Tervehdys "Kyselyikä"
Kysymyksesi koskettaa monia kristittyjä. Ei ole tavatonta, että elämän suurten valintojen edessä tulee niin arka mieli, ettei enää luota itseensä, vaan toivoo saavansa merkin Jumalalta siitä, mihin suuntaan täytyisi lähteä. Johdatuksen rukoileminen on aina oikein, mutta selkeiden merkkien pyytäminen onkin jo monitahoisempi kysymys.
Arvan heittäminen RaamatussaVanhan testamentin aikaan oli suhteellisen yleistä pyytää merkkiä tietyllä tapaa. Kun haluttiin kysyä Herralta ratkaisua vaikeaan asiaan, mentiin ylipapin puheille. Ainakin suurissa koko kansaa koskevissa päätöksissä näin tehtiin. Ylipapin rintakilvessä olivat Jumalan määräämät arpomisvälineet, urim ja tummim. En osaa sanoa, millaisia ne olivat, mutta jotain niiden käyttötavasta selviää, kun luetaan arvan heittämisestä Saulin ja Jonatanin aikaisen sodan jälkimainingeissa.
Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Miksi et vastannut tänään palvelijallesi? Jos minä tai poikani Jonatan olemme syyllistyneet rikokseen, anna silloin, Herra, Israelin Jumala, vastaukseksi urim, mutta jos kansasi Israel on syyllinen, anna tummim." Arpa osui Jonataniin ja Sauliin, ja muut pääsivät vastuusta. Sitten Saul käski: "Heittäkää arpaa minun ja poikani Jonatanin välillä!" Ja arpa osui Jonataniin. (1. Sam. 14:41-42)Uuden testamentin sivuilla arpomista ei juurikaan esiinny. Roomalaiset sotilaat jakoivat Jeesuksen vaatteet arpomalla ja pappi Sakarias sai työtehtävien arvonnassa osakseen suitsuttamisen. Jumalan tahdon kysymiseksi arpaa on taidettu heittää vain silloin, kun Juudaksen tilalle valittiin uusi apostoli. Tämä oli viimeinen kerta, kun Raamatussa heitettiin arpaa:
Ehdolle pantiin kaksi miestä: Joosef Barsabbas, toiselta nimeltään Justus, sekä Mattias. Sitten kaikki rukoilivat: "Herra, sinä joka tunnet kaikkien sydämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut astumaan tähän palvelutehtävään ja apostolin virkaan, josta Juudas luopui mennäkseen sinne, minne kuului." Sen jälkeen he heittivät miehistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiakselle. Näin hänet valittiin ja liitettiin kahdentenatoista apostolien joukkoon. (Ap. t. 1:23-26)Mielestäni on huomionarvoista, että tämä arvonta tapahtui ennen helluntaita, eli ennen Pyhän Hengen vuodattamista. Helluntain jälkeen näet oli myös toinen tärkeä henkilövalinta. Apostolien työtaakkaa täytyi jakaa useammalle ihmiselle. Seitsemän avustajaa nimitettiin ilman arvan heittämistä, viisaalla harkinnalla ja rukouksella:
Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen." Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. (Ap. t. 6:3-6)Miksi nyt ei kysytty merkkiä ja arvottu niin kuin edellisellä kerralla? Ymmärrän asian siten, että kristillinen seurakunta saa luottaa Pyhän Hengen antamaan viisauteen ja ymmärrykseen, eikä arpomista tarvita. Tällä tavalla näyttää ainakin Paavali ajatelleen, kun hän erään päätöksen kohdalla vetoaa näkemykseensä:
"Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki." (1. Kor. 7:40)Johdatus ilman merkkien pyytämistäToki Jumala voi tämän lisäksi johdattaa ihmisiä myös ihmeellisellä tavalla. Kukaan ei kysellyt merkkejä, kun Jumala omasta aloitteestaan puuttui Paavalin elämään hänen lähetysmatkojensa osalta.
Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut." Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. (Ap. t. 13:2-3)
He jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä ... Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä. (Ap. t. 16:6-7.9-10)Merkit ja Jumalan SanaOlen miettinyt, onko merkin pyytäminen Raamatullista vai ei. Voinko pyytää merkkien kautta ratkaisuja elämän suuriin valintatilanteisiin?
