Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 01.02.2017 - klo:19:45 »

Hei Minävain,

Kysymyksesi taustaoletukseksi teet asetelman, joka ei välttämättä kovinkaan usein toteudu sellaisenaan. Mainitset samaan aikaan ajoittuviksi asioiksi: 1. muuttaminen toiselle paikkakunnalle 2. opiskelujen aloittaminen 3. naimisiin meneminen 4. yhteen muuttaminen. Minun ymmärrykseni mukaan nämä neljä sattuvat lopulta aika harvoin juuri samaan saumaan. Suurin tekijä lienee se, että moni ylioppilas ei ole vielä menossa naimisiin, vaikka opiskelut alkavat. Vielä harvemmin peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä muuttava on hääsuunnittelujen keskellä. Siksi ajattelen, että kysymyksesi eri puolet on omassa elämässä pohdittava omina kokonaisuuksinaan. Jos kuitenkin sattuu niin, että kaikki tilanteet tulevat vastaan yhtä aikaa, on silloin merkitystä sillä, mitä puolta pitää tärkeimpänä, jonka mukaan kaiken muun haluaa jäsentää ja järjestää.

Kysymyksestäsi minulle jäi sellainen kuva, että myös sinun elämässäsi tämä on vasta etukäteispohdintaa siltä varalta, jos kaikki nämä neljä asiaa ajoittuisivat lähes samaan hetkeen. Ilmeisesti sinulla on unelma, joka tässä vaiheessa näyttäisi menevän haluamaasi suuntaan. Mutta unelmien lisäksi suunnitelmiin on sisällytettävä myös ymmärrys suunnitelmien epävarmuudesta ja elämän tarjoilemisesta yllätyksistä. Muutoksia melkein millä tahansa elämänalueella voi tulla nopeasti. Enkä tarkoita olla tässä pessimisti. Omat elämän pelisäännöt ja suunnitelmat on viisasta tehdä niin, että valintojen takana voi seistä vaikka tulisikin muutoksia olosuhteisiin tai tilanteisiin.

Olen monella tapaa vastaillut kysymyksesi eri osa-alueisiin jo tässäkin ketjussa, joten olen aika lyhytsanainen. Poimin kysymyksestäsi erilaisia näkökulmia, joilla rytmitän ajatuksiani.

Kirkon varaaminen
Tämä on nykyään hääsuunnitteluissa oleellinen osa, jos tahtoo saada ruuhka-aikaan haluamaansa kirkkoon mieleisen vihkiajan. Toisaalta on vaara joutua omissa ajatuksissaan virran vietäväksi, jos hääsuunnittelu lähtee puitteiden suunnalta liikkeelle. Itse kannatan häiden suunnittelua naimisiin menemisen ehdoilla eikä toisinpäin. Kun on päätetty mennä naimisiin, etsitään keinot ja ajankohta - eikä niin, että naimisiin mennään, jos puitteet saadaan kuntoon. En halua vähätellä sitä stressiä, mikä tulee hääjuhlan puitteista ja kirkon varaamisista, mutta stressiin ja mahdollisiin järjestelyiden b-vaihtoehtoihin tyytymisiin sopeutuu paremmin, kun pitää tärkeimpänä itse asiaa.

Opiskelupaikka ja yhteen muuttaminen
Elämäntilanteet ovat jokaisella yksilöllisiä. Silti pohdinnoissa kehottaisin mieluummin pitämään toisiinsa liittyvinä asioina naimisiin menemistä ja yhteen muuttamista. Voihan olla, että sinulle tulee vastaan uudelle paikkakunnalle muuttaminen ja naimisiin meneminen läheisille kalenterikuukausille. Mutta suunnitelmat voivat myös muuttua tai pitkittyä. Silloin huomaa yhtäkkiä, että ne asiat toteutuvat, joita mielessään pitää tärkeimpinä tai joita on kytkenyt toisiinsa. Nyt ajattelet, että myös yhteen muuttaminen ja naimisiin meneminen liittyvät toisiinsa, kuten opiskelupaikka ja yhteen muuttaminenkin. Kumpi on lopulta sinun mielestäsi tärkeämpi kytkös, se pysyy pidempään voimassa, jos tulee suunnanmuutoksia.

Naimisiin meneminen ja yhteen muuttaminen
Tässäkin keskustelussa on ollut puhetta avosuhteiden ja aviosuhteiden erosta sekä valintojen ja arvojen tärkeydestä. Olen aika suorasanaisestikin noissa aiemmissa viesteissäni kirjoittanut, joten en toista juttujani uudelleen. Nyt herättelen ajatuksia eri näkökulmista. Viestissäsi olet maininnut muutaman näkökulman, joiden pohjalta tiedustelet, missä järjestyksessä pitää mitäkin tehdä. Ajattelen, että tärkeä on tarkastella pohdintojen eri nurkissa olevia motiiveja tai viestejä:

- Yhteinen asunto uudella paikkakunnalla - taloudellinen säästö ja kätevyys
- Kirkon ja juhlapaikan varaaminen- itselle mieluinen tapa ja ajankohta juhlia
- Naimisiin meneminen - vakaumus siitä, mikä on oikea parisuhteen malli

Itsensä kanssa voi tehdä ajatusleikin siitä, mihin tärkeysjärjestykseen nämä asiat laittaa. Sen jälkeen kannattaa miettiä, millä tavalla ajattelee sitä itse toteuttaa ja minkä viestin valittu järjestys antaa ulospäin. Mikä on itselle lopulta tärkeintä?
Kirjoittanut: Minävain
« : 16.01.2017 - klo:20:47 »

Hei!
Tästä ei ole taidettu vielä kysyä, mutta kysytäänpä, kun toivottavasti asia on kohta ajankohtainen.
Naimisiin mentäessähän vasta muutetaan yhteen ja samalle ajankohdalle ajoittuu opiskeluiden perässä muuttaminen muualle.
Miten sinusta (tai onko kokemuksia, kuinka muut nuoret ovat asian ratkaisseen) naimisiinmeno ja yhteenmuutto tulisi toteuttaa? Kirkko pitäisi varata kesälle ehkä vuotta aikaisemmin, mutta samaan aikaan tulisi ottaa huomioon yhteenmuutto ja opiskelupaikkakunta.
Mitä mieltä olet, pitäisikö naimisiin mennä ennen asunnon katselemista ja asua sen aikaa vielä kotona? Vai voiko yhteiseen asuntoon muuttaa vähäksi aikaa ennen häitä (max kuukausi), jotta asunto saataisiin ennen opiskeluiden alkamista? Tottakai tämä toteutettaisiin ilman seksiä.

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 12.10.2015 - klo:17:05 »

Tervehdys Hamsu!

Kiitos rohkeasta ja syvällisestä kirjoituksestasi. Kipuilet vaikeiden kysymysten äärellä. Ongelmasi ei varmasti ole harvinainen, mutta poikkeuksellista on, että uskallat sanoa sen ääneen. Yleensä ei ole kiva esittää kysymyksiä, joihin ei oikeastaan haluaisi vastauksia. Iloitsen puolestasi juuri siksi, että haluat vastauksia ja haluat tukea kulkeaksesi siihen suuntaan, jonka tiedät ja uskot oikeaksi.

