Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 27.03.2017 - klo:03:19 »

Tervehdys Pasifisti,

Jeesus on tosi Jumala, josta sanotaan Johanneksen evankeliumin alussa:

     Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme
     katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle
     Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14)

Täynnä armoa ja totuutta on yhdistelmä, joka on vaikea ottaa vastaan. Siksi yleensä eri ihmiset korostavat vain jompaakumpaa puolta. Puhutaan joko nallekarhumaisesta lempeydestä ja suvaitsevaisuudesta tai sitten muistutetaan Jumalan tuomiosta. Kumpikin puhtaaksi viljeltynä vääristää Raamatun ilmoituksen - vaikka niiden yhdistäminenkin tuntuu joskus vaikealta. Silti Raamatussa korostetaan yhä uudelleen Jumalan pyhyyttä ja Jumalan rakkautta.

Jeesushan jo maanpäällisen elämänsä aikana toi vahvasti kummatkin puolet esiin. Aivan erityisesti se näkyi keskeisimmässä teossa, eli sovitustyössä. Yhtä aikaa Jeesus näytti armollisuutensa ja Jumalan ankaran pyhyyden. Jumala osoitti kiivautensa, pyhyytensä ja vihansa vaatimalla synnin sovitukseksi kuoleman, mutta armonsa ja rakkautensa siinä, että sen kuoleman kärsi sijainen.

     Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa.
     Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei
     tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan
     viha pysyy hänen yllään. (Joh. 3:35-36)

     Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä
     ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys
     johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä
     sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se
     kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan
     oikeudenmukainen tuomio tulee julki. (Room. 2:4-5)

Nämä puolet Jumalasta ovat nähtävissä koko Raamatun läpi. En siksi osaa pitää Vanhaa testamenttia jotenkin julmempana kuin Uutta testamenttia tai Jeesusta. Näen kaiken kokonaisuutena, jossa Jumala näyttäytyy kaikkivaltiaana ja pyhänä Hallitsijana sekä armollisena Pelastajana.

Vanha testamentti on kuitenkin vielä kauempana meidän kulttuuristamme kuin Uusi testamentti, joten vaikeuksia ymmärtämisessä tulee helposti. Toisaalta myös Uusi testamentti rakentaa Vanhan testamentin päälle, joten se ei toista kaikkea VT:ssa sanottua, vaan olettaa sen monesti tiedetyksi. Sen vuoksi Jeesuksen ohjeet voivat kuulostaa joskus ratkaisevasti erilaisilta kuin VT:n ohjeet.

Nostit esille mm. Mooseksen laissa olevia rangaistussäädöksiä, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin Hammurabin laissa. Ne nähdään usein kovin ankarina, vaikka todellisuudessa ne olivat viisaita parannuksia ja hyviä lakeja. Pian syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen kerrottiin kiivaasta ja mahtavasta miehestä Lemekistä.

     Lemek sanoi vaimoilleen: - Ada ja Silla, kuulkaa minua,
     te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! Jo
     yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä
     naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan
     seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentä-
     seitsemän kertaa. (1. Moos. 4:23-24)

Tällaista kulttuurista taustaa vastaan on hyvin oikeudenmukaista, että laki asettaa rikoksille kohtuulliset rajat. Ne kuulostavat länsimaiden nykytilanteeseen verrattuna ankarilta, mutta jos vertailukohdaksi otetaankin tuollainen villi ja mielivaltainen käytäntö, joita oli vallalla ennen sitä lakia, tilanne kääntyykin päälaelleen.

