Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 02.06.2021 - klo:12:51 »Hei Mietityttää,
Edellinen vastaukseni oli hyvin perusteellinen ja kohtalaisen teoreettinen opetus kasteen merkityksestä. Nyt käsittelen muutamia vähän käytännöllisempiä tai ainakin tarkemmin rajattuja kysymyksiä, joita minulle on kasteesta esitetty vuosien varrella.
Kuten edellisestä vastauksestani kohtalaisen selvästi kävi ilmi, minun mielestäni kaste on kaikkein helpoin ymmärtää, kun nähdään samat perusperiaatteet vanhan liiton ympärileikkauksella ja uuden liiton kasteella. Kaste on siis Jumalan solmima liitto, joka on Jumalan puolelta aina voimassa. Sen pätevyys ei ole riippuvainen ihmisen taidoista, uskosta tai ymmärryksestä. Jumala tekee omalta puoleltaan kaiken. Sen jälkeen ihminen voi joko uskolla tarttua tähän Jumalan työhön Jeesuksessa – tai epäuskossa luopua siitä.
Tämän perusidean pohjalta kaikki kasteeseen liittyvät raamatunkohdat ovat minun mielestäni ymmärrettäviä ja keskenään johdonmukaisia. Väistämättä kasteen äärellä herää kuitenkin pohdintoja joko yksittäisten raamatunkohtien tai erilaisten kastenäkemysten vuoksi.
”Eikö ensin pitäisi olla usko ja vasta sitten kaste?”
Tätä ajatusta perustellaan yleisimmin Markuksen evankeliumin kohdalla: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16) Tässä kohdassa sanotaan ensin usko ja vasta sen jälkeen kaste, minkä vuoksi on ajateltu, että se tarkoittaa ohjetta oikeasta tapahtumajärjestyksestä.
Kun käytetään kahta sanaa, ne on aina laitettava johonkin järjestykseen. Tuossa kohdassa on alkukielessä käytetty sanamuotoja, joilla sanojen järjestyksen merkitys nollautuu. Kreikaksi ne sanat ovat partisiipin perfektejä, joten sanatarkka käännös kuuluisi: ”Joka on uskossa ja joka on kastettu”. Merkitystä on siis sillä, että ihmisellä on sekä usko että kaste.
Järjestyksellä ei voi olla väliä siksikään, että lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20) ajatus menee juuri toisinpäin. Siinä Jeesus käskee ensin kastaa ja vasta sitten opettaa. Lähetyskäsky pitää sisällään siis saman ajatuksen kuin vanhan liiton ympärileikkaus: ensin liitetään Jumalan kansaan ja liittoon. Sitten opetetaan, mitä se merkitsee ja kuinka sen suhteen kuuluu elää.
”Miten käy ihmisen, jota ei ole ehditty kastaa?”
Jeesus antoi käskyn, että on kastettava. Kristityt ovat aina pyrkineet täyttämään tämän käskyn niin hyvin kuin mahdollista. Siitä kertoo sekin, kuinka vastasyntyneelle lapselle on tapana toimittaa hätäkaste, jos on epäilys, että lapsi voisi kuolla pian.
Jumala voi määrää ihmistä, mutta ihminen ei voi määrätä Jumalaa. Siksi emme voi olla varmoja siitä, mitä käy kastamattomalle lapselle. Kyllähän vanhan liiton aikanakin kuoli poikalapsia 0-7 päivän ikäisenä, joten he jäivät ilman ympärileikkauksen liittoa. Eikä Mooseksen laissa anneta mitään erityistä käskyä siitä, että 8 päivän säännöstä olisi poikkeuksia.
Jeesuskaan ei anna vaihtoehtoja: hän sanoo, että pitää olla uskossa ja pitää olla kastettu. Mutta jos kastetta ei ole ehditty toimittaa, hän jättää asian Jumalan varaan. Hän sanoo: ”Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16) Tässä yhteydessä Jeesus ei sano: ”joka ei usko TAI jota ei ole kastettu”. Kastamaton ristin ryövärikin sai kuulla, että hän saa olla Jeesuksen kanssa paratiisissa.
Jumalaa ei rajoita mikään, mutta ihmisellä ei ole lupa poiketa Jumalan antamasta käskystä. Siksi on saarnattava sekä kastetta että uskoa. Mutta jos jotakuta ei ole ehditty kastaa, joudumme turvautumaan vain Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja armoon. Emmehän lopulta voi olla varmoja niidenkään ihmisten ikuisuuskohtalosta, jotka on kastettu ja jotka sanovat uskovansa. Vain Jumala tuntee sydämet.
