Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 19.03.2024 - klo:12:38 »Tervehdys Voihan elämä!
On mukava kuulla, että pohdiskeluni on antanut sinulle jotain aineksia. En tosiaan pysty tarjoamaan mitään tarkkaa matemaattista kaavaa, jolla ongelmasi ratkaistaisiin. Vaikka keskiössä on ahdistuneisuutesi, niin yleisellä tasolla olet erityisen vaikean kysymyksen äärellä. Sinä näet kyselet elämän tarkoitusta ja merkitystä omalla kohdallasi. Valitettavasti siihen pohdintaan ei pysty kukaan ulkopuolinen antamaan tyydyttävää vastausta. Sen joutuu etsimään itse.
Toki yleisellä tasolla voidaan sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itse ja lopulta pääsy ikuiseen elämään. Mutta oman elämänsä merkityksen kyselijä ei saa tästä vielä riittävän yksilöllistä määritelmää omalle kohdalleen. Yleistä pohdintaa voit kuitenkin lukea Nettipapin palstan alkumetreillä kirjoittamastani vastauksesta Mikä on elämän tarkoitus?.
Yleisellä tasolla on myös selvää, että elämä on Jumalan lahjaa. Raamatussa sitä ei kuitenkaan alleviivata jatkuvasti, vaan pikemminkin erilaisissa sivulauseissa siitä puhutaan asiana, jota ei koskaan voi edes epäillä.
Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. (Neh. 9:6)
Hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. (Ap. t. 17:25)
Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani. (Job 10:12)
Jobin kirjassa kärsimyksen keskellä elämisen mielekkyys joutuu kovalle koetukselle. Kirjassa on väliotsikko "olemassaolon tuska", jossa Job valittaa saamastaan lahjasta. Elämän lahjaluonne on siis niin itsestään selvää, että Job suorastaan kritisoi Jumalaa siitä, että hän on tuon lahjan on antanut.
Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta? He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta. Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta. Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut? (Job 3:20-23)
Pakkosiirtolaisuuden aikana kärsimys ei ollut Jobin kärsimyksen veroista, mutta Raamatun Valitusvirsissä vastoinkäymisten keskelläkin muistetaan Jumalan armollista lahjaa:
Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. (Valit. 3:22-23)
Kaikkein tutuin elämän lahjan ylistys lienee Psalmi 139, jota usein elämän alkumetreillä kastetilaisuuksissakin luetaan. Siinä ei käytetä sanaa "lahja", mutta siitä kuitenkin on kyse:
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. (Ps. 139:13-16)
On mukava kuulla, että pohdiskeluni on antanut sinulle jotain aineksia. En tosiaan pysty tarjoamaan mitään tarkkaa matemaattista kaavaa, jolla ongelmasi ratkaistaisiin. Vaikka keskiössä on ahdistuneisuutesi, niin yleisellä tasolla olet erityisen vaikean kysymyksen äärellä. Sinä näet kyselet elämän tarkoitusta ja merkitystä omalla kohdallasi. Valitettavasti siihen pohdintaan ei pysty kukaan ulkopuolinen antamaan tyydyttävää vastausta. Sen joutuu etsimään itse.
Toki yleisellä tasolla voidaan sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itse ja lopulta pääsy ikuiseen elämään. Mutta oman elämänsä merkityksen kyselijä ei saa tästä vielä riittävän yksilöllistä määritelmää omalle kohdalleen. Yleistä pohdintaa voit kuitenkin lukea Nettipapin palstan alkumetreillä kirjoittamastani vastauksesta Mikä on elämän tarkoitus?.
Yleisellä tasolla on myös selvää, että elämä on Jumalan lahjaa. Raamatussa sitä ei kuitenkaan alleviivata jatkuvasti, vaan pikemminkin erilaisissa sivulauseissa siitä puhutaan asiana, jota ei koskaan voi edes epäillä.
Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. (Neh. 9:6)
Hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. (Ap. t. 17:25)
Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani. (Job 10:12)
Jobin kirjassa kärsimyksen keskellä elämisen mielekkyys joutuu kovalle koetukselle. Kirjassa on väliotsikko "olemassaolon tuska", jossa Job valittaa saamastaan lahjasta. Elämän lahjaluonne on siis niin itsestään selvää, että Job suorastaan kritisoi Jumalaa siitä, että hän on tuon lahjan on antanut.
Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta? He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta. Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta. Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut? (Job 3:20-23)
Pakkosiirtolaisuuden aikana kärsimys ei ollut Jobin kärsimyksen veroista, mutta Raamatun Valitusvirsissä vastoinkäymisten keskelläkin muistetaan Jumalan armollista lahjaa:
Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. (Valit. 3:22-23)
Kaikkein tutuin elämän lahjan ylistys lienee Psalmi 139, jota usein elämän alkumetreillä kastetilaisuuksissakin luetaan. Siinä ei käytetä sanaa "lahja", mutta siitä kuitenkin on kyse:
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. (Ps. 139:13-16)