Sanana 'raamatullisuus' on monimerkityksinen. Raamatussa on tilanteita, joissa ihmiset pyysivät merkkiä Jumalalta, mutta Raamattu ei suoranaisesti kehota, kiellä tai anna ohjeita merkkien pyytämisestä. Jeesukselta tultiin kysymään merkkiä taivaasta. Hän suhtautui hyvin nihkeästi siitä syystä, että ainakin tuossa yhteydessä merkin pyytäminen oli enemmänkin Jeesuksen epäilemistä kuin Jumalan johdatuksen pyytämistä:
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. ... "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki." Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. (Matt. 16:1, 4)Vanhassa testamentissa on puolestaan juuri päinvastainen tilanne. Jumalaton kuningas Ahas kieltäytyi tekopyhillä verukkeilla, kun profeetta Jesaja käski hänen pyytää merkkiä Jumalalta. Merkin oli tarkoitus olla todiste, jotta epäjumalia palvova Ahas voisi nähdä, että Jumala todella on Herra:
"Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta." Mutta Ahas vastasi: "En pyydä. En pane Herraa koetukselle." Niin Jesaja sanoi: "Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. (Jes. 7:11-14)Näistä Jesajan sanoista alkaa jouluprofetia Jeesuksen syntymästä. Sanoihin kiteytyy myös se ainoa merkki, jonka kristitty koskaan tarvitsee: Jeesus. Muita merkkejä tämän elämän ajalle ei tarvita. Profeetta Miika sanoo nasevasti:
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8 ) Toisin sanoen: Jos tiedät, mitä Jumalan Sana opettaa, tiedät kaikki Jumalan antamat ohjeet, jotka sinun elämäsi valintojen suhteen tarvitsee tietää.
Tunnista motiivitEntä voiko merkkejä pyytää ohjaamaan suuntaa, jos omatuntoa vaivaa vaativa yliminä, eikä ihminen tiedä onko vaatimukset itse keksittyjä vai Jumalan vaatimus? Esimerkiksi jos koen omassatunnossani, että minun täytyy luopua valokuvista ja kuvaamisesta ja rukoilen välitöntä vastausta siihen onko näin. Jos saan pyytämäni merkin välittömästi (siis sellaisen mikä epätodennäköisesti muuten tapahtuisi), voinko luottaa täysin, että se on merkki Jumalalta ja minun on lopetettava harrastus? Vai tuleeko kuunnella omaatuntoa, vaikka se olisi ristiriidassa merkin kanssa?
Tässä mainitsemassasi esimerkissä on varsin ongelmallinen lähtökohta. Kun pohditaan valokuvausharrastuksen oikeellisuutta, siihen ei ole hyvä pyytää merkkiä. Valokuvaus itsessään ei ole väärin. Kaikenlaisten harrastusten kautta on toki mahdollista tehdä vääryyttä, mutta valokuvausta itsessään ei voida nimittää synniksi. Jos siis alkaisit kokea, että omatunto syyttää valokuvauksen harrastamisesta, olisi varattava aikaa hengelliseen harjoitukseen ja keskusteluun kokeneempien kristittyjen kanssa. Kaipuu merkistä ei kerro valokuvauksen kyseenalaisuudesta vaan väärällä tavalla kalibroidusta omastatunnosta. Tuossa tilanteessa hengelliset korvat eivät pystyisi edes tulkitsemaan rukousvastauksia oikein. Minkä tahansa rukousvastauksen tulee silloin kääntäneeksi yliherkän ja vaativan omantunnon mukaiseksi.
Merkki ei voi koskaan vetää linjauksia, joita Jumalan Sana ei vedä. Tämä seuraava kohta ei liity suoranaisesti merkkeihin, mutta se sopii kirjoittamieni ajatusten jatkoksi. Edes niin suuri merkki kuin enkelin ilmestyminen ei muuta sitä, mitä Raamattuun on kirjoitettu:
"Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu." (Gal. 1:8 )Lopulta tärkein kysymys ei ole: "Saanko pyytää merkkejä?" Tärkein kysymys on: "Miksi haluan pyytää merkkiä?" Raamatun äärellä voimme tehdä merkkien pyytämisen syistä seuraavia johtopäätöksiä:
- Jos Raamattu kieltää jotain, ei pidä pyytää merkkiä, joka antaisi luvan.
- Jos Raamattu sallii jotain, ei pidä pyytää merkkiä, joka kieltäisi sen.
- Jos Jumala haluaa esittää jonkun erityisen kutsun, hänen ei tarvitse odottaa, että ihminen pyytää merkkiä.
- Raamatun käskyjä noudattaen ihminen voi tehdä mieleisiään valintoja.
Tällä tavoin ajatellen jäljelle jää siis lopulta vain yksi skenaario: "Pyydän merkkiä, koska en itsekään tiedä, mitä haluan."
Aralla ja epävarmalla mielellä ollessa on suuri kiusaus odottaa jumalallisia väliintuloja helpottamaan omia valintoja. Ihmiselämään kuitenkin kuuluu kasvu ja lisääntyvä vastuun ottaminen valinnoista. Vaikeatkin käytännönasiat täytyy yleensä ratkoa itse. Jos Jumalalla on joku salainen suunnitelma, hän paljastaa sen aikanaan. Siihen asti tärkeintä on saada selville omat ajatuksensa.
