Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 19.07.2022 - klo:13:43 »
Tervehdys Eero!
Athanasiuksen uskontunnustus taitaa olla keskimääräiselle kristitylle tuntematon asia. Tunnustuskirjoistakin löytyvistä kolmesta vanhan kirkon uskontunnustuksesta Apostolinen uskontunnustus opetellaan jo rippikoulussa. Nikaian uskontunnustus saattaa joskus tulla messuissa vastaan. Sen sijaan Athanasiuksen uskontunnustusta harva on koskaan edes lukenut.
Silti kysymyksesi on hyvin keskeinen kristinuskon kysymys, joka ei liity vain tuohon uskontunnustukseen. Lopulta kyse on Raamatun kokonaisuuden ymmärtämisestä. Kysymäsi sanamuoto löytyy näet lähes identtisenä myös Raamatusta. Tässä ovat lainaukset Jeesukselta ja Paavalilta:
Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5:28-29)
Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. (2. Kor. 5:10)
Jos emme muistaisi Raamatusta mitään muuta kuin nämä jakeet, jäisi vaikutelma, että kristillinen usko ei eroa millään tapaa muista maailman uskonnoista: Hyvillä teoilla saadaan onni. Pahoilla teoilla tuhoudutaan.
Onneksi Raamatun kokonaisuus puhuu muuta. Edellä mainittujen kohtien lisäksi sekä Jeesus että Paavali ovat sanoneet sen, etteivät hyvä teot pelasta ihmistä. Jeesus sanoi tuon esille nostamani lainauksen mukaan, että hyvää tehneet pääsevät elämän ylösnousemukseen ja pahaa tehneet joutuvat tuomion ylösnousemukseen. Mutta muutama jae aikaisemmin hän sanoi myös seuraavat sanat:
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh. 5:24)
Samoin Paavali, joka puhuu siitä, että ihmiset saavat viimeisellä tuomiolla tekojensa mukaan, alleviivaa monessa muussa kohdassa, että pelastus ei riipu teoista. Tässä yksi kirkkaimpia ja selkeimpiä kohtia:
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:8-9)
Jos tekstejä luetaan kuin piru Raamattua, niin tässä vaiheessa voisi nauraa makeasti ja todeta, että Pyhä kirja on niin ristiriitainen, ettei siitä ota kukaan selvää. Jopa pelastumisesta ja viimeisen tuomion perusteista puhutaan niin eri tavoin. Ensin sanotaan, että pitää tehdä hyvää ja toisaalla sanotaan, että hyvistä teoista ei ole mitään apua, vaan usko Jeesukseen pelastaa.
Kyse on kuitenkin suuremmasta kokonaisuudesta. Jeesus ei ollut itsensä kanssa ristiriitainen. Hän puhui samasta asiasta eri näkökulmista. Maanpäällisen elämänsä aikana Jeesus sanoi keskenään ristiriitaisia asioita sen vuoksi, että hän keskusteli keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa olevien kanssa. Eihän tavallisessa arjessakaan sanota työnarkomaanille samoja elämänohjeita kuin laiskottelijalle.
Rikas nuorukainen oli onnistunut elämään elämäänsä jotakuinkin täydellisesti. Hän sai kuulla Jeesukselta sanat: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." (Mark. 10:21) 99-prosenttinen suoritus ei Jeesukselle kelvannut. Piti olla täydellistä.
Toisaalta ristillä roikkuva ryöväri oli tehnyt elämässään määrättömästi pahaa. Kädet olivat puuhun naulittuina niin, ettei pienintäkään hyvitystekoa ollut mahdollista tehdä. Niinpä hän vain huokasi Jeesuksen puoleen ja pyysi tätä muistamaan häntä, kun saapuu valtakuntaansa. Ryöväri kuuli Jeesukselta sanat: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43) Ryövärin kohdalla 0% suoritus oli riittävä.
