mielenkiintoisia pohdintoja sinulla. Katsotaan, mitä vastauksia saan kehiteltyä.
- Missä kohden Raamattua Jumala ilmoittaa, että tapaamme uskovat rakkaamme kerran Taivaassa ja tunnistamme toisemme siellä? Olen elämäni pitänyt tätä asiaa Raamatun ihanana totuutena, mutta nyt tahdon kysyä asiasta opillistakin näkemystä.
Käytin hetken aikaa selaillakseni Raamattua ja etsiäkseni erilaisia kohtia. En tiedä, kuinka tarkasti juuri tietyt sanamuodot haluaisit Raamatusta löytää. En äkkiseltään löytänyt mitään "jälleennäkeminen" tai "läheisten tunteminen" -tyylisiä lausahduksia. Mutta minun ymmärrykselläni seuraavissa kohdissa annetaan hyvin selkeästi ymmärtää, että taivaassa ollaan yhdessä ja tunnetaan ne, jotka siellä ovat:
Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä
hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa.
Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän
te teettekin. (1. Tess. 5:10-11)
Tämä sana on varma: - Jos olemme hänen kanssaan kuolleet,
saamme hänen kanssaan myös elää. (2. Tim. 2:11)
Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu
kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset,
joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut
kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on
Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä
hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut:
Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun
Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra
laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja
Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne,
jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme
vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän
kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla
aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.
(1. Tess. 4:13-18)
Raamattu käskee oikein rohkaista toisia kristittyjä sillä viestillä, että ylösnousemuksessa saamme olla yhdessä Jeesuksen kanssa. Selkeästi sanoma on se, ettei taivaassa ole vain yksityistä Jumalan kanssa olemista vaan yhdessäoloa.
Jeesuksen vertauksien tulkitseminen kovin kirjaimellisesti ja yksityiskohtaisesti voi tehdä vääryyttä itse vertaukselle, koska vertauksissa on yleensä yksi pääsanoma. Mutta puhuessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus kuitenkin käyttää sellaisia sanamuotoja, joista hyvin selvästi käy ilmi, että taivas olisi paikka, jossa oikein hyvin tunnetaan ihmiset.
Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana
Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. (Luuk. 16:23)
Ehkä vahvimpana perinteisen kristillisen opetuksen tukena pitäisin sitä, miten Raamattu opettaa, että Jeesuksen ylösnousemus on esikuva siitä, kuinka kristitytkin nousevat kuolleista. Jeesus tunnisti ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapset, niin kuin opetuslapset tunnistivat Jeesuksen. Niinpä sama tilanne pitää tapahtua jokaisen ylösnousseen kristityn kohdalla:
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään
katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä,
nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on
olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu:
"Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta
viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis
ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen
on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki
maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia
tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme
maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen
ihmisen kaltaisiksi. (1. Kor. 15:42-49)
Lainaus
- Siirtyykö Kristukseen uskovan sielu heti kuoleman hetkellä paratiisiin/välitilaan Jumalan, Jeesuksen ja rakkaittemme luokse? Kuka meidät hakee sinne? Vai nukummeko koko ihminen sieluineen, kunnes Jeesus herättää kaikki haudoistaan yhdellä ja samalla kerralla? Löytyykö Raamatusta selvyyttä näihin asioihin vai salaako Jumala vastaukset meiltä jostakin syystä...?
Näihin kysymyksiin olisi tosi kiva saada tarkkoja vastauksia. Mutta jostain syystä Jumala on salannut ne meiltä. Utelias ihminen on tehnyt toki monia teorioita ja päätelmiä Raamatun eri kohdista, mutta lopullista vastausta meillä ei ole. Olen asiaa spekuloinut jo aiemmin Nettipapin palstalla. Tutustupa tähän viestiketjuun: Tuonela. Tuossa viestiketjussa olen tyhjentänyt pankkini aiheen tiimoilta, mutta ole toki vapaa esittämään jatkokysymyksiä, jos niitä ilmenee.
Lainaus
- Monet ihmiset kertovat käyneensä Taivaassa tai sen porteilla näyssä tai kuoleman rajalla. Miten suhtautua näihin kertomuksiin?
Joillekin ihmisille tällaiset kokemukset ovat erittäin tärkeitä todistuksia Jumalasta ja iankaikkisuudesta. Toisille - jopa vilpittömille kristityille - tällaiset kokemukset puhuvat luodun ihmisruumiin ihmeellisyydestä ja siitä, miten ihmisen vahva usko näkyy tällaisissa rajakokemuksissa. Muistelisin kuulleeni tutkimuksista, joissa tällaiset rajakokemukset heijastelevat joskus kunkin uskonnon edustajan omaa uskomusta. Eli kaikki rajakokemukset eivät välttämättä ole aina kristillisen iankaikkisuusnäkemyksen mukaisia.
Minun mielestäni tällaisiin kokemuksiin kannattaa ottaa kantaa varoen. Jos oman käsityksensä taivaasta rakentaa ihmisten kokemusten varaan, voidaan joutua yhtäkkiä tilanteeseen, jossa jonkun toisen ihmisen kokemus kumoaa koko oman taivasnäkemyksen. Siksi rehellisen kristityn on suostuttava epätietoisuuteen. Raamattu on tuskastuttavan niukkasanainen kuoleman rajan jälkeisestä todellisuudesta. Se keskittyy puhumaan eniten siitä, kuinka taivaaseen päästään - ei siitä, millaista siellä on.
Olen kertaalleen katsonut elokuvan "Taivas on totta", joka on tehty kuuluisan kirjan pohjalta. Siinä pieni poika saa leikkauksen aikana taivaskokemuksen. Tältä pohjalta tehty elokuva keskittyi kuvaamaan sitä, miten pojan pastori-isä joutui käymään läpi sitä, kuinka hän suhtautuu pojan kokemukseen. Lopulta pohdinnat päättyivät siihen, miten hänen uskonsa vahvistui. Niin kävi myös pojalle itselleen, hänen perheelleen ja lopulta seurakunnalle. Elokuvassa ainakin oli onnellinen loppu.
Toivon, että ihmisten tällaisia kertomuksia kuullessaan - tai rajuimmillaan tällaisia kokemuksia läpi eläessään - kokisivat kertomukset ja kokemukset uskoa vahvistavina. Jos ne kokemukset sanovat taivaasta jotain sellaista, mitä Raamattu ei sano, emme voi tietää, missä merkityksessä ne kokemukset on otettava. Näkyjen, kielikuvien ja vertausten maailma on jo Raamatussa hyvin symbolinen. Niiden tarkoitus ei ole aina sano tarkkoja totuuksia, vaan maalata erilaisia kuvia. Hyvänä esimerkkinä toimii Ilmestyskirja. Kielikuvat kertovat todellisuudesta tavalla, joka ei voi olla kirjaimellisesti totta. Esimerkiksi taivaassa tuskin tapaamme Jeesusta, joka kävelee siellä miekka suussa.
Taivaaseen liittyviä kysymysketjuja on tällä palstalla ollut useampiakin. Jos intoa riittää, kannattaa vilkaista myös seuraavia:
Taivaasta
Ruumiin ylösnousemus
Kysymys paratiisista
