Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 19.06.2023 - klo:13:45 »Hei Anniina!
Mäkipelto on mielestäni aivan oikeassa siinä, että keskiverto kristityllä ei ehkä ole kovin hyvä käsitys Raamatun tekstien syntyprosessista. Periaatteessa kristitylle riittää se tieto, että Raamattu on kristillisessä uskossa Jumalan sanaa ja ylin auktoriteetti. Käytännössä on hyvä tietää enemmän. Jos näet jostain asiasta puuttuu tieto, tulee se tiedon puute korvattua alitajuisestikin omalla mielikuvituksella.
Raamatun synnyn kohdalla tarkan tiedon puute antaa Raamatulle hyvin mystisen ja suorastaan taikauskoisen leiman. Seurakuntapiireissä puhutaan aivan oikein Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneistä teksteistä, mutta jos tieto vaiheittaisesta ja inhimillisestä syntyprosessista puuttuu, ei ymmärretä, kuinka Pyhä Henki on vaikuttanut hyvin arkisen oloisissa tilanteissa. Jumalan Sana on itsessään ihme, mutta huomattavan paljon tavallisempi ihme kuin aina edes haluttaisiin uskoa. Niinpä erilaiset tieteelliset ulostulot saattavat järkyttää jonkun hyvinkin ihmeenomaiseen Raamatun syntyyn uskovan ihmisen raamattukäsitystä.
Yksi suurista kohuista käytiin Dan Brownin "Da Vinci -koodi" -kirjan julkaisemisen yhteydessä. Silloin leikiteltiin, pelättiin ja kohistiin sitä ajatusta, että onko katolinen kirkko jollain tavalla pimittänyt tietoja kristinuskon keskeisimmistä opinkohdista, ja onko kaikki vain suurta huijausta. No ei ole. Katolisella kirkolla on kristikunnan pisimmät perinteet ja kaikkein kattavin koneisto sekä valtavat kirjastot. Kyllähän he ovat tienneet nämä aina. Ja varmasti tietävät paljon sellaista, mistä tulevaisuudessa jälleen kerran nostetaan suurta kohua - aivan suotta. Mielestäni edes minä en raamatunopettajanakaan tarvitse kaikkea sellaista yksityiskohtaista tietoa, jota tekstien syntyyn erikoistunut Mäkipelto tutkii. Keskimäärin raamatunkäännökset antavat aivan riittävän hyvän kuvan siitä, mitä Jumala on Sanansa kautta halunnut meille puhua. Tarkempi tutkiminen saattaa avata jotain uusia näkökulmia, mutta 2000 vuoden aikana tutkimus ei silti ole tuonut mitään ratkaisevaa uutta siihen, mikä on apostolisesta ajasta alkaen tiedetty.
Oletan, että suurin osa tärkeimmistä Raamatun käsikirjoituksista on kenen tahansa luettavissa netistä. Tässä linkissä on Wikipedian artikkeli keskeisistä käsikirjoituksista. Moni niistä on näköjään luettavissa digitoituina valokuvina. Joistain löytyy käännöksiäkin, mutta ymmärrän hyvin, jos niitä ei kovin laajamittaisesti tehdä. Kun idea on tutkia mahdollisimman tarkasti alkutekstien eri käsikirjoitusversioita, ei mukana voi olla mitään sellaista suurpiirteisyyttä, joka käännöksissä aina on. Jokainen käännös mille tahansa kielelle on jotain muuta kuin tarkka alkukielinen versio.
Teologisessa tiedekunnassa syvin taso, joka on varmasti riittävä, yltää mahdollisimman tarkasti restauroidun Uuden testamentin käsikirjoituksen, Nestle-Aland Novum Testamentun Graece tutkimiseen. Sen alaviitteissä pyritään valaisemaan eri käsikirjoitusten eroavuuksiakin, mutta keskimääräinen teologi taistelee ihan riittävästi jo itse tekstin mahdollisimman hyvässä ymmärtämisessä.