     Jos joku surmaa ihmisen, hänet on surmattava.
     Joka tappaa toiselle kuuluvan karjaeläimen,
     korvatkoon sen antamalla eläimen eläimestä.
     Jos joku teistä tuottaa toiselle vamman,
     häntä itseään kohdeltakoon samoin:
     murtuma murtumasta, silmä silmästä,
     hammas hampaasta. Hän itse saakoon saman
     vamman, jonka hän toiselle aiheutti.
     Joka tappaa eläimen, korvatkoon sen, mutta se,
     joka tappaa ihmisen, surmattakoon. (3. Moos. 24:17-21)

Iso osa kysymyksestäsi käsitteli kuolemantuomiota. Siitä tällä palstalla on oma aiheensa, joten laitan vain linkin: Kuolemantuomio

Raamatun lukemisen haasteita on osata nähdä, että eri tilanteissa Jumala antaa erilaisia ohjeita. Jeesus kohteli fariseuksia ankarasti ja publikaaneja lempeästi. Joissain tilanteissa hän näki viisaaksi kieltää ihmisiä kertomasta hänestä, mutta toisissa tilanteissa hän kehotti siihen. Eettisissä opetuksissaankin hän sanoi yleisiä periaatteita, mutta otti myös huomioon sen, etteivät ihanteet toimi joka tilanteessa:

     Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät
     matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita,
     niin puuttuiko teiltä mitään?"  "Ei mitään", he
     vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin.
     Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin
     laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään
     ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän
     kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: 'Hänet
     luettiin rikollisten joukkoon.' Kaikki, mitä minusta
     on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä." Opetuslapset
     sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." "Riittää",
     hän vastasi. (Luuk. 22:35-38)

Rauha ja väkivallattomuus ovat ehdottomasti kristittyjen peruslähtökohtia. Sanoit, että et kuitenkaan kiellä oman maan puolustamista, kunhan se tapahtuu ihmisoikeuksia kunnioittaen. Itse koen, että samalla tavalla voidaan ajatella kuolemantuomioista. Kristillisten yhteiskuntien perusperiaate on väkivallattomuus ja rauha ja ihmisyyden kaikinpuolinen kunnioittaminen. Jos yhteiskunta näkee hyväksi, että joistain rangaistuksista on langetettava kuolemantuomio, tätä logiikkaa on vaikea Raamatulla kumota. Toisaalta Raamatulla ei voida perustella sitä, että kuolemantuomioita pitäisi olla yhteiskunnassa. Mutta tästä aiheesta enemmän em. linkissä.
Kirjoittanut: Pasifisti
« : 09.02.2017 - klo:00:31 »

Haluaisin kysyä tarkentavasti VT:n väkivaltaisuudesta, joka on minulle vaikea asia, enkä ole saanut siihen syventävää ja kattavaa vastausta. Ei minuakaan häiritse että ihmiset ovat olleet aina pahoja ja raakoja, mutta miksi Jumala on sallinut esim kivitystuomiot? Kun Jeesus on kuitenkin Jumalan yksi persoona ja koko täyteys, ja hän kielsi kaikenlaisen väkivallan, niin miten hän olisi aiemmin toiminut toisin? Jeesus opetti että kaikki ovat yhtä syntisiä ja ansainneet kuoleman, niin kuka meistä voi kuolemantuomioita jaella toisille?

Voivatko jotkin käskyt kummuta ajan primitiivisyydestä ja Lähi-idän kulttuurista? Ymmärtäisin jos käsien pois hakkaaminen ja kivittäminen tulevat ihmisiltä, sillä samaa oli Hammurabin laissa (silmä silmästä) ja myöhemmin Islamissa (verikosto, kuolemantuomio esim uskosta luopumisesta). Eikö ihminen muutu murhaajaksi kun kivittää toisen? Jeesuskin yritettiin kivittää ilman oikeusistuntoa, joten juutalainen käytäntö ei esiinny kovin mairittelevassa valossa tuloksineen. Viimeisellä tuomiollahan Jumala tuomitsee, ja maan päällä on taattava yhteiskunnan järjestys ja turvallisuus, mutta onko meillä oikeus päättää kenenkään elämää? Jokaisellahan on Jumalan kuvana sama ihmisarvo. En esim. vastusta puolustusvoimia ja maansa puolustamista sodassa, mutta siinäkin on kunnioitettava ihmisoikeuksia, kuten siviilien suojelua. Koen että minulle on annettu vahva oikeudenmukaisuuden taju, ja koen että väkivalta tuottaa huonoa hedelmää.

