Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 08.02.2021 - klo:17:22 »Hei Anniina,
Olemme hyvin samoilla linjoilla kokonaisuudessaan tässä kysymyksessä. Ensimmäinen vastaukseni, josta otit lainauksen, oli äärimmäisen tiivissanaisesti vastattu. En tajunnut ollenkaan, että se lainaamasi lause voitaisiin tulkita niin kuin ajattelit. Otan sen vielä tähän:
Tuo lainaus on siis ensimmäisen vastaukseni kohdasta B, jossa keskityn pohtimaan sitä, missä vaiheessa ihmisen elämän ajatellaan alkavan. En siis kuvitellutkaan, että sikiöitä abortoitaisiin enää seitsemän kuukauden ikäisenä. Tuo lausahdukseni liittyy siis siihen, että ihmisten on pakko ottaa jollain tavalla kantaa siihen, milloin kohdussa olevassa elämästä puhutaan ihmisenä. Otin vain esimerkisi seitsemän kuukauden ikäisen vauvan, joka on niin kehittynyt, että vaikka vauva olisi syntyessään keskonen, olisi vaikea löytää ketään, joka ei näkisi häntä oikeana ihmisenä. En siis tarkoittanut, että missään abortoitaisiin sen ikäisiä.
Samaan pohdintaan liittyi myös se maininta näkemästäni videosta. Mitä lähemmäs synnytystä aikajanaa siirretään, sitä useampi pitää kohdussa olevaa elämää yhtä arvokkaana kuin syntynyttä vauvaa. Mielipiteet jakautuvat sitä enemmän, mitä kauemmas synnytyksestä kohti sikiämisen hetkeä tullaan. Tuollaiset videot ovat vaikuttaneet monen ihmisen kohdalla siihen, että oma mielipide ihmiselämän alkamisesta on siirtynyt aikaisemmaksi.
Oikein hyvä, että esitit tarkentavan kysymyksen. Et ole varmasti ainoa, joka on noin ajatellut. Toivottavasti osasin olla nyt selkeäsanaisempi.
En tiedä, johtuiko jatkokysymyksesi tuosta edellä sanotusta vai oliko se mielessäsi muutenkin. Joka tapauksessa olen hyvin samaa mieltä siitä, että liioittelu tai suoranainen valehtelu ei ole koskaan toimivaa kristinuskon puolustamista. Se saa lopulta paljon enemmän vahinkoa aikaan kuin hiljaa oleminen. Tästä on Raamatussakin varsin varhainen esimerkki.
Jumala antoi ihmisille käskyn: Siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17) Eeva kuitenkin lisäsi käskyyn joko Aadamilta kuulemansa tai itse kehittelemänsä tiukennuksen: Siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: "Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi." (1. Moos. 3:3) Paholaisen oli helppo tehdä alkuperäinen käsky naurettavaksi tökkäämällä hedelmää ja kysymällä: "Siis koskettamisestako kuolee?"
"Pienellä valheella ei osteta suurta totuutta" on varsin hyvä ohjenuora. Vaikka tarkoitus olisi miten hyvä tahansa ja tavoite aivan oikea, niin matkan varrella paljastuvat valheet saavat ihmisen kääntymään takaisin. Jos on yhdeltä kauppiaalta ostanut ensin kolme viallista auton varaosaa, ei enää halua kuullakaan, kun sama tyyppi kauppaa kokonaista autoa.
Näppituntumani on, että tuollaisissa tilanteissa harva kristitty tajuaa levittävänsä väärää tietoa. Ainakin minä olen aina ollut niin mustavalkoinen ihminen, että olen ollut valtavan innostunut kaikista kristillistä uskoa ja etiikkaa puolustavista näkökulmista. Olen halunnut uskoa ne todeksi tarkistamatta faktoja. Välttämättä silloin ei mieleen ole edes juolahtanut, että se tieto on ollut virheellistä ja ainoastaan tarkoitushakuista. Lisäksi monet erityistietämystä vaativat materiaalit tai faktat vaativat alansa asiantuntijan, jotta voi sanoa, onko se totta. Jumalan lapsi, joka on oppinut tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuuden, ei valitettavasti ole samalla ja automaattisesti oppinut tuntemaan kaikkia arkisen elämän salaisuuksia.