Osaat kuvata ajatteluasi, motiivejasi ja tunteistasi sen verran hyvin, että uskon sinun myös itse tietävän suurimmaksi osaksi vastaukset esittämiisi kysymyksiin. Toivonkin osaavani olla ulkopuolinen mentori, joka vain sanoo ääneen sen, mitä sinä ja poikaystäväsi tarvitsette rohkaisuna kuulla.

Lainaus
Monesti minä kykenisin viheltämään pelin poikki ajoissa, ja tuntuukin, että minä saan olla "poliisi". ... Koen olevani ikäänkuin vastuussa siitä, että olen sallinut hänen kiihottua ja kosketella minua, vaikka olen pystynyt pyytämään häntä lopettaan. ... en haluaisi "hylätä" häntä seksuaalisesti sellaisella hetkellä, kun olen itse edesauttanut häntä kiihottuneeseen tilaan.

Seurustelun alkuvaiheessa on tärkeintä oppia tuntemaan toista ihmistä. Kun seurustelu etenee, vielä tärkeämmäksi asiaksi nousee luottamus. On opittava olemaan luotettava samalla, kun oppii luottamaan toiseen. Harva haluaa astella alttarille sanomaan "tahdon", jos ei voi luottaa ihmiseen, joka vieressä seisoo.

Seurustelun aikana kylvetään paljon niitä siemeniä, jotka kasvavat avioliitossa. Siksi on hyvin tärkeä erityisesti luottamuksen näkökulmasta miettiä sitä, mitä tulee kylväneeksi, koska sadonkorjuun aikana kylvetty sato on moninkertaistunut.

On erinomaisen onnellista, että tunnette kovaa vetoa toisianne kohtaan. Niin kuuluukin olla. Sehän lupaa vain kaikkea hyvää mahdollista tulevaa avioliittoa ajatellen. Kaikesta päätellen teillä on lupa odottaa kaunista satoa, kun sen aika on. Mutta vetovoima ei ole lopulta seksuaalisuuden tärkein käyttövoima. Luottamus on paljon tärkeämpi. Siksi sitä on ennen kaikkea viljeltävä.

Tällä hetkellä toimintanne opettaa teistä itsestänne seuraavia asioita:
1. Kun himo kasvaa riittävän kovaksi, voitte joustaa siitä, minkä tiedätte oikeaksi.
2. Jos toinen on kovasti kiihottunut, teidän mielestänne hänellä on oikeus saada tyydytys vaikka väärillä keinoin.
3. Kun rukoilee ja pyytää anteeksi, teko ei ole enää niin paha - ja sen voi tehdä uudelleen.
4. Väärien asioiden puolesta voi rukoilla, mutta niiden parantamiseksi ei tarvitse nähdä kovasti vaivaa.
5. Haluatte seurata Jeesusta kaikessa, paitsi seksuaalisuudessa lipsumiset sallitaan.

Sanoin nuo asiat kovasti kärjistäen, mutta ajatus siellä taustalla on oikeasti vakava. Avioliitossa tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa seksi ei ole mahdollista: sairauksia, työtilanteen vuoksi eri paikkakunnilla asumista, pitkiä työmatkoja, synnytyksiä yms. Miten avioliiton ja luottamuksen käy, jos tuo yllä oleva lista on opittu jo seurusteluaikana niin hyvin, että se kasvaa hedelmää avioliitossa?

Seurusteluaikana on tärkeä oppia, että tuleva puoliso on luotettava silloinkin, kun vietit haluaisivat viedä ihan toiseen suuntaan. Entäpä jos päädytte naimisiin, ja jossain vaiheessa toinen teistä lähtee työmatkalle tai firman ikävämaineisiin pikkujouluihin samaan aikaan, kun keskinäinen seksielämänne on ollut syystä tai toisesta laihaa? Kumpikin saattaa silloin muistella sitä, miten rajojen rikkominen opittiin jo silloin, kun yhdessä oleminen oli vasta alussaan. Niistä ajatuksista syntyvä epäilys ei rakenna lujaa parisuhdetta.

Seurusteluaikana muutoksia on lopulta paljon helpompi tehdä, kun parisuhde ei ole vielä niin vakiintunut kuin usean avioliittovuoden jälkeen. Nyt kannattaa valita ne siemenet, joita haluaa kylvää. Jeesus itse muistuttaa aika ankarasta lainalaisuudesta, joka toimii monilla elämän osa-alueilla:

     Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin,
     ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa.
     (Luuk. 16:10)

Tiedän, että nämä ovat aika kovia sanoja. Mutta mielestäni tämä on tärkeä näkökulma. Jos yhteiskunta ihannoi kestävää avioliittoa, ja pitää pahana yhden yön juttuja, esiaviollisia seikkailuja ja muuta vastaavaa, on siihen sisään rakennettuna jo ajatus luottamuksesta. Valitettavasti elämme aikaa, jolloin media suorastaan kannustaa erilaisiin seksuaalisiin kokeiluihin. Siksi luottamusta on korostettava kristillisessä opetuksessa erityisesti.

En ajattele, että kirjoittamani perusidea olisi teille vieras. Haluankin vain tuoda tuon luottamuksen näkökulman teille kannustimeksi. On helppo ajatella, että "tämän verran olemme rikkoneet ennenkin, joten ei uusi kerta mitään enempää särje". Luottamuksen suhteen jokainen uusi rajojen ylitys kuitenkin kylvää vääränlaisia siemeniä tulevaisuutta ajatellen.
 
Lainaus käyttäjältä: Hamsu - 07.10.2015 - klo:02:23
Ponnisteluista ja rukouksista huolimatta hairahdamme sopivien rajojen yli kerta toisensa jälkeen. ... Olemme ... usein tehneet ns.,yhteisen päätöksen että "tämän kerran vielä ja tämä on viimeinen kerta" - huijaamme siis itseämme. ... Olemme rukoilleet yhdessä paljon...

On tärkeä rukoilla. Mutta jos rukoillaan kärsivällisyyttä, Jumala tuskin kaataa sitä saavilla niskaan, vaan hän antaa sen sijaan mahdollisuuden olla kärsivällinen. Jos rukoilemme nöyryyttä, hän todennäköisesti pistää meidät elämäntilanteeseen, joka saa meidät nöyrtymään. Ja kun rukoillaan itsehillintää, Jumala ei todennäköisesti tee meille jotain himoja sammuttavaa operaatiota, vaan auttaa löytämään toimintamallit, joilla valitaan oikein.

C.S. Lewis on opettanut, että himo sanoo ihmiselle: "Jos vielä tämän kerran, niin sen jälkeen ei enää koskaan." Ja niin se himo sanoo seuraavallakin kerralla. Siksi himolle on vastattava: "Ei nyt, mutta sitten kun..." Olet todella rehellinen itsellesi, kun käytit sanamuotoa: "huijaamme siis itseämme". Ei ole mahdollista langeta himojen kiusaukseen ja samalla selvitä tilanteesta voittajana.

Kolmiyhteiseen Jumalaan kuuluu kaikkien kiusausten keskellä turvautua. Jumala muuttaa ihmistä. Jeesus asuu sydämessä, ja tekee tarvittaessa suursiivousta. Pyhä Henki kasvattaa oikeita hedelmiä:

     Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös
     teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Fil. 2:13)

     Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan
     hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä
     olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne,
     kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja
     kasvupohja. (Ef. 3:16-17)

     Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys,
     ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
     Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen
     omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja
     haluineen. (Gal. 5:22-24)

Kaikki tämä on totta, kuten myös se, että kristittyä kutsutaan ottamaan aktiivisesti askelia sillä tiellä, jonka tietää oikeaksi.

     Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä
     - älkää pettäkö itseänne. (Jaak. 1:22)

Lainaus
Olemme myös sopineet pelisääntöjä, kuten että vältämme kiihkeää pussailua, emme kosketa toisiamme bikinirajojen sisältä vaatteiden päältäkään, emme riisuudu ja että rukoilemme heti, jos tilanne uhkaa lähteä käsistä.

Kuten sanoin jo alussa, teillä itsellänne on kaikki tieto, kuinka kuuluu toimia. On tärkeä tehdä pelisäännöt, joita noudatetaan. Ongelmaksenne näyttääkin muodostuneen se, että on vaikea pysyä niissä säännöissä, jotka seurustelukumppanin kanssa on tehnyt. Ikävä kyllä silloin joudutaan kysymään, ovatko laatimanne säännöt riittävät.

Mopoautolla ei saa ajaa moottoritiellä. Jos kuljettaja lähtee määrätietoisesti ajamaan kiihdytyskaistaa, ja rukoilee kaistan lopussa Jumalaa johdattamaan jonnekin muualle, ollaan pahasti myöhässä. Kuljettaja on silloin tehnyt virheen jo paljon aiemmin. On tehtävä viisaampi reittisuunnitelma, joka ei sisällä niitä teitä, jotka vievät luvattomiin kohteisiin.

Seurusteluaika, toiseen tutustuminen ja luottamuksen oppiminen ei edellytä kahdenkeskisiä leffailtoja, joiden jälkeen itseen pettyneenä mietitään, ettei taaskaan päästy lopputeksteihin asti. On kannattavampaa suunnitella yhteinen tekeminen sen mukaan, että jo etukäteen tietää, että yhdessäolon jälkeen on myös omassatunnossa hyvä olo. En ole suosittelemassa mitään esiliinaa tai vanhempia vartijoiksi, mutta jos kahdenkeskiset hetkenne ovat teille kiusaukseksi, tuskin jatkossakaan kahdenkeskisissä hetkissä voitatte kiusauksia.

Alkoholin kohtuukäyttö oli Jeesuksellekin tuttua. Mutta jos ihminen on eheytyvä alkoholisti, hän ei voi todeta, että on täysin luvallista juoda yksi olut ruuan kanssa. Hänelle pienikin pisara olisi alku uudelle juomisputkelle. Te olette tehneet viisaita ja kurinalaisia sääntöjä. Mutta yhteinen historianne on sellainen, että tiedätte, ettette pysty tässä hetkessä niitä rajoja pitämään. Jos oikeasti haluatte elää lankeamatta, teidän on tehtävä vähän huolellisempi reittisuunnittelu. Kun sitten aikaa myöten opitte olemaan toisianne kohtaan luotettavia, voitte ottaa lisää askelia.

Lainaus
En myöskään halua itse toimia Jumalan tahdon vastaisesti ja tiedän, että olen itse vastuussa teoistani. ... Toimimme vastoin parempaa tietämystämme ja tahtoamme ja podemme synnintuntoa. ... Olemme huolissamme myös siitä, että tällainen liian varhain virinnyt seksuaalisuus rikkoo parisuhdettamme ja että emme osaa seurustella Herran tahdon mukaisesti. Haluamme toimia Isän tahdon mukaisesti, kuunnella Hänen ääntään ja pitää suhteemme puhtaana.

Syntien tunnustaminen ja anteeksi saaminen on kristityn suurimpia lahjoja. Armo kuuluu teille kaikessa runsaudessaan.

Huolesi on silti aiheellinen. Sellainen kristityn elämä, joka pyörii yhden synnin ympärillä, kapeutuu ja kuihtuu. On vaikea kasvaa Kristuksen tuntemisessa, jos näkökenttää varjostaa yksi kysymys koko ajan. Toivon, että kaikella lempeydellä osaan kannustaa teitä toimimaan määrätietoisesti niin, että voitte hyvällä omallatunnolla kasvaa Jumalan tuntemisessa ja luottamuksessa toisianne kohtaan.

Miettikää kaksistaan näitä asioita, joita olen kirjoittanut. Tehkää oman parisuhteenne reittisuunnitelma niin, että se oikeasti auttaa teitä. Rajoja ja yhdessä olemisen malleja ei kannata suunnitella kuvitellen itsestä jotain enemmän, mitä oikeasti on. Miettikää sitä, miten olette tähän asti valinneet yhdessäolonne tavat, ja miten ne ovat toimineet. Välttäkää niitä asioita, jotka keskimäärin ovat johtaneet teidät tilanteisiin, joita olette jälkikäteen katuneet. Miettikää, millaisia ovat ihanteenne itsestänne ja parisuhteestanne, ja pohtikaa rehellisesti, miten lähellä sitä ihannetta olette.

Jos toinen toisellenne antama tuki ja rohkaisu ei tunnu toimivan, kannattaa etsiä joku kristitty ihminen, johon luotatte - vaikkapa seurakunnan työntekijä - joka voi auttaa ja kannustaa teitä oikeaan suuntaan.
Kirjoittanut: Hamsu
« : 07.10.2015 - klo:02:23 »

Hei!

Kysymykseni liittyy seurusteluun ja oikeiden rajojen pitämiseen. Olemme poikaystäväni kanssa molemmat uskossa, ja haluamme elää ja kasvaa Kristuksessa ja huolemme seuraavasta asiasta on suuri. Ponnisteluista ja rukouksista huolimatta hairahdamme sopivien rajojen yli kerta toisensa jälkeen. Olemme kosketelleet toisiamme housujen alta ja usein tehneet ns.,yhteisen päätöksen että "tämän kerran vielä ja tämä on viimeinen kerta" - huijaamme siis itseämme. Toimimme vastoin parempaa tietämystämme ja tahtoamme ja podemme synnintuntoa. Monesti minä kykenisin viheltämään pelin poikki ajoissa, ja tuntuukin, että minä saan olla "poliisi". Kamppailen myös huonon omatunnon kanssa sen suhteen, että vihellettyäni pelin poikki omalta osaltani koen, en voi olla tyydyttämättä poikaystävääni.  Koen olevani ikäänkuin vastuussa siitä, että olen sallinut hänen kiihottua ja kosketella minua, vaikka olen pystynyt pyytämään häntä lopettaan. Tiedän, että oikeasti teen hänelle palveluksen jos en tyydytä häntä ja että se on Jumalan tahto - Tottakai hänen Jumalasuhteensa on minulle tärkeämpi kuin seksuaalinen mielihyvä. Kuitenkaan en haluaisi "hylätä" häntä seksuaalisesti sellaisella hetkellä, kun olen itse edesauttanut häntä kiihottuneeseen tilaan. En myöskään halua itse toimia Jumalan tahdon vastaisesti ja tiedän, että olen itse vastuussa teoistani. Pelkään, että tällaiset ajatukset rikkovat omaa seksuaalisuuttani.

