Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 27.03.2017 - klo:03:19 »Tervehdys Pasifisti,
Jeesus on tosi Jumala, josta sanotaan Johanneksen evankeliumin alussa:
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme
katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle
Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14)
Täynnä armoa ja totuutta on yhdistelmä, joka on vaikea ottaa vastaan. Siksi yleensä eri ihmiset korostavat vain jompaakumpaa puolta. Puhutaan joko nallekarhumaisesta lempeydestä ja suvaitsevaisuudesta tai sitten muistutetaan Jumalan tuomiosta. Kumpikin puhtaaksi viljeltynä vääristää Raamatun ilmoituksen - vaikka niiden yhdistäminenkin tuntuu joskus vaikealta. Silti Raamatussa korostetaan yhä uudelleen Jumalan pyhyyttä ja Jumalan rakkautta.
Jeesushan jo maanpäällisen elämänsä aikana toi vahvasti kummatkin puolet esiin. Aivan erityisesti se näkyi keskeisimmässä teossa, eli sovitustyössä. Yhtä aikaa Jeesus näytti armollisuutensa ja Jumalan ankaran pyhyyden. Jumala osoitti kiivautensa, pyhyytensä ja vihansa vaatimalla synnin sovitukseksi kuoleman, mutta armonsa ja rakkautensa siinä, että sen kuoleman kärsi sijainen.
Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa.
Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei
tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan
viha pysyy hänen yllään. (Joh. 3:35-36)
Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä
ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys
johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä
sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se
kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan
oikeudenmukainen tuomio tulee julki. (Room. 2:4-5)
Nämä puolet Jumalasta ovat nähtävissä koko Raamatun läpi. En siksi osaa pitää Vanhaa testamenttia jotenkin julmempana kuin Uutta testamenttia tai Jeesusta. Näen kaiken kokonaisuutena, jossa Jumala näyttäytyy kaikkivaltiaana ja pyhänä Hallitsijana sekä armollisena Pelastajana.
Vanha testamentti on kuitenkin vielä kauempana meidän kulttuuristamme kuin Uusi testamentti, joten vaikeuksia ymmärtämisessä tulee helposti. Toisaalta myös Uusi testamentti rakentaa Vanhan testamentin päälle, joten se ei toista kaikkea VT:ssa sanottua, vaan olettaa sen monesti tiedetyksi. Sen vuoksi Jeesuksen ohjeet voivat kuulostaa joskus ratkaisevasti erilaisilta kuin VT:n ohjeet.
Nostit esille mm. Mooseksen laissa olevia rangaistussäädöksiä, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin Hammurabin laissa. Ne nähdään usein kovin ankarina, vaikka todellisuudessa ne olivat viisaita parannuksia ja hyviä lakeja. Pian syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen kerrottiin kiivaasta ja mahtavasta miehestä Lemekistä.
Lemek sanoi vaimoilleen: - Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! Jo
yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä
naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan
seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentä-
seitsemän kertaa. (1. Moos. 4:23-24)
Tällaista kulttuurista taustaa vastaan on hyvin oikeudenmukaista, että laki asettaa rikoksille kohtuulliset rajat. Ne kuulostavat länsimaiden nykytilanteeseen verrattuna ankarilta, mutta jos vertailukohdaksi otetaankin tuollainen villi ja mielivaltainen käytäntö, joita oli vallalla ennen sitä lakia, tilanne kääntyykin päälaelleen.
Jos joku surmaa ihmisen, hänet on surmattava.
Joka tappaa toiselle kuuluvan karjaeläimen,
korvatkoon sen antamalla eläimen eläimestä.
Jos joku teistä tuottaa toiselle vamman,
häntä itseään kohdeltakoon samoin:
murtuma murtumasta, silmä silmästä,
hammas hampaasta. Hän itse saakoon saman
vamman, jonka hän toiselle aiheutti.