Miten voit sovittaa samaan kuvaan armollisen ja rakastavan Jumalan ja Mooseksen laissa olevan käskyn tappaa vanhemmilleen tottelematon lapsi? Jeesuksen käskyihin minulla ei ole vaikeutta uskoa, sillä ne ovat parempaa ja ylempänä kuin ihmisten ajatukset. Entä voidaanko sinun mielestäsi sanoa että kuolemantuomio olisi vielä Raamatun mukaan sallittu kristityissä maissa?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 14.08.2011 - klo:19:23 »

Hyvää iltaa ei-kristitty!

Kiitos upeasta kysymyksestä! Erityisesti iloitsin hyväntuulisesta ja taidokkaan viihdyttävästä sarkasmista, jota hymy korvissa lueskelin. Pahoittelen, että vastaus on virkavapaitteni ja muiden muka kiireiden alle hukkunut. Pohdintasi ovat hyviä pohdintoja myös meille kristityille. Saatanpa oikein pistää tykkäyksen Facebookiin asti, kun foorumiohjelman päivityksen myötä sekin on mahdollista.

Vanha testamentti - kuten myös toisinaan UT - sisältävät paljon kohtia, jotka eivät aukene 3000 vuotta kirjoitusajankohdan jälkeen elävälle länsimaalaiselle. Ainakaan ilman selitystä. Siksipä kristityn ihmistyypistä ja uskon "laadusta" riippuen suhtautumistapoja on monia. Ainakin yhdenlaisen janan voisin suhtautumistavoista luoda, jonka ääripäät ovat seuraavat:


Jumalan puolustaja
Löytyy kristittyjä, jotka stressaantuvat valtavasti, kun ei-uskova ihminen löytää Raamatusta kohdan, johon uskova ei osaa vastata. Tunne-elämä menee pahimmillaan siihen suuntaan, että tämän yksittäisen kristityn hartioilla on toisen ihmisen luottamus Raamattuun, Pyhän kirjan pyhyys ja koko Jumalan olemassaolo. Jos asiaa ei osaa selittää, on se todisteena sille, että koko Raamattu on satua. Niinpä vastausta lähdetään etsimään sydän syrjällään tai sitten pyritään keinolla millä hyvänsä kääntämään sen hetkisillä tiedoilla kysytty asia mahdollisimman järkevän kuuloiseksi.

Hullun hengellinen
Moni Raamatun asia on kovin arkinen. Moni kohta on myös hyvin ymmärrettävä ihan maalaisjärjellä. On silti olemassa kristittyjä, jotka Paavalin sanoin "kaatavat maahan järjen päätelmät" ja lähestyvät jokaista asiaa selittämällä vaikeat kohdat hengellisellä vertauksella tai sivuuttamalla ongelman Jumalan suurempaan viisauteen vedoten. Ongelma ikään kuin kimmahtaa pois, koska huomio saadaan kiinnitettyä toisaalle.


Minä luulen olleeni aika kauan kallellaan tuonne Jumalan puolustajan suuntaan. Olen kai sitä monelta osin vieläkin. Onneksi on pikkuhiljaa alkanut tulla ymmärrys, että en minä tee Jumalaa tai edes pysty puolustamaan häntä. Asia on pikemminkin päinvastoin. Toisaalta tunnistan itsessäni olleen myös hyvin paljon hengellisen aspektin selittäjää, mutta ilman tuota levollisuutta Jumalan viisaudesta. Pikkuhiljaa oppimisen ja kokemuksen myötä alkaa tasapaino löytyä. Ehkä. Jokainen kristitty voi omalta kohdaltaan sanoa, minkä verran tunnistaa näitä tyylejä itsestään.

Minulle on tietysti jo ammattini puolesta tärkeää löytää mahdollisimman paljon vastauksia epäselviin kysymyksiin. Ja iloitsen siitä, että myös Vanha testamentti avautuu, kun sitä tutkii. Mutta pakko on samalla tyytyä siihen, että Jumalan viisaus ei voi avautua minulle kokonaan koskaan. Eihän hän muuten Jumala olisikaan. Tai sitten minä voisin tuurata häntä joskus.