Toki johdatusta saa ja pitää aina pyytää, mutta se ei edellytä merkkejä. Jos merkkiä kuitenkin halutaan pyytää, on hyvä pohtia niitä kysymyksiä, joita sinäkin esitit.
Merkit ja sattumanvaraisuus-voiko rukoiltavan merkin toteutuminen olla sittenkin sattumaa?
-salliiko Jumala sattumaa? Onko sattumaa edes olemassa?
Jumalan maailmassa ei ole sattumia, mutta ihmisen maailmassa on. Jumalan tietämättä ei yksikään lintu putoa maahan, mutta ihminen ei osaa sanoa sitä yhdestäkään linnusta ennen kuin havaitsee sen tapahtuneen. Maailmassa ei mitään tapahdu Jumalan tietämättä, sallimatta ja ohjaamatta - ja yhtä aikaa ihmisen maailma on täynnä ennalta tietämättömiä, tahattomia ja suunnittelemattomia sattumuksia:
Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla. Mutta ellei hän tehnyt sitä tahallaan, vaan Jumala antoi sen tapahtua hänen kätensä kautta, hän voi paeta paikkaan, jonka minä osoitan. (2. Moos. 21:12-13)-salliiko Jumala sattuman tapahtuvan varsikin silloin, jos merkkiä rukoilee sydämestään ja Jeesuksen nimessä?
Sattumien mahdollisuus on otettava aina huomioon myös merkkejä pyytäessä. Kerran kuulin varsin ajatuksia herättävän opetuksen, jossa sanottiin, että jos pyytää merkkiä Jumalalta, on se määriteltävä tarkasti. Yleinen vitsiksi vääntynyt huokaus kuuluu: "Jumala! Anna joku merkki!" Se on valtavan epämääräinen pyyntö, jonka toteutumisen määrittelee ihminen itse. Jos aamupalalla leipä tipahtaa kädestä lattialle, se on merkki. Jos leipä tipahtaa voipuoli alaspäin, se on merkki. Jos leipä tipahtaa voipuoli ylöspäin, se on merkki. Ja jos aamu sujuu kommelluksitta, on sekin merkki. Ja tämä merkki tarkoittaa mitä...?
Vielä yleisempää on nähdä taikauskoisesti merkkejä, vaikka ei ole sellaisia edes ylimalkaisesti pyytänyt. Kun tapahtuu jotain odottamatonta, merkkejä etsivä kristitty miettii, yrittääkö Jumala sanoa jotain. Jos odottamaton tapahtuma on ikävä, yleisin reaktio on pelätä, että on tehnyt jotain väärin. Ei näin! Nämä kaikki ovat ihmisten maailmaan kuuluvia sattumia, ellei Jumala selvästi ilmoita toisin. Gideon tiesi, miten suuri mahdollisuus sattumilla on. Hänen rukouksensa lienee Raamatun kuuluisin merkin pyytäminen, jossa pyrittiin eliminoimaan sattumanvaraisuus mahdollisimman hyvin:
Gideon sanoi Jumalalle: "Osoita minulle, että todella teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut. Minä tuon vastakerittyä villaa puimatantereelle. Jos huomisaamuna villassa on kastetta mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut." Kun Gideon varhain seuraavana aamuna puristi villoja, hän sai niistä puserretuksi kastetta kokonaisen maljallisen. Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä." Ja Jumala teki sinä yönä niin. Villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä. (Tuom. 6:36-40)Merkkien mukaan eläminen-haenko vertaistuella vahvistusta merkin kumoamiselle? Eli sille, ettei tarvitsisi toimia merkin mukaisesti?
Älä pyydä merkkiä, jos tiedät, mitä haluat ja pystyt valintasi jälkeen elämään hyvin ja oikein. Et tarvitse merkkiä mihinkään. Voit kyllä pyytää, että Jumala johdattaisi sinua, siunaisi valintaasi ja antaisi tarvittaessa ymmärryksen muuttaa suuntaa. Jos pyydät merkkiä ja saat vastauksen, josta et pidä, olet itsesi kanssa solmussa aivan turhaan. Oliko se sattumaa vai Jumalan puhetta? Onko minulla nyt velvollisuus tehdä jotain, mitä en alunperin edes halunnut?
Jos sen sijaan koet, että elämässäsi on jotain vääryyttä ja sinun pitäisi muuttaa toimintaasi ... et silloinkaan tarvitse merkkiä. Silloin sinun pitää vain toimia oikein.
-onko vihtahousulla mitään sallittua toimintavaltaa jos pyyntö merkistä on suunnattu rukouksessa Jumalalle?
