Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 10.01.2024 - klo:10:06 »

Hei Kysyjäminäkin!

Valitettavasti en oikein osaa tähän vastata. Itse en ole kovinkaan usein törmännyt puheeseen UT:n jännitteistä, tai sitten en saa kiinni siitä, millaisia esimerkkejä tarkoitat. Toki tämä voi olla myös minun henkilökohtainen ongelmani. Olen Raamatun suhteen hyvin harmoniahakuinen ihminen, ja minun on kovin vaikea nähdä suuria ongelmia ja jännitteitä Raamatun teksteissä. Päinvastoin pidän Raamattua syntytapaansa nähden hämmästyttävän yhdenmukaisena teoksena. Siksi sivuutan ehkä olan kohautuksella vaikkapa somessa vastaan tulevat kohujen etsimiset Raamatun ristiriidoista. Yllä olevassa vastauksessani kirjoittelinkin siitä, että usein nämä eivät tarkemman tutkimisen jälkeen edes ole mitään ristiriitoja.

Tottakai esimerkiksi teologisen tiedekunnan eksegetiikan luennoilla ruodittiin sanamuotoja ja tekstityylejä, joita eksegeettisesti pidetään jännitteinä. En kuitenkaan kokenut niitä silloinkaan opillisesti ongelmallisina kohtina. Eksegetiikka, dogmatiikasta irrotettuna, ei tarkastele Raamattua kokonaisuutena, vaan tutkijasta riippuen voi jopa yrittää hakea jännitteitä yksittäisiin tekstikohtiin keskittyen. Ja käsitin, että kyselet nimenomaan jotain tällaisia isoja jännitteitä ja ristiriitoja, jotka muodostavat raja-aitoja jopa kirkkokuntien välille.

Kristillisten kirkkojen välillä on toki opillisia korostuseroja, mutta ne eivät nouse Raamatun jännitteistä vaan siitä raamatuntulkinnan kokonaislinjasta, jota kirkkokunnat harrastavat. Esimerkiksi katolisen ja ortodoksisen kirkon ero 1054 johtui Nikean uskontunnustukseen lisätystä sanamuodosta, jonka mukaan Pyhä Henki lähteen Isästä "ja Pojasta". Tässä asiassa ei ole mitään Raamatun jännitettä vaan kyse on siitä, mitä johtopäätöksiä eri raamatunkohdista tehdään. Samoin vapaiden suuntien käsitys uskovien kasteesta vanhojen kirkkokuntien lapsikasteeseen verrattuna ei ole Raamatun sisäinen jännite vaan kirkkokuntien raamatuntulkinnan perinne.

Vastaukseni on tällainen ympäripyöreä ja mitään sanomaton. Jos sinulle nousee mieleen UT:n jännitteistä esimerkkejä, niin niihin olisi helpompi tarttua.
Kirjoittanut: Kysyjäminäkin
« : 09.01.2024 - klo:22:01 »

Usein kuulee puhuttavan Ut:n jännitteistä. Mitä näitä jännitteitä on ja mitkä ovat helpompia selittää ja mitkä vaikeampia? Onko sellaisiakin mistä kaikki luterilaiset tai läntinen kirkko ei ole yksimielinen?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 09.01.2024 - klo:12:16 »

Tervehdys Kristian!

Liitin kysymyksesi hyvin vanhaan viestiketjuun, jossa olen samaa aihepiiriä käsitellyt. Olen yllä olevissa vastauksissa periaatteessa jo sanonut kaiken, mitä äkkiseltään osaan. Muutaman rivin vielä naputtelen lisäksi.

Viimeksi eilen Raamattua lukiessa törmäsin yhteen ristiriitaan, joka voidaan tulkita hyvin monella tavalla. Saulista kerrotaan kaksi kertomusta, jolloin hän on joutunut hurmokseen. Ensimmäinen tapahtui ennen kuin hänestä tuli kuningas. Toinen tapahtui paljon myöhemmin aikana, jolloin hän vainosi Daavidia.

