Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 20.03.2016 - klo:18:53 »Hei Eveliina!
Pahoittelen, että vastaukseni on viipynyt. Et varmaan enää tästä vastauksestani ehdi mitään evästystä etiikan esitelmääsi saada.
Toisaalta en välttämättä kovin eettisiä näkökulmia olisi osannut sinulle antaakaan, koska en näe ajan olemassaoloa eettisenä kysymyksenä. Pidän ajan tarkastelua enemmänkin filosofisena pohdintana.
Kristinuskon näkökulmasta ajalla ja ajan olemassaololla on selvä julistuksellinen ja opillinen sanoma. Siksi kiinnitän huomioni siihen suuntaan. Vastaukseni onkin luettelomainen kooste raamatunkohdista, joissa on sanottuna jotain ajan olemassaolosta tai siihen löyhästi liittyvistä näkökulmista.
Ikuinen Jumala
Raamattu opettaa varsin yksiselitteisesti, että Jumala on ajaton eli ikuinen. Ikuisella tarkoitetaan jotain, joka on ajan ulkopuolella. Jumala on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat
ikuiset käsivarret. (5. Moos. 33:27a)
Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on
ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy,
ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. (Jes. 40:28)
Jeesus oli itsekin Jumala, joten häneen sopii sama ajattomuuden määritelmä:
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
(Hepr. 13:8 )
Ajallinen ihminen
Toisin kuin Jumala ihminen sen sijaan on luotu olento. Luodulla olennolla on selvä alku ja Jumalan asettama elinpäivien määrä.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. (Ps. 49:10)
Vaikka ihminen luotiin paratiisiin, ja lähtökohtaisesti tarjolla oli ikuinen elämä Jumalan yhteydessä, syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala teki ihmisen elinpäivistä rajalliset.
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me:
hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain
ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
(1. Moos. 3:22)
Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua
ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa,
heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä
enintään satakaksikymmentä vuotta." (1. Moos. 6:3)
Aika kuuluu luomakuntaan
Luomiskertomus alkaa sillä, kuinka "alussa Jumala loi taivaan ja maan". Jumala itse on ollut olemassa aina, mutta jossain vaiheessa aina ollut Jumala päätti tehdä alun. Jos olen ymmärtänyt oikein, fysiikassakin ajatellaan, että aika liittyy materiaan. Jos ei ole materiaa, ei ole aikaa. Luomalla maailmankaikkeuden Jumala loi myös ajan, joka on ikuisuuden vastakohta.
Erityisenä luodun ajan alleviivauksena toimii sekin, että luomiskertomuksessa vasta neljäntenä päivänä luodaan taivaankappaleet, joiden sanotaan toimivan ajan mittareina.
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan
päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa
määräaikoja, hetkiä ja vuosia." (1. Moos. 1:14)
Ajalla on alku
Luomakunnalla on alku, joten myös ajalla on alku. Tässä vielä muutama raamatunkohta, joissa puhutaan ajan alkamisesta.
Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta,
jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt
meidän kirkkaudeksemme. (1. Kor. 2:7)
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä
kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan
oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka
hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla
meille Kristuksen Jeesuksen. (2. Tim. 1:9)
... ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän
on Jumala luvannut ennen aikojen alkua,
ja hän pysyy sanassaan. (Tit. 1:2)
Ajalla on myös loppu
Raamattu puhuu tämän luomakunnan katoamisesta, joten silloin voidaan puhua myös ajan loppumisesta. Kun aika loppuu, alkaa iankaikkisuus.
[Enkeli] vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja
ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja
meren ja kaiken mitä niissä on. Hän vannoi:
"Aika on lopussa." (Ilm. 10:6)
Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista,
ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten.
(1. Piet. 1:20)
Jeesuksessa yhdistyvät aika ja ikuisuus
Ajallisen ihmisen näkökulmasta Jeesuksella oli alku, kun hän syntyi ihmiseksi. Ikuisen Jumalan näkökulmasta Jeesus on kuitenkin ollut aina olemassa. Nikean uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta, että hän on "ennen aikojen alkua Isästä syntynyt".
Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli
kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat
ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin
läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti
maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa
teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen
vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin
minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan
päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
(Sananl. 8:25-30)
Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen,
ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään
luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki
vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä
varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa. (Kol. 1:15-17)
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan
voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt
ilman häntä. (Joh. 1:1-3)
Ihminen Jeesuksen yhteydessä
Jumala puhalsi jo luomisen yhteydessä ihmiseen oman elämän henkäyksensä. Tämän vuoksi ihminen on saanut ikuisuuden sydämeensä.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös
iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä;
mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka
Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. (Saarn. 3:11 KR38)
Ihmisen suhde Jeesukseen ratkaisee sen, millainen tuo ikuisuus on tämän ajan jälkeen.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi
ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
(Joh. 3:16)
Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.
(Joh. 6:47)
Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme. (Room. 6:23)
Oikea ajankäyttö
Kysymys ajan olemassaolosta on Raamatun näkökulmasta siis ennen kaikkea julistusta ihmiselle, että tämä osaisi käyttää hänelle annetun aikansa oikein. "Armon aika" on aikaa, jolloin ihmistä kutsutaan löytämään suhde Jeesukseen, jotta ikuisuuden saisi käyttää Jumalan yhteydessä.
Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
(Ef. 5:16)
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme
viisaan sydämen. (Ps. 90:12)
Liitän tähän loppuun vielä lähes koko Psalmin 90. Se on erinomainen yhteenveto kaikesta edellä sanotusta.
Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus
Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. 2. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
3. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." 4. Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. 5. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, 6. joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
7. Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään. 8. Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi. 9. Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys. 10. Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois. 11. Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi? 12. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. (Ps. 90:1-12)
Pahoittelen, että vastaukseni on viipynyt. Et varmaan enää tästä vastauksestani ehdi mitään evästystä etiikan esitelmääsi saada.
Toisaalta en välttämättä kovin eettisiä näkökulmia olisi osannut sinulle antaakaan, koska en näe ajan olemassaoloa eettisenä kysymyksenä. Pidän ajan tarkastelua enemmänkin filosofisena pohdintana.
Kristinuskon näkökulmasta ajalla ja ajan olemassaololla on selvä julistuksellinen ja opillinen sanoma. Siksi kiinnitän huomioni siihen suuntaan. Vastaukseni onkin luettelomainen kooste raamatunkohdista, joissa on sanottuna jotain ajan olemassaolosta tai siihen löyhästi liittyvistä näkökulmista.
Ikuinen Jumala
Raamattu opettaa varsin yksiselitteisesti, että Jumala on ajaton eli ikuinen. Ikuisella tarkoitetaan jotain, joka on ajan ulkopuolella. Jumala on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat
ikuiset käsivarret. (5. Moos. 33:27a)
Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on
ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy,
ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. (Jes. 40:28)
Jeesus oli itsekin Jumala, joten häneen sopii sama ajattomuuden määritelmä:
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
(Hepr. 13:8 )
Ajallinen ihminen
Toisin kuin Jumala ihminen sen sijaan on luotu olento. Luodulla olennolla on selvä alku ja Jumalan asettama elinpäivien määrä.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. (Ps. 49:10)
Vaikka ihminen luotiin paratiisiin, ja lähtökohtaisesti tarjolla oli ikuinen elämä Jumalan yhteydessä, syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala teki ihmisen elinpäivistä rajalliset.
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me:
hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain
ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
(1. Moos. 3:22)
Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua
ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa,
heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä
enintään satakaksikymmentä vuotta." (1. Moos. 6:3)
Aika kuuluu luomakuntaan
Luomiskertomus alkaa sillä, kuinka "alussa Jumala loi taivaan ja maan". Jumala itse on ollut olemassa aina, mutta jossain vaiheessa aina ollut Jumala päätti tehdä alun. Jos olen ymmärtänyt oikein, fysiikassakin ajatellaan, että aika liittyy materiaan. Jos ei ole materiaa, ei ole aikaa. Luomalla maailmankaikkeuden Jumala loi myös ajan, joka on ikuisuuden vastakohta.
Erityisenä luodun ajan alleviivauksena toimii sekin, että luomiskertomuksessa vasta neljäntenä päivänä luodaan taivaankappaleet, joiden sanotaan toimivan ajan mittareina.
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan
päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa
määräaikoja, hetkiä ja vuosia." (1. Moos. 1:14)
Ajalla on alku
Luomakunnalla on alku, joten myös ajalla on alku. Tässä vielä muutama raamatunkohta, joissa puhutaan ajan alkamisesta.
Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta,
jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt
meidän kirkkaudeksemme. (1. Kor. 2:7)
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä
kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan
oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka
hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla
meille Kristuksen Jeesuksen. (2. Tim. 1:9)
... ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän
on Jumala luvannut ennen aikojen alkua,
ja hän pysyy sanassaan. (Tit. 1:2)
Ajalla on myös loppu
Raamattu puhuu tämän luomakunnan katoamisesta, joten silloin voidaan puhua myös ajan loppumisesta. Kun aika loppuu, alkaa iankaikkisuus.
[Enkeli] vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja
ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja
meren ja kaiken mitä niissä on. Hän vannoi:
"Aika on lopussa." (Ilm. 10:6)
Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista,
ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten.
(1. Piet. 1:20)
Jeesuksessa yhdistyvät aika ja ikuisuus
Ajallisen ihmisen näkökulmasta Jeesuksella oli alku, kun hän syntyi ihmiseksi. Ikuisen Jumalan näkökulmasta Jeesus on kuitenkin ollut aina olemassa. Nikean uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta, että hän on "ennen aikojen alkua Isästä syntynyt".
Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli
kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat
ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin
läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti
maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa
teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen
vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin
minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan
päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
(Sananl. 8:25-30)
Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen,
ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään
luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki
vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä
varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa. (Kol. 1:15-17)
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan
voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt
ilman häntä. (Joh. 1:1-3)
Ihminen Jeesuksen yhteydessä
Jumala puhalsi jo luomisen yhteydessä ihmiseen oman elämän henkäyksensä. Tämän vuoksi ihminen on saanut ikuisuuden sydämeensä.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös
iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä;
mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka
Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. (Saarn. 3:11 KR38)
Ihmisen suhde Jeesukseen ratkaisee sen, millainen tuo ikuisuus on tämän ajan jälkeen.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi
ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
(Joh. 3:16)
Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.
(Joh. 6:47)
Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme. (Room. 6:23)
Oikea ajankäyttö
Kysymys ajan olemassaolosta on Raamatun näkökulmasta siis ennen kaikkea julistusta ihmiselle, että tämä osaisi käyttää hänelle annetun aikansa oikein. "Armon aika" on aikaa, jolloin ihmistä kutsutaan löytämään suhde Jeesukseen, jotta ikuisuuden saisi käyttää Jumalan yhteydessä.
Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
(Ef. 5:16)
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme
viisaan sydämen. (Ps. 90:12)
Liitän tähän loppuun vielä lähes koko Psalmin 90. Se on erinomainen yhteenveto kaikesta edellä sanotusta.
Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus
Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. 2. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
3. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." 4. Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. 5. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, 6. joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
7. Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään. 8. Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi. 9. Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys. 10. Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois. 11. Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi? 12. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. (Ps. 90:1-12)
