Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 14.05.2024 - klo:10:46 »Hei Jesustelija!
Kirjoitan sinulle, mutta muita lukijoita varten laitan pienen alustuksen, jotta mahdollisimman moni pysyisi kärryillä siitä, mistä puhutaan. Kyse on siis noin kymmenen vuoden ajan esillä pitämästäni opetuksesta "Jumalansa näköinen seurakunta", jossa pyörittelen Jumalan, ihmisen ja kristinuskon teemoja kolminaisuuden näkökulmasta. Tämä tunnetaan teologiassa niin sanottuna "ekonomisena triniteettioppina", eli kysymyksenä siitä, kuinka Jumalan kolminaisuus näkyy ihmisten maailmassa. En siis ole luonut mitään erityisen uutta. Olen vain tehnyt itselleni sopivan ajattelun työkalun, joka auttaa ymmärtämään Jumalaa ja kristittyjen erilaisuutta.
Tämä opetus on nykyisenä versionaan kuusiosainen, ja se löytyy Youtubesta, kuten täältä Nettipapin palstaltakin. Tästä linkistä löytyy luentosarjan tarkempi esittely ja suorat linkit kunkin osan Youtube-videoon. Kysymyksesi liittyy neljännen luennon loppupuolella käsiteltyyn "kipuun suostumiseen".
Kaiken pohjana on se, että Jeesus on jotain paljon enemmän kuin kukaan ihminen voi pohjimmiltaan tajuta. Ensinnäkin Jeesus oli lähimmäisenrakkauden esikuva. Häntä halveksittiin siksi, että hän otti luokseen nekin, joita kaikki muut hyljeksivät, ja aterioi niiden kanssa, jotka eivät kelvanneet muiden seuraan (Matt. 9:11). Edes vakavasti tartuttavia spitaalisia hän ei karttanut, vaan kosketti heitä (Matt. 8:3).
Toiseksi Jeesus oli valtavan ankara vaatimuksissaan. Hän käski seuraajiaan noudattamaan Jumalan tahtoa tarkemmin kuin fariseukset (Matt. 5:20). Hän opetti ehtoollisestakin niin rajusti, että osa hänen suuresta opetuslapsijoukostaan luopui hänen seuraamisestaan (Joh. 6:66). Jeesus myös antoi selkeän ohjeen siitä, että jos syntiä tekevä veli ei tee parannusta, hänet on lopulta suljettava seurakunnan ulkopuolelle (Matt. 18:17).
Kolmanneksi Jeesus sai aikaan muutosta. Hänen jumalallinen voimansa teki ihmisissä sellaista, mitä kukaan ei olisi itse voinut tehdä. Hän paransi monella tavalla sairaita ihmisiä, muun muassa sokea ei olisi mitenkään voinut antaa itselleen näköä (Mark. 10:52). Pahojen henkien vaivaaman ihmisen persoonallisuus muuttui, kun riivaajat oli karkotettu (Luuk. 8:35). Jeesus opetti, että riittävällä uskon määrällä kaikki on mahdollista (Mark. 9:23).
Nämä kaikki puolet ovat Jeesuksessa yhtä aikaa. Yksikään ominaisuus ei jää toisen varjoon. Silti syntinen ihminen ei voi ymmärtää, miksi jokin puoli tuntuu korostuvan yhdessä raamatunkertomuksessa toisen jäädessä varjoon. Miksi Jeesus ei parantanut Betesdan lammikolla kaikkia sairaita? Miksi hän puhui välillä niin ankarasti, että osa luopui hänestä? Miksi hän ei ottanut myös fariseuksia vastaan yhtä avosylin kuin hän otti publikaanit ja portot?
Kipuun suostuminen on lopulta sitä, että suostuu siihen kipuun, ettei seurakunta tai yksittäinen kristitty osaa toteuttaa Jeesuksen kaikkia puolia yhtä aikaa. Kuinka täytyisi toimia, että yhtä aikaa jokainen ihminen kokisi itsensä valtavan tervetulleeksi seurakuntaan ja Kristuksen yhteyteen, mutta samalla jokainen ihminen tajuaisi, että Jumala on antanut elämänohjeita, joita ei saa siloitella helpommiksi? Kuinka täytyisi toimia, että seurakunnassa luotettaisiin Jeesuksen muuttavaan voimaan, mutta samalla hyväksyttäisiin se, että jostain syystä Jeesus ei käytä sitä voimaa kaikkien kohdalla?