Kun ne, jotka vanhastaan tunsivat Saulin, näkivät hänet hurmostilassa profeettojen joukossa, he sanoivat toisilleen: "Mitä Kisin pojalle on tapahtunut? Onko Saulistakin tullut profeetta?" Eräs heistä lisäsi vielä: "Kenenkäs poikia nämä ovat?" Näin syntyi sananparsi "Onko Saulkin profeetta?". (1. Sam. 10:11-12)

Kun hän lähti kulkemaan sinnepäin, Jumalan henki yllätti myös hänet, niin että hän vaelsi hurmostilassa koko matkan Raman Najotiin saakka. Hänkin riisui vaatteensa ja riehui hurmoksissa Samuelin edessä kunnes kaatui maahan, ja siinä hän makasi alastomana koko sen päivän ja yön. Näin syntyi sananparsi "Onko Saulkin profeetta?". (1. Sam. 19:23-24)

Tähän voidaan suhtautua ainakin kahdella toisilleen päinvastaisella tavalla. Ensinnäkin voidaan todeta, että kyseessä on selvä ristiriita. Vuosien tai jopa vuosikymmenien päässä toisistaan tapahtuneet asiat eivät voi olla sanonnan synnyttäjiä samassa merkityksessä. Jos sanonta syntyi jo Saulin nuoruuden päivinä, ei se voi syntyä uudelleen hänen kuninkaana ollessaan.

Toisaalta voidaan sanoa, että asiassa ei ole mitään ristiriitaa. Kertomukset Saulista on kirjoitettu muistiin paljon Saulin aikojen jälkeen. Tällöin kirjoittaja voi kirjoittaa muistiin yleisesti tiedossa olevat kertomukset. Ja ehkä sananparsikin on lopulta syntynyt vaikkapa vuosia kummankin tapahtuman jälkeen. Ihmiset ovat muistaneet nämä kertomukset, ja jossain sopivassa tilanteessa, kun tapahtuu jotain täysin ennalta arvaamatonta, joku vääräleuka laukaisee: "Onko Saulkin profeetta?". Siitä on tullut sanonta, joka on jäänyt elämään. Lopulta Samuelin kirjan kirjoittaja on liittänyt sanonnan kumpaankin niihin tapahtumaan, jotka ovat sanonnan taustalla.

Suuri osa ei-uskovien tai "taistelevien ateistien" näkemistä ristiriidoista ei ole ristiriitoja. Lähes kaikki tällaisista minulle vastaan tulleista väitteistä on perustunut huonoon raamatuntuntemukseen. Tämän lisäksi on olemassa oikeita ristiriitoja, jotka nähdään sitten, kun Raamattua oikeasti tunnetaan. Näistä melkein kaikki pystytään kyllä tulkitsemaan (tai vähintäänkin kikkaillen tulkitsemaan) ristiriidattomiksi. Tämä onnistuu siksi, että Raamattu kertoo asioita valtavan tiiviisti. Tapahtumista ja kertomuksista ei aina selviä, kuluuko joidenkin tapahtumien välillä tunteja, päiviä vai vuosia. Ei ole aina myöskään selvää, mitä kaikkea jonkin sana tai teko sisältää. Eikä ole selvää, mitä kaikkea muuta jossain tilanteessa on keskusteltu sen lisäksi, mitä Raamattuun on päätynyt. Niinpä todellisuus (tai hurskas mielikuvitus) voi täyttää näitä aukkoja. Näin voidaan toimia vaikkapa Jeesuksen ristinkuoleman suhteen:

Myös ne, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan, pilkkasivat häntä. (Mark. 15:32)
Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. ... Mutta toinen moitti häntä. (Luuk. 23:39-40)

Minun mielestäni tässä on ristiriita. Markuksen evankeliumin kirjoittaja - joka kirjoitti aivan valtavan tiivistä tekstiä - niputti kummatkin ryövärit samaan kastiin. Hänen mukaansa molemmat pilkkasivat. Luukas sen sijaan sanoo, että toinen ei pilkannutkaan vaan moitti pilkkaajaa ja pyysi Jeesukselta armoa.

