Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.08.2022 - klo:10:42 »Hei Anniina,
Tietenkään Raamatusta ei löydy kohtaa, joka kieltäisi aviopuolisoilta nautinnon tai kieltäisi jotkin seksin harjoittamisen asennot tai apukeinot riettaina tai epäkristillisinä.
Raamattua on helppo lukea "hengellisten" silmälasien läpi. On aika hullua laittaa Raamatun kohdalla sana "hengellinen" lainausmerkkeihin, mutta tässä yhteydessä se on perusteltua. Jumalan luoma elämä ja Jumalan Sana on helppo kuorruttaa erilaisilla enemmän tai vähemmän oudoilla käsityksillä. Ikään kuin lisäämällä omia sääntöjä Raamatusta tulisi vielä hengellisempi. Ja tämähän tarkoittaisi sitä, että tarpeeksi hurskas kristitty on silloin hengellisempi kuin Jumala itse.
Jumala on luomisessa tehnyt seksistä asian, joka tuottaa mielihyvää. Ja juuri siksi, että mielihyvä on niin suuri tekijä seksissä, on Jumalan Sanassa myös asetettu ohje käyttää sitä avioliiton suojissa. Pelkän mielihyvän perässä juokseminen särkee ihmisiä. Mutta jos ihminen yrittää tehdä Jumalan luomasta seksuaalisuudesta aidompaa ja puhtaampaa opettamalla, että nautinto pitäisi avioliitossakin jättää pois - tai että siihen pitäisi tehdä rajauksia, joita Jumalakaan ei tee - niin silloin ihminen kuvittelee tietävänsä paremmin kuin Jumala.
Ajattelen, että Raamatussa ei tarvitse painottaa seksin ja mielihyvän liittymistä toisiinsa. Arvaukseni on, että Raamatun ajan ihmiset olisivat hengellisestä vakaumuksestaan riippumatta nauraneet katketakseen sellaisille ajatuksille, joihin sinä kerroit keskustelupalstoilla törmänneesi. Ainakin Laulujen laulu on erinomainen esimerkki siitä, miten mielihyvä on kaunista ja ylistettävää. Samoin jo aikaisemmissa viesteissänikin mainitsema Paavalin ohje on huomionarvoinen:
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. (1. Kor. 7:3)
Ensinnäkin tämä on hyvin radikaali ohje Paavalilta. Virkkeen loppuosan ovat varmasti miehet ilomielin tunnustaneet aina ja kaikkialla. Sen sijaan virkkeen alku on saattanut historian eri kulttuureissa saada nikottelua aikaiseksi. Antiikin ajan seksuaalikulttuuri oli mieluummin vapaamielistä kuin konservatiivista. Korintti oli suorastaan kuuluisa pahamaineisesta satamakaupungin riettaudestaan. Siitä huolimatta - näin olen opetusta kuullut - Paavali ei ladellut jotain helposti vastaanotettavia itsestäänselvyyksiä Korintin seurakunnalle. Mitä epätasa-arvoisempi on kulttuuri, sitä selkeämmin naisen tehtävä on palvella miestä seksuaalisesti, mutta miehellä ei ole vastavuoroista velvollisuutta.
Paavalin ohje on siis hyvin merkittävä. Ja sen sisältö voidaan tulkita teoriassa vain kahdella tavalla: 1) Aina kun nainen haluaa lapsen, miehen on suostuttava seksiin. 2) Miehen velvollisuus on tuottaa naiselle seksuaalista mielihyvää. Käytännössä ensimmäinen on järjetön ohje, joten oikeasti vain jälkimmäinen on varteenotettava tulkintamalli.
Paavali siis pitää itsestään selvänä, että kummallakin puolisolla on seksuaalisia tarpeita ja että kumpikin puoliso nauttii seksistä. Niinpä hän antaa ohjeen, että sen nautinnon tuottaminen on puolison tehtävä. Sen tarkempia teknisiä ohjeita tai rajauksia ei anneta.
