Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.11.2015 - klo:16:54 »Hei AP!
Mielestäni tässä Raamattu on hyvin yksiselitteinen. Seuraava lainaus ei liity suoraan pelastumiseen, mutta tällä erää päätin laatia vastaukseni niin, että kerron loppuratkaisun jo heti kärkeen:
Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa.
"Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona."
(Saarn. 9:4)
Jeesus opettaa paljon omasta paluustaan ja maailmanlopusta. Kaikissa näissä opetuksissa terävimpänä kärkenä on puhe siitä, että on oltava koko ajan valveilla ja valmiina. Kun Jeesus tulee takaisin, armonaika päättyy.
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän
Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä
tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi
eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit,
sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.
(Matt. 24:42-44)
Vertauksessaan kymmenestä morsiusneidosta Jeesus painottaa sitä, ettei hänen paluunsa jälkeen ole enää toista mahdollisuutta.
Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen
morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta
vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat
lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä
vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun
sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.
Mutta keskellä yötä kuului huuto: "Ylkä tulee! Menkää häntä
vastaan!" Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat
lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: "Antakaa meille
vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat." Mutta viisaat
vastasivat: "Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää
ostamaan kauppiailta." Mutta kun he olivat ostamassa öljyä,
sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan
häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin
saapuivat sinne ja huusivat: "Herra, Herra, avaa meille!" Mutta
hän vastasi: "Totisesti, minä en tunne teitä." "Valvokaa siis,
sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. (Matt. 25:1-13)
Sama teema jatkuu esimerkiksi vertauksessa portinvartijasta:
Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika
tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään
antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin
ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä,
koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan
vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis,
ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen
sanon kaikille: valvokaa! (Mark. 13:33-37)
Paavali käyttää aivan samaa tematiikkaa omissa opetuksissaan. Niissä vielä selvemmin alleviivataan sitä, että valveilla oleminen on Jeesukseen uskomista, ja tärkeintä on se, että usko on jokapäiväinen asia, jottei tule yllätyksiä:
Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse
yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän
lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis
saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja
pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne,
jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka
kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on
pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava
kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut,
että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme
Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. (1. Tess. 5:4-9)
Nämä runsaat lainaukset ovat tavallaan vasta taustaa kysymyksellesi. Mutta ne ovat yhtä aikaa myös asian ytimessä. Pietari kirjoittaa hyvin selvin sanoin siitä, että armon aika päättyy Jeesuksen paluuseen. Hän jopa vetoaa siihen, että Jeesuksen tulo on viivästynyt, että ihmiset ehtisivät kääntyä ajoissa:
Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin
mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä
kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo,
että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee kuin varas. Sinä
päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja
hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan
päällä saanut aikaan. ... Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea
odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita
teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Ja pitäkää
sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös
rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti
teille kirjoittanut. (2. Piet. 3:9-10, 14-15)
Jeesuksella on vielä vertaus viinitarhan työntekijöistä. Löydät sen Matteuksen evankeliumin 20. luvusta. En lainaa sitä tässä kokonaan, vaan otan vain yhden näkökulman alkuasetelmasta. Jeesus kuvaa sitä, kuinka koko päivän ajan ihmisiä kutsuttiin viinitarhaan. Jopa viimeisellä tunnilla ennen päivän päättymistä:
Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella
lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten
kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan.
Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla
seisoi vielä miehiä jouten. "Menkää tekin viinitarhaan", hän sanoi
heille, "minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa." Miehet
lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti
taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista
tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: "Miksi
te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?" "Kukaan ei ole
palkannut meitä", he vastasivat. Hän sanoi miehille: "Menkää tekin
minun viinitarhaani." (Matt. 20:1-7)
Maailman historian aikana kukaan ihmisistä ei ole vielä törmännyt tähän ehdottomaan takarajaan, koska Jeesus ei ole tullut takaisin. Mutta kaikki ennen meitä eläneet ihmiset ovat kohdanneet jo oman henkilökohtaisen maailmanloppunsa. Jokaisen yksittäisen ihmisen kohdalla pätee sama sääntö kuin edellä olleissa lainauksissa: Kääntyminen on mahdollista niin kauan kuin on elämää. Silloin on armon aika voimassa.
Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo:
- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne ... Rohkaiskaa
toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo
sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan
teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.
(Hepr. 3:7-8a, 13)
Ehkä yksi Raamatun vahvimpia kuvia tästä on ristin ryövärin kääntyminen, joka tapahtui aivan viimemetreillä - todellakin vasta yhdennellätoista hetkellä.
Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet
valtakuntaasi." Jeesus vastasi: "Totisesti: jo
tänään olet minun kanssani paratiisissa."
