Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 06.02.2016 - klo:18:51 »

Hei Matti95!

Kysymyksesi on muodoltaan erinomaisen yksinkertainen ja yksiselitteinen. Mutta kaikesta huolimatta pahoittelen, sillä minun on kovin vaikea saada lopulta kiinni kysymyksestäsi. Kysymyksesi voidaan "suomentaa" hyvin monella tavalla:

1. Mitä kirkko opettaa maailmanlopusta?
2. Milloin kirkon mielestä tulee maailmanloppu ja millä tavoin se tulee?
3. Onko kirkko sitä mieltä, että joskus tulee maailmanloppu?
4. Onko kirkon mielestä maailmanloppu hyvä vai paha juttu?

En siis tiedä, mitä toivot minun vastaavan. Edellä olevassa kirjoituksessani olen mielestäni aika monelta kannalta jo käsitellyt maailmanloppua, mutta ajattelin tällä erää tehdä sellaisen luettelomaisen koosteen käyttäen apuna eri raamatunkohtia. Yritän poimia eri kohtia kuin edellisessä vastauksessani.

Tämä maailma ei ole pysyvä, vaan maailmanloppu tulee joskus.

     Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman
     loppuun asti. (Matt. 28:20b)

     Taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen
     ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat
     vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin
     mutta viskasivat huonot pois. Samoin käy maailman lopussa:
     enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät
     tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
     (Matt. 13:47-50)

Maailmanlopun ajankohtaa ei tiedä kukaan muu kuin Jumala.

     Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan
     enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. (Matt. 24:36)

     Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet, sillä te tiedätte
     itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri
     kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho
     kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana
     olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. (1. Tess. 5:1-3)

Maailmanlopussa Jeesus tulee takaisin tuomitsemaan ihmiset

     Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä
     kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki
     kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset
     toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän
     asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
     ... Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen,
     mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
     (Matt. 25:31-33, 46)

Jeesukseen uskovalle maailmanloppu on hyvä, Jeesuksen torjuvalle paha.

     Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat,
     ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme
     päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava
     uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme
     pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme
     osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme
     Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut
     puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan,
     olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. (1. Tess. 5:7-10)

Maailmanloppu tarkoittaa tämän maailman tuhoa ja uuden maailman luomista.

     Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat
     jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu
     maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.
     ... Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me
     odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus
     vallitsee. (2. Piet. 3:10-13)

Ennen maailmanloppua on vaikeita aikoja, jotta ihmiset saisivat vielä viimeisen varoituksen ja kääntyisivat Jeesuksen puoleen.

     Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita,
     opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät: "Sano meille,
     milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja
     tämän maailman lopusta?" Jeesus vastasi: "Varokaa, ettei
     kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun
     nimelläni. He sanovat: 'Minä olen Messias', ja eksyttävät monia.
     Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako
     sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu
     ole käsillä. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa
     vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta
     kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Silloin teidät pannaan
     ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä
     minun nimeni tähden. Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa
     ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu,
     ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien
     rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. Tämä
     valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille
     kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu." (Matt. 24:3-14)

Maailmanloppu tekee lopun vääryydestä ja pahuudesta.

     Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja
     ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin,
     kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan
     luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta
     varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen,
     joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu
     heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on
     heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan
     kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,
     sillä kaikki entinen on kadonnut." Valtaistuimella istuva lausui:
     "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat
     muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." (Ilm. 21:1-5)
Kirjoittanut: Matti95
« : 04.02.2016 - klo:10:36 »

Hei taas!
Onko kirkolla mitään kantaa[size=900pt] Maailmanloppuun [/size]
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 29.01.2016 - klo:15:59 »

Hei Eetu!

Etiikan tehtävässäsi saatat joutua käsittelemään kysymääsi aihepiiriä erilaisten uskontojen näkökulmista. Minä en tunne muiden uskontojen perinteitä samalla tavalla kuin omani. Siksi keskityn vastaamaan sinulle Raamatun tarjoamasta kristinuskon käsityksestä lähtien.

Raamattu kertoo meille luomakunnasta, jolla on alku ja loppu. Luomiskertomuksessa ei oteta kantaa siihen, kuinka vanha maailma on. Kaikki on saanut syntynsä "alussa", jolloin "Jumala loi taivaan ja maan". Siitä alkaa maailman historian jana tai kaari, joka sisältää kaiken hengellisen opetuksen lisäksi näkemyksenmaailman tulevaisuudesta. Maailmalla on alkamisensa lisäksi loppu.

