Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 24.04.2016 - klo:19:44 »Hei edelleen!
Vastasin edellisessä tekstissäni lopulta vain yhteen kysymykseesi. Vastauksesta olisi tullut turhan pitkä, jos kaikki olisi ollut samassa, joten tähän toiseen osaan kerään loput pohdintasi. Tosin nyt ehkä olen vähän suppeampi sanoissani.
Myös ei-kristittyjen kohdalla pätevät samat lainalaisuudet, joita edellisessä vastauksessani hahmottelin. Lopputuloksesta ei voida päätellä alkusyytä. Jumala haluaa, että jokainen ihminen voisi kääntyä uskomaan Jeesukseen ja pelastuisi. Keinoja puhuttelemiseksi on useita.
Jumalan Sana on itsessään puhutteleva ja uskoa synnyttävä tekijä.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)
Myös Sanaa julistavilla ihmisillä on tehtävä kutsua ihmisiä pelastukseen.
Joka sapattina Paavali kävi keskusteluja synagogassa
ja koetti taivuttaa uskoon sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
(Ap. t. 18:4)
Jumalan hyvyyden ja pahuuden akselillakin on kääntymisen suhteen iso hajonta. Toisaalta sanotaan:
Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä
ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys
johtaa sinut kääntymiseen? (Room. 2:4)
Ja toisaalta halki Raamatun niin Egyptin faaraosta ja hänen kokemistaan vitsauksista aina Ilmestyskirjan koettelemuksiin asti löytyy myös teema, jossa Jumala ankaralla puhuttelulla yrittää saada ihmiset kuuntelemaan hänen ääntään.
Jumalan viisautta ja ratkaisuja ei ihmisymmärryksellä tässä voida auki selittää. Olisi hyvin helppo mennä menestysteologian linjoille ja ajatella, että kärsimys on väärän uskon tai uskon puutteen merkki. Mutta Raamattu ei anna mitään aineksia sellaiselle ajattelulle. Psalmikirjoittajat valittavat vähän väliä, miksi hurskaiden elämässä on kärsimystä samalla, kun jumalattomat näyttävät porskuttavan leveästi eteenpäin.
Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi
meiltä ahdingon aikana? Häikäilemättä jumalaton
vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu
voitoistaan ja pilkkaa Herraa. Jumalaton ylvästelee:
"Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen
ajatuksensa. (Ps. 10:1-4)
Saan sen käsityksen, että nämä kaksi eri viesteissä olevaa lainausta kuuluvat ajatuksellisesti yhteen. Oletan siis, ettet pyydä käytännön neuvoja tilanteeseen, jota et tässä avaa tarkemmin, vaan kyselet, millä tavoin sinun on lupa rukoilla.
Kerään tähän muutaman erilaisen Raamatun ohjeen rukoilemisesta.
1. Luottavainen huolettomuus
Joku saattaa kysyä, tekeekö hän väärin, jos hän vain levollisesti luottaa vaikeassakin tilanteessa Jumalaan. Ei tee. On lupa olla huoleton. Ei ole pakko tuntea ahdistavaa rukoustuskaa.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se,
mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,
varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte
Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne,
siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä
sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja
ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja:
eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon,
ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan
te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi
murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia,
kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin
vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee
kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin,
niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: "Mitä me nyt syömme?" tai "Mitä me
juomme?" tai "Mistä me saamme vaatteet?" Tätä kaikkea
pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä,
että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan
valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan
kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää
kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat
murheet. (Matt. 6:25-34)
2. Sinnikäs rukoustaistelu
Joku saattaa kokea valtavaa rukouksen tuskaa sisällään, jolloin huolettoman luottamuksen kehotukset tuntuvat ankarilta vaatimuksilta. Tekisi mieli vain huutaa huutamasta päästyään Jumalalle sydämensä ajatuksia, mutta Raamattu käskee luottamaan. Silloin on hyvä huomata, että yhtä luvallista on suorastaan piinata Jumalaa rukouksilla.
Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina
tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: "Eräässä kaupungissa oli
tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.
Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli
tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.'
Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli:
'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta
tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan
oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'"
Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari.
Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja
öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?" (Luuk. 18:1-7)
Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä
ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs
ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle
mitään.' Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa,
ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan
mitään.' Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan
toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä
hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te
löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää,
ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan." (Luuk. 11:5-10)
3. Jumalan tahtoon tyytyminen
On myös mahdollista, että rukoilija ei osaa heittäytyä huolettomuuteen, vaan kokee pakkoa rukoilla. Mutta toisaalta ei oikein tiedä, mitä olisi viisasta rukoilla. Silloin on erinomaisen viisasta heittäytyä Jumalan viisauden varaan.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä,
miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse
kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.
Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä
Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka
rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti
kutsunut omikseen. (Room. 8:26-28)
Mikä tahansa rukoilemisen tapa tuntuu sinusta hyvältä, sinulla on lupa niin rukoilla. Sanomattakin on selvää, että ihmiset ovat vajavaisia, eivätkä kaikki rukouksen tavat onnistu ainakaan samalla kertaa. Jeesus oli täydellinen. Hänellä oli kyky yhtä aikaa rukoilla näitä kaikkia. Jeesus luotti, taisteli ja tyytyi, kun hän itse valmistautui ristinkuolemaansa.
Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja
rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta
älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Silloin taivaasta
ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan
Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti
maahan veripisaroiden tavoin. (Luuk. 22:41-44)
Sinun ei tarvitse hetkeäkään kokea syyllisyyttä siitä, että rukoilet apua vaikeaan tilanteeseesi. Päinvastoin Raamattu kehottaa siihen. Saat pyytää itsellesi esirukoilijoitakin niin paljon kuin haluat. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Pietari oli vangittu, ja hänen suunnitellun surmaamispäivänsä vastaisena yönä seurakunta rukoili hellittämättä.
Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä
vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi
asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis
Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili
lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. (Ap. t. 12:4-5)
Luku jatkuu Pietarin ihmeellisellä pelastumisella. Toivon, että rukoukset kuullaan, ja myös sinä voit selvitä vaikeasta tilanteestasi.
Vastasin edellisessä tekstissäni lopulta vain yhteen kysymykseesi. Vastauksesta olisi tullut turhan pitkä, jos kaikki olisi ollut samassa, joten tähän toiseen osaan kerään loput pohdintasi. Tosin nyt ehkä olen vähän suppeampi sanoissani.
Lainaus
Tai jos ihminen ei ole kristitty, tapahtuuko pahat asiat juuri siksi? Haluaako Jumala osoittaa, että ei-kristitty ansaitseekin pahoja vaikeuksia?
Myös ei-kristittyjen kohdalla pätevät samat lainalaisuudet, joita edellisessä vastauksessani hahmottelin. Lopputuloksesta ei voida päätellä alkusyytä. Jumala haluaa, että jokainen ihminen voisi kääntyä uskomaan Jeesukseen ja pelastuisi. Keinoja puhuttelemiseksi on useita.
Jumalan Sana on itsessään puhutteleva ja uskoa synnyttävä tekijä.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)
Myös Sanaa julistavilla ihmisillä on tehtävä kutsua ihmisiä pelastukseen.
Joka sapattina Paavali kävi keskusteluja synagogassa
ja koetti taivuttaa uskoon sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
(Ap. t. 18:4)
Jumalan hyvyyden ja pahuuden akselillakin on kääntymisen suhteen iso hajonta. Toisaalta sanotaan:
Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä
ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys
johtaa sinut kääntymiseen? (Room. 2:4)
Ja toisaalta halki Raamatun niin Egyptin faaraosta ja hänen kokemistaan vitsauksista aina Ilmestyskirjan koettelemuksiin asti löytyy myös teema, jossa Jumala ankaralla puhuttelulla yrittää saada ihmiset kuuntelemaan hänen ääntään.
Jumalan viisautta ja ratkaisuja ei ihmisymmärryksellä tässä voida auki selittää. Olisi hyvin helppo mennä menestysteologian linjoille ja ajatella, että kärsimys on väärän uskon tai uskon puutteen merkki. Mutta Raamattu ei anna mitään aineksia sellaiselle ajattelulle. Psalmikirjoittajat valittavat vähän väliä, miksi hurskaiden elämässä on kärsimystä samalla, kun jumalattomat näyttävät porskuttavan leveästi eteenpäin.
Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi
meiltä ahdingon aikana? Häikäilemättä jumalaton
vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu
voitoistaan ja pilkkaa Herraa. Jumalaton ylvästelee:
"Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen
ajatuksensa. (Ps. 10:1-4)
Lainaus
Mitä voi/pitää tehdä tällaisessa pelottavassa, (henkeä uhkaavassa) tilanteessa, jossa minä ja läheiseni olemme? Mitä Jumalalla voi olla mielessä, miksi?
Lainaus
Miten minun pitäisi rukoilla? Rukoilenko: "pelasta meidät", koska todella haluan että Jumala pelastaa meidät?
Vai rukoilenko: "tapahtukoon Sinun tahtosi", silläkin riskillä, että Jumalan tahto on, että menetän läheiseni?
Saan sen käsityksen, että nämä kaksi eri viesteissä olevaa lainausta kuuluvat ajatuksellisesti yhteen. Oletan siis, ettet pyydä käytännön neuvoja tilanteeseen, jota et tässä avaa tarkemmin, vaan kyselet, millä tavoin sinun on lupa rukoilla.
Kerään tähän muutaman erilaisen Raamatun ohjeen rukoilemisesta.
1. Luottavainen huolettomuus
Joku saattaa kysyä, tekeekö hän väärin, jos hän vain levollisesti luottaa vaikeassakin tilanteessa Jumalaan. Ei tee. On lupa olla huoleton. Ei ole pakko tuntea ahdistavaa rukoustuskaa.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se,
mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,
varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte
Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne,
siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä
sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja
ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja:
eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon,
ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan
te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi
murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia,
kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin
vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee
kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin,
niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: "Mitä me nyt syömme?" tai "Mitä me
juomme?" tai "Mistä me saamme vaatteet?" Tätä kaikkea
pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä,
että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan
valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan
kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää
kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat
murheet. (Matt. 6:25-34)
2. Sinnikäs rukoustaistelu
Joku saattaa kokea valtavaa rukouksen tuskaa sisällään, jolloin huolettoman luottamuksen kehotukset tuntuvat ankarilta vaatimuksilta. Tekisi mieli vain huutaa huutamasta päästyään Jumalalle sydämensä ajatuksia, mutta Raamattu käskee luottamaan. Silloin on hyvä huomata, että yhtä luvallista on suorastaan piinata Jumalaa rukouksilla.
Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina
tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: "Eräässä kaupungissa oli
tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.
Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli
tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.'
Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli:
'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta
tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan
oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'"
Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari.
Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja
öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?" (Luuk. 18:1-7)
Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä
ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs
ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle
mitään.' Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa,
ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan
mitään.' Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan
toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä
hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te
löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää,
ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan." (Luuk. 11:5-10)
3. Jumalan tahtoon tyytyminen
On myös mahdollista, että rukoilija ei osaa heittäytyä huolettomuuteen, vaan kokee pakkoa rukoilla. Mutta toisaalta ei oikein tiedä, mitä olisi viisasta rukoilla. Silloin on erinomaisen viisasta heittäytyä Jumalan viisauden varaan.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä,
miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse
kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.
Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä
Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka
rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti
kutsunut omikseen. (Room. 8:26-28)
Mikä tahansa rukoilemisen tapa tuntuu sinusta hyvältä, sinulla on lupa niin rukoilla. Sanomattakin on selvää, että ihmiset ovat vajavaisia, eivätkä kaikki rukouksen tavat onnistu ainakaan samalla kertaa. Jeesus oli täydellinen. Hänellä oli kyky yhtä aikaa rukoilla näitä kaikkia. Jeesus luotti, taisteli ja tyytyi, kun hän itse valmistautui ristinkuolemaansa.
Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja
rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta
älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Silloin taivaasta
ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan
Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti
maahan veripisaroiden tavoin. (Luuk. 22:41-44)
Sinun ei tarvitse hetkeäkään kokea syyllisyyttä siitä, että rukoilet apua vaikeaan tilanteeseesi. Päinvastoin Raamattu kehottaa siihen. Saat pyytää itsellesi esirukoilijoitakin niin paljon kuin haluat. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Pietari oli vangittu, ja hänen suunnitellun surmaamispäivänsä vastaisena yönä seurakunta rukoili hellittämättä.
Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä
vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi
asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis
Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili
lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. (Ap. t. 12:4-5)
Luku jatkuu Pietarin ihmeellisellä pelastumisella. Toivon, että rukoukset kuullaan, ja myös sinä voit selvitä vaikeasta tilanteestasi.