Kipuun suostuminen ei tarkoita sitä, että täytyisi luopua siitä näkökulmasta, joka itselle on kaikkein luontaisinta. Ihan riittävästi kipuun suostumista on jo sen tajuamisessa, että toisella kristityllä jokin toinen puoli Jeesuksesta korostuu - eivätkä ne ole helposti yhteen sovitettavissa. Erityisesti vaikeissa eettisissä kysymyksissä voidaan samaa asiaa tarkastella hyvin eri tulokulmilla. Suhtautuminen seksuaalisuuteen on ehkä kaikkein herkin. Ollaan valtavan suuren kivun äärellä, kun pohditaan oikeaa toimintamallia niin, että yhtä aikaa läsnä olisivat se, että Jeesus ottaa avosylin vastaan jokaisen, muttei anna lupaa kaikkeen ja voi jopa muuttaa ihmisen pohjiaan myöten. Jos korostetaan rajoja tai Jeesuksen kykyä muuttaa, niin harva kokee olevansa tervetullut juuri sellaisena kuin on. Jos korostetaan tervetulleeksi toivottamaista ilman mitään vaatimuksia, niin silloin joudutaan karsimaan suurin osa Jeesuksen opetuksista pois.
Kipuun suostuminen on pohjimmiltaan sitä, että täydellisen Jeesuksen käyttäminen esimerkkinä ja mallina epätäydellisille ihmisille luo kipua. Mikään Jeesuksen puoli ei tunnu toteutuvan täydellisesti seurakunnassa. Juuri tällaista kipuilua koen sinun käyvän. Ehkä olet tuon ajattelumallin mukaisesti kolmion keskellä, jolloin pystyt ymmärtämään eri näkökulmia ja niiden välisiä jännitteitä.
Kirjoitan sinulle, mutta muita lukijoita varten laitan pienen alustuksen, jotta mahdollisimman moni pysyisi kärryillä siitä, mistä puhutaan. Kyse on siis noin kymmenen vuoden ajan esillä pitämästäni opetuksesta "Jumalansa näköinen seurakunta", jossa pyörittelen Jumalan, ihmisen ja kristinuskon teemoja kolminaisuuden näkökulmasta. Tämä tunnetaan teologiassa niin sanottuna "ekonomisena triniteettioppina", eli kysymyksenä siitä, kuinka Jumalan kolminaisuus näkyy ihmisten maailmassa. En siis ole luonut mitään erityisen uutta. Olen vain tehnyt itselleni sopivan ajattelun työkalun, joka auttaa ymmärtämään Jumalaa ja kristittyjen erilaisuutta.
Tämä opetus on nykyisenä versionaan kuusiosainen, ja se löytyy Youtubesta, kuten täältä Nettipapin palstaltakin. Tästä linkistä löytyy luentosarjan tarkempi esittely ja suorat linkit kunkin osan Youtube-videoon. Kysymyksesi liittyy neljännen luennon loppupuolella käsiteltyyn "kipuun suostumiseen".
Kaiken pohjana on se, että Jeesus on jotain paljon enemmän kuin kukaan ihminen voi pohjimmiltaan tajuta. Ensinnäkin Jeesus oli lähimmäisenrakkauden esikuva. Häntä halveksittiin siksi, että hän otti luokseen nekin, joita kaikki muut hyljeksivät, ja aterioi niiden kanssa, jotka eivät kelvanneet muiden seuraan (Matt. 9:11). Edes vakavasti tartuttavia spitaalisia hän ei karttanut, vaan kosketti heitä (Matt. 8:3).