Mäkipelto on mielestäni aivan oikeassa siinä, että keskiverto kristityllä ei ehkä ole kovin hyvä käsitys Raamatun tekstien syntyprosessista. Periaatteessa kristitylle riittää se tieto, että Raamattu on kristillisessä uskossa Jumalan sanaa ja ylin auktoriteetti. Käytännössä on hyvä tietää enemmän. Jos näet jostain asiasta puuttuu tieto, tulee se tiedon puute korvattua alitajuisestikin omalla mielikuvituksella.
Raamatun synnyn kohdalla tarkan tiedon puute antaa Raamatulle hyvin mystisen ja suorastaan taikauskoisen leiman. Seurakuntapiireissä puhutaan aivan oikein Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneistä teksteistä, mutta jos tieto vaiheittaisesta ja inhimillisestä syntyprosessista puuttuu, ei ymmärretä, kuinka Pyhä Henki on vaikuttanut hyvin arkisen oloisissa tilanteissa. Jumalan Sana on itsessään ihme, mutta huomattavan paljon tavallisempi ihme kuin aina edes haluttaisiin uskoa. Niinpä erilaiset tieteelliset ulostulot saattavat järkyttää jonkun hyvinkin ihmeenomaiseen Raamatun syntyyn uskovan ihmisen raamattukäsitystä.
Yksi suurista kohuista käytiin Dan Brownin "Da Vinci -koodi" -kirjan julkaisemisen yhteydessä. Silloin leikiteltiin, pelättiin ja kohistiin sitä ajatusta, että onko katolinen kirkko jollain tavalla pimittänyt tietoja kristinuskon keskeisimmistä opinkohdista, ja onko kaikki vain suurta huijausta. No ei ole. Katolisella kirkolla on kristikunnan pisimmät perinteet ja kaikkein kattavin koneisto sekä valtavat kirjastot. Kyllähän he ovat tienneet nämä aina. Ja varmasti tietävät paljon sellaista, mistä tulevaisuudessa jälleen kerran nostetaan suurta kohua - aivan suotta. Mielestäni edes minä en raamatunopettajanakaan tarvitse kaikkea sellaista yksityiskohtaista tietoa, jota tekstien syntyyn erikoistunut Mäkipelto tutkii. Keskimäärin raamatunkäännökset antavat aivan riittävän hyvän kuvan siitä, mitä Jumala on Sanansa kautta halunnut meille puhua. Tarkempi tutkiminen saattaa avata jotain uusia näkökulmia, mutta 2000 vuoden aikana tutkimus ei silti ole tuonut mitään ratkaisevaa uutta siihen, mikä on apostolisesta ajasta alkaen tiedetty.
Oletan, että suurin osa tärkeimmistä Raamatun käsikirjoituksista on kenen tahansa luettavissa netistä. Tässä linkissä on Wikipedian artikkeli keskeisistä käsikirjoituksista. Moni niistä on näköjään luettavissa digitoituina valokuvina. Joistain löytyy käännöksiäkin, mutta ymmärrän hyvin, jos niitä ei kovin laajamittaisesti tehdä. Kun idea on tutkia mahdollisimman tarkasti alkutekstien eri käsikirjoitusversioita, ei mukana voi olla mitään sellaista suurpiirteisyyttä, joka käännöksissä aina on. Jokainen käännös mille tahansa kielelle on jotain muuta kuin tarkka alkukielinen versio.
Teologisessa tiedekunnassa syvin taso, joka on varmasti riittävä, yltää mahdollisimman tarkasti restauroidun Uuden testamentin käsikirjoituksen, Nestle-Aland Novum Testamentun Graece tutkimiseen. Sen alaviitteissä pyritään valaisemaan eri käsikirjoitusten eroavuuksiakin, mutta keskimääräinen teologi taistelee ihan riittävästi jo itse tekstin mahdollisimman hyvässä ymmärtämisessä.