Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.11.2017 - klo:14:54 »Tervehdys Ihmettelijä,
Esitit muutaman hyvin painavan kysymyksen. Niiden merkitys on ilmeisesti myös sinulle itsellesi hyvin suuri. Kaikesta huolimatta niihin vastaaminen on melko selkeää ensimmäisen vastaukseni jälkeen. Teen silti äärimmäisen tiiviin yleistyksen Pyhän Hengen pilkasta, jota kyseiseen raamatunkohtaan ensimmäisiä kertoja törmäävä kristitty jää usein kipeästi pohtimaan:
1. Raamatun käyttämä termi "Pyhän Hengen pilkka" ei tarkoita herjaavan asian sanomista tai ajattelemista Jumalan kolmannesta persoonasta.
2. Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä ja siitä seuraavaa paatumista.
3. Joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole voinut sitä tehdä, koska paatunut ihminen ei koe synnintuntoa.
Näitä olen selittänyt tarkemmin tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni.
Pilkkaaminen ja herjaaminen ovat lopulta hyvin pieniä syntejä verrattuna Pyhän Hengen pilkkaan (Jeesuksen hylkääminen), koska Jeesuksen sovitustyö antaa anteeksi kaikki suurimmatkin synnit. Siksi uskoon tuleminen on myös täydellinen anteeksianto kaikesta menneestä. Paavali oli tästä erinomainen esimerkki:
Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta,
joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä,
että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut
palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja
ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni
tähden en tiennyt, mitä tein. (1. Tim. 1:12)
Tämä tilanne aiheuttaa enemmän kysymyksiä omassatunnossa. "Olisiko pitänyt uskossa ollessa ja siitä luopuessa tajuta enemmän? Entä voiko saada anteeksi sen, että on luopunut uskosta?"
Kristittynä eläminen olisi helppoa, jos se olisi vain sitä, että "ensin olin syntinen, sitten sain kaiken anteeksi". Suurin vaikeus on elää yhtä aikaa kahdessa todellisuudessa. Ihmisenä kukaan ei voi väistää sitä todellisuutta, että synti kulkee mukana kuolemaan asti. Ja kristittynä yhtä totta on koko ajan se, että Jumalan silmissä jokainen kristitty on Jeesuksen tähden pyhä ja puhdas. Inhimillisesti on helppo ymmärtää ensimmäinen anteeksianto. Itse asiassa jossain määrin on helppo ajatella, että "se kuuluu minulle". Mutta yhä uudelleen samoissa asioissa lankeaminen tai suuret ja karkeat lankeamiset ovatkin jo vaikeampi pala. Silti Jumala on luvannut armahtaa.
Samainen Paavali, joka oli ensimmäisen kerran armahdettu suurista synneistään, taisteli jatkossakin synnin kanssa. Mutta yhä edelleen vastaus oli sama. Jokainen, joka pakenee Kristuksen anteeksiannon turviin, pelastuu:
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää,
mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn
Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain,
joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan
synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä
kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen
tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta
turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:21-25)
Juuri näin toimi myös Pietari. Hän oli yksi läheisimmin Jeesusta seuranneita ihmisiä, mutta pelosta ja vaistomaisesti hän kielsi edes tuntevansa koko Jeesusta saati sitten seuraavansa häntä. Jumalan valtavaa armoa kuvastaa se, kuinka Jeesus kertoi jo etukäteen antavansa Pietarille anteeksi. Jopa ennen kuin ennusti hänen lankeamisensa:
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.
Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi.
Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Pietari sanoi hänelle:
"Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan
tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari:
ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi
minut." (Luuk. 22:31-34)
Humalassa tai pelossa tapahtunut pilkkaaminen ei ole Pyhän Hengen pilkkaa siinä merkityksessä kuin Raamattu sen määrittelee. Tällaisten suurten lankeamisten vaara kuitenkin on, että jos niitä ei osaa pyytää anteeksi vaan häpeissään alkaa väistellä Jumalaa, se voi johtaa paatumiseen eli todelliseen Pyhän Hengen pilkkaan. Siksi Jeesuskin sanoi aivan erityisesti rukoilleensa Pietarin puolesta. On vaikea kuvitella, kuinka suuri häpeää Pietari koki kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala piti kuitenkin kiinni Pietarista, eikä hänen uskonsa sammunut.