Joka tappaa eläimen, korvatkoon sen, mutta se,
joka tappaa ihmisen, surmattakoon. (3. Moos. 24:17-21)
Iso osa kysymyksestäsi käsitteli kuolemantuomiota. Siitä tällä palstalla on oma aiheensa, joten laitan vain linkin: Kuolemantuomio
Raamatun lukemisen haasteita on osata nähdä, että eri tilanteissa Jumala antaa erilaisia ohjeita. Jeesus kohteli fariseuksia ankarasti ja publikaaneja lempeästi. Joissain tilanteissa hän näki viisaaksi kieltää ihmisiä kertomasta hänestä, mutta toisissa tilanteissa hän kehotti siihen. Eettisissä opetuksissaankin hän sanoi yleisiä periaatteita, mutta otti myös huomioon sen, etteivät ihanteet toimi joka tilanteessa:
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät
matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita,
niin puuttuiko teiltä mitään?" "Ei mitään", he
vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin.
Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin
laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään
ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän
kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: 'Hänet
luettiin rikollisten joukkoon.' Kaikki, mitä minusta
on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä." Opetuslapset
sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." "Riittää",
hän vastasi. (Luuk. 22:35-38)
Rauha ja väkivallattomuus ovat ehdottomasti kristittyjen peruslähtökohtia. Sanoit, että et kuitenkaan kiellä oman maan puolustamista, kunhan se tapahtuu ihmisoikeuksia kunnioittaen. Itse koen, että samalla tavalla voidaan ajatella kuolemantuomioista. Kristillisten yhteiskuntien perusperiaate on väkivallattomuus ja rauha ja ihmisyyden kaikinpuolinen kunnioittaminen. Jos yhteiskunta näkee hyväksi, että joistain rangaistuksista on langetettava kuolemantuomio, tätä logiikkaa on vaikea Raamatulla kumota. Toisaalta Raamatulla ei voida perustella sitä, että kuolemantuomioita pitäisi olla yhteiskunnassa. Mutta tästä aiheesta enemmän em. linkissä.
Jeesus on tosi Jumala, josta sanotaan Johanneksen evankeliumin alussa:
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme
katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle
Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14)
Täynnä armoa ja totuutta on yhdistelmä, joka on vaikea ottaa vastaan. Siksi yleensä eri ihmiset korostavat vain jompaakumpaa puolta. Puhutaan joko nallekarhumaisesta lempeydestä ja suvaitsevaisuudesta tai sitten muistutetaan Jumalan tuomiosta. Kumpikin puhtaaksi viljeltynä vääristää Raamatun ilmoituksen - vaikka niiden yhdistäminenkin tuntuu joskus vaikealta. Silti Raamatussa korostetaan yhä uudelleen Jumalan pyhyyttä ja Jumalan rakkautta.
Jeesushan jo maanpäällisen elämänsä aikana toi vahvasti kummatkin puolet esiin. Aivan erityisesti se näkyi keskeisimmässä teossa, eli sovitustyössä. Yhtä aikaa Jeesus näytti armollisuutensa ja Jumalan ankaran pyhyyden. Jumala osoitti kiivautensa, pyhyytensä ja vihansa vaatimalla synnin sovitukseksi kuoleman, mutta armonsa ja rakkautensa siinä, että sen kuoleman kärsi sijainen.
Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa.
Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei
tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan
viha pysyy hänen yllään. (Joh. 3:35-36)
Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä
ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys
johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä
sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se
kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan
oikeudenmukainen tuomio tulee julki. (Room. 2:4-5)
Nämä puolet Jumalasta ovat nähtävissä koko Raamatun läpi. En siksi osaa pitää Vanhaa testamenttia jotenkin julmempana kuin Uutta testamenttia tai Jeesusta. Näen kaiken kokonaisuutena, jossa Jumala näyttäytyy kaikkivaltiaana ja pyhänä Hallitsijana sekä armollisena Pelastajana.