Olemme rukoilleet yhdessä paljon ja usein olemme onnistuneet pysäyttämään kiihkeäksi käyneen pussailun rukouksen voimalla. Olemme myös sopineet pelisääntöjä, kuten että vältämme kiihkeää pussailua, emme kosketa toisiamme bikinirajojen sisältä vaatteiden päältäkään, emme riisuudu ja että rukoilemme heti, jos tilanne uhkaa lähteä käsistä.

Olemme huolissamme myös siitä, että tällainen liian varhain virinnyt seksuaalisuus rikkoo parisuhdettamme ja että emme osaa seurustella Herran tahdon mukaisesti. Haluamme toimia Isän tahdon mukaisesti, kuunnella Hänen ääntään ja pitää suhteemme puhtaana - mutta epäonnistumme toistuvasti. Mikä neuvoksi?

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 14.10.2013 - klo:02:44 »

Hei vain Mietinvain!

Kiitos tarkentavista kysymyksistä! Vastailen kompaktisti niihin näkökulmiin, joita en niin laajasti ole edellä käsitellyt. Joitakin teemoja on ollutkin jo esillä.

Lainaus käyttäjältä: mietinvain - 13.10.2013 - klo:22:09
tuntuu oudolta käsitys, että Jumala ottaisi avioliittokäsityksen aina jokaisesta kulttuurista.

Ei Jumala otakaan avioliittokäsityksiä kulttuureista. Avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen virallista liittymistä toisiinsa, niin kuin jo luomiskertomuksen yhteydessä sanotaan. Muotoja on erilaisia siksi, että liittymiseen ei anneta mitään seremoniaohjeita. Merkitystä on sillä, että se on yhteiskunnan tunnustama liitto. Jossain yhteiskunnassa liitton on solmittava tuomarin edessä. Toisissa tuomarin lisäksi solmijaksi kelpaa pappi. Heimoyhteiskunnissa muodot voivat olla moninaisempia. Mutta esimerkiksi avosuhde ei ole liitto, koska yhteiskunta ei anna sille samaa arvoa kuin avioliitolle. Siksihän avosuhteen nimi onkin avo-, koska siinä halutaan jättä avoimeksi se, minkä liitto sinetöisi.

Lainaus
Mutta silti tuntuisi oudolta jos se olisi asia joka määrittäisi avioliiton Jumalan silmissä.

Tilanne onkin juuri päinvastoin. Ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi, ja Jumala sääti avioliiton. Sen toteuttamistavat ovat vain olleet koko ihmiskunnan historian ajan erilaisia, mutta aina sellainen on jokaisessa yhteiskunnassa olemassa.

Esimerkiksi Jeesus on asettanut ehtoollisen, mutta ei ole sanonut, minkä merkkisiä viinirypäileitä viinissä on käytettävä ja minkä muotoiseksi leipä on leivottava. Avioliitto on määrätty, mutta avioliiton solmimisen tapaa ei ole määritelty tarkasti. Se on solmittava, niin että yhteiskunta kelpuuttaa sen avioliitoksi. Avioliitto ei ole tämän virallisuutensa ja julkisuutensa näkökulmasta yksityisasia.

Lainaus
voisimmeko olla Jumalan silmissä avioliitossa vaikkemme yhteiskuntamme silmissä olisikaan.

Emme voi. Avioliitto ei ole hengellinen instituutio. Jeesus sanoi, että taivaassa ei mennä naimisiin, vaan avioliitto kuuluu tähän elämään. Ja siksi sillä on tämän elämän mukaiset säännöt.

     Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä
     vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.
     (Matt. 22:30)

Tosin kristittyjen täytyisi osata ymmärtää Jumalan tahtoa siinä, miten avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi, vaikka eroaminen olisikin yhteiskunnassa mahdollista. Siitä Raamattu puhuu, kun opettaa, että ihmisen ei pidä erottaa sitä, minkä Jumala on yhdistänyt.

Lainaus
Heitän tähän nyt sellaisen ajatuksen johon törmäsin näitä tutkiessani, eli mitä jos Jumalan silmissä ihminen olisi "avioliitossa" eli tullut yhdeksi silloin kun hän on yhtynyt toiseen vastakkaistasukupuolta olevaan. Ja avioero Jumalan silmissä tapahtuisi jos sen jälkeen eroaisi vaikkei yhteiskunnan silmissä olisikkaan avioliitossa. Tämä ajatus ei sinänsä mielestäni taistele mitään raamatun antamia sääntöjä kohtaan.

Raamattu ei anna tukea sille, että esiaviolliset suhteet tai yhdessä asuminen olisi sama asia kuin avioliitto. Jos seksiä harrastetaan ennen avioliittoa, Raamattu kutsuu sitä haureuden synniksi, eikä totea, että avioliitto alkoikin näköjään ennen vihkimistä. Yhdessä asuminenkaan ei Jeesuksen mukaan tee parisuhteesta avioliittoa. Tässä pari kohtaa, joita olen aikaisemminkin lainannut.

     Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät,
     ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta. (Joh. 4:18)

     Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman
     vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.
     (1. Kor. 7:2)

Siinä olet kyllä ehdottoman oikeassa, että sukupuolisella yhteydellä on suuri merkitys. Sitä olen aikaisemmin tämän ketjun viesteissä kirjoittanutkin, miten sitova ja iso asia seksi on. Siksi Raamattu haluaakin sen ainutlaatuisuutta varjella. Silti seksiä ja avioliittoa ei saa käsitteinä määritellä samaksi asiaksi. Muuten samalla logiikalla syrjähyppyä voitaisiin alkaa kutsua moniavioisuudeksi.

Lainaus
Vanhassa testamentissa on käsittääkseni kohta jossa sanotaan siihen tyyliin, että mies joka on yhtynyt neitsyeen tulee ottaa tämä vaimoksi.. Jos tämä yhtyminen olisi itsessään ollut Jumalan tahdon vastaista ei teko hyvittäisi syntiä.

Syntiä ei hyvitä mikään muu kuin anteeksianto. Mutta kun on tehty väärin, voidaan sen jälkeisillä valinnoilla vaikuttaa siihen, millaisia seurauksia teolla on. Jos särjen naapurilta ikkunan, on iso ero siinä, jätänkö hänet talveksi värjöttelemään vai autanko ikkunan paikkaamisessa - vaikka hän antaisikin anteeksi. VT:n säädös pyrki suojelemaan ainutlaatuisuutta. Oli pienempi paha säilyttää ainutlaatuisuus naimisiin menemällä kuin etsimällä uusi kumppani ja solmia tämän kanssa avioliitto.
Kirjoittanut: mietinvain
« : 13.10.2013 - klo:22:09 »