Emme siis pääse yli emmekä ympäri siitä tosiasiasta, että Raamatun sivuilla kehotetaan ahkeroimaan ja kilvoittelemaan hyvissä teoissa, mutta yhtä lailla siellä kehotetaan uskomaan ja turvautumaan Jeesuksen armoon. Tätä kahtiajakoisuutta on pyritty teologiassa selittämään erilaisilla keinoilla. Otan esille muutamia mieleeni juolahtavia:
1. Jeesuksen teot katsotaan kristityn teoiksi.
Paavali kirjoittaa galatalaisille hyvin tulikivenkatkuisen kirjeen siksi, että seurakuntalaiset olivat alkaneet noudattaa Mooseksen lakia ja unohtivat, että pelastus saadaan vain uskosta Jeesukseen. Siinä yhteydessä Paavali kuvaa sitä, kuinka hän itse on kuollut Kristukselle, ja siksi Kristus elää hänessä:
Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. (Gal. 2:19-21)
Samassa kirjeessä Paavali vielä jatkaa, että kastettu uskova kantaa päällään Jeesusta. Kun Jumala katsoo kristittyä, hän ei siis katso kristityn syntisiä tekoja vaan oman Poikansa pyhyyttä.
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. (Gal. 3:26-27)
Tällä perusteella voidaan ajatella, että ihminen pelastuu armosta, ja hänet tuomitaan tekojen mukaan - Kristuksen hyvien tekojen mukaan.
2. Kristitty tuomitaan vain hyvien tekojen mukaan, ja pahat unohdetaan.
Toinen tapa ajatella tätä kahtiajakoisuutta on tutustua vaikkapa Jeesuksen kertomukseen viimeisestä tuomiosta. Matteuksen evankeliumin 25. luvussa esitellään maailman epäoikeudenmukaisin oikeudenkäynti.
Ennen oikeudenkäynnin alkua tuomari lajittelee tuomittavat henkilöt lampaisiin ja vuohiin sen mukaan, kuuluvatko he tuomarin omaan laumaan vai eivät: Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. (Matt. 25:32)
Sitten tuomari kysyy lampailta hyvän kysymyksen: "Oletteko tehneet koskaan mitään hyvää?". Eli vertauksen sanamuodoilla: "Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa..." (Matt. 25:35) Vaikka lampaat olisivat tehneet miten paljon pahoja tekoja tahansa, sitä ei kysytä.
Sen sijaan tuomari kysyy vuohilta huonon kysymyksen: "Oletteko koskaan jättäneet tekemättä hyvää?" Vertauksen sanamuodoilla sama asia kuuluu: "Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa..." (Matt. 25:42) Vuohet ovat saattaneet tehdä vaikka kuinka paljon hyviä tekoja, mutta tuomari oli kiinnostunut vain niistä kerroista, jolloin he jättivät hyvän tekemättä.
Hyvien tekojen ja armon suhde voidaan siis ajatella näinkin. Jeesus armahtaa omiaan, ja tuomitsee heidät vain tehtyjen hyvien tekojen perusteella, eikä muistele ensimmäistäkään pahaa tekoa tai laiminlyöntiä.
3. Usko on suurin hyvä teko.
Kerran Jeesukselta kysyttiin ohjetta oikeaan elämään. "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." (Joh. 6:28-29)
Kolmas tapa pohtia tekojen mukaan tuomitsemista on tämä. Suurin hyvä teko, jonka ihminen voi koskaan tehdä, on Jeesukseen turvautuminen. Se on tekona niin suuri, että mikään pahojen tekojen vuori ei voi olla tuota tekoa suurempi.
4. "En tee hyviä tekoja pelastuakseni vaan pysyäkseni uskossa".
Raamatun sivuilla usko ja hyvät teot kulkevat usein käsi kädessä. Jaakob kirjoitti, että usko näkyy väistämättä elämässä jotenkin.
Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet - pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? (Jaak. 2:18-20)
Jaakob ei halua korostaa sitä, että ihminen pelastuu tekojen ansiosta. Jaakob on huolissaan siitä, onko ihminen aidosti uskossa. Hänen esimerkkinsä puhuu ihmisestä, joka ajattelee, että riittää, kun uskoo Jeesuksen tehneen hyviä juttuja, mutta sen ei tarvitse sen enempää vaikuttaa omaan elämään. Paavalikin alleviivaa sitä, että usko muuttaa ihmistä: "Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko." (Gal. 5:6)
Vaikka usko muuttaa ihmistä, ei kenestäkään tule silti täydellistä. Epätäydellisyyden suurin vaara on uskosta luopuminen. Siksi ihminen tarvitsee konkreettisia asioita, joilla hän kilvoittelee pysyäkseen uskossa. Paavali kuvaa tätä prosessia omalla kohdallaan aika rajusti:
Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. (1. Kor. 9:25-27)
Näillä sanoilla Paavali ei halua väittää, että ihminen pelastuukin tekojen ansiosta. Mutta teoilla ja uskolla on se yhteys, että teoilla ihminen hoitaa uskoaan, ettei se pääse veltostumaan tai sammumaan.
Jeesuksen seuraaminen on kokonaisvaltaista uskomista ja tekemistä
Neljä edellä luettelemaani ajattelutapaa ovat loogisesti varsin käyttökelpoisia. Ainakin itselleni niistä on ollut kovasti apua ja lohtua. Opiskeluaikoina minulla oli kovin epävarma omatunto Jumalalle kelpaamisesta. Perfektionismiin taipuva loogisuuden tavoittelu aiheutti hyvin tuskastuttavan kysymyksen: "Sanokaa nyt, kumpi se on! Usko vai teot?"
Raamattua lukiessa törmäsin vuoroin tekoihin viittaaviin sanamuotoihin ja vuoroin armoon. Periaatteessa tajusin sen, että hyviä tekoja on tehtävä siksi, että ne ovat hyviä tekoja ja se on oikein. Ja pelastus tulee vain Jeesuksen ristintyön tähden. Silti tällaiset Athanasiuksen uskontunnustuksesta poimimasi sanamuodot tai tietyt Raamatun jakeet aiheuttivat loogisen ongelman. Onneksi löysin noita viisaampien ihmisten ajatuksia, ja pikkuhiljaa Raamatun kokonaisuus alkoi aueta. Omatunto sai rauhan, ja siksi on helppo puhua uskosta pelastumisesta ja hyvien tekojen vaatimuksesta vaikka samassa lauseessa, eikä se ahdista ollenkaan.
Usko Jeesukseen on hieno ilmaus. Siinä on kuitenkin yksi vaikeus. Kun puhutaan uskomisesta, siihen sisältyy hyvin usein lisäkysymys: Millaista on oikea usko? Pahimmillaan usko kääntyy omassa mielessä tietyn mallin mukaiseksi ajatussuoritukseksi, joka kuulostaa hyvien tekojen tekemistä suuremmalta vaatimukselta. Täytyisi osata uskoa jotenkin täydellisesti ja oikein.
Olenkin enenevässä määrin alkanut käyttää Jeesuksen itsensä sanamuotoa: Jeesuksen seuraaminen. Se on minun korvaani paljon kokonaisvaltaisempi ja upeampi juttu kuin uskominen - vaikka samasta asiasta todellisuudessa puhutaankin. Jeesuksen seuraaminen ei mielikuvana sisällä ajatusta siitä, olenko oikeanlainen tai onnistunko aina tekemään oikeita tekoja. Huomio kiinnittyy siihen, ketä seuraan, ei siihen, millainen minä olen.
Minä näen asian siten, että Jeesuksen seuraaminen on tielle lähtemistä ja Jeesuksen seurassa kulkemista. Kun vaeltaa omana itsenään, vaellukseen mahtuu paljon hyvää ja paljon huonoa. Silti kristitty on valinnut oppaakseen ja matkakumppanikseen Vapahtajan. Hänen seurassaan kasvaa ja oppii vähitellen. Missään vaiheessa ymmärryksestä tai teoista ei tule riittävän hyviä, jotta niillä pelastuisi. Mutta suunta on oikea. Ehkä tarpeettoman huolettomastikin tekee mieli sanoa, että Jeesuksen seurassa eläessä ei ole mitään väliä sillä, haluaako Jumala katsella meidän sydämemme uskoa vai käsiemme tekoja. Pääasia, että on oikeassa seurassa.
Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:7-9)
Kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Hepr. 9:14)
Otin kohtalaisen laajan kierroksen vastaukseni kanssa, mutta toivottavasti sait työkaluja ajatuksillesi.