Tämäkin voitaisiin toki pyörittää ristiriidattomaksi. Ehkä Markus halusi sanoa kaiken mahdollisimman tiiviisti. Jeesuksen kiusauksissakaan hän ei jaarittele. Kaikki, mitä hän sanoo, on tässä: "Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." (Mark. 1:12-13) Jos tässä on kaikki, mitä hän raportoi Saatanan ja Jeesuksen vuoropuhelusta ja kiusauksista, niin ei mikään ihme, että ristin tapahtumistakin jätetään osa pois. Ehkä Markus halusi korostaa vain sitä puolta, että kaikki pilkkasivat Jeesusta. Luukas sen sijaan kuvaa laajemmin. Hän kuitenkin jättää pois sen vaiheen, kun kummatkin pilkkasivat. Luukas haluaa sen sijaan keskittyä siihen osuuteen, jossa toinen pilkkaavista ryöväreistä tulikin katumapäälle, ja pyysi armoa. Mielestäni kuvio ei mene näin, mutta näinkin se voitaisiin selittää.

Joka tapauksessa minä ajattelen niin, että Raamatun upeimpia puolia on se, miten Jumalan toiminta näkyy virheellisissä ihmisissä ja ihmisten epätäydellisen elämän keskellä. Raamatun kertomuksissa Jumala kuljettaa suunnitelmiaan eteenpäin silloinkin, kun ihmiset tekevät pahoja syntejä ja virheitä. Jumalan voima näkyy mielestäni jopa siinä, että Raamatun tekstimuodotkin herättävät joskus kysymyksiä. Ja silti se on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan Sanaa.

Jeesus tunsi Raamatun ja kaikki meidän tuntemamme ristiriidat etu- ja takaperin. Silti hän oli sitä mieltä, että juuri tällaisessa muodossa Jumalan Sana on annettu, ja sen mukaan sitä täytyy lukea ja opettaa:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. (Matt. 5:17-19)
Kirjoittanut: Kristian
« : 03.01.2024 - klo:10:46 »

Hei Marko,
Kiitos paljon aikaisemmasta vastauksestasi! Arvostan tekemääsi työtä paljon.

Olen nyt jo jonkin aikaa miettinyt, että mitä pitäisi ajatella Raamatussa ilmeentyvistä "ristiriidoista". Usein skeptikoilta kuulee, että Raamatun teksti ei esimerkiksi ole luotettavaa, koska sieltä löytyy ristiriitoja. Olen itsekin törmännyt muutamiin ristiriitoihin lukiessani.

Käytin otsikossa sanaa "oletetut", koska monet väittävät, että jos näitä vaikeita kohtia tutkii vain tarpeeksi niin tajuaa, ettei ristiriitaa olekkaan. Olen myös kuullut, että historiallisissa faktoissa ihmiset ovat voineet olla erehtyväisiä, mutta Jumalaan liittyvissä totuuksissa ei, koska ne ovat olleet Pyhän Hengen innoittamia. Toisaalta nämä ristiriidat ovat avain ymmärrettävissä ottaen huomioon, että Raamattu on kirjoitettu niin isolla aikavälillä ja niin monen eri kirjoittajan käsin. Eikä ne sinäänsä omaa uskoani kaada, mutta monille skeptikoille tämä tekee Raamatusta epäluotettavan. Olen yleensä Raamatun vaikeissa kohdissa vaan nostanut hattua ja jatkanut eteenpäin. Mitä mieltä itse olet? Mitä Raamatussa ilmenevistä ristiriidoista pitäisi ajatella?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.05.2008 - klo:18:03 »


Ja moi taas, Jukka!

Nyt vähän yksityiskohtaisempaa kysymyksesi käsittelyä:

Lainaus käyttäjältä: Jukka^^ - 31.03.2008 - klo:22:49
27.03.08 22:47   <xxx>   Ristiriidat _pieniä_?? Matteuksen evankeliumi sanoo, että jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen vuoren päällä galileassa kun taas muut evankeliumit sanoo, että jeruslemissa sijaitsevassa talossa. Eli "silminnäkijä" havaintojen perusteella jerusalemissa sijaitsevassa talossa.
27.03.08 22:48   <xxx>   No onhan se pieni ristiriita, talon sisällä ja talon ulkopuolella, toki kuka tahansa voisi erehtyä...

