Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 20.03.2016 - klo:21:55 »Hei Tiedustelija!
Kristikunnassa on aika laaja kirjo, kun ryhdytään tutkailemaan suhtautumista Israeliin. Mielipiteet eivät eroa lopulta kovinkaan jyrkästi toisistaan, mutta ääripäät provosoivat toisiaan.
Eri kristityillä on erilaisia lahjoja, mutta myös erilaisia opillisia ja ajatuksellisia painotuksia. Kun eri painotuksilla varustetut kristityt alkavat keskustella, erot korostuvat ja Israel-kysymyksessä huomataan pian vahvoja leirejä.
Ensimmäinen leiri painottaa juutalaisen kansan ja kirjaimellisen Israelin siunaamista. Toinen joukko korostaa lupauksen jatkumoa kristityille. Minun mielestäni kummatkin ovat oikeassa. Kärjekkäät ihmiset äärileireissä vain haluavat tuomita toisiaan. Ensimmäisiä pidetään Israel-intoilijoina, joilla Israel alkaa olla Jeesusta suurempi siunauksen lähde. Toisia syytetään korvausteologiasta.
Minä ajattelen, että kyse on ketjusta, jossa jokainen lenkki on oleellinen. Ei ole väärin kokea sympatioita jotain ketjun lenkkiä kohtaan aivan erityisesti, mutta on ikävää, jos oma tuntuu olevan niin tärkeä, että muita saa syyttää vääräoppisiksi. Merkitystä on kokonaisuudella.
1. Abraham
Raamatun juoni alkaa 1. Moos. 12. luvusta, kun Jumala kutsuu Abramin.
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi
ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun
nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan
niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman
kansoille." (1. Moos. 12:1-3)
Sama lupaus mainitaan tämän jälkeen 1. Mooseksen kirjassa ainakin neljä kertaa: 18:18, 22:18, 26:4, 28:14. Jokaisessa kohdassa mainitaan Abraham, hänen jälkeläisensä ja kaikki maailman kansat. Abraham saa kuulla, että Jumala siunaa häntä, ja että hänen saamansa siunaus koituu kaikille maailman kansoille.
2. Israel / juutalaiset
Abrahamin jälkeläisistä Jumala teki kansan, joka kantoi lupausta. Pietari opetti temppelissä juutalaisia, ja muistutti heille Abrahamin saaman lupauksen.
Te olette profeettojen lapsia, te olette perineet sen
liiton, jonka Jumala teki isienne kanssa sanoessaan
Abrahamille: "Sinun jälkeläisesi kautta tulee siunaus
kaikille sukukunnille maan päällä." (Ap. t. 3:25)
Bileamin siunauksessa on Israelin kansalle sanottu samat sanat kuin Abraham sai Jumalalta kuulla:
Siunattuja ovat ne, jotka sinua siunaavat,
kirottuja ne, jotka sinua kiroavat.
(4. Moos. 24:9b)
3. Jeesus
Abrahamin saama lupaus on nykyisessä kirkkoraamatussamme käännetty niin, että siinä puhutaan jälkeläisistä. Eräs noista Abrahamin saamista lupauksista kuuluu vanhan käännöksen mukaan seuraavasti:
Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki
kansakunnat maan päällä, sentähden että olit
minun äänelleni kuuliainen. (1. Moos. 22:18 KR33)
Abrahamin siemen tarkoittaa ilman muuta hänen jälkeläisiään yleensäkin. Mutta Paavali kiinnittää huomion siihen, että siemen on yksikössä.
Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja
hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille",
ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä:
"Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. (Gal. 3:16 KR38)
Tämä siemen oli luvattu itse asiassa jo Aadamille ja Eevalle.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja
sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;
se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet
pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 3:15 KR33)
Juutalainen kansa kantoi Abrahamin siunausta, joka tuli lihaksi Jeesuksessa.
Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen
Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun
siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun
Hengen. (Gal. 3:14)
4. Kristityt
Abrahamin saaman siunauksen kuului jatkaa matkaansa eteenpäin. Paavali oli itse juutalainen, joka oli saanut kutsun viedä tätä siunausta pakanoille. Hän viittasi itsekin edelleen Abrahamiin perusteluna työlleen.
Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä
ovat ne, joilla on usko. Pyhät kirjoitukset tiesivät jo
edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat,
kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin
Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat
kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko,
saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa,
joka uskoi. (Gal. 3:8-9)
Siunauksen välittymisestä eteenpäin Paavalilla on vielä rajumpiakin sanoja, joiden sisällöistä välillä oikein kiistelläänkin.
Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat
ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat
ympärileikkaamattomia. (Room. 4:11)
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että
kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee
kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on
laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän
on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu:
"Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi."
Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee
kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan.
(Room. 4:16-17)
Jotkut Israelin siunaamisen tärkeyttä painottavat kristityt ovat sitä mieltä, että näille sanoille ei saa antaa sitä merkitystä, että kristittyjen siunaaminen olisi yhtä tärkeää kuin Israelin siunaaminen. He kutsuvat sellaista ajattelua "korvausteologiaksi".
Samoin jotkut kristittyjen siunaamisen tärkeyttä painottavat uskovat saattavat ajatella, että Israel on samanarvoinen kaikkien muiden kansojen kanssa, ja luvatun kansan asema on siirtynyt Israelilta kristityille.
Tällainen erottelu on tarpeetonta. Kummatkin asiat ovat voimassa. Ensinnäkin Israel on saanut kutsun ja lupaukset, eikä niitä ole otettu pois. Paavali sanoo juutalaisista:
Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia,
teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat
Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta
lahjojaan eikä antamaansa kutsua. (Room. 11:28-29)
Ja yhtä aikaa on totta, että Jeesus itse lupaa samanlaisia siunauksia kristityille kuin Jumala lupasi Abrahamille.
Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen
tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää
palkkaansa vaille. (Mark. 9:41)
On siis erinomaisen hyvä asia, että löytyy jokaisella näistä tavoista ajattelevia kristittyjä. Silloin siunatuksi tulevat Abrahamin luonnolliset jälkeläiset ja ne, joilla on Abrahamin usko. Tärkeintä on olla halveksimatta toisella tavalla painottavan kutsumusta. On oikein siunata Jumalan omaisuuskansaa, ja on oikein siunata Kristuksen kautta Jumalan lapsiksi tulleita. Suuressa lupauksen ketjussa heillä on erilaiset tehtävät, mutta yhtä tärkeä asema.
Kristikunnassa on aika laaja kirjo, kun ryhdytään tutkailemaan suhtautumista Israeliin. Mielipiteet eivät eroa lopulta kovinkaan jyrkästi toisistaan, mutta ääripäät provosoivat toisiaan.
Eri kristityillä on erilaisia lahjoja, mutta myös erilaisia opillisia ja ajatuksellisia painotuksia. Kun eri painotuksilla varustetut kristityt alkavat keskustella, erot korostuvat ja Israel-kysymyksessä huomataan pian vahvoja leirejä.
Ensimmäinen leiri painottaa juutalaisen kansan ja kirjaimellisen Israelin siunaamista. Toinen joukko korostaa lupauksen jatkumoa kristityille. Minun mielestäni kummatkin ovat oikeassa. Kärjekkäät ihmiset äärileireissä vain haluavat tuomita toisiaan. Ensimmäisiä pidetään Israel-intoilijoina, joilla Israel alkaa olla Jeesusta suurempi siunauksen lähde. Toisia syytetään korvausteologiasta.
Minä ajattelen, että kyse on ketjusta, jossa jokainen lenkki on oleellinen. Ei ole väärin kokea sympatioita jotain ketjun lenkkiä kohtaan aivan erityisesti, mutta on ikävää, jos oma tuntuu olevan niin tärkeä, että muita saa syyttää vääräoppisiksi. Merkitystä on kokonaisuudella.
1. Abraham
Raamatun juoni alkaa 1. Moos. 12. luvusta, kun Jumala kutsuu Abramin.
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi
ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun
nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan
niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman
kansoille." (1. Moos. 12:1-3)
Sama lupaus mainitaan tämän jälkeen 1. Mooseksen kirjassa ainakin neljä kertaa: 18:18, 22:18, 26:4, 28:14. Jokaisessa kohdassa mainitaan Abraham, hänen jälkeläisensä ja kaikki maailman kansat. Abraham saa kuulla, että Jumala siunaa häntä, ja että hänen saamansa siunaus koituu kaikille maailman kansoille.