Vanha testamentti on kuitenkin vielä kauempana meidän kulttuuristamme kuin Uusi testamentti, joten vaikeuksia ymmärtämisessä tulee helposti. Toisaalta myös Uusi testamentti rakentaa Vanhan testamentin päälle, joten se ei toista kaikkea VT:ssa sanottua, vaan olettaa sen monesti tiedetyksi. Sen vuoksi Jeesuksen ohjeet voivat kuulostaa joskus ratkaisevasti erilaisilta kuin VT:n ohjeet.
Nostit esille mm. Mooseksen laissa olevia rangaistussäädöksiä, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin Hammurabin laissa. Ne nähdään usein kovin ankarina, vaikka todellisuudessa ne olivat viisaita parannuksia ja hyviä lakeja. Pian syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen kerrottiin kiivaasta ja mahtavasta miehestä Lemekistä.
Lemek sanoi vaimoilleen: - Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! Jo
yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä
naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan
seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentä-
seitsemän kertaa. (1. Moos. 4:23-24)
Tällaista kulttuurista taustaa vastaan on hyvin oikeudenmukaista, että laki asettaa rikoksille kohtuulliset rajat. Ne kuulostavat länsimaiden nykytilanteeseen verrattuna ankarilta, mutta jos vertailukohdaksi otetaankin tuollainen villi ja mielivaltainen käytäntö, joita oli vallalla ennen sitä lakia, tilanne kääntyykin päälaelleen.
Jos joku surmaa ihmisen, hänet on surmattava.
Joka tappaa toiselle kuuluvan karjaeläimen,
korvatkoon sen antamalla eläimen eläimestä.
Jos joku teistä tuottaa toiselle vamman,
häntä itseään kohdeltakoon samoin:
murtuma murtumasta, silmä silmästä,
hammas hampaasta. Hän itse saakoon saman
vamman, jonka hän toiselle aiheutti.
Joka tappaa eläimen, korvatkoon sen, mutta se,
joka tappaa ihmisen, surmattakoon. (3. Moos. 24:17-21)
Iso osa kysymyksestäsi käsitteli kuolemantuomiota. Siitä tällä palstalla on oma aiheensa, joten laitan vain linkin: Kuolemantuomio
Raamatun lukemisen haasteita on osata nähdä, että eri tilanteissa Jumala antaa erilaisia ohjeita. Jeesus kohteli fariseuksia ankarasti ja publikaaneja lempeästi. Joissain tilanteissa hän näki viisaaksi kieltää ihmisiä kertomasta hänestä, mutta toisissa tilanteissa hän kehotti siihen. Eettisissä opetuksissaankin hän sanoi yleisiä periaatteita, mutta otti myös huomioon sen, etteivät ihanteet toimi joka tilanteessa:
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät
matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita,
niin puuttuiko teiltä mitään?" "Ei mitään", he
vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin.
Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin
laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään
ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän
kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: 'Hänet
luettiin rikollisten joukkoon.' Kaikki, mitä minusta
on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä." Opetuslapset
sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." "Riittää",
hän vastasi. (Luuk. 22:35-38)
Rauha ja väkivallattomuus ovat ehdottomasti kristittyjen peruslähtökohtia. Sanoit, että et kuitenkaan kiellä oman maan puolustamista, kunhan se tapahtuu ihmisoikeuksia kunnioittaen. Itse koen, että samalla tavalla voidaan ajatella kuolemantuomioista. Kristillisten yhteiskuntien perusperiaate on väkivallattomuus ja rauha ja ihmisyyden kaikinpuolinen kunnioittaminen. Jos yhteiskunta näkee hyväksi, että joistain rangaistuksista on langetettava kuolemantuomio, tätä logiikkaa on vaikea Raamatulla kumota. Toisaalta Raamatulla ei voida perustella sitä, että kuolemantuomioita pitäisi olla yhteiskunnassa. Mutta tästä aiheesta enemmän em. linkissä.