Esitit muutaman hyvin painavan kysymyksen. Niiden merkitys on ilmeisesti myös sinulle itsellesi hyvin suuri. Kaikesta huolimatta niihin vastaaminen on melko selkeää ensimmäisen vastaukseni jälkeen. Teen silti äärimmäisen tiiviin yleistyksen Pyhän Hengen pilkasta, jota kyseiseen raamatunkohtaan ensimmäisiä kertoja törmäävä kristitty jää usein kipeästi pohtimaan:
1. Raamatun käyttämä termi "Pyhän Hengen pilkka" ei tarkoita herjaavan asian sanomista tai ajattelemista Jumalan kolmannesta persoonasta.
2. Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä ja siitä seuraavaa paatumista.
3. Joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole voinut sitä tehdä, koska paatunut ihminen ei koe synnintuntoa.
Näitä olen selittänyt tarkemmin tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni.
Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?
Pilkkaaminen ja herjaaminen ovat lopulta hyvin pieniä syntejä verrattuna Pyhän Hengen pilkkaan (Jeesuksen hylkääminen), koska Jeesuksen sovitustyö antaa anteeksi kaikki suurimmatkin synnit. Siksi uskoon tuleminen on myös täydellinen anteeksianto kaikesta menneestä. Paavali oli tästä erinomainen esimerkki:
Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta,
joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä,
että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut
palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja
ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni
tähden en tiennyt, mitä tein. (1. Tim. 1:12)
Lainaus
Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?
Tämä tilanne aiheuttaa enemmän kysymyksiä omassatunnossa. "Olisiko pitänyt uskossa ollessa ja siitä luopuessa tajuta enemmän? Entä voiko saada anteeksi sen, että on luopunut uskosta?"
Kristittynä eläminen olisi helppoa, jos se olisi vain sitä, että "ensin olin syntinen, sitten sain kaiken anteeksi". Suurin vaikeus on elää yhtä aikaa kahdessa todellisuudessa. Ihmisenä kukaan ei voi väistää sitä todellisuutta, että synti kulkee mukana kuolemaan asti. Ja kristittynä yhtä totta on koko ajan se, että Jumalan silmissä jokainen kristitty on Jeesuksen tähden pyhä ja puhdas. Inhimillisesti on helppo ymmärtää ensimmäinen anteeksianto. Itse asiassa jossain määrin on helppo ajatella, että "se kuuluu minulle". Mutta yhä uudelleen samoissa asioissa lankeaminen tai suuret ja karkeat lankeamiset ovatkin jo vaikeampi pala. Silti Jumala on luvannut armahtaa.
Samainen Paavali, joka oli ensimmäisen kerran armahdettu suurista synneistään, taisteli jatkossakin synnin kanssa. Mutta yhä edelleen vastaus oli sama. Jokainen, joka pakenee Kristuksen anteeksiannon turviin, pelastuu:
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää,
mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn
Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain,
joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan
synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä
kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen
tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta
turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:21-25)
Lainaus
Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?
Juuri näin toimi myös Pietari. Hän oli yksi läheisimmin Jeesusta seuranneita ihmisiä, mutta pelosta ja vaistomaisesti hän kielsi edes tuntevansa koko Jeesusta saati sitten seuraavansa häntä. Jumalan valtavaa armoa kuvastaa se, kuinka Jeesus kertoi jo etukäteen antavansa Pietarille anteeksi. Jopa ennen kuin ennusti hänen lankeamisensa:
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.
Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi.
Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Pietari sanoi hänelle:
"Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan
tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari:
ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi
minut." (Luuk. 22:31-34)
Humalassa tai pelossa tapahtunut pilkkaaminen ei ole Pyhän Hengen pilkkaa siinä merkityksessä kuin Raamattu sen määrittelee. Tällaisten suurten lankeamisten vaara kuitenkin on, että jos niitä ei osaa pyytää anteeksi vaan häpeissään alkaa väistellä Jumalaa, se voi johtaa paatumiseen eli todelliseen Pyhän Hengen pilkkaan. Siksi Jeesuskin sanoi aivan erityisesti rukoilleensa Pietarin puolesta. On vaikea kuvitella, kuinka suuri häpeää Pietari koki kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala piti kuitenkin kiinni Pietarista, eikä hänen uskonsa sammunut.