Hei! Kiitos vastauksestasi. Suurinosa vastauksistasi ymmärsin, mutta jotenkin tuntuu oudolta käsitys, että Jumala ottaisi avioliittokäsityksen aina jokaisesta kulttuurista. Ymmärrän kyllä, että uskovaiselle voi tuottaa häpeää elää ulkona yhteiskunnan avioliittokäsityksestä ja väittää olevansa avioliitossa. Mutta silti tuntuisi oudolta jos se olisi asia joka määrittäisi avioliiton Jumalan silmissä.
lähinnä se, mitä ajoin takaa oli se, että voisimmeko olla Jumalan silmissä avioliitossa vaikkemme yhteiskuntamme silmissä olisikaa. En väitä että niin olisi hyvä olla tai että yhteiskunnan avioliittomalli olisi jotenkin huono. Mietin asiaa vain lähinnä synnin pohjalta, että jos olisimme Jumalan silmissä avioliitossa se ei olisi syntiä vaikkei täyttäisikkään yhteiskunnan toiveita.
Heitän tähän nyt sellaisen ajatuksen johon törmäsin näitä tutkiessani, eli mitä jos Jumalan silmissä ihminen olisi "avioliitossa" eli tullut yhdeksi silloin kun hän on yhtynyt toiseen vastakkaistasukupuolta olevaan. Ja avioero Jumalan silmissä tapahtuisi jos sen jälkeen eroaisi vaikkei yhteiskunnan silmissä olisikkaan avioliitossa. Tämä ajatus ei sinänsä mielestäni taistele mitään raamatun antamia sääntöjä kohtaan. Toki en väitä että asia näin olisi haluan vain miettiä tätä. Tällöin itse ymmärtäisin myös paremmin joitain sääntöjä, kuten vanhassa testamentissa on käsittääkseni kohta jossa sanotaan siihen tyyliin, että mies joka on yhtynyt neitsyeen tulee ottaa tämä vaimoksi.. Jos tämä yhtyminen olisi itsessään ollut Jumalan tahdon vastaista ei teko hyvittäisi syntiä. Jos taas itse yhtyminen ei olisi syntiä vaan vain sen siteen rikkominen mikä siinä syntyi, naisen vaimoksiottaminen tekisi siitä hyväksyttyä yhteiskunnassa ja estäisi siteen rikkomisen tai ainakin osoittaisi ettei kyse ollut vain yhden illan jutusta vaan että siihen oltaisiin sitouduttu.

en nyt halua ketään ehdottaa toimimaan näin vaan tuoda keskustelua siitä onko synti yhtyminen vai kuten sana sanoo sen minkä Jumala on yhdistänyt älköön ihminen erottako
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 13.10.2013 - klo:19:07 »

Hei Varpu!

Kirjoitit tosi isoja ja henkilökohtaisia asioita. Niihin vastaaminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Toivon, että osaisin sanoa ajatukseni hienovaraisesti ja avoimuuttasi kunnioittaen.

Lainaus käyttäjältä: Varpu - 13.10.2013 - klo:02:35
Mitä jos on kumppanin kanssa jo harrastanut seksiä ja tulee kesken seurustelun uskoon? Pitääkö silloin seksiä olla harrastamatta siihen asti, että menee naimisiin? Mitä tekemistä tällä on enää ainutlaatuisuuden kannalta?

Jos kummatkin kumppaneista sattuisivat tulemaan uskoon yhtä aikaa, asia olisi helposti ratkaistavissa. Tällöin kuuluu toimia niin kuin Raamattu opettaa. a) Olisi mentävä naimisiin tai b) elettävä niin kuin Raamattu käskee ennen avioliittoa elämään. On vain hyvin harvinaista, että kumpikin kokee heräämisen samaan aikaan.

En näe mitään muuta keinoa kuin puhua asiasta hyvin rehellisesti. Todennäköisesti ei ole olemassa mitään ongelmatonta ja ehdottoman hyvää ratkaisua. On valittava pienin paha. Vaikka ette ole naimisissa, käytän esimerkkinä avioliittoon kuuluvia raamatunkohtia. Raamattu kieltää ryhtymästä epäuskoisen aisapariksi, mutta yhtä lailla Raamattu ohjeistaa, että jos toinen puolisoista on tullut uskoon, ei hän saa jättää sen vuoksi ei-uskovaa puolisoaan.

     Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. ...
     Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
     (2. Kor. 6:14a, 15b)

     Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani:
     Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä
     suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä
     jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies,
     joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,
     vaimon ei pidä jättää miestään. (1. Kor. 7:12-13)

Nämä Paavalin kirjeen kohdat osoittavat, että on tilanteita, joissa on vaikea löytää absoluuttisen oikea ratkaisu. On selvä, että ei pidä tieten tahtoen ryhtyä ei-uskovan ja uskovan välisiin liittoihin. Mutta jos kaksi ei-uskovaa on naimisissa, on aivan erinomaista, jos edes toinen puolisoista löytää Jeesuksen. Ja kuitenkin sen jälkeen ollaan joissain käytännönasioissa vaikeissa tilanteissa, kun elämän arvot ovat erilaiset.

Sama tilanne on osittain nyt, vaikka te ette olekaan naimisissa. Minä en voi missään tapauksessa antaa mitään papillista lupaa toimia toisin kuin Raamattu ohjeistaa. Kirjoitit, ettei synti muutu synnittömyydeksi, eikä Jeesuskaan antanut avionrikkojanaiselle lupaa jatkaa tekemiään virheitä. Enkä silti voi sanoa, että sinun ja poikakaverisi tilanne on hoidettava tyylillä: naimisiin heti tai ero. Eroamisenne ei palvelisi sitä ainutlaatuisuuden puolta, jota Raamattu haluaa ihmisten seksuaalisuuden osalta toteuttavan. Ja naimiin menemisenne ei palvelisi sitä varoitusta olla ryhtymättä epäuskoisen aisapariksi. Ja nykyinen malli ei ole myöskään se, mihin uskovalle ihmiselle annettaisiin lupa.

Olen tosi aralla mielellä, kun yritän miettiä, miten haluaisin vastata ja mitä minun kuuluu opettaa. Varmasti osaan sanoa vain, että uskovana ihmisenä sinun on hyvin tärkeä tulevaa elämää ajatellen voida puhua omasta vakaumuksestasi avoimesti. Keskustelkaa siitä, minkä verran vakaumus vaikuttaa elämääsi ja valintoihisi avioliitossa. Jos joudut tinkimään omasta uskostasi ja Raamatun ohjeista, etkä saa siinä asiassa kunnioitusta seurustelukumppaniltasi nyt, ei se lupaa hyvää tulevaisuudessakaan. Joudut valitsemaan silloin, kuunteletko enemmän Jumalan vai ihmisen tahtoa.

Lainaus
Toiseksi: mitä jos seurustelukumppanin kanssa asuu jo yhdessä mutta ei ole naimisissa? Pitääkö muuttaa eri asuntoihin siksi aikaa että menee naimisiin? Mitä jos asuu yhdessä mutta ei harrasta seksiä? Seksin harrastamattomisen lopettamisen pystyisin sulattamaan, mutta tuntuisi tosi hurjalta jos pitäisi yhteisten vuosien jälkeen muuttaa erilleen + se antaisi kuvan, että suhteemme on kriisissä.. Seksi on kumppaneiden välinen asia mutta erilleen muuttaminen julkinen asia...

En osaa vastata tähän kovinkaan eri tavalla kuin edelliseen kysymykseen. Ajattelen kuitenkin, että yhdessä asumiseen liittyvät järjestelyt ovat mitä syvimmällä tavalla teidän suhteeseenne myös sisältä käsin vaikuttava asia. Jos yhdessä asumiseen liittyvissä kysymyksissä pitää tärkeimpänä sitä, mitä ulkopuoliset asiasta ajattelevat, lähtevät vaikuttimet liikkeelle väärästä suunnasta. Parisuhteessa pitäisi osata tehdä ratkaisuja sen mukaan, mikä parisuhteessa on oikein ja mitkä ovat kumppaneiden vakaumukset - riippumatta siitä, mitä mieltä ulkopuoliset ovat.

