Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 06.09.2022 - klo:13:35 »Tervehdys Kristitty,
Ies on apuväline, joka helpottaa raskaan työn tekemistä. Raamatun teksteissä puhutaan aina vain yhdellä sanalla ikeestä, mutta käytännössä niitä on ollut kahdenlaisia. Vetoiestä ovat käyttäneet eläimet ja kantoiestä ihmiset.
Vetoies ja kantoies helpottavat työtä
Vetoikeellä tarkoitetaan välipuuta, joka laitettiin esim. vetojuhtana toimivan härkäparin niskoille. Se kytki härät yhteen ja välitti niiden tuottaman voiman vaikkapa kyntöauraan tai kärryihin. Raamatussa ei kuvailla tätä iestä tarkemmin. Koska väline oli kaikille tuttu, se mainitaan vain ohimennen eri yhteyksissä:
Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen. (1. Kun. 19:21)
Tehkää siis nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi äsken poikinutta lehmää, jotka eivät vielä koskaan ole kantaneet iestä niskassaan. Valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta viekää niiden vasikat tarhaan pois emäinsä luota. (1. Sam. 6:7)
Kantoies on ollut jokin selkään kiinnitettävää koria, reppua tai rinkkaa muistuttava kantoväline, joka on muotoiltu hartioille sopivaksi, jotta taakan paino jakautuisi mahdollisimman hyvin. Siinä on ollut tarpeen mukaan ilmeisesti kiinteitä osia ja hihnoja. Jeremian täytyi vertauskuvallisena saarnana rakentaa ikeitä, ja hän sai käskyn: "Herra sanoi minulle näin: Tee itsellesi ikeitä ja hihnoja ja aseta ies niskaasi." (Jer. 27:2)
Vertauskuva taakoista
Vaikka ies on työkalu, jota on käytetty tavallisessa arjessa helpottamaan työtä, esiintyy ies Raamatun sivuilla yleensä vain vertauskuvana. Yleisimmin Raamatun maininnat ikeestä liittyvät negatiiviseen asetelmaan, jossa ihminen ei omasta tahdostaan paiski töitä, vaan hänet on alistettu vaikeuksiin, taakkojen kantamiseen tai orjatyöhön. Ikeen särkeminen on kuva tästä ahdistuksesta vapautumisesta.
Sen tähden Herra sanoo: - Näin olen päättänyt tehdä: annan onnettomuuden kohdata noita pahantekijöitä. Silloin ette voi nostaa iestä harteiltanne, ette voi kulkea pystyssä päin, kovia aikoja ette voi väistää. (Miika 2:3)
Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi. (1. Moos. 27:40)
Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä, missä olitte orjina. Minä murskasin ikeen teidän niskastanne, niin että te saatoitte kulkea pystypäin. (3. Moos. 26:13)
Vertauskuva kuninkaan hallintaan alistumisesta
Vähän lempeämmin iestä kuvataan valtaan alistumisen näkökulmasta. Juudan kansa joutui Babylonian pakkosiirtolaisuuteen, mikä ei ollut suoranaista orjuutta vaan tehokas kansojen hallitsemisen tapa. (Vähän niin kuin myöhäisempi Rooman valtakunta käytti "hajota ja hallitse" -taktiikkaa.) Voimakkaan hallitsijan edessä oli viisautta olla kapinoimatta:
"Juudan kuninkaalle Sidkialle minä puhuin aivan samat sanat: Taivuttakaa niskanne Babylonian kuninkaan ikeen alle, palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin saatte elää." (Jer. 27:12)
Salomo oli myös hyvin voimakas ja viisas hallitsija. Hänen aikanaan Israelissa vallitsi rauha ja menestys. Kansalla oli kuitenkin verotöiden velvollisuus, ja tätäkin hallitsijan alle alistumista kuvataan ikeenä. Kansa pyysi Salomon pojan, Rehabeamin kruunajaisissa:
Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. (1. Kun. 12:4)
Vertauskuva Jumalan hallintaan alistumisesta
Ies on siis konkreettinen työkalu, josta puhutaan Raamatussa pääasiassa vertauskuvin. Arkiseen elämään liittyvien vertauskuvien lisäksi ies on myös paljon hengellisten opetusten vertauskuvana. Esimerkiksi ikeen kantamista oli opeteltava. Härät oli jo nuorena totutettava siihen, että ne osasivat vikuroimatta vetää iestä. Samoin ihmisen on elämässään opittava siihen, että vaikeuksia ja taakkoja tulee kannettavaksi. Valitusvirsissä tätä asiaa kuvataan ikeen kautta:
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen, painakoon suunsa tomuun - ehkä on toivoa vielä. Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan. Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä. (Valit. 3:26-33)
Samoin Jumalan hallintaan alistumista oli opeteltava. Vaikka ihminen tai kansa saisi Jumalan omana olla täysin vapaa hirmuhallitsijoista ja sortajista, täytyy Jumalan tahtoon silti alistua. Väärää "ikeen särkemistä" on se, että ei haluta palvella Jumalaa.
Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan? "Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!" (Ps. 2:2-3)
Kautta aikojen sinä olet särkenyt ikeesi, aina katkonut valjaasi ja sanonut minulle: "En halua palvella sinua!" (Jer. 2:20)
Oikea ja väärä ikeen kantaminen
Laitan nyt näkyviin kysymäsi raamatunkohdan vähän laajempana:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)
Kristinuskon vertauskuvien syvyys on äärimmäisen rikas ja runsas. Tätä vastausta kirjoitellessani tajusin itsekin, että ikeen kautta Raamatun sivuilla käydään läpi hyvin oleelliset asiat Jeesuksen seuraamisesta ja uskosta Jumalaan.
Ensinnäkin elämässä on kevyempiä ja raskaampia vaiheita. Kaikkien niiden keskellä kuljetaan Jeesusta seuraten. Niin kuin hän sanoo: "Ottakaa minun ikeeni harteillenne". Jokaisella kristityllä on taakkoja kannettavana. Mutta kun on kantamista helpottava apu, on taakka kevyempi. Moni asia elämässä on raskaampi ilman Jeesusta. Toisaalta osa taakoista saattaa tulla nimenomaan siitä Jeesuksen seuraamisesta. Ies on joskus ristin muotoinen: Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Luuk. 9:23)
Jeesuksen seuraaminen voi olla ajoittain raskasta, mutta silloin ei tarvitse kantaa kuitenkaan "orjuuden iestä". Eli ei tarvitse ahdistua Jumalalle kelpaamisesta tai mahdottomista hengellisistä vaatimuksista. Kaikkein raskain ies olisi se, että yrittäisi omilla teoillaan päästä taivaaseen. Sen ikeen Jeesus särki:
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. ... Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. (Gal. 5:1, 4)
Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät. (Ap. t. 15:10-11)
Joulun profetia Jesajan kirjasta kuvaa tätä omien tekojen vankilasta vapautumista upeasti:
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. ... Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, ... Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. ... (Jes. 9:1, 3, 5)
Kristitty kantaa siis Kristuksen iestä. Tämä elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, eikä usko Jeesukseen muuta sitä tosiasiaa, että emme elä vielä taivaassa. Jeesuksen ies kuitenkin ottaa pois kaikkein raskaimman taakan ja hänen seuraamisensa helpottaa monien vaikeuksien keskellä. Tämän lisäksi kristittyä kehotetaan jakamaan rakkautta ja hyvyyttä eteenpäin. Sitäkin kuvataan ikeen kautta Jesajan kirjan paasto-opetuksessa:
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. ... Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. (Jes. 58:6-7, 9-11)
Jeesuksen ies on niin täydellinen, että mikään ei voi kilpailla sen kanssa. Paavali muistuttaakin hyvin ankarasti, ettei Jeesuksen seuraaja voi seurata mitään muuta. Nykyinen kirkkoraamattu käyttää sanaa "aisapari", millä viitataan eläinten vetoikeeseen. Vanhassa käännöksessä puhutaan vain ikeestä:
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? (2. Kor. 6:14 KR38)
Ies on apuväline, joka helpottaa raskaan työn tekemistä. Raamatun teksteissä puhutaan aina vain yhdellä sanalla ikeestä, mutta käytännössä niitä on ollut kahdenlaisia. Vetoiestä ovat käyttäneet eläimet ja kantoiestä ihmiset.