(Luuk. 23:42-43)
Mielestäni tässä Raamattu on hyvin yksiselitteinen. Seuraava lainaus ei liity suoraan pelastumiseen, mutta tällä erää päätin laatia vastaukseni niin, että kerron loppuratkaisun jo heti kärkeen:
Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa.
"Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona."
(Saarn. 9:4)
Jeesus opettaa paljon omasta paluustaan ja maailmanlopusta. Kaikissa näissä opetuksissa terävimpänä kärkenä on puhe siitä, että on oltava koko ajan valveilla ja valmiina. Kun Jeesus tulee takaisin, armonaika päättyy.
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän
Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä
tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi
eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit,
sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.
(Matt. 24:42-44)
Vertauksessaan kymmenestä morsiusneidosta Jeesus painottaa sitä, ettei hänen paluunsa jälkeen ole enää toista mahdollisuutta.
Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen
morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta
vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat
lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä
vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun
sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.
Mutta keskellä yötä kuului huuto: "Ylkä tulee! Menkää häntä
vastaan!" Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat
lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: "Antakaa meille
vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat." Mutta viisaat
vastasivat: "Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää
ostamaan kauppiailta." Mutta kun he olivat ostamassa öljyä,
sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan
häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin
saapuivat sinne ja huusivat: "Herra, Herra, avaa meille!" Mutta
hän vastasi: "Totisesti, minä en tunne teitä." "Valvokaa siis,
sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. (Matt. 25:1-13)
Sama teema jatkuu esimerkiksi vertauksessa portinvartijasta:
Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika
tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään
antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin
ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä,
koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan
vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis,
ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen
sanon kaikille: valvokaa! (Mark. 13:33-37)
Paavali käyttää aivan samaa tematiikkaa omissa opetuksissaan. Niissä vielä selvemmin alleviivataan sitä, että valveilla oleminen on Jeesukseen uskomista, ja tärkeintä on se, että usko on jokapäiväinen asia, jottei tule yllätyksiä:
Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse
yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän
lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis
saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja
pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne,
jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka
kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on
pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava
kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut,
että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme
Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. (1. Tess. 5:4-9)
Nämä runsaat lainaukset ovat tavallaan vasta taustaa kysymyksellesi. Mutta ne ovat yhtä aikaa myös asian ytimessä. Pietari kirjoittaa hyvin selvin sanoin siitä, että armon aika päättyy Jeesuksen paluuseen. Hän jopa vetoaa siihen, että Jeesuksen tulo on viivästynyt, että ihmiset ehtisivät kääntyä ajoissa:
Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin
mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä
kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo,
että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee kuin varas. Sinä
päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja
hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan
päällä saanut aikaan. ... Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea
odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita
teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Ja pitäkää
sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös
rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti
teille kirjoittanut. (2. Piet. 3:9-10, 14-15)
Jeesuksella on vielä vertaus viinitarhan työntekijöistä. Löydät sen Matteuksen evankeliumin 20. luvusta. En lainaa sitä tässä kokonaan, vaan otan vain yhden näkökulman alkuasetelmasta. Jeesus kuvaa sitä, kuinka koko päivän ajan ihmisiä kutsuttiin viinitarhaan. Jopa viimeisellä tunnilla ennen päivän päättymistä:
Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella
lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten
kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan.
Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla
seisoi vielä miehiä jouten. "Menkää tekin viinitarhaan", hän sanoi
heille, "minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa." Miehet
lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti
taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista
tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: "Miksi
te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?" "Kukaan ei ole
palkannut meitä", he vastasivat. Hän sanoi miehille: "Menkää tekin
minun viinitarhaani." (Matt. 20:1-7)
Maailman historian aikana kukaan ihmisistä ei ole vielä törmännyt tähän ehdottomaan takarajaan, koska Jeesus ei ole tullut takaisin. Mutta kaikki ennen meitä eläneet ihmiset ovat kohdanneet jo oman henkilökohtaisen maailmanloppunsa. Jokaisen yksittäisen ihmisen kohdalla pätee sama sääntö kuin edellä olleissa lainauksissa: Kääntyminen on mahdollista niin kauan kuin on elämää. Silloin on armon aika voimassa.
Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo:
- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne ... Rohkaiskaa
toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo
sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan
teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.
(Hepr. 3:7-8a, 13)
Ehkä yksi Raamatun vahvimpia kuvia tästä on ristin ryövärin kääntyminen, joka tapahtui aivan viimemetreillä - todellakin vasta yhdennellätoista hetkellä.
Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet
valtakuntaasi." Jeesus vastasi: "Totisesti: jo
tänään olet minun kanssani paratiisissa."
(Luuk. 23:42-43)