Olemme hyvin samoilla linjoilla kokonaisuudessaan tässä kysymyksessä. Ensimmäinen vastaukseni, josta otit lainauksen, oli äärimmäisen tiivissanaisesti vastattu. En tajunnut ollenkaan, että se lainaamasi lause voitaisiin tulkita niin kuin ajattelit. Otan sen vielä tähän:
Onhan se selvä, että 7 kuukauden ikäinen keskonen on valmis ihminen. Mihin siis raja vedetään? En osaa sanoa. Ainakin yhden aborttivideon olen nähnyt, jossa lapsi näytti reagoivan (ikään kuin säikkyvän ja "väistelevän") lääkärin aborttityökaluun.
Tuo lainaus on siis ensimmäisen vastaukseni kohdasta B, jossa keskityn pohtimaan sitä, missä vaiheessa ihmisen elämän ajatellaan alkavan. En siis kuvitellutkaan, että sikiöitä abortoitaisiin enää seitsemän kuukauden ikäisenä. Tuo lausahdukseni liittyy siis siihen, että ihmisten on pakko ottaa jollain tavalla kantaa siihen, milloin kohdussa olevassa elämästä puhutaan ihmisenä. Otin vain esimerkisi seitsemän kuukauden ikäisen vauvan, joka on niin kehittynyt, että vaikka vauva olisi syntyessään keskonen, olisi vaikea löytää ketään, joka ei näkisi häntä oikeana ihmisenä. En siis tarkoittanut, että missään abortoitaisiin sen ikäisiä.
Samaan pohdintaan liittyi myös se maininta näkemästäni videosta. Mitä lähemmäs synnytystä aikajanaa siirretään, sitä useampi pitää kohdussa olevaa elämää yhtä arvokkaana kuin syntynyttä vauvaa. Mielipiteet jakautuvat sitä enemmän, mitä kauemmas synnytyksestä kohti sikiämisen hetkeä tullaan. Tuollaiset videot ovat vaikuttaneet monen ihmisen kohdalla siihen, että oma mielipide ihmiselämän alkamisesta on siirtynyt aikaisemmaksi.
Oikein hyvä, että esitit tarkentavan kysymyksen. Et ole varmasti ainoa, joka on noin ajatellut. Toivottavasti osasin olla nyt selkeäsanaisempi.
En tiedä, johtuiko jatkokysymyksesi tuosta edellä sanotusta vai oliko se mielessäsi muutenkin. Joka tapauksessa olen hyvin samaa mieltä siitä, että liioittelu tai suoranainen valehtelu ei ole koskaan toimivaa kristinuskon puolustamista. Se saa lopulta paljon enemmän vahinkoa aikaan kuin hiljaa oleminen. Tästä on Raamatussakin varsin varhainen esimerkki.
Jumala antoi ihmisille käskyn: Siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17) Eeva kuitenkin lisäsi käskyyn joko Aadamilta kuulemansa tai itse kehittelemänsä tiukennuksen: Siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: "Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi." (1. Moos. 3:3) Paholaisen oli helppo tehdä alkuperäinen käsky naurettavaksi tökkäämällä hedelmää ja kysymällä: "Siis koskettamisestako kuolee?"
"Pienellä valheella ei osteta suurta totuutta" on varsin hyvä ohjenuora. Vaikka tarkoitus olisi miten hyvä tahansa ja tavoite aivan oikea, niin matkan varrella paljastuvat valheet saavat ihmisen kääntymään takaisin. Jos on yhdeltä kauppiaalta ostanut ensin kolme viallista auton varaosaa, ei enää halua kuullakaan, kun sama tyyppi kauppaa kokonaista autoa.
Näppituntumani on, että tuollaisissa tilanteissa harva kristitty tajuaa levittävänsä väärää tietoa. Ainakin minä olen aina ollut niin mustavalkoinen ihminen, että olen ollut valtavan innostunut kaikista kristillistä uskoa ja etiikkaa puolustavista näkökulmista. Olen halunnut uskoa ne todeksi tarkistamatta faktoja. Välttämättä silloin ei mieleen ole edes juolahtanut, että se tieto on ollut virheellistä ja ainoastaan tarkoitushakuista. Lisäksi monet erityistietämystä vaativat materiaalit tai faktat vaativat alansa asiantuntijan, jotta voi sanoa, onko se totta. Jumalan lapsi, joka on oppinut tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuuden, ei valitettavasti ole samalla ja automaattisesti oppinut tuntemaan kaikkia arkisen elämän salaisuuksia.
Esitit kysymyksen laajemmalle joukolle, niin ajattelin, että pohdintapalsta olisi silloin hyvä alue sellaiselle keskustelulle. Mutta kannan itse myös korteni kekoon.