”Eikö kaste ole vain ihmisten teko?”
Kaste on Jumalan käskemä teko, jonka ihmiset hänen määräyksensä mukaan toimittavat. Kyllähän me kiitämme ruuastakin Jumalaa, vaikka kokki sen on valmistanut. Ja kyllä me kiitämme Jumalaa rukousvastauksista silloinkin, kun käytännössä avun on antanut joku toinen ihminen.
Minun mielestäni ihmisen usko on monella tapaa paljon enemmän ihmisen itsensä teko kuin kaste, jonka joku muu on hänelle toimittanut. Raamattu haastaa minut uskomaan ja turvautumaan Jeesukseen. Mutta oman kasteeni olen saanut lahjana ennen kuin olen siitä osannut itse mitään ymmärtää. Siksi kaste tuntuu minulle paljon vähemmän omalta teolta kuin usko.
”Miksi Raamatussa ei kerrota lasten kastamisesta? Jeesuskin vain otti lapset syliinsä ja siunasi heitä.”
Raamatussa ei kerrota Jeesuksen kastaneen lapsia - eikä aikuisia. Joten Jeesuksen teoista ei voida vetää johtopäätöksiä. Hänen sanansa ovat tässä merkittävässä roolissa. Hän käski, että kaikki maailman kansat on tehtävä hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Joskin omia opetuslapsiaan hän taisi jo julkisen toimintansa aikana valmentaa ihan käytännön tasolla, jotta nämä osaisivat myöhemmin toimia hänen määräämällään tavalla:
Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." … Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes - tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. (Joh. 3:26; 4:1-2)
Kun Jeesus otti lapset syliinsä ja siunasi heitä, se ei ollut kannanotto siitä, pitääkö lapset kastaa vai ei. Päinvastoin se on kannanotto siitä, että kaikki saavat tulla Jeesuksen luo. Siksi ymmärrän oikein hyvin, että Raamatussa kerrotaan, kuinka kokonaiset perhekunnat kastettiin.
”Miksi lapsia tarvitsee kastaa? Eiväthän he eivät ole vielä tehneet syntiä eivätkä he pysty uskomaan.”
Yksi kasteen keskeinen elementti on syntien anteeksi antaminen, mutta se ei ole koko kasteen sisältö. Merkittävintä on liitto, jonka Jumala solmii jokaisen ihmisen kanssa henkilökohtaisesti. Vaikka ajateltaisiin, että lapsi syntyy synnittömänä ja vasta tietoisesti tehdyt väärät teot ovat syntiä, niin silti hänen kanssaan täytyy solmia liitto, niin kuin tapahtui vanhan liiton aikanakin.
Kristillisessä uskossa monenlaiset painotukset voivat elää sulassa sovussa. Kaksi asiaa kuitenkin on, joita ei voida mitenkään yhdistää toisiinsa. ”Uskovien kaste” ja ”perisyntioppi” eivät voi olla koskaan voimassa yhtä aikaa.
Vaikka vauva ei ole oppinut vielä tekemään hyvää eikä pahaa, ei hän ole syntynyt paratiisiin. Päinvastoin tilanne on se, kuinka Daavid sen Psalmissa kuvaa: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.” (Ps. 51:7)
Tämän vuoksi lapset kastetaan, jotta Jeesuksen antama käsky täytetään ja Jumalan liitto solmitaan. Jumalan salaiseksi työksi jää se, mitä lapsen sydämessä tapahtuu. Usko on Jumalan lahja aikuisten kohdalla. Usko on Jumalan lahja varhaisnuoren kohdalla, joka ymmärtää elämästä jo kohtalaisen paljon, muttei läheskään samaa kuin aikuinen. Usko on Jumalan lahja sellaisen vaikeasti vammaisen ihmisen kohdalla, joka ei osaa kertoa ulkopuolisille, mitä hänen sydämessään liikkuu. Ja usko on yhtä lailla lahjaa myös sellaisen vauvan kohdalla, jonka ajatuksia ja mielenliikkeitä voimme vain arvailla.