Tietenkään Raamatusta ei löydy kohtaa, joka kieltäisi aviopuolisoilta nautinnon tai kieltäisi jotkin seksin harjoittamisen asennot tai apukeinot riettaina tai epäkristillisinä.
Raamattua on helppo lukea "hengellisten" silmälasien läpi. On aika hullua laittaa Raamatun kohdalla sana "hengellinen" lainausmerkkeihin, mutta tässä yhteydessä se on perusteltua. Jumalan luoma elämä ja Jumalan Sana on helppo kuorruttaa erilaisilla enemmän tai vähemmän oudoilla käsityksillä. Ikään kuin lisäämällä omia sääntöjä Raamatusta tulisi vielä hengellisempi. Ja tämähän tarkoittaisi sitä, että tarpeeksi hurskas kristitty on silloin hengellisempi kuin Jumala itse.
Jumala on luomisessa tehnyt seksistä asian, joka tuottaa mielihyvää. Ja juuri siksi, että mielihyvä on niin suuri tekijä seksissä, on Jumalan Sanassa myös asetettu ohje käyttää sitä avioliiton suojissa. Pelkän mielihyvän perässä juokseminen särkee ihmisiä. Mutta jos ihminen yrittää tehdä Jumalan luomasta seksuaalisuudesta aidompaa ja puhtaampaa opettamalla, että nautinto pitäisi avioliitossakin jättää pois - tai että siihen pitäisi tehdä rajauksia, joita Jumalakaan ei tee - niin silloin ihminen kuvittelee tietävänsä paremmin kuin Jumala.
Ajattelen, että Raamatussa ei tarvitse painottaa seksin ja mielihyvän liittymistä toisiinsa. Arvaukseni on, että Raamatun ajan ihmiset olisivat hengellisestä vakaumuksestaan riippumatta nauraneet katketakseen sellaisille ajatuksille, joihin sinä kerroit keskustelupalstoilla törmänneesi. Ainakin Laulujen laulu on erinomainen esimerkki siitä, miten mielihyvä on kaunista ja ylistettävää. Samoin jo aikaisemmissa viesteissänikin mainitsema Paavalin ohje on huomionarvoinen:
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. (1. Kor. 7:3)
Ensinnäkin tämä on hyvin radikaali ohje Paavalilta. Virkkeen loppuosan ovat varmasti miehet ilomielin tunnustaneet aina ja kaikkialla. Sen sijaan virkkeen alku on saattanut historian eri kulttuureissa saada nikottelua aikaiseksi. Antiikin ajan seksuaalikulttuuri oli mieluummin vapaamielistä kuin konservatiivista. Korintti oli suorastaan kuuluisa pahamaineisesta satamakaupungin riettaudestaan. Siitä huolimatta - näin olen opetusta kuullut - Paavali ei ladellut jotain helposti vastaanotettavia itsestäänselvyyksiä Korintin seurakunnalle. Mitä epätasa-arvoisempi on kulttuuri, sitä selkeämmin naisen tehtävä on palvella miestä seksuaalisesti, mutta miehellä ei ole vastavuoroista velvollisuutta.
Paavalin ohje on siis hyvin merkittävä. Ja sen sisältö voidaan tulkita teoriassa vain kahdella tavalla: 1) Aina kun nainen haluaa lapsen, miehen on suostuttava seksiin. 2) Miehen velvollisuus on tuottaa naiselle seksuaalista mielihyvää. Käytännössä ensimmäinen on järjetön ohje, joten oikeasti vain jälkimmäinen on varteenotettava tulkintamalli.
Paavali siis pitää itsestään selvänä, että kummallakin puolisolla on seksuaalisia tarpeita ja että kumpikin puoliso nauttii seksistä. Niinpä hän antaa ohjeen, että sen nautinnon tuottaminen on puolison tehtävä. Sen tarkempia teknisiä ohjeita tai rajauksia ei anneta.