Voi voi ... Matteuksen evankeliumi jättää Jeesuksen ilmestymiset kertomatta. Se siirtyy suoraan ylösnousemuskertomuksesta taivaaseenastumiskertomukseen. Välissä tapahtuneet ilmestymiset jätetään pois. Ja koska niitä ei kerrota, totta kai jää sellainen kuva, että Jeesus ilmestyi ensimmäistä kertaa vasta siellä Galileassa sijaitsevalla vuorella.

Siksihän meillä on neljä evankeliumia, että ne kertovat eri asioita ja eri näkökulmia. Jos meillä olisi vain Markuksen evankeliumi, emme tietäisi mitään Jeesuksen syntymisestä. Jos meillä olisi vain Matteuksen evankeliumi, emme tietäisi mitään noista em. ilmestymisistä. Jos meillä olisi vain Johanneksen evankeliumi, ei meillä olisi vuorisaarnaa jne...


Lainaus
27.03.08 22:51   <xxx>   Koska jeesus nousi taivaisiin? Luukkaan evankeliumi kertoo, että jeebus nousi taivaisiin samana päivänä kun heräsi kuolleista, markus sanoo samaa. Johannes puolestana kertoo, että siihen meni ainakin kahdeksan päivää. Apostolien teoissa on taas kaksi mainintaa, toinen sanoo "monta päivää" ja toinen on hieman tarkempi, neljäkymmentä (40) päivää..
27.03.08 22:52   <xxx>   No, mutta pienihän sekin ero on, yksi, kahdeksan, monta tai neljäkymmentä.. Kuka tahansa voi sekoittaa ne keskenään..

Meinaa palaa pinna, mutta yritän hillitä itseni. Ensinnäkin Luukkaan evankeliumissa ei sanota mitään aikamääristä taivaaseen astumisen suhteen. Ylipäätäänkin evankeliumit eivät oleta, että joku asia tapahtuu samana päivänä kuin joku edellä kerrottu asia, ellei sitä vartavasten sanota. Toiseksi Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ovat saman kirjoittajan teos. Tätä ei kiistä kukaan kriittisinkään raamatuntutkija. Jos Luukkaan evankeliumi ei sano, montako päivää meni ylösnousemuksesta taivaaseen astumiseen, mutta Apostolien teot sanoo, niin eiköhän silloin ole lupa olettaa, että kirjoittaja tarkoitti sitä 40 päivää...

Ja voi tätä kirjoittajaparkaa. Hän väittää, että Johanneksen mukaan Jeesus astui taivaisiin ainakin 8 päivää ylösnousemuksensa jälkeen. Ensinnäkään Johanneksen evankeliumissa ei kerrota mitään Jeesuksen taivaaseenastumisesta. Ja toiseksi noin epämääräinen luku "ainakin kahdeksan" ei mielestäni löydy Raamatusta - ja vaikka löytyisi, niin onko se ristiriidassa luvun 40 kanssa?


Lainaus
27.03.08 22:52   <xxx>   Esimerkkejä on useita, mutta älä helvetissä sano, että ristiriidat on pieniä.

Miten ristiriidan suuruus sitten määritellään? Evankeliumit koottiin eri versioiden mukaan 20-60 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen. Siinä vaiheessa toisen kertomuksen välittäjän muistikuva saattoi olla erilainen kuin toisen. Eli todistaako tämä sen, että sellaista tapahtumaa ei ollutkaan, jonka eri versioissa on sävyeroja? Haluaako tämä kaveri osoittaa näillä väitteillään, että Raamatun kertomukset ovat satuja?

Nämä esimerkit mielestäni osoittavat sen, mitä tuossa yllä olevassa hartauskirjoituksessa yritin sanoakin. Tämäkään kaveri ei tiennyt alkuunkaan, mitä Raamatussa oikeasti sanotaan. Hän vain haluaa uskotella itselleen, että Raamattu on satua, jotta hänen ei tarvitsisi uskoa siihen.