Tästä saamme jotain ymmärrystä Raamatun kertomuksesta, kun Johannes Kastajan ja Jeesuksen äidit kohtasivat: Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. ... "Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani." (Luuk. 1:41, 44) Emme tiedä, millaista iloa kohdussa oleva Johannes Kastaja pystyi kokemaan, mutta Jumala pystyi tilanteeseen vaikuttamaan. Samoin Jumalalla on mahdollisuus antaa idullaan oleva usko lahjaksi jopa jo kohdussa olevalle vauvallekin.
Joka tapauksessa tärkeintä on se, että lapsella on jo elämän alkumetreiltä asti lupa elää Jumalan liitossa ja uskoa siihen omakohtaisesti heti, kun ymmärrys lisääntyy. Kun aikuinen haluaa kääntyä kristityksi, hänelle opetetaan perusasiat, jotta hän tietää, mihin liittoon hän lähtee mukaan. Mutta niin kuin ympärileikkauksen liitossakin, kääntyvä perheen isä toi mukaan liittoon myös oman perhekuntansa. Samalla tavoin kristittyyn perheeseen syntyvät lapset liitetään liittoon mukaan. Heidät kastetaan ja sitten heille opetetaan.
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Ap. t. 2:37-39)
”Miten vesikaste ja henkikaste eroavat toisistaan?”
Kaste, usko ja Pyhä Henki kuuluvat yhteen. Sen vuoksi ei ole olemassa erillistä vesikastetta ja henkikastetta. Raamatussa samoin kuin yksittäisten kristittyjen kokemusmaailmassa on tilanteita, joissa kaste ja ensimmäinen aistein havaittu Pyhän Hengen kokemus ovat ajallisesti eri kohdissa. Silti ne ovat yhtä suurta kokonaisuutta. On väärin määritellä vesikaste ja henkikaste kahdeksi erilliseksi tapahtumaksi, jotka kristityn täytyy välttämättä käydä läpi. Läheskään kaikki kristityt eivät koko elämänsä aikana saa mitään tunne- ja kokemusmaailmaan asti yltävää aistihavaintoa Pyhästä Hengestä.
Jeesuksen kasteessa vesi ja Henki olivat läsnä yhtä aikaa. Apostolien teoissa puolestaan viiden eri ihmisryhmän kohdalla kaste ja Pyhä Henki esitellään erillään toisistaan. Lisäksi niiden aikajärjestys on keskenään erilainen.
Nämä ihmisryhmiä koskevat kertomukset osoittavat, että usko, kaste ja Pyhä Henki kuuluvat yhteen, mutta mitään mahdollisuutta ei ole määritellä sitä, missä aikajärjestyksessä näiden täytyy tapahtua. Tarvitaan kaikki kolme, koska
Raamatun jumalallista viisautta on se, että yksittäisten ihmisten kohdalla ei ole ensimmäistäkään kertomusta kasteen ja Pyhän Hengen yhteydestä. Tämä on lohdullista siksi, ettei kukaan voi Raamattuun vedoten tehdä kaaviota, jonka perusteella voitaisiin väittää, että jonkun ihmisen usko on väärässä järjestyksessä syntynyt.
Tästä kysymyksestä olen kirjoittanut laajemmin viestiketjussa Pyhä Henki ja kaste.
”Entä jos kokee tarvetta mennä uudelleen kastettavaksi?”
Joskus olen törmännyt opetukseen, että ihmisen täytyy mennä uudelleen kastettavaksi, jos hän kokee uudistuneensa uskossaan merkittävästi. Äärimmillään olen törmännyt opetukseen, että kaste voidaan toimittaa vaikka kuinka monta kertaa, jos ihminen kokee olevansa syvemmässä uskossa kuin edellisellä kerralla kasteen saadessaan.
Tällainen opetus perustuu siihen lähtökohtaan, että kaste ei olekaan Jumalan virheetön liitto vaan se on ihmisen oman uskon ja tunnustautumisen osoitus. Tällaista opetusta saanut ihminen saattaa kokea, että hänen lapsena saamansa kaste - tai jopa aikuisena saamansa kastekin - on huono tai epäpätevä. Tällöin tulee halu mennä uudelleen kasteelle. Raamatusta ei löydy kuitenkaan mitään tukea uudelleen kastamiselle. Päinvastoin uudelleen kastaminen on Jumalan näkökulmasta yhtä mahdollista kuin ympärileikkauksen toteuttaminen uudelleen.