Maailman luomisen jälkeen ihminen eli paratiisissa. Siellä ihmisen ja Jumalan suhde oli nykyistä konkreettisempaa ja läheisempää. Yhteys oli kunnossa. Paratiisi ei silti ollut vain henkinen todellisuus. Ihminen oli luotu olento, jolla oli paratiisissa tehtävä:

     Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset,
     lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.
     Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea,
     mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:28)

     Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan
     viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)

Matkaan tuli mutkia, koska ihminen ei osannut elää Jumalan yhteydessä niin kuin olisi pitänyt. Ihminen rikkoi Jumalan käskyjä ja joutui ulos paratiisista.

     Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta
     ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
     (1. Moos. 3:23)

Yhteys Jumalaan särkyi. Samalla harmonia luomakunnan kanssa tuli hankalammaksi. Tehtävät lisääntymisestä sekä maailman viljelemisestä ja varjelemisesta säilyivät edelleen, mutta synnin särkemässä maailmassa niistä tuli vaikeampia.

     Naiselle hän sanoi: - Minä teen suuriksi sinun
     raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä
     lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän
     pitää sinua vallassaan. Ja miehelle hän sanoi:
     - Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta,
     josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa
     sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on
     hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa
     sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista
     joudut ottamaan ravintosi. (1. Moos. 3:16-18)

Hyvin tiiviisti sanottuna Raamattu on kertomus siitä, miten ihmisen ja Jumalan välit särkyivät - ja miten ne saadaan jälleen kuntoon. Tähän sisältyy kristinuskon näkemys maailman menneisyydestä ja maailman tulevaisuudesta.

Keskuksessa on Jeesus, joka ristinkuolemallaan korjasi ihmisen ja Jumalan välit. Silti tilanne ei ole vielä sama kuin paratiisissa. Raamattu kertoo, että tätä elämää eletään niin kauan kuin Jumala näkee hyväksi aikaa antaa. Mutta tulevaisuudessa odottaa muutos: maailmanloppu. Sen jälkeen vasta asetelma palautuu ennalleen.

Maailman tulevaisuutta ajatellen siis elämme kahden näkökulman mukaan. Ensinnäkin hengellisesti ihminen saa uskoa, että Jeesuksen ansiosta yhteys Jumalaan on kunnossa. Toisaalta fyysisesti ero Jumalasta on vielä olemassa. Häneen ollaan yhteyksissä Raamatun ja rukouksen kautta, mutta silmin nähtävästi tai käsin kosketeltavasti Häntä ei voi tavata. Vielä ei eletä kuin menneisyydessä elettiin paratiisissa tai tulevaisuudessa eletään taivaassa.

Tätä hetkeä ajatellen Raamattu maalailee välillä hyvin pessimistisiä kuvia. Itse asiassa Raamattu antaa ymmärtää, että syntiset ihmiset eivät ainakaan paranna tilannetta, vaan mitä lähemmäs maailmanloppua mennään, sitä enemmän kaikkea tuhoa saadaan aikaiseksi. Kärjistetysti sanottuna Raamatun mukaan ihmiskunta ei kehity paremmaksi, vaikka tekninen kehitys etenee hurjaa vauhtia.

Vaikka Raamattu puhuu tällaisia pessimistisiä asioita, yhtä aikaa on voimassa toinen näkökulma tulevaisuudesta. Ihmisten - erityisesti Jumalan luomistyötä kunnioittavien kristittyjen - on edelleen tarkoitus pitää huolta luomakunnasta. Ja samalla Jeesukseen uskovan seurakunnan tehtävä on viedä eteenpäin sanomaa pelastuksesta, joka on tarjolla Jeesuksessa.

     Niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä
     maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään
     hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.
     (1. Kor. 7:31)

     Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee
     Jumalan tahdon, pysyy iäti. (1. Joh. 2:17)

Raamattu opettaa, että maailma loppuu. Jotkut kristityt ajattelevat, että Jumala puuttuu asioihin yliluonnollisesti. Eli ennen kuin Jeesus maailman lopussa tulee takaisin, Jumala tekee ihmeitä ja lähettää erilaisia tuhoja. Toiset Kristityt ajattelevat, että Jumalan ei tarvitse itse yliluonnollisesti puuttua asioihin. Hän vain on nähnyt kaiken ennalta, ja on siksi osannut sanoa Raamatussa, että maailma tulee tuhoutumaan ihmisten vuoksi. Nämä näkökulmat eivät ole ristiriidassa keskenään. Ajattelen, että kummatkin ovat voimassa yhtä aikaa.