Vetoies ja kantoies helpottavat työtä
Vetoikeellä tarkoitetaan välipuuta, joka laitettiin esim. vetojuhtana toimivan härkäparin niskoille. Se kytki härät yhteen ja välitti niiden tuottaman voiman vaikkapa kyntöauraan tai kärryihin. Raamatussa ei kuvailla tätä iestä tarkemmin. Koska väline oli kaikille tuttu, se mainitaan vain ohimennen eri yhteyksissä:
Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen. (1. Kun. 19:21)
Tehkää siis nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi äsken poikinutta lehmää, jotka eivät vielä koskaan ole kantaneet iestä niskassaan. Valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta viekää niiden vasikat tarhaan pois emäinsä luota. (1. Sam. 6:7)
Kantoies on ollut jokin selkään kiinnitettävää koria, reppua tai rinkkaa muistuttava kantoväline, joka on muotoiltu hartioille sopivaksi, jotta taakan paino jakautuisi mahdollisimman hyvin. Siinä on ollut tarpeen mukaan ilmeisesti kiinteitä osia ja hihnoja. Jeremian täytyi vertauskuvallisena saarnana rakentaa ikeitä, ja hän sai käskyn: "Herra sanoi minulle näin: Tee itsellesi ikeitä ja hihnoja ja aseta ies niskaasi." (Jer. 27:2)
Vertauskuva taakoista
Vaikka ies on työkalu, jota on käytetty tavallisessa arjessa helpottamaan työtä, esiintyy ies Raamatun sivuilla yleensä vain vertauskuvana. Yleisimmin Raamatun maininnat ikeestä liittyvät negatiiviseen asetelmaan, jossa ihminen ei omasta tahdostaan paiski töitä, vaan hänet on alistettu vaikeuksiin, taakkojen kantamiseen tai orjatyöhön. Ikeen särkeminen on kuva tästä ahdistuksesta vapautumisesta.
Sen tähden Herra sanoo: - Näin olen päättänyt tehdä: annan onnettomuuden kohdata noita pahantekijöitä. Silloin ette voi nostaa iestä harteiltanne, ette voi kulkea pystyssä päin, kovia aikoja ette voi väistää. (Miika 2:3)
Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi. (1. Moos. 27:40)
Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä, missä olitte orjina. Minä murskasin ikeen teidän niskastanne, niin että te saatoitte kulkea pystypäin. (3. Moos. 26:13)
Vertauskuva kuninkaan hallintaan alistumisesta
Vähän lempeämmin iestä kuvataan valtaan alistumisen näkökulmasta. Juudan kansa joutui Babylonian pakkosiirtolaisuuteen, mikä ei ollut suoranaista orjuutta vaan tehokas kansojen hallitsemisen tapa. (Vähän niin kuin myöhäisempi Rooman valtakunta käytti "hajota ja hallitse" -taktiikkaa.) Voimakkaan hallitsijan edessä oli viisautta olla kapinoimatta:
"Juudan kuninkaalle Sidkialle minä puhuin aivan samat sanat: Taivuttakaa niskanne Babylonian kuninkaan ikeen alle, palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin saatte elää." (Jer. 27:12)
Salomo oli myös hyvin voimakas ja viisas hallitsija. Hänen aikanaan Israelissa vallitsi rauha ja menestys. Kansalla oli kuitenkin verotöiden velvollisuus, ja tätäkin hallitsijan alle alistumista kuvataan ikeenä. Kansa pyysi Salomon pojan, Rehabeamin kruunajaisissa:
Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. (1. Kun. 12:4)
Vertauskuva Jumalan hallintaan alistumisesta
Ies on siis konkreettinen työkalu, josta puhutaan Raamatussa pääasiassa vertauskuvin. Arkiseen elämään liittyvien vertauskuvien lisäksi ies on myös paljon hengellisten opetusten vertauskuvana. Esimerkiksi ikeen kantamista oli opeteltava. Härät oli jo nuorena totutettava siihen, että ne osasivat vikuroimatta vetää iestä. Samoin ihmisen on elämässään opittava siihen, että vaikeuksia ja taakkoja tulee kannettavaksi. Valitusvirsissä tätä asiaa kuvataan ikeen kautta:
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen, painakoon suunsa tomuun - ehkä on toivoa vielä. Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan. Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä. (Valit. 3:26-33)
Samoin Jumalan hallintaan alistumista oli opeteltava. Vaikka ihminen tai kansa saisi Jumalan omana olla täysin vapaa hirmuhallitsijoista ja sortajista, täytyy Jumalan tahtoon silti alistua. Väärää "ikeen särkemistä" on se, että ei haluta palvella Jumalaa.
Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan? "Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!" (Ps. 2:2-3)
Kautta aikojen sinä olet särkenyt ikeesi, aina katkonut valjaasi ja sanonut minulle: "En halua palvella sinua!" (Jer. 2:20)
Oikea ja väärä ikeen kantaminen
Laitan nyt näkyviin kysymäsi raamatunkohdan vähän laajempana:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)
Kristinuskon vertauskuvien syvyys on äärimmäisen rikas ja runsas. Tätä vastausta kirjoitellessani tajusin itsekin, että ikeen kautta Raamatun sivuilla käydään läpi hyvin oleelliset asiat Jeesuksen seuraamisesta ja uskosta Jumalaan.
Ensinnäkin elämässä on kevyempiä ja raskaampia vaiheita. Kaikkien niiden keskellä kuljetaan Jeesusta seuraten. Niin kuin hän sanoo: "Ottakaa minun ikeeni harteillenne". Jokaisella kristityllä on taakkoja kannettavana. Mutta kun on kantamista helpottava apu, on taakka kevyempi. Moni asia elämässä on raskaampi ilman Jeesusta. Toisaalta osa taakoista saattaa tulla nimenomaan siitä Jeesuksen seuraamisesta. Ies on joskus ristin muotoinen: Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Luuk. 9:23)
Jeesuksen seuraaminen voi olla ajoittain raskasta, mutta silloin ei tarvitse kantaa kuitenkaan "orjuuden iestä". Eli ei tarvitse ahdistua Jumalalle kelpaamisesta tai mahdottomista hengellisistä vaatimuksista. Kaikkein raskain ies olisi se, että yrittäisi omilla teoillaan päästä taivaaseen. Sen ikeen Jeesus särki:
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. ... Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. (Gal. 5:1, 4)
Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät. (Ap. t. 15:10-11)
Joulun profetia Jesajan kirjasta kuvaa tätä omien tekojen vankilasta vapautumista upeasti:
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. ... Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, ... Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. ... (Jes. 9:1, 3, 5)
Kristitty kantaa siis Kristuksen iestä. Tämä elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, eikä usko Jeesukseen muuta sitä tosiasiaa, että emme elä vielä taivaassa. Jeesuksen ies kuitenkin ottaa pois kaikkein raskaimman taakan ja hänen seuraamisensa helpottaa monien vaikeuksien keskellä. Tämän lisäksi kristittyä kehotetaan jakamaan rakkautta ja hyvyyttä eteenpäin. Sitäkin kuvataan ikeen kautta Jesajan kirjan paasto-opetuksessa:
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. ... Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. (Jes. 58:6-7, 9-11)
Jeesuksen ies on niin täydellinen, että mikään ei voi kilpailla sen kanssa. Paavali muistuttaakin hyvin ankarasti, ettei Jeesuksen seuraaja voi seurata mitään muuta. Nykyinen kirkkoraamattu käyttää sanaa "aisapari", millä viitataan eläinten vetoikeeseen. Vanhassa käännöksessä puhutaan vain ikeestä:
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? (2. Kor. 6:14 KR38)