Jos tämän asian tiedostamisesta huolimatta on sellainen olo, että liitto Jumalan kanssa on jotenkin retuperällä ja sitä pitäisi uudistaa, on siihen ratkaisu. Silloin kuuluu mennä ehtoolliselle. Ehtoollinen on yhä uudelleen käytettäväksi tarkoitettu Jumalan liiton vahvistus: Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." (1. Kor. 11:25)
Ehtoollisen nauttiminen on ”uudelleen kastamista”. Edellisessä vastauksessani kirjoitin, että kastevesi voidaan ajatella liimaksi, joka liittää kristityn Jeesukseen. Ehtoollinen on saman Jumalan liiton vahvistamista. Ehtoollista nauttimalla kristitty saa vakuuttua siitä, että liitto pitää, koska Jumalalla ei ole suunnitelmissa päästää irti.
Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)
Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. (Joh. 6:55-56)
Tiivistetysti sanottuna: kaikki mitä kasteessa Jumala tekee ensimmäisen kerran ja kertakaikkisesti, tapahtuu yhä uudelleen ehtoollisessa.
Edellinen vastaukseni oli hyvin perusteellinen ja kohtalaisen teoreettinen opetus kasteen merkityksestä. Nyt käsittelen muutamia vähän käytännöllisempiä tai ainakin tarkemmin rajattuja kysymyksiä, joita minulle on kasteesta esitetty vuosien varrella.
Kuten edellisestä vastauksestani kohtalaisen selvästi kävi ilmi, minun mielestäni kaste on kaikkein helpoin ymmärtää, kun nähdään samat perusperiaatteet vanhan liiton ympärileikkauksella ja uuden liiton kasteella. Kaste on siis Jumalan solmima liitto, joka on Jumalan puolelta aina voimassa. Sen pätevyys ei ole riippuvainen ihmisen taidoista, uskosta tai ymmärryksestä. Jumala tekee omalta puoleltaan kaiken. Sen jälkeen ihminen voi joko uskolla tarttua tähän Jumalan työhön Jeesuksessa – tai epäuskossa luopua siitä.
Tämän perusidean pohjalta kaikki kasteeseen liittyvät raamatunkohdat ovat minun mielestäni ymmärrettäviä ja keskenään johdonmukaisia. Väistämättä kasteen äärellä herää kuitenkin pohdintoja joko yksittäisten raamatunkohtien tai erilaisten kastenäkemysten vuoksi.
”Eikö ensin pitäisi olla usko ja vasta sitten kaste?”
Tätä ajatusta perustellaan yleisimmin Markuksen evankeliumin kohdalla: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16) Tässä kohdassa sanotaan ensin usko ja vasta sen jälkeen kaste, minkä vuoksi on ajateltu, että se tarkoittaa ohjetta oikeasta tapahtumajärjestyksestä.
Kun käytetään kahta sanaa, ne on aina laitettava johonkin järjestykseen. Tuossa kohdassa on alkukielessä käytetty sanamuotoja, joilla sanojen järjestyksen merkitys nollautuu. Kreikaksi ne sanat ovat partisiipin perfektejä, joten sanatarkka käännös kuuluisi: ”Joka on uskossa ja joka on kastettu”. Merkitystä on siis sillä, että ihmisellä on sekä usko että kaste.
Järjestyksellä ei voi olla väliä siksikään, että lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20) ajatus menee juuri toisinpäin. Siinä Jeesus käskee ensin kastaa ja vasta sitten opettaa. Lähetyskäsky pitää sisällään siis saman ajatuksen kuin vanhan liiton ympärileikkaus: ensin liitetään Jumalan kansaan ja liittoon. Sitten opetetaan, mitä se merkitsee ja kuinka sen suhteen kuuluu elää.
”Miten käy ihmisen, jota ei ole ehditty kastaa?”
Jeesus antoi käskyn, että on kastettava. Kristityt ovat aina pyrkineet täyttämään tämän käskyn niin hyvin kuin mahdollista. Siitä kertoo sekin, kuinka vastasyntyneelle lapselle on tapana toimittaa hätäkaste, jos on epäilys, että lapsi voisi kuolla pian.
Jumala voi määrää ihmistä, mutta ihminen ei voi määrätä Jumalaa. Siksi emme voi olla varmoja siitä, mitä käy kastamattomalle lapselle. Kyllähän vanhan liiton aikanakin kuoli poikalapsia 0-7 päivän ikäisenä, joten he jäivät ilman ympärileikkauksen liittoa. Eikä Mooseksen laissa anneta mitään erityistä käskyä siitä, että 8 päivän säännöstä olisi poikkeuksia.