Toiseksi Jeesus oli valtavan ankara vaatimuksissaan. Hän käski seuraajiaan noudattamaan Jumalan tahtoa tarkemmin kuin fariseukset (Matt. 5:20). Hän opetti ehtoollisestakin niin rajusti, että osa hänen suuresta opetuslapsijoukostaan luopui hänen seuraamisestaan (Joh. 6:66). Jeesus myös antoi selkeän ohjeen siitä, että jos syntiä tekevä veli ei tee parannusta, hänet on lopulta suljettava seurakunnan ulkopuolelle (Matt. 18:17).
Kolmanneksi Jeesus sai aikaan muutosta. Hänen jumalallinen voimansa teki ihmisissä sellaista, mitä kukaan ei olisi itse voinut tehdä. Hän paransi monella tavalla sairaita ihmisiä, muun muassa sokea ei olisi mitenkään voinut antaa itselleen näköä (Mark. 10:52). Pahojen henkien vaivaaman ihmisen persoonallisuus muuttui, kun riivaajat oli karkotettu (Luuk. 8:35). Jeesus opetti, että riittävällä uskon määrällä kaikki on mahdollista (Mark. 9:23).
Nämä kaikki puolet ovat Jeesuksessa yhtä aikaa. Yksikään ominaisuus ei jää toisen varjoon. Silti syntinen ihminen ei voi ymmärtää, miksi jokin puoli tuntuu korostuvan yhdessä raamatunkertomuksessa toisen jäädessä varjoon. Miksi Jeesus ei parantanut Betesdan lammikolla kaikkia sairaita? Miksi hän puhui välillä niin ankarasti, että osa luopui hänestä? Miksi hän ei ottanut myös fariseuksia vastaan yhtä avosylin kuin hän otti publikaanit ja portot?
Kipuun suostuminen on lopulta sitä, että suostuu siihen kipuun, ettei seurakunta tai yksittäinen kristitty osaa toteuttaa Jeesuksen kaikkia puolia yhtä aikaa. Kuinka täytyisi toimia, että yhtä aikaa jokainen ihminen kokisi itsensä valtavan tervetulleeksi seurakuntaan ja Kristuksen yhteyteen, mutta samalla jokainen ihminen tajuaisi, että Jumala on antanut elämänohjeita, joita ei saa siloitella helpommiksi? Kuinka täytyisi toimia, että seurakunnassa luotettaisiin Jeesuksen muuttavaan voimaan, mutta samalla hyväksyttäisiin se, että jostain syystä Jeesus ei käytä sitä voimaa kaikkien kohdalla?
Kipuun suostuminen ei tarkoita sitä, että täytyisi luopua siitä näkökulmasta, joka itselle on kaikkein luontaisinta. Ihan riittävästi kipuun suostumista on jo sen tajuamisessa, että toisella kristityllä jokin toinen puoli Jeesuksesta korostuu - eivätkä ne ole helposti yhteen sovitettavissa. Erityisesti vaikeissa eettisissä kysymyksissä voidaan samaa asiaa tarkastella hyvin eri tulokulmilla. Suhtautuminen seksuaalisuuteen on ehkä kaikkein herkin. Ollaan valtavan suuren kivun äärellä, kun pohditaan oikeaa toimintamallia niin, että yhtä aikaa läsnä olisivat se, että Jeesus ottaa avosylin vastaan jokaisen, muttei anna lupaa kaikkeen ja voi jopa muuttaa ihmisen pohjiaan myöten. Jos korostetaan rajoja tai Jeesuksen kykyä muuttaa, niin harva kokee olevansa tervetullut juuri sellaisena kuin on. Jos korostetaan tervetulleeksi toivottamaista ilman mitään vaatimuksia, niin silloin joudutaan karsimaan suurin osa Jeesuksen opetuksista pois.
Kipuun suostuminen on pohjimmiltaan sitä, että täydellisen Jeesuksen käyttäminen esimerkkinä ja mallina epätäydellisille ihmisille luo kipua. Mikään Jeesuksen puoli ei tunnu toteutuvan täydellisesti seurakunnassa. Juuri tällaista kipuilua koen sinun käyvän. Ehkä olet tuon ajattelumallin mukaisesti kolmion keskellä, jolloin pystyt ymmärtämään eri näkökulmia ja niiden välisiä jännitteitä.
