Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 14.03.2022 - klo:20:00 »Hei Pena,
Kysymykseesi on helppo vastata yksiselitteisesti: Pitää rukoilla!
Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:1-4)
Toki jatkokysymyksenä mieleen välittömästi nousee se, että missä sävyssä rukoukset on lausuttava. Pitääkö rukoilla vain äärimmäisen lempeästi kaikkea siunausta toivottaen, vai saako pyytää, että Jumala laittaa vääryyttä tehneet päättäjät kärsimään? Sitä ei enää sanotakaan niin tarkasti, koska rukouksen sävyyn vaikuttaa väistämättä ihmisen mielentila ja tunne.
Jeesus itse opetti, että rakkautta pitäisi riittää jopa pahimmille vihamiehille. Minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta." (Matt. 5:44) Käytännössä hän itse eli juuri niin, kun rukoili ristiinnaulitsijoittensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." (Luuk. 23:34) Myös ensimmäinen marttyyri Stefanos onnistui surmaamisensa hetkellä toimimaan Jeesuksen tavoin: Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. (Ap. t. 7:60)
Toisaalta paljon epäoikeudenmukaisuutta ja vainoa kokenut Daavid purki psalmissaan tuntoja jumalattomista pahantekijöistä: "Anna heille heidän tekojensa mukaan, heidän pahojen töittensä mukaan! Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan, maksa heille heidän tekojensa palkka!" (Ps. 28:4)
Rukous on turvallista sanoittaa aina omien tuntemustensa mukaan, koska Jumala toimii rukousten suhteen niin kuin hän itse hyväksi näkee. Kiukuspäissäänkään lausuttu rukous ei ole ydinaseen laukaisemista vahingossa. Jumalaa ei voi käskeä. Joskus hän muuttaa tilannetta, jonka puolesta rukoillaan. Joskus hän kokee paremmaksi muuttaa rukoilijaa. Tärkeintä kuitenkin on, että rukoillaan.
Ihmisestä itsestään riippuu se, millainen rukous on tarpeen. Rukoilija ei voi sivuuttaa omia tunteitaan. Pelko, turvattomuus ja jopa suoranainen viha ja katkeruus on kerrottava Jumalalle. Ainakaan psalmikirjoittajat eivät säästelleet sanoja, kun tunteet olivat pinnassa. Varmasti väärä vaihtoehto on ainoastaan se, että hautaa ajatuksensa johonkin sydämen syvimpään nurkkaan ummehtumaan ja synnyttämään ympärilleen pahaa oloa sen sijaan, että rukouksessa purkaisi mieltään Jumalan edessä.
Yksi rukouksen hedelmä voi olla vaikkapa se prosessi, jonka nostit esille. On selvää, että inhimillisesti Putin on tehnyt käsittämättömän raakalaismaisen teon. Syntinä se rikkoo ihmisiä ihan toisella tapaa kuin vaikkapa se, ettei pidä lepopäivää pyhänä. Absoluuttisena pahuutena nämä teot ovat aivan eri planeetoilta.
Siitä huolimatta Jumalan oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että hän osaa tuomitessaan ottaa huomioon kaikki muuttujat. Ihminen tuomitsee hyvin rajallisella katsantokannalla. Jumala on kaikkinäkevä ja tuntee kunkin ihmisen, tietää persoonallisuuden ja sen haasteet, on selvillä kasvuhistoriasta ja monista muista ihmisen elämään vaikuttavista seikoista. Minulle tuntematon saarnamies on sanonut: "Tiedän, että minun sydämessäni asuu kaikkien syntien siemen." Olen samaa mieltä. Kuka vain pystyisi lähes mihin vain, kun laitetaan sopivat olosuhteet.
Ehkä minäkin voisin olla kuin Putin, jos olisin elänyt saman elämänkaaren kuin hän. Entä jos en olisikaan kasvanut kristityn perheen pyhäkoulupoikana, vaan olisin varttunut voimaa ihannoivassa kulttuurissa ja kuullut lapsesta asti tarinaa siitä, kuinka ympäristövallat yrittävät kotimaani tuhota? Ehkä riittävän pitkän yksinvaltiuden ja vallan sokaisemana hyökkäyssota toiseen maahan olisi yksittäisenä tekona hänen kohdallaan ymmärrettävämpää kuin minun jokin karkea lankeaminen pastorina. En tiedä. Jumala tietää ja siksi hän tuomitsee.
En pyri pienimmässäkään määrin selittelemään tapahtunutta brutaalia hyökkäystä oikeaksi. Siinä ei ole mitään oikeaa eikä mitään hyvää. Mutta edes tässä tilanteessa kukaan kristitty ei voi vain toivottaa kuolemaa ja jättää rukoilematta. Pitää rukoilla, koska niin Jumala on käskenyt. Rukous saa nousta täysin omista tunteista ja sen saa sanoittaa niiden ajatusten kautta, joita itsellä on. Mutta rukousta ei voi evätä, jos haluaa toimia kristillisesti.