Jeesuskaan ei anna vaihtoehtoja: hän sanoo, että pitää olla uskossa ja pitää olla kastettu. Mutta jos kastetta ei ole ehditty toimittaa, hän jättää asian Jumalan varaan. Hän sanoo: ”Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16) Tässä yhteydessä Jeesus ei sano: ”joka ei usko TAI jota ei ole kastettu”. Kastamaton ristin ryövärikin sai kuulla, että hän saa olla Jeesuksen kanssa paratiisissa.
Jumalaa ei rajoita mikään, mutta ihmisellä ei ole lupa poiketa Jumalan antamasta käskystä. Siksi on saarnattava sekä kastetta että uskoa. Mutta jos jotakuta ei ole ehditty kastaa, joudumme turvautumaan vain Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja armoon. Emmehän lopulta voi olla varmoja niidenkään ihmisten ikuisuuskohtalosta, jotka on kastettu ja jotka sanovat uskovansa. Vain Jumala tuntee sydämet.
”Eikö kaste ole vain ihmisten teko?”
Kaste on Jumalan käskemä teko, jonka ihmiset hänen määräyksensä mukaan toimittavat. Kyllähän me kiitämme ruuastakin Jumalaa, vaikka kokki sen on valmistanut. Ja kyllä me kiitämme Jumalaa rukousvastauksista silloinkin, kun käytännössä avun on antanut joku toinen ihminen.
Minun mielestäni ihmisen usko on monella tapaa paljon enemmän ihmisen itsensä teko kuin kaste, jonka joku muu on hänelle toimittanut. Raamattu haastaa minut uskomaan ja turvautumaan Jeesukseen. Mutta oman kasteeni olen saanut lahjana ennen kuin olen siitä osannut itse mitään ymmärtää. Siksi kaste tuntuu minulle paljon vähemmän omalta teolta kuin usko.
”Miksi Raamatussa ei kerrota lasten kastamisesta? Jeesuskin vain otti lapset syliinsä ja siunasi heitä.”
Raamatussa ei kerrota Jeesuksen kastaneen lapsia - eikä aikuisia. Joten Jeesuksen teoista ei voida vetää johtopäätöksiä. Hänen sanansa ovat tässä merkittävässä roolissa. Hän käski, että kaikki maailman kansat on tehtävä hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Joskin omia opetuslapsiaan hän taisi jo julkisen toimintansa aikana valmentaa ihan käytännön tasolla, jotta nämä osaisivat myöhemmin toimia hänen määräämällään tavalla:
Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." … Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes - tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. (Joh. 3:26; 4:1-2)
Kun Jeesus otti lapset syliinsä ja siunasi heitä, se ei ollut kannanotto siitä, pitääkö lapset kastaa vai ei. Päinvastoin se on kannanotto siitä, että kaikki saavat tulla Jeesuksen luo. Siksi ymmärrän oikein hyvin, että Raamatussa kerrotaan, kuinka kokonaiset perhekunnat kastettiin.
”Miksi lapsia tarvitsee kastaa? Eiväthän he eivät ole vielä tehneet syntiä eivätkä he pysty uskomaan.”
Yksi kasteen keskeinen elementti on syntien anteeksi antaminen, mutta se ei ole koko kasteen sisältö. Merkittävintä on liitto, jonka Jumala solmii jokaisen ihmisen kanssa henkilökohtaisesti. Vaikka ajateltaisiin, että lapsi syntyy synnittömänä ja vasta tietoisesti tehdyt väärät teot ovat syntiä, niin silti hänen kanssaan täytyy solmia liitto, niin kuin tapahtui vanhan liiton aikanakin.
Kristillisessä uskossa monenlaiset painotukset voivat elää sulassa sovussa. Kaksi asiaa kuitenkin on, joita ei voida mitenkään yhdistää toisiinsa. ”Uskovien kaste” ja ”perisyntioppi” eivät voi olla koskaan voimassa yhtä aikaa.
- Uskovien kasteella - eli ns. aikuiskasteella - tarkoitetaan lapsikasteen kieltämistä sillä perusteella, että ensin pitää uskoa ja vasta sitten mennä kastettavaksi. Tämä on monien vapaiden suuntien puolella yleinen näkemys.