Yhdessä asuminen ilman seksiä on itsessään mielenkiintoinen teoria, jollaista uskovienkin kesken yritetään joskus tarjota elämän malliksi. Sen seurauksena ovat erinomaisen suuret kiusaukset ja kaksinaamaisen uskovan leima. Kukaan ei usko, että yhdessä asuva pariskunta eläisi oikeasti Raamatun ohjeiden mukaan. Raamattu käskee uskovia elämään niin, että elämäntapa julistaisi Jumalan tahtoa, eikä antaisi ei-uskoville moittimisen aihetta. (Enkä kyllä tiedä, onko kukaan seksittömässä yhdessäasumisessa edes onnistunut.)

Lainaus
Ja vaikeimpana: poikaystävälläni on jonkinlaista uskon poikasta. Hän ei kuitenkaan tunnu haluavan/uskaltavan ajatella/keskustella uskostaan syvällisemmin. Hän ymmärtää ratkaisuni, esim. humalahakuisesta juomisesta pidättäytymisen, mutta en usko että hän yhtä tmmärtäväisesti suhtautuisi siihen, jos haluaisin jatkossa pidättäytyä seksistä tai jopa muuttaa erilleen. Kun joskus olen puhunut uskovaisista ystävistäni ja heidän ratkaisustaan seksiin liittyen, hän on antanut ymmärtää että pitäisi loukkaavana ajatusta ettei ole sen vertaa uskoa parisuhteeseen, että pitäisi olla sääntöjä (kuten että jos tuleekin ero, niin on jotain ainutlaatuista jäljellä tulevalle kumppanille) sen turvaksi. Naimisiinmeno ei ole meille poikaystäväni mielestä vielä ajankohtaista, joten se ei ole ratkaisu "seksiongelmaamme"... Miten perustelen hänelle ratkaisujani häntä loukkaamatta? (Siinä tapauksessa jos seksistä ja yhdessäasumisesta pitäisi luopua)

Kirjoitat tässä hyvin rehellisesti ja vilpittömästi kaikkein suurimman ongelman. On erittäin hankala tilanne, kun vakaumuksen lähtökohdat ovat erilaiset. Uskovaisella ihmisellä kun ei ole mitään oikeutta vaatia uskoon perustuvia ratkaisuja ei-uskovalta ihmiseltä. Eikä uskovaisella ihmisellä ole lupaa joustaa Jumalan säännöistä ei-uskovien toiveiden vuoksi. Ja kuten edellä sanoin, myöskään ainutlaatuisuuden vuoksi ei ole mitään hyötyä siitä, että alettaisiin etsiä uusia puolisoita.

En tiedä, miten voit olla loukkaamatta seurustelukumppaniasi. Voit olla ainoastaan rehellinen siinä, mitä itse ajattelet ja mitä uskot.

Ylipäätään kaikki säännöt Raamatussa on tehty ihmisen turvaksi. Ja kyllä avioliitto on sellaiseksi tarkoitettu myös yhteiskunnassa. En ole vielä keneltäkään kuullut vastausta kysymykseen: "Miksi haluat jättää kaikkein rakkaimman ihmisen vaille sitä oikeudellista suojaa, jonka avioliitto tarjoaa?" Kun tiedetään, miten helposti avosuhteista erotaan, voidaan kysyä, minkä verran oikeasti on syytä luottaa suhteiden kestävyyteen, jos ei haluta myös virallisesti sitoutua. Minä koen, että turva ja luottamus on nimenomaan avioliiton sääntöjen ja sitovuuden tavoitteena.

Mutta vaikka sinä ajattelisit näin, ei sinun ole helppo sitä perustella toiselle. Eikä omaa vakaumustaan voi parhaimmillakaan keskustelutaidoilla toiselle syöttää. Toivon, että voit luottaa Jumalaan, että hän haluaa kuljettaa sinua oikeaan suuntaan, kun pyydät hänen apuaan. Rukoile ahkerasti. Hartaimmin toivon, että löydätte poikaystävänne kanssa yhteisen uskon ja sitä myötä yhteisen sävelen. Ole runsaasti siunattu!
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 13.10.2013 - klo:18:04 »

Tervehdys Mietinvain!

Olen joissain muodoissa jo kirjoitellut näitä kysymiäsi asioita ketjun aiemmissa viesteissä. Siksi kirjoittelen aika tiiviisti. Toivon, etteivät sanamuotoni suppeasta ilmaisusta huolimatta kuulosta tylyiltä. Se ei ole pyrkimykseni.

Lainaus käyttäjältä: mietinvain - 11.10.2013 - klo:12:51
Mitähän raamatussa näin yleisesti tarkoitetaan avioliitolla, tuli vain mieleen kun huomasin Wikipediasta että esim varhaisia kristittyjä suomessa ei ole kukaan periaatteessa vihkinyt vaan julistettiin aie naida eli Raamatun mukaan yhtyä(harrastaa yhdyntää) ja tämän toteuttaminen sinetöi liiton avioliitoksi.

Kaikissa yhteiskuntajärjestelmissä on aina tunnettu avioliitto, jolla yhteisö on virallistanut miehen ja naisen suhteen. Avioliitto itsessään ei ole siis hengellinen instituutio, vaan se kuuluu ja on kuulunut luotuun elämään uskosta riippumatta. Edellä sinä olet juuri kuvannut muinaisen suomalaisen avioliittokäytännön, johon kuului julistus siitä, että nämä kaksi aikovat harrastaa yhdyntää. Jos sitä julistusta ei tehty, he eivät olleet avioliitossa, vaan aloittivat sukupuolielämän ilman asian virallistamista.

Raamattu ei kerro, millä tavalla avioliitto pitää toteuttaa teknisesti. Jeesus viittaa omassa opetuksessaan siihen, mitä jo luomiskertomuksen yhteydessä kerrotaan:

     Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin
     teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden
     mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä
     kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he
     ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen
     erottako." (Matt. 19:4-6)

Avioliitto on siis Raamatun mukaan liitto, johon kuuluu a) liittyminen b) sukupuolielämä. Avioliitossa pitää olla molemmat puolet. Se on Jumalan siunaama elämänmuoto. Väliä ei ole sillä, millainen kunkin yhteiskunnan tapa on tämä liitto sopia. Ei ole edes väliä sillä, onko tämä sopimus tehty kirkollisin vai maallisin menoin. Merkitystä on sillä liittymisellä, jonka yhteiskunta tunnustaa avioliitoksi.

Lainaus
Eli kaiken järjen mukaan naimisiin voisi jumalan silmien edessä mennä muutenkin kuin yhteiskunnassa olevien tapojen kautta.

Asia on nimenomaan päinvastoin. Jumalan silmien edessä voidaan mennä naimisiin muutenkin kuin hengellisten tapojen kautta. Mutta se liitto on nimenomaan liitto, jonka yhteiskunta tunnustaa. Kristitylle olisi suureksi häpeäksi, jos hän elää epävirallisesti yhdessä, mutta teeskentelee yhteiskunnan edessä, että heidän hengellinen liittonsa on jotenkin parempi ja virallisempi kuin yhteiskunnan liitto.