Ajattelen niin kuin kysymyksessäsi sanoitkin. Jumalan Pyhä Henki on vaikuttanut Raamatun syntyprosessissa. Mutta samalla Raamatussa näkyy tosi selvästi ihmisyys. Jumala puhuu ihmisten kielellä ihmisten maailmasta. Vanha testamentti on oikein korostuneesti historiallista dokumenttia, joka kertoo, millaisia ihmiset ovat ja millaisen kansan keskuuteen Jumalan sana ilmestyy. Lapsena harmittelin kovasti, miksi kukaan Raamatun hahmo Jeesusta lukuunottamatta ei saa oikein mairittelevia arvosanoja elämästään. Jälkikäteen tajusin, että sanoma synnin ja kuoleman voittavasta Kristuksesta olisi aika turha, jos Raamattu olisikin perinteinen fantasiakertomus hyvien ja pahojen ihmisten välisestä voittotaistelusta.

Koko Raamattu alkaa syntiinlankeemuskertomuksesta ja paratiisista karkoituksesta. Juoni on kertomusta siitä, kuinka Jumala toimii syntisen maailman keskellä ja kuinka hän avaa tien takaisin paratiisiin. Kaikki tämä tapahtuu historiassa ja oikeiden ihmisten keskellä. Länsimainen kristillisyys on pyrkinyt tekemään tästä kuvauksesta tosi kliinistä. Sodat, tappamiset ja monet muut kauheudet ovat asioita, joita ei haluttaisi mainita samassa lauseessa uskonasioiden kanssa. Jouluevankeliumi pitää esittää söpösti eikä lastenmurhan varjossa. Kastetilaisuuksissa kauhistutaan, jos pappi puhuisi siitä, kuinka Jeesukseen liittyminen vapauttaa synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Krusifiksikin esittää aina siloposkisen Jeesuksen, jotta vähemmästäkin järkytyttiin, kun Passion of the Christ näytti historiasta tutun tavan ruoskia teloitettava ennen puuhun naulaamista. Kliinisyyden takia on vaara unohtaa, että Raamattu kaikkine kertomuksineen Lootin tyttäristä ja sivuvaimojen raiskauksista osoittaa, että Jumala tuntee oikeasti, millainen ihminen on ja millainen on tämä maailma. Monelta osin Raamattu on juurikin kuvausta langenneesta maailmasta, niin kuin mainitsit.

Åbo Akademin VT:n professori sanoi hienosti, että Vanhan testamentin säädökset kasvattivat Israelin kansaa, jotta se voisi ottaa vastaan Jeesuksen. Historiasta ja Raamatusta tiedämme, että uskontoihin on kuulunut aika hurjiakin uhrimenoja ihmisuhreja ja muita riittejä myöten. Israelin kansa syntyi tällaiseen ympäristöön. Jos Jumala olisi siinä vaiheessa lähettänyt Jeesuksen ja sen jälkeen opettanut, että usko on sydämessä, niin se olisi ollut vaikea vastaanottaa. Ympäröivillä kansoilla oli näyttäviä uhrimenoja seksiorgioineen, joten sydämen hiljainen usko Jeesukseen jäisi suurella todennäköisyydellä jalkoihin sellaisten palvontamenojen rinnalla. Jumala määräsi juutalaisuuteen sellaiset tavat, jotka pystyttiin ottamaan vastaan ja jotka kasvattivat kansaa. Jeesuksen aikaan tultaessa oltiin huomattavasti valmiimpia ottamaan lopullinen uhri vastaan.

Tämä siis vain esimerkkinä VT:n arkisuudesta ja raadollisuudesta. En osaa sanoa, mikä pointti juuri tuossa Lootin tyttärien kertomuksessa on. Se kertoo isästä, joka ei toimi oikein tyttäriään kohtaan. Se kertoo tyttäristä, jotka eivät toimi oikein isäänsä kohtaan. Eikä se kehu suoranaisesti lopputulostakaan. Yleisestä ihmiskunnan kieroutumisesta se varmasti puhuu. Kyllähän Jeesuksen sukuluettelokin sisältää hyvin kyseenalaisia esi-isiä ja esiäitejä. Se ikään kuin alleviivaa, kuinka Jeesus tuli nimenomaan keskelle syntistä ihmiskuntaa.