- Perisyntiopilla tarkoitetaan sitä, että kaikki lapset syntyvät tähän maailmaan synnin alaisina, eivätkä he siksi pelastu automaattisesti. Tämä on perinteinen kristikunnan näkemys. Ja sen vuoksi kaste on toimitettu aina myös pienille vauvoille, niin kuin vanhan liiton aikaan ympärileikkauskin toimitettiin jo 8 päivän ikäisille pojille.
Vaikka vauva ei ole oppinut vielä tekemään hyvää eikä pahaa, ei hän ole syntynyt paratiisiin. Päinvastoin tilanne on se, kuinka Daavid sen Psalmissa kuvaa: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.” (Ps. 51:7)
Tämän vuoksi lapset kastetaan, jotta Jeesuksen antama käsky täytetään ja Jumalan liitto solmitaan. Jumalan salaiseksi työksi jää se, mitä lapsen sydämessä tapahtuu. Usko on Jumalan lahja aikuisten kohdalla. Usko on Jumalan lahja varhaisnuoren kohdalla, joka ymmärtää elämästä jo kohtalaisen paljon, muttei läheskään samaa kuin aikuinen. Usko on Jumalan lahja sellaisen vaikeasti vammaisen ihmisen kohdalla, joka ei osaa kertoa ulkopuolisille, mitä hänen sydämessään liikkuu. Ja usko on yhtä lailla lahjaa myös sellaisen vauvan kohdalla, jonka ajatuksia ja mielenliikkeitä voimme vain arvailla.
Tästä saamme jotain ymmärrystä Raamatun kertomuksesta, kun Johannes Kastajan ja Jeesuksen äidit kohtasivat: Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. ... "Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani." (Luuk. 1:41, 44) Emme tiedä, millaista iloa kohdussa oleva Johannes Kastaja pystyi kokemaan, mutta Jumala pystyi tilanteeseen vaikuttamaan. Samoin Jumalalla on mahdollisuus antaa idullaan oleva usko lahjaksi jopa jo kohdussa olevalle vauvallekin.
Joka tapauksessa tärkeintä on se, että lapsella on jo elämän alkumetreiltä asti lupa elää Jumalan liitossa ja uskoa siihen omakohtaisesti heti, kun ymmärrys lisääntyy. Kun aikuinen haluaa kääntyä kristityksi, hänelle opetetaan perusasiat, jotta hän tietää, mihin liittoon hän lähtee mukaan. Mutta niin kuin ympärileikkauksen liitossakin, kääntyvä perheen isä toi mukaan liittoon myös oman perhekuntansa. Samalla tavoin kristittyyn perheeseen syntyvät lapset liitetään liittoon mukaan. Heidät kastetaan ja sitten heille opetetaan.
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Ap. t. 2:37-39)
”Miten vesikaste ja henkikaste eroavat toisistaan?”
Kaste, usko ja Pyhä Henki kuuluvat yhteen. Sen vuoksi ei ole olemassa erillistä vesikastetta ja henkikastetta. Raamatussa samoin kuin yksittäisten kristittyjen kokemusmaailmassa on tilanteita, joissa kaste ja ensimmäinen aistein havaittu Pyhän Hengen kokemus ovat ajallisesti eri kohdissa. Silti ne ovat yhtä suurta kokonaisuutta. On väärin määritellä vesikaste ja henkikaste kahdeksi erilliseksi tapahtumaksi, jotka kristityn täytyy välttämättä käydä läpi. Läheskään kaikki kristityt eivät koko elämänsä aikana saa mitään tunne- ja kokemusmaailmaan asti yltävää aistihavaintoa Pyhästä Hengestä.
Jeesuksen kasteessa vesi ja Henki olivat läsnä yhtä aikaa. Apostolien teoissa puolestaan viiden eri ihmisryhmän kohdalla kaste ja Pyhä Henki esitellään erillään toisistaan. Lisäksi niiden aikajärjestys on keskenään erilainen.