En ole tarkistanut tätä tietoa mistään, mutta minulla on seuraavanlainen ymmärrys kirkkomme historiasta: Kun luterilainen kirkko oli syntynyt, se oli aluksi "lahko", jolla ei ollut kirkon oikeuksia. Heillä ei siis ollut myöskään vihkioikeutta. Siksi luterilaiset menivät naimisiin tuomarin edessä (tai ehkä katolisessa kirkossa), mutta omassa kirkossaan he pystyivät hakemaan vain siunauksen liitolleen. Luterilaisuuden alkuaikoina siunaus myönnettiin vasta sitten, kun pariskunta oli vihitty virallisesti ja heillä oli ollut yhteinen hääyö. Näin avioliiton katsottiin alkaneen, ja olemassa oleva avioliitto voitiin siunata.

Lainaus
Ja tällöin esim kihlaus voisi olla avioliitto jos sillä sitä tarkoittaisi ja tekisi sen selväksi.

Itse asiassa tämä lauseesikin osoittaa ajattelun ristiriitaisuuden. Kihlaus ei ole avioliitto, koska pitäisi kovasti selittää, miksi kihlaus onkin nyt muuttunut avioliitoksi. Siksi nämä asiat ovat eri nimillä, koska ne ovat eri asioita.

Lainaus
Ja yksi asia tuli mieleen tosta kun viittasit aiemmissa teksteissä joosefiin ja mariaan, että he olivat kihloissa mutta eivät täyttäneet sitä, silti puhuttiin avioliiton purkamisesta eli kihlaus siinä tarkoitti avioliittoa, sitä vain ei vielä jostain syystä oltu pantu täytäntöön.

Viittaat tähän kohtaan:

     Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän
     liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen
     vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies
     mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi
     purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
     (Matt. 1:18-19)

Kihlaus on avioliittosopimus, eli sillä tarkoitetaan sopimusta siitä, että ollaan menossa naimisiin. Avioliitto astuu voimaan vasta, kun kihlaus muuttuu avioliitoksi. Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa kihlauksen merkitys on kovasti ohentunut. Mutta senkin perusidea on osoittaa, että kihlapari on sopinut menevänsä naimisiin. Jeesuksen ajan Israelissa oli tavanomaista, että kihlausaika kesti noin vuoden. Ja lupaus tulevasta avioliitosta otettiin paljon vakavammin kuin kihlaus meidän aikanamme. Siitä huolimatta se ei ollut vielä sama asia kuin avioliitto. Joosefin ja Marian tapaus osoittaa, että vakaista aikeista ja vakavasti otettavasta lupauksesta huolimatta kihlausaikaan ei kuulunut aviollinen elämä.
Kirjoittanut: Varpu
« : 13.10.2013 - klo:02:35 »

Hei!

Minulla on pari kysymystä, joihin en ole löytänyt vastausta. Mitä jos on kumppanin kanssa jo harrastanut seksiä ja tulee kesken seurustelun uskoon? Pitääkö silloin seksiä olla harrastamatta siihen asti, että menee naimisiin? Mitä tekemistä tällä on enää ainutlaatuisuuden kannalta? Ymmärrän kyllä että Raamatun mukaan esiaviollinen seksi on syntiä, mutta sitä perustellaan ainutlaatuidella... Tiedän ettei synti synnittömyydeksi muutu ja ettei tarkoitus ole etsiä "porsaanreikiä", mutta kaipaan silti vastausta ja petusteluja, jotta ymmärtäisin asian.

Toiseksi: mitä jos seurustelukumppanin kanssa asuu jo yhdessä mutta ei ole naimisissa? Pitääkö muuttaa eri asuntoihin siksi aikaa että menee naimisiin? Mitä jos asuu yhdessä mutta ei harrasta seksiä? Seksin harrastamattomisen lopettamisen pystyisin sulattamaan, mutta tuntuisi tosi hurjalta jos pitäisi yhteisten vuosien jälkeen muuttaa erilleen + se antaisi kuvan, että suhteemme on kriisissä.. Seksi on kumppaneiden välinen asia mutta erilleen muuttaminen julkinen asia...

Ja vaikeimpana: poikaystävälläni on jonkinlaista uskon poikasta. Hän ei kuitenkaan tunnu haluavan/uskaltavan ajatella/keskustella uskostaan syvällisemmin. Hän ymmärtää ratkaisuni, esim. humalahakuisesta juomisesta pidättäytymisen, mutta en usko että hän yhtä tmmärtäväisesti suhtautuisi siihen, jos haluaisin jatkossa pidättäytyä seksistä tai jopa muuttaa erilleen. Kun joskus olen puhunut uskovaisista ystävistäni ja heidän ratkaisustaan seksiin liittyen, hän on antanut ymmärtää että pitäisi loukkaavana ajatusta ettei ole sen vertaa uskoa parisuhteeseen, että pitäisi olla sääntöjä (kuten että jos tuleekin ero, niin on jotain ainutlaatuista jäljellä tulevalle kumppanille) sen turvaksi. Naimisiinmeno ei ole meille poikaystäväni mielestä vielä ajankohtaista, joten se ei ole ratkaisu "seksiongelmaamme"... Miten perustelen hänelle ratkaisujani häntä loukkaamatta? (Siinä tapauksessa jos seksistä ja yhdessäasumisesta pitäisi luopua)
Kirjoittanut: mietinvain
« : 11.10.2013 - klo:12:51 »

Mitähän raamatussa näin yleisesti tarkoitetaan avioliitolla, tuli vain mieleen kun huomasin Wikipediasta että esim varhaisia kristittyjä suomessa ei ole kukaan periaatteessa vihkinyt vaan julistettiin aie naida eli Raamatun mukaan yhtyä(harrastaa yhdyntää) ja tämän toteuttaminen sinetöi liiton avioliitoksi. Eli kaiken järjen mukaan naimisiin voisi jumalan silmien edessä mennä muutenkin kuin yhteiskunnassa olevien tapojen kautta. Ja tällöin esim kihlaus voisi olla avioliitto jos sillä sitä tarkoittaisi ja tekisi sen selväksi. Ja yksi asia tuli mieleen tosta kun viittasit aiemmissa teksteissä joosefiin ja mariaan, että he olivat kihloissa mutta eivät täyttäneet sitä, silti puhuttiin avioliiton purkamisesta eli kihlaus siinä tarkoitti avioliittoa, sitä vain ei vielä jostain syystä oltu pantu täytäntöön. Eli sen perusteella ei voi sanoa että siinä viitattiin siihen että seksi siinä tilanteessa olisi ollut väärin, sitä ei vain vielä oltu tehty vai ymmärsinkö väärin?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 06.07.2012 - klo:19:02 »

Hei nimetönminä!

Lainaus käyttäjältä: Nimetönminä - 01.07.2012 - klo:01:19
Puhutaanko Raamatussa mitään suutelemisesta parisuhteessa (ei avioliitto)?

Ymmärsin edellisten vastauksiesi perusteella, että asia on tulkinnanvarainen. Mutta onko Raamatussa "ehdottomia totuuksia" suutelemiseen liittyen?

Tässä asiassa ei ole ehdotonta sanaa tarjolla. Jos asian oikein hämärästi ilmaisen, niin Raamatussa puhutaan paljon useammin miesten välisestä suutelemisesta kuin puolisoiden suutelemisesta. :)

Raamatussa on vain pari mainintaa puolisoiden suutelemisesta. Johtunee yksinkertaisesti siitä, että suudelma oli hyvin tavanomainen, kulttuuriin kuuluva ja lämmin tapa tervehtiä. Siksi lähes kaikki suuteluun liittyvät maininnat ovat tervehdyksiin liittyviä toteamuksia. Yhtään kohtaa en löytänyt, joka olisi opastusta parisuhteita ajatellen.