Uskoisin, että pahuuden ongelma on suurimmillaan juurikin länsimaisten kristittyjen pään sisällä. Suurin osa maailmasta elää aika suuressa kärsimyksessä ja tietyllä tavalla paljon konkreettisemman pahuuden keskellä kuin me täällä pohjolassa. Samoin on ollut Raamatun kirjoittamisen aikoihin. Raamattu monilla tavoilla riisuu uskovaa kiiltokuvamaisesta ajattelusta. Maailma on täynnä pahuutta - ja sen voittamiseksi täytyi Jumalan poika tappaa. Ei mitään vaaleanpunaista hempeilyä.

Lainaus käyttäjältä: Ei-kristitty - 30.10.2010 - klo:04:20
Mitä kristityt tekevät, kun VT:n outous tuntuu kaatuvan päälle? Onko jotakin suosittuja kommentaareja tai peräti FAQ -listaa, joista löytyy jonkinlaisia suhteellisen ymmärrettäciä selittelyjä? Vai joudutteko suurimmalti osalti tyytymään siihen, että ei ole vastauksia:  Jumala on salattu ja Hänen ajatuksensa ovat verrattomati ylemmät etc. ( vai miten ne fraasit nyt menevätkään...).

Onko teillä siis sellainen tilanne, että lähekään kaikkea ei voi tajuta, mutta siitä huolimatta uskotte Raamatun olevan Jumalan sanaa, koska ette vaan kykene olla uskomatta, ja ette halua tai voi ruveta arpomaan, mikä siinä on Jumalan tahdosta ja mikä ei?

En pysty paljoa puhumaan muiden puolesta, mutta minulle Raamatun raakuus ei ole millään tavalla ongelma. Pikemminkin se on minulle uskon vahvistus siitä, mitä Raamattu syntisestä ihmiskunnasta ja sen keskellä julistettavasta pelastuksesta haluaa sanoa. Ja minulle on varsin mieluista ottaa vastaan Pyhä kirja, joka ei kuulosta epätodelliselta ylevältä lepertelyltä. On uskottavampaa, kun Jumala kuulostaa siltä, että hän tietää, millainen maailma todellisuudessa on.

Erilaisia Raamatun kommentaareja kyllä on, mutta ne eivät välttämättä ole kovin ahkerassa käytössä rivikristittyjen keskuudessa. Taitavat olla eniten Raamatun opettajien käytössä. Kansanomaiset kommentaarit ovat kyllä viime aikoina lisänneet suosiotaan. Opetuksia pidetään silti huomattavasti useammin helpommin ymmärrettävistä UT:n teksteistä. Ehkä VT:n kohdalla on tullut hyvin yleiseksi tavaksi todeta, että puhutaan niin vanhoista asioista, että niitä ei voida lopullisesti koskaan tästä ajasta käsin ymmärtää. Ja on vähän harmi, jos sen vuoksi VT jää vähemmälle käytölle. Siellä on suurta viisautta paljon.

Pienintäkään hajua ei ole, osasinko vastata siihen, mitä kysyit. Pistä tarkennusta tulemaan, niin jatketaan aiheesta.
Kirjoittanut: Ei-kristitty
« : 30.10.2010 - klo:04:20 »

Iloista iltaa, pyhä mies!

Tämä on melkoinen sekava vuodatus. Rajaa toki vastaustasi niin kuin parhaaksi näet. Olen vasta alkutekijöissä VT:n kahlaamisessa, ja minähän olen vailla Pyhää Henkeä oleva sokea pakana, joten mitään kovin fiksuja oivalluksia ei voi minulta olettaa. Huomaat varmaan myös, että oletan sinun kykenevän lukemaan minun, kaukaisten juutalaisten ja Jumalan ajatuksia...  ;D

Kristitythän käsittääkseni uskovat, että Pyhä Henki on johtanut Raamatun kirjoittamis- ja kokoamisprosessia, siis Raamatussa on juuri sellaiset tekstit, jotka Jumala on sinne halunnut.