2. Israel / juutalaiset
Abrahamin jälkeläisistä Jumala teki kansan, joka kantoi lupausta. Pietari opetti temppelissä juutalaisia, ja muistutti heille Abrahamin saaman lupauksen.
Te olette profeettojen lapsia, te olette perineet sen
liiton, jonka Jumala teki isienne kanssa sanoessaan
Abrahamille: "Sinun jälkeläisesi kautta tulee siunaus
kaikille sukukunnille maan päällä." (Ap. t. 3:25)
Bileamin siunauksessa on Israelin kansalle sanottu samat sanat kuin Abraham sai Jumalalta kuulla:
Siunattuja ovat ne, jotka sinua siunaavat,
kirottuja ne, jotka sinua kiroavat.
(4. Moos. 24:9b)
3. Jeesus
Abrahamin saama lupaus on nykyisessä kirkkoraamatussamme käännetty niin, että siinä puhutaan jälkeläisistä. Eräs noista Abrahamin saamista lupauksista kuuluu vanhan käännöksen mukaan seuraavasti:
Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki
kansakunnat maan päällä, sentähden että olit
minun äänelleni kuuliainen. (1. Moos. 22:18 KR33)
Abrahamin siemen tarkoittaa ilman muuta hänen jälkeläisiään yleensäkin. Mutta Paavali kiinnittää huomion siihen, että siemen on yksikössä.
Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja
hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille",
ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä:
"Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. (Gal. 3:16 KR38)
Tämä siemen oli luvattu itse asiassa jo Aadamille ja Eevalle.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja
sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;
se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet
pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 3:15 KR33)
Juutalainen kansa kantoi Abrahamin siunausta, joka tuli lihaksi Jeesuksessa.
Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen
Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun
siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun
Hengen. (Gal. 3:14)
4. Kristityt
Abrahamin saaman siunauksen kuului jatkaa matkaansa eteenpäin. Paavali oli itse juutalainen, joka oli saanut kutsun viedä tätä siunausta pakanoille. Hän viittasi itsekin edelleen Abrahamiin perusteluna työlleen.
Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä
ovat ne, joilla on usko. Pyhät kirjoitukset tiesivät jo
edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat,
kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin
Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat
kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko,
saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa,
joka uskoi. (Gal. 3:8-9)
Siunauksen välittymisestä eteenpäin Paavalilla on vielä rajumpiakin sanoja, joiden sisällöistä välillä oikein kiistelläänkin.
Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat
ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat
ympärileikkaamattomia. (Room. 4:11)
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että
kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee
kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on
laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän
on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu:
"Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi."
Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee
kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan.
(Room. 4:16-17)
Jotkut Israelin siunaamisen tärkeyttä painottavat kristityt ovat sitä mieltä, että näille sanoille ei saa antaa sitä merkitystä, että kristittyjen siunaaminen olisi yhtä tärkeää kuin Israelin siunaaminen. He kutsuvat sellaista ajattelua "korvausteologiaksi".
Samoin jotkut kristittyjen siunaamisen tärkeyttä painottavat uskovat saattavat ajatella, että Israel on samanarvoinen kaikkien muiden kansojen kanssa, ja luvatun kansan asema on siirtynyt Israelilta kristityille.
Tällainen erottelu on tarpeetonta. Kummatkin asiat ovat voimassa. Ensinnäkin Israel on saanut kutsun ja lupaukset, eikä niitä ole otettu pois. Paavali sanoo juutalaisista:
Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia,
teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat
Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta
lahjojaan eikä antamaansa kutsua. (Room. 11:28-29)
Ja yhtä aikaa on totta, että Jeesus itse lupaa samanlaisia siunauksia kristityille kuin Jumala lupasi Abrahamille.
Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen
tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää
palkkaansa vaille. (Mark. 9:41)
On siis erinomaisen hyvä asia, että löytyy jokaisella näistä tavoista ajattelevia kristittyjä. Silloin siunatuksi tulevat Abrahamin luonnolliset jälkeläiset ja ne, joilla on Abrahamin usko. Tärkeintä on olla halveksimatta toisella tavalla painottavan kutsumusta. On oikein siunata Jumalan omaisuuskansaa, ja on oikein siunata Kristuksen kautta Jumalan lapsiksi tulleita. Suuressa lupauksen ketjussa heillä on erilaiset tehtävät, mutta yhtä tärkeä asema.