Saatanalla ei ole valtaa ottaa kristittyjä omakseen. Kaikkensa hän kuitenkin tekee, että uskovat ihmiset alkaisivat uskoa kaikkea vääryyttä ja eksyisivät pois Jumalasta. Jos merkit tulevat tärkeiksi, on myös Raamatun varoitus erilaisten viestien kuuntelemisesta paikallaan:
"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja." (1. Joh. 4:1)Merkki naimisiin menemisestäOmana kokonaisuutenaan käsittelen vielä teemaa, jonka äärellä merkkejä kysellään ehkä kaikkein eniten. Naimisiin meneminen on elinikäiseen avioliittoon uskovalle kristitylle valtava sitoumus. Valinnan hetkellä mieli kyselee arkana, onko päätös oikea ja viisas, onko tahto riittävän kova ja siunaako Jumala ratkaisun.
Raamatussa on yksi ainoa kohta, jossa ihminen on pyytänyt merkkiä puolison valinnassa. Tämä tapahtui silloin, kun Abraham lähetti palvelijansa noutamaan vaimoa pojalleen Iisakille parin tuhannen kilometrin päästä synnyinseuduiltaan:
Palvelija rukoili: "Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin: Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä, niin minä sanon yhdelle tytöistä: 'Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.' Jos hän silloin sanoo: 'Juo! Minä juotan kamelisikin', niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni." (1. Moos. 24:12-14)Palvelija toimi tuossa tilanteessa ymmärrettävästi. Hän ei etsinyt vaimoa itselleen, joten hänellä ei voinut olla mielipidettä siitä, mitä hän itse haluaa. Hän rukoili Jumalaa osoittamaan oikean ja hyvän vaimon. Palvelija pyysi merkkiä, jonka hän määritteli tarkasti ja laati taitavasti: Vaikka kaikki olisi sattumaa, niin toteutuessaan merkki osoittaisi silti tytöstä lempeän ja jalon vaimon piirteitä. Merkki toteutui, mutta kaiken tapahtuneen jälkeenkin avioliittosopimusneuvotteluja jatkettiin ajan tavan mukaisesti eikä ihmeeseen vedoten.
Profeetta Hoosea on yksi harvoista Raamatun henkilöistä, joiden kohdalla Jumala ilmoitti jotain tulevasta puolisosta:
Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: "Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia." Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin, Diblaimin tyttären. (Hoos. 1:2-3)Huomattavaa on, että Jumala ei nimennyt ketään tiettyä naista. Profeetta Hoosean sydäntä riipivä tehtävä oli elää uskottoman vaimon kanssa. Avioliittovaikeuksiensa kautta Hoosean oli määrä julistaa, mitä Jumala kokee suhteessa petolliseen israelin kansaan. Niinpä Jumala käski valita puolison tietyillä reunaehdoilla. Muilta osin Hoosea sai valita puolisonsa itse. Useat raamatunselittäjät tulkitsevat Hoosean kirjan tapahtumia siten, että Hoosea todella rakasti vaimoaan, jonka oli itse valinnut.
Raamatusta keksin vain yhden ihmisen, jolla ei ollut vaihtoehtoja. Hän oli Joosef.
Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä." (Matt. 1:19-20)Tarkalleen ottaen Jumala ei tässäkään tapauksessa valinnut puolisoa. Joosef oli kihlannut naisen, jonka hän oli itse valinnut. Tämän jälkeen tapahtui asioita, jotka saivat Joosefin katumapäälle. Jumala kaikesta päätellen halusi, että Maria ei kasvattaisi lasta yksin, joten enkeli riensi vahvistamaan Marian kertomuksen, jotta Joosef ei perääntyisi alkuperäisestä suunnitelmastaan.
Otin nämä puolison valintaan liittyvät kohdat esille siksi, että parisuhteiden muodostamisen äärellä tapahtuu liikaa vääränlaista merkkien kyselemistä. Epävarma kristitty mielellään vierittäisi vastuun puolison valinnasta Jumalalle, mikä voi aiheuttaa ongelmia avioliiton aikana. Erityisen ikävää on se, jos ulkopuolelta saatu profetia otetaan apuvälineeksi oikean puolison määrittelemisessä. Se aiheuttaa varmasti ongelmia.
Puolison suhteen kristityn ei kannata kysellä merkkejä. On rukoiltava ensinnäkin varmuutta siihen, mitä itse haluaa, ja toiseksi viisautta toimia kuten paavali kirjoitti leskille ohjeita antaessaan:
"Hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa." (1. Kor. 7:39) Jos Jumala haluaa profetioiden avulla vaikuttaa asiaan, hän ei puhu välikäsien kautta vaan suoraan sille ihmiselle, jonka on tarvis asiasta tietää.
Paljon enemmän paukkuja on siis käytettävä sen rukoilemiseen, että osaa valintatilanteessa toimia viisaasti ja päätöksen takana levollisesti seisten.