Miten te kristityt selviätte Vanhan testamentin kanssa? Kuvittelisin, että monellekin kristitylle joskus tulee hetkiä jolloin ajttelee, että kuinka tällainen teksti voi olla Jumalan sanaa. Vanha testamentti tuntuu arkaaiselta ja primitiiviseltä - en tiedä onko virheellistä sanoa noin, mutta tulipa jo sanottua. Osaat varmaankin kuvitella kohtia, joiden äärellä ihmiset saattavat tuskailla ja repiä harmaantuneita hiuksiaan.

VT:ssä - ainakin alkupuolella - tapetaan hitonmoisella tahdilla (joo, kyllä nykyäänkin tapetaan ja ollaan julmia, mutta tuo vaan pomppaa silmille tuossa Pyhässä Kirjassa). Tarjotaan ovella kolkutteleville äkäisillle miehille oma tytär tai sivuvaimo pahoinpideltäväksi ja raiskattavaksi etc.. (1.Moos.19 ja Tuom. 19).  Tässä nyt ei varmaan voi ja kannata kaikki ohjeita, lakeja, sotia/kansanmurhia etc. alkaa käsitellä.  Nostan esiin vain oudon esimerkin pari.

Vaikka ymmärränkin, että VT:n ajan ja 2000-luvun välillä on iso kuilu, olen kuitenkin nykyajan kasvattina niin kiinni tässä kultturissa, että en kykene ollenkaan eläytymään noin kaukaiseen maailmaan, vaan huomaan pitäväni nykyaikaa itsestään selvyytenä.

Mikä pointti esimerkiksi Lootin tyttäret makaavat isänsä kanssa -kertomuksessa on? Miksi Jumala on sen kirjaansa halunnut? Pitäisikö tuossa ajatella muutaikin kuin että olivatpa taitavia tyttösiä...

Kerrotaan, että tuosta episodista saivat alkunsa mooabilaiset ja ammonilaiset. Näistä ryhmistä ei jatkossa anneta kovin positiivista kuvaa. Halutaanko tuolla ilmaista, että:
a) noin läheisestä sukurutsasta seuraa ikävyyksiä?
b) pahoilla ihmisillä on varmati kuvottava alkuperä?
c) jotain aivan muuta?
(d) ei mitään tietoa, mikä pointti tuossa on.)

Ehkä voisit myös selittää, miksi miehet uhkaavissa tilanteissa tarjoavat tyttäriään tai sivuvaimoaan pahoinpideltäviksi ja raiskattaviksi?

Onko nämä kaikki vain ihmisen turmeltuneisuuden esittelyä? Vai mikäköhän pointti Jumalalla on ollut ilmoitukseensa nuo sisällyttää? Käsittivätkö joskus eaa. eläneet juutalaiset noista teksteistä, jotka ovat myöhemmin auktorisoituun kokoelmaan päätyneet, kenties jotakin mullistavaa, mikä ei enää myöhemmille ihmisille - varsinkaan ei-juutalaisille - avaudu?

Varsinainen mielenkuiinnon kohde minulla on kai seuraava: Mitä kristityt tekevät, kun VT:n outous tuntuu kaatuvan päälle? Onko jotakin suosittuja kommentaareja tai peräti FAQ -listaa, joista löytyy jonkinlaisia suhteellisen ymmärrettäviä selittelyjä? Vai joudutteko suurimmalti osalti tyytymään siihen, että ei ole vastauksia: Jumala on salattu ja Hänen ajatuksensa ovat verrattomati ylemmät etc. ( vai miten ne fraasit nyt meneväytkään...).

Onko teillä siis sellainen tilanne, että lähekään kaikkea ei voi tajuta, mutta siitä huolimatta uskotte Raamatun olevan Jumalan sanaa, koska ette vaan kykene olla uskomatta, ja ette halua tai voi ruveta arpomaan, mikä siinä on Jumalan tahdosta ja mikä ei?

Kiitokset avustasi jo etiukäteen


EDIT: Otsikkoa lyhennetty, niin on tyylikkäämpi vaikka tykätä Facebookissa. Marko