Asiaa jotenkin alleviivaa Laulujen laulun rakkausrunon kohta, jossa neito puhuu ihastuksensa kohteelle:

     Olisitpa oma veljeni, äitini imettämä!
     Saisin suudella sinua kun kohtaamme,
     eikä kukaan moittisi minua. (Laul. l. 8:1)

Ei mitenkään nykyiseen ajattelumalliin saumattomasti nivoutuva juttu. Näyttää siltä, että ainakin Laulujen laulun kirjoitusaikaan tervehdyssuudelmat ovat olleet arkipäivää, mutta parisuhteen suudelmat puolestaan tarkemman syynin alaisia. Mutta tässäkään kohdassa ei anneta mitään ohjeita.

Siksi ajattelenkin, että suutelemiseen liittyvä viisaus on ammennettava siitä tosiasiasta, että länsimaisessa kulttuurissa suuteleminen merkitsee erityistä kanssakäymistä. Siksi se vaikuttaa tunne-elämään omalla tavallaan, ja sitä on oikealla tavalla osattava kunnioittaa, jotta se palvelee parisuhteen parasta.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 06.07.2012 - klo:18:46 »

Hei Ilkka Peltonen!

Teet aika rohkeita väitteitä, jotka eivät ikävä kyllä saa tukea Raamatusta. On helppo heittää ajatuksia sanamuodolla "Raamattu ei kerro...", koska se vaatii aina vastapuolelta käytännössä koko Raamatun selaamista. Ja sen jälkeen jää takaportiksi se, että tarkalleen väitteen esittäjän mukaista sanamuotoa ei löydy.

Esimerkiksi voidaan sanoa, että Raamattu ei kiellä warettamista. Ja tottahan se on. Missään ei sanota tuolla sanamuodolla, eikä edes puhuta laittomista kopioista tai tekijänoikeusrikkomuksista. Ja jos todetaan, että Raamattu kieltää varastamisen, niin aina voidaan sanoa, että alkuperäinen jäi omistajalle, joten luvaton kopiointi ei ole varastamista.

Lainaus käyttäjältä: Ilkka Peltonen - 14.06.2012 - klo:08:56
Iisak ja Raakel elivät avoliitossa Heitä ei oltu vihitty.

Tarkoittanet Rebekkaa. Mutta joka tapauksessa totta on, ettei Raamatussa käytetä sanamuotoa, että joku vihki heidät. Silti on pelkästään kulttuurin ja historian tuntemuksen valossa epäammattimaista väittää, että tuohon aikaan olisi todennäköistä, että ihmisiä ei vihitty ellei sitä erikseen mainita. Jos sanotaan, että joku otetaan vaimoksi, niin silloin se pitää ymmärtää juuri niin. Raamattu kertoo, miten Rebekasta tuli Iisakin vaimo. Aina kaikissa kulttuureissa on ollut joku avioitumisen muoto, jolla yhteiskunta tunnustaa kaksi henkilöä aviopuolisoiksi. Mikä se heidän tapauksessaan tarkalleen oli - sitä en osaa sanoa.

Iisakin ja Rebekan tapauksessa ei sanota vihkimisestä meidän kielellämme ja meille tutuilla sanamuodoilla. Mutta sinänsä hauskaa, että otit juuri tämän tapauksen esimerkiksi. Minun ymmärtääkseni Raamattu nimenomaan kertoo vihkimisestä tässä tapauksessa. Siinä mainitaan yksi aluksi täysin tarpeettoman kuuloinen sivuseikka. Sen merkitys minun ymmärtääkseni on, että se on ajan vihkimiskäytäntöön liittyvä yksityiskohta:

     Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja
     otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja
     sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.
     (1. Moos. 24:67)

Psalmissa sanotaan:

     Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,
     kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
     (Ps. 19:6)

Toki edes tämä viittaus ei olisi tarpeellinen. Raamattu on hyvin tiivis sanamuodoissaan. Jos se sanoo, että joku ottaa toisen puolisokseen, ei ole tarvis erikseen mainita, että heidät vihittiin aikansa tapojen mukaan. Otin kuitenkin tämän kohdan esille, kun satuit viittaamaan juuri Iisakiin ja Rebekkaan, joista minun ymmärrykseni mukaan sanotaan, että he olivat aikansa tapojen mukainen aviopari eikä avopari.

Lainaus
Parisuhde raamatun mukaan on kahden kauppa. Kuka pystyy näyttämään raamatun valossa avioliittoon vihkimisen. Ei kukaan. Eli raamatun mukainen avioliitto onkin hups avoliitto.

Erittäin vahva väite, varsinkin kun Raamattussa monessa kohdin sanotaan juuri päinvastoin. Monin tavoin annetaan ohjeita, miten avioliitto eroaa muista yhteiselämän muodoista tai vastakkaisten sukupuolten kanssakäymisistä. Lisäksi Raamattu antaa lukuisia kuvauksiakin vihkimisistä. En ala niitä tässä toistelemaan. Viestiketjun vanhemmissa viesteissä olen niistä kirjoittanut.

Sen kuitenkin lisään, että pidän mielenkiintoisena, miten jo Adam paratiisissa teki määritelmän avioliitosta, vaikka Eevan lisäksi ei vielä ollut ketään muita ihmisiä olemassakaan. Adam puhuu jopa isistä ja äideistä, vaikkei kokemuksellisesti edes tiennyt, mitä se on.

     Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
     niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)

Avioliitto on kahden kauppa, koska siinä erottaudutaan jopa isästä ja äidistä vain toisaan varten. Mutta se ei ole kahden kauppa siinä mielessä, että avioliitto on yhteiskunnan tunnustama liittyminen. Jos Adam olisi puhunut vain yhteiselosta, ei mainintoja liittymisestä ja vaimosta edes tarvittaisi. Jeesus itsekin siteeraa tätä ja vahvistaa sen.
Kirjoittanut: Nimetönminä
« : 01.07.2012 - klo:01:19 »

Puhutaanko Raamatussa mitään suutelemisesta parisuhteessa (ei avioliitto)?

Ymmärsin edellisten vastauksiesi perusteella, että asia on tulkinnanvarainen. Mutta onko Raamatussa "ehdottomia totuuksia" suutelemiseen liittyen?
Kirjoittanut: Ilkka Peltonen
« : 14.06.2012 - klo:08:56 »

Iisak ja Raakel elivät avoliitossa Heitä ei oltu vihitty. Parisuhde raamatun mukaan on kahden kauppa. Kuka pystyy näyttämään raamatun valossa avioliittoon vihkimisen. Ei kukaan. Eli raamatun mukainen avioliitto onkin hups avoliitto.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 24.02.2012 - klo:14:21 »

Mari Koskela oli nuortenillassa 11.2.2012 opettamassa tämän ketjun aiheesta. Nuotta-lehti halusi videoida opetuksen lehtijuttuaan varten. Video on nähtävissä Youtubessa tässä linkissä: Avoliitto ja esiaviollinen seksi Raamatun valossa. Nuotan nettiuutinen löytyy tästä linkistä.