- Apostolit saivat Pyhän Hengen helluntaina, mutta heidän kasteestaan ei koko Raamatussa kerrota mitään. (Ap. t. 2:1-13)
- Samana päivänä Pietari saarnasi niin, että juutalaiset halusivat kääntyä. Heille sanottiin, että on otettava kaste ja samalla saadaan Pyhä Henki, mutta asiasta ei raportoida mitään sen tarkempaa muuten kuin kasteen osalta. (Ap. t. 2:37-40)
- Samarialaiset kastettiin ensin, mutta apostolit tulivat Jerusalemista asti ihmettelemään tilannetta, kun Pyhästä Hengestä ei saatu mitään kokemusta ennen kuin he laittoivat kätensä kastettujen päälle. (Ap. t. 8:12-17)
- Ensimmäiset pakanat saivat Corneliuksen kotona Pyhän Hengen, minkä johdosta Pietari ymmärsi, että myös pakanat täytyi kastaa. Kaste toimitettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen. (Ap. t. 10:44-48)
- Vielä näiden lisäksi mainitaan Johanneksen opetuslapset, jotka uskoivat, mutta jotka eivät olleet saaneet kristillistä kastetta eivätkä Pyhää Henkeä. Heidät kastettiin, jolloin myös Pyhä Henki vuodatettiin. (Ap. t. 19:1-7)
Nämä ihmisryhmiä koskevat kertomukset osoittavat, että usko, kaste ja Pyhä Henki kuuluvat yhteen, mutta mitään mahdollisuutta ei ole määritellä sitä, missä aikajärjestyksessä näiden täytyy tapahtua. Tarvitaan kaikki kolme, koska
- Lopulta ilman Pyhää Henkeä ei kukaan voi uskoa.
- Kaste ja Pyhä henki kuuluvat Raamatun mukaan yhteen.
- Usko ja kaste kuuluvat Raamatun mukaan yhteen.
Raamatun jumalallista viisautta on se, että yksittäisten ihmisten kohdalla ei ole ensimmäistäkään kertomusta kasteen ja Pyhän Hengen yhteydestä. Tämä on lohdullista siksi, ettei kukaan voi Raamattuun vedoten tehdä kaaviota, jonka perusteella voitaisiin väittää, että jonkun ihmisen usko on väärässä järjestyksessä syntynyt.
Tästä kysymyksestä olen kirjoittanut laajemmin viestiketjussa Pyhä Henki ja kaste.
”Entä jos kokee tarvetta mennä uudelleen kastettavaksi?”
Joskus olen törmännyt opetukseen, että ihmisen täytyy mennä uudelleen kastettavaksi, jos hän kokee uudistuneensa uskossaan merkittävästi. Äärimmillään olen törmännyt opetukseen, että kaste voidaan toimittaa vaikka kuinka monta kertaa, jos ihminen kokee olevansa syvemmässä uskossa kuin edellisellä kerralla kasteen saadessaan.
Tällainen opetus perustuu siihen lähtökohtaan, että kaste ei olekaan Jumalan virheetön liitto vaan se on ihmisen oman uskon ja tunnustautumisen osoitus. Tällaista opetusta saanut ihminen saattaa kokea, että hänen lapsena saamansa kaste - tai jopa aikuisena saamansa kastekin - on huono tai epäpätevä. Tällöin tulee halu mennä uudelleen kasteelle. Raamatusta ei löydy kuitenkaan mitään tukea uudelleen kastamiselle. Päinvastoin uudelleen kastaminen on Jumalan näkökulmasta yhtä mahdollista kuin ympärileikkauksen toteuttaminen uudelleen.
Jos tämän asian tiedostamisesta huolimatta on sellainen olo, että liitto Jumalan kanssa on jotenkin retuperällä ja sitä pitäisi uudistaa, on siihen ratkaisu. Silloin kuuluu mennä ehtoolliselle. Ehtoollinen on yhä uudelleen käytettäväksi tarkoitettu Jumalan liiton vahvistus: Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." (1. Kor. 11:25)
Ehtoollisen nauttiminen on ”uudelleen kastamista”. Edellisessä vastauksessani kirjoitin, että kastevesi voidaan ajatella liimaksi, joka liittää kristityn Jeesukseen. Ehtoollinen on saman Jumalan liiton vahvistamista. Ehtoollista nauttimalla kristitty saa vakuuttua siitä, että liitto pitää, koska Jumalalla ei ole suunnitelmissa päästää irti.
Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)
Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. (Joh. 6:55-56)
Tiivistetysti sanottuna: kaikki mitä kasteessa Jumala tekee ensimmäisen kerran ja kertakaikkisesti, tapahtuu yhä uudelleen ehtoollisessa.