Ja kaikkein kurjinta on se, että hän ei alkuunkaan ole viitsinyt tarkistaa "faktojaan". Niin kuin sananlasku sanoo: "Yksi tyhmä kysyy enemmän kuin 10 viisasta ehtii vastata". Raamattua vastaan kapinoiminen on helppoa, koska kapinoijalla ei itsellään ole mitään puolustettavaa. Hän vain hyökkää ja yrittää terrorisoida. Yleensä tällaisten tyyppien kanssa ei kannata saada harmaita hiuksia. Aikaa menee loputtomasti, kun pitää itse tarkistaa joka fakta ja järjestelmällisesti kumota väärät väitteet. Tälläkään kaverilla ei ollut yhtään oikeaa väitettä. (Hassua sinänsä, että Raamatussa on sellaisia silminnäkijätodistuksia, joissa on yksityiskohtaeroja, mutta tämä ei osunut silti yhteenkään oikeaan.) Mutta vaikka kuinka ahkerasti näitä väitteitä kumoaisi, on niitä aina helppo keksiä lisää. Ja mikäs niitä on keksiessä, kun hänellä itsellään ei ole mitään tarvetta puolustaa mitään näkemystä. Siksi hänen "faktansa" voivat olla aivan keksittyjäkin, eikä se hänen asiaansa haittaa.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.05.2008 - klo:17:28 »


Hei Jukka!

Raamatun ristiriitaisuuksia koskien olen varmaan johonkin yhteyteen jo kirjoittanut seuraavan ajatelman, mutta tässä se tulee vielä uudelleen. Tämä on hartauskirjoitus, jonka alunperin tein Music & Mission -lehteen. Saattaa olla ilmestynyt myös Kangasalan Sanomissa. En muista. Joka tapauksessa lainasin idean yhdestä Timo Junkkaalan ajatuksesta, jonka hän puolestaan oli lainannut edelleen joltain toiselta tyypiltä... Kierrätys kunniaan!


Risti ja riita

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (2. Tim. 3:16)

Kaupungissa tapahtuu autokolari ja poliisi kutsutaan paikalle selvittämään tilannetta. Hän haastattelee kummankin auton kuljettajaa sekä kahta silminnäkijää. Punaisen auton kuljettaja väittää, että sininen auto antoi tietä, mutta sinisen auton kuljettaja sanoo vain hidastaneensa suojatien takia. Ensimmäisen todistajan mukaan punainen auto ajoi varomattomasti. Toinen todistaja sanoo kuulleensa rysähdyksen mutta ei jarrutusääniä, joten hän olettaa, että sininen auto ei väistänyt. Poliisi raapii päätään ja miettii. Hän kirjoittaa lausunnon: ”Koska osapuolilla ei ole sama näkemys asiasta, mitään onnettomuutta ei ole tapahtunut.”

Poliisihan on järjetön! Kaksi ihmistä näkee aina saman tapahtuman hieman eri tavalla. Poliisilla olisi ollut enemmän syytä epäillä, jos kaikilla olisi ollut kirjaimellisesti sama näkemys asiasta. Silloin kyseessä saattaisi olla vaikkapa vakuutuspetos. Vain huijareiden käsissä syntyy täysin ristiriidatonta tietoa. Poliisi teki väärän johtopäätöksen. Juuri se, mikä sai hänet epäilemään, onkin osoitus siitä, että tilanne oikeasti tapahtui.

Moni lukee Raamattua niin kuin tuo poliisi liikenneonnettomuutta. Olen kyllästynyt muodiksi nousseeseen hokemaan: ”Raamattu on ristiriitainen kirja, joten se ei voi olla totta”. Innokkaimmin tätä loitsua käyttävät ne, jotka eivät ole lukeneet Raamattua, eivätkä osaisi nimetä yhtään esimerkkiä. He haluavat syyn, jotta heidän ei tarvitsisi ottaa kantaa Jumalaan ja uskon asioihin. Mutta se on huono tekosyy. Jos Raamattu olisi huijareiden teos, sinne ei olisi jätetty yhtään ristiriitaa. Yhden evankeliumin mukaan kumpikin ristin ryöväri pilkkasi Jeesusta, mutta toisen evankeliumin mukaan toinen ryöväri rukoili Jeesukselta armoa. Pitäisikö tehdä johtopäätös, että Jeesusta ei ristiinnaulittukaan, koska tapahtumaan liittyy kaksi eri näkökulmaa?