Kysymykseesi on helppo vastata yksiselitteisesti: Pitää rukoilla!
Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:1-4)
Toki jatkokysymyksenä mieleen välittömästi nousee se, että missä sävyssä rukoukset on lausuttava. Pitääkö rukoilla vain äärimmäisen lempeästi kaikkea siunausta toivottaen, vai saako pyytää, että Jumala laittaa vääryyttä tehneet päättäjät kärsimään? Sitä ei enää sanotakaan niin tarkasti, koska rukouksen sävyyn vaikuttaa väistämättä ihmisen mielentila ja tunne.
Jeesus itse opetti, että rakkautta pitäisi riittää jopa pahimmille vihamiehille. Minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta." (Matt. 5:44) Käytännössä hän itse eli juuri niin, kun rukoili ristiinnaulitsijoittensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." (Luuk. 23:34) Myös ensimmäinen marttyyri Stefanos onnistui surmaamisensa hetkellä toimimaan Jeesuksen tavoin: Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. (Ap. t. 7:60)
Toisaalta paljon epäoikeudenmukaisuutta ja vainoa kokenut Daavid purki psalmissaan tuntoja jumalattomista pahantekijöistä: "Anna heille heidän tekojensa mukaan, heidän pahojen töittensä mukaan! Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan, maksa heille heidän tekojensa palkka!" (Ps. 28:4)
Rukous on turvallista sanoittaa aina omien tuntemustensa mukaan, koska Jumala toimii rukousten suhteen niin kuin hän itse hyväksi näkee. Kiukuspäissäänkään lausuttu rukous ei ole ydinaseen laukaisemista vahingossa. Jumalaa ei voi käskeä. Joskus hän muuttaa tilannetta, jonka puolesta rukoillaan. Joskus hän kokee paremmaksi muuttaa rukoilijaa. Tärkeintä kuitenkin on, että rukoillaan.
Ihmisestä itsestään riippuu se, millainen rukous on tarpeen. Rukoilija ei voi sivuuttaa omia tunteitaan. Pelko, turvattomuus ja jopa suoranainen viha ja katkeruus on kerrottava Jumalalle. Ainakaan psalmikirjoittajat eivät säästelleet sanoja, kun tunteet olivat pinnassa. Varmasti väärä vaihtoehto on ainoastaan se, että hautaa ajatuksensa johonkin sydämen syvimpään nurkkaan ummehtumaan ja synnyttämään ympärilleen pahaa oloa sen sijaan, että rukouksessa purkaisi mieltään Jumalan edessä.
Yksi rukouksen hedelmä voi olla vaikkapa se prosessi, jonka nostit esille. On selvää, että inhimillisesti Putin on tehnyt käsittämättömän raakalaismaisen teon. Syntinä se rikkoo ihmisiä ihan toisella tapaa kuin vaikkapa se, ettei pidä lepopäivää pyhänä. Absoluuttisena pahuutena nämä teot ovat aivan eri planeetoilta.
Siitä huolimatta Jumalan oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että hän osaa tuomitessaan ottaa huomioon kaikki muuttujat. Ihminen tuomitsee hyvin rajallisella katsantokannalla. Jumala on kaikkinäkevä ja tuntee kunkin ihmisen, tietää persoonallisuuden ja sen haasteet, on selvillä kasvuhistoriasta ja monista muista ihmisen elämään vaikuttavista seikoista. Minulle tuntematon saarnamies on sanonut: "Tiedän, että minun sydämessäni asuu kaikkien syntien siemen." Olen samaa mieltä. Kuka vain pystyisi lähes mihin vain, kun laitetaan sopivat olosuhteet.
Ehkä minäkin voisin olla kuin Putin, jos olisin elänyt saman elämänkaaren kuin hän. Entä jos en olisikaan kasvanut kristityn perheen pyhäkoulupoikana, vaan olisin varttunut voimaa ihannoivassa kulttuurissa ja kuullut lapsesta asti tarinaa siitä, kuinka ympäristövallat yrittävät kotimaani tuhota? Ehkä riittävän pitkän yksinvaltiuden ja vallan sokaisemana hyökkäyssota toiseen maahan olisi yksittäisenä tekona hänen kohdallaan ymmärrettävämpää kuin minun jokin karkea lankeaminen pastorina. En tiedä. Jumala tietää ja siksi hän tuomitsee.
En pyri pienimmässäkään määrin selittelemään tapahtunutta brutaalia hyökkäystä oikeaksi. Siinä ei ole mitään oikeaa eikä mitään hyvää. Mutta edes tässä tilanteessa kukaan kristitty ei voi vain toivottaa kuolemaa ja jättää rukoilematta. Pitää rukoilla, koska niin Jumala on käskenyt. Rukous saa nousta täysin omista tunteista ja sen saa sanoittaa niiden ajatusten kautta, joita itsellä on. Mutta rukousta ei voi evätä, jos haluaa toimia kristillisesti.