Erityisesti Ilmestyskirjassa kuvataan maailmanloppua edeltäviä tapahtumia sanoilla, joista monet nykyajan kristityt ovat nähneet sotien ja teknologisen kehityksen mahdollistamia tuhoja. Merien saastuminen, ilmakehän turmeltuminen otsoonikatoineen ja muut vastaavat tuhot eivät ole nykyajan ihmisille enää ennustuksia. Näemme niitä joka puolella. Ja moni raamatunlukija näkee niitä myös Ilmestyskirjan sivuilla.

     Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui
     kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli.
     Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien
     lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi. ... Neljäs enkeli
     tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan
     korventaa ihmisiä tulellaan. (Ilm. 16:3-4, 8 )

Millä tavalla maailmanloppu tuleekaan, Raamattu joka tapauksessa muistuttaa vahvasti, että joskus se tulee.

     Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko
     pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat
     taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. ... Taivas ja
     maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
     (Matt. 24:29, 35)

     Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin.
     Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin
     suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi.
     Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat
     varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Taivas
     hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon,
     ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan.
     (Ilm. 6:12-14)

     Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat
     katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.
     Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan
     päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa,
     millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa
     oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja
     jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat
     liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan
     kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa,
     ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja
     uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
     (2. Piet. 3:10-13)

Vaikka tämä on asiana vakava, on tiedemiesten ja hengenmiesten yksimielisyys tässä asiassa selvä. Sekä luonnontieteilijät että hengelliset opettajat saarnaavat siitä, että maailmanloppu tulee. Tiedemiehet keskittyvät opettamaan, että ihmisten on tehtävä tälle maailmalle jotain nyt, kun se on vielä mahdollista. Hengelliset opettajat puolestaan julistavat, että ihmisten on tehtävä jumalasuhteelleen jotain nyt, kun se on vielä mahdollista.

Kukaan ei voi sanoa, millä tavalla Jumala on ajatellut maailmanlopun tapahtuvan. Se voi olla jotain yliluonnollista tai ihmeellistä. Toisaalta noissa edellä lainaamissani Raamatun jakeissa voi halutessaan nähdä vertauskuvia vaikka jostain ydinsodista. Joka tapauksessa Raamatun opetus on suurissa linjoissa hyvin selkeä.

1. Ihminen luotiin paratiisiin, jossa hän eli harmoniassa Jumalan ja luomakunnan kanssa.
2. Ihminen lankesi syntiin ja karkotettiin paratiisista.
3. Elämä syntiinlangenneessa maailmassa menee askel askelelta kauemmas Jumalasta.
4. Aikanaan maailma tuhoutuu joko ihmisen toiminnasta tai Jumalan vaikutuksesta johtuen.

Onneksi Raamatun opetus ei pääty tähän. Muuten se olisi äärimmäisen ahdistavaa ja masentavaa. Kaikkein tärkein pointti maailman tulevaisuutta silmällä pitäen on se, että vaikka syntinen ihminen tuhoaa itseään ja ympäristöään, pyhä Jumala tekee pelastavaa työtään. Jeesuksen ansiosta ihmisellä on lupa olla voittajan puolella. Siinä joukossa, jolla on oikeus palata Jumalan yhteyteen.

     Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan.
     Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.
     (Jes. 65:17)

     Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen
     taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta
     ollut enää. (Ilm. 21:1)

     Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon,
     pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät
     minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.
     (Jes. 66:22)

Toivottavasti tämä vastaus antaa sinulle riittävästi eväitä esitelmääsi varten. Esitä toki jatkokysymyksiä, jos niitä herää.
Kirjoittanut: Eetu
« : 28.01.2016 - klo:10:37 »

Hei! Minun pitää tehdä etiikan työ ja haluaisin sinun mielipiteesi Maailman Tulevaisuudesta uskonnolliselta kannalta. Arvostaisin apuasi todella paljon.