Vain Jumalan Henki voi synnyttää kirjoituksen, jossa kymmenet eri kirjoittajat tuhansien vuosien ajalta puhuvat aivan samasta asiasta. Neljä todistajaa kertoo ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta. Osa todistajista kertoo, mitkä vaiheet tähän johtavat, loput siitä, mitä tästä seuraa. Tuloksena on hieno yhtenäinen kokonaisuus, jossa silminnäkijöiden erilaiset vivahteet osoittavat, kuinka kaikki on tapahtunut historiassa eikä huijareiden juonikkaissa suunnitelmissa.

Kaiken huipennukseksi todistajat kertovat, kuinka käy sen, joka luottaa heidän todistukseensa ja uskaltaa ottaa kantaa. Omasta kokemuksestaan he tietävät, että usko Jeesukseen pelastaa. Kun uskaltaa ottaa Jeesuksen elämäänsä, saa rauhan Jumalan kanssa ja kohtaa rakastavan Taivaan Isän. Sen jälkeen Raamattua ei tarvitsekaan enää vastustaa tekosyillä, vaan sitä voi levollisin mielin lukea opetukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.


Tässä on tiivistetysti jotain siitä, mikä minun mielestäni on tärkeä yleissääntö Raamatun äärellä. Se on silminnäkijöiden kertomus. Ja kun ihmiset kertovat silminnäkijätodistuksia, niissä on aina jotain yksityiskohtien eroja. Jos ei olisi, kyseessä ei olisi silminnäkijätodistus. Tavallinen historian tutkimus joutuu jatkuvasti päättämään, millaista historiaa kirjoitetaan ja mikä tieto olisi luotettavinta, koska tarjolla on monia eri versioita yksityiskohdista. Niihin ei vain kiinnitetä yleensä niin kovasti huomiota, koska ne eivät kuumenna tunteita niin kovasti kuin uskoon liittyvät asiat.

Toiselle ihmiselle esimerkiksi evankeliumeissa olevat yksityiskohtaerot ovat osoitus siitä, mitä hän haluaa uskoa: Raamattu on valetta. Minulle ne erot sanovat juuri päinvastaista: Raamattu on juuri sellainen kuin kaikki silminnäkijäkertomukset. Huijarit eivät ole yrittäneet tehdä siitä siloteltua ja täysin ristiriidatonta teosta.
Kirjoittanut: Jukka^^
« : 31.03.2008 - klo:22:49 »

Taas pientä kristittyä kiusataan maailmallisilla kysymyksillä.. khihii.. noo jotahi kysymyksiä tuli erään galtsukeskustelun tiimoilta... tai kommenteista.. muotoile ihte kysymyksiä näistä kommenteista.. oon iha kujalla koko asiasta.

Ensin keskustelua raamatun "ristiriidoista":

27.03.08 22:47   <xxx>   Ristiriidat _pieniä_?? Matteuksen evankeliumi sanoo, että jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen vuoren päällä galileassa kun taas muut evankeliumit sanoo, että jeruslemissa sijaitsevassa talossa. Eli "silminnäkijä" havaintojen perusteella jerusalemissa sijaitsevassa talossa.
27.03.08 22:48   <xxx>   No onhan se pieni ristiriita, talon sisällä ja talon ulkopuolella, toki kuka tahansa voisi erehtyä...
27.03.08 22:51   <xxx>   Koska jeesus nousi taivaisiin? Luukkaan evankeliumi kertoo, että jeebus nousi taivaisiin samana päivänä kun heräsi kuolleista, markus sanoo samaa. Johannes puolestana kertoo, että siihen meni ainakin kahdeksan päivää. Apostolien teoissa on taas kaksi mainintaa, toinen sanoo "monta päivää" ja toinen on hieman tarkempi, neljäkymmentä (40) päivää..
27.03.08 22:52   <xxx>   No, mutta pienihän sekin ero on, yksi, kahdeksan, monta tai neljäkymmentä.. Kuka tahansa voi sekoittaa ne keskenään..
27.03.08 22:52   <xxx>   Esimerkkejä on useita, mutta älä helvetissä sano, että ristiriidat on pieniä.



EDIT: Osa viestistä siirretty aiheeseen Humpuukiako? Marko