Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 17.03.2007 - klo:11:18 »


Kyllä käsitit oikein. Mutta tietenkään loppuun ei voi lisätä sellaista sanaa, koska uskontunnustus on yksi virke. Silloin olisi puolestaan vaara, että uskontunnustus ymmärrettäisiin siinä muodossa, että uskomme vain Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen olemassaoloon. Paras vaihtoehto on siis opetella ymmärtämään, mitä kukin sanamuoto tarkoittaa. Edellisessä viestissäni teinkin jo jonkinlaisen selityksen uskontunnustuksen lopusta, mutta tässä vielä toisin sanoin:

Uskon/turvaudun Pyhään Henkeen;
uskon, että Jeesuksen ansiosta on olemassa yksi maailman laaja Kristuksen seurakunta;
uskon, että Jeesukseen uskovilla pyhillä on erityinen uskon yhteys;
uskon, että Jeesuksen tähden saan syntini anteeksi, nousen ruumistani myöten kuolleista ja saan elää ikuisesti.
Kirjoittanut: miriva
« : 16.03.2007 - klo:19:39 »

kyllä vastasit kiitos. tuota b) kohtaan hain kysymyksellä. juuri sitä että miksi se on seurakunnan eikä seurakuntaan. :>
eli jos uskotunnustuksen loppuun lisää "olemassa oloon"( tai jotain muutan samanlaista,) niin se muuttu järkevämpään ja äidinkielellisempään muotoon (<-- ompa äidinkielellinen muoto tuokin), mutta sen ajatun pysyisi silti samana?
käsitinkö oikein?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.03.2007 - klo:13:43 »


Moi Miriva!

Tietysti voi ja kannattaa rukoilla, että usko vahvistuisi niitä asioita kohtaan, joita uskontunnustuksessa lausutaan. Usko on nimenomaan luottamista siihen, mitä Jumala on tehnyt ihmisen puolesta. Ja uskontunnustus on ennen kaikkea tiivistelmä Jumalan suurista teoista. Mutta uskontunnustus ei itsessään varsinaisesti ole rukous. Pääasiallinen tarkoitus on kertoa ääneen, mitä Jumala on tehnyt ja mihin me kukin henkilökohtaisesti ja kaikki yhtenä seurakuntana uskomme. Uskontunnustuksessa sanotaan se, miten meidän kirkossa ymmärretään Raamatun ja kristinuskon pääsanoma. Sitä kannattaa lausua aina ja erityisesti silloin, jos haluaa uskolleen vahvistusta. Uskoa vahvistaa, kun kuulee sitä, mitä Jumala on puolestamme tehnyt. Vaikka uskontunnustusta ei löydy sellaisenaan Raamatusta, voi siihen väljästi soveltaa erästä Raamatun lausetta:

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää
     Kristuksen sana. (Room. 10:17)

Toista kysymystäsi en ehkä ymmärtänyt oikein, mutta käsitin, että kysyit lähinnä sanamuotoihin liittyvää asiaa.
a) miksi lopussa sanotaan vain "ja Pyhään Henkeen ..." eikä "Minä uskon Pyhään Henkeen..." tai sitten
b) miksi sanotaan "seurakunnan" eikä "seurakuntaan"

Kun en tiedä, kumpaa kysyit, vastaan kumpaankin.

a) Kieliopillisesti uskontunnustus on tajuton hirviö. Se on yksi ainoa virke, joka alkaa sanoilla "minä uskon". Kaikki loput asiat ovat niitä, joihin tai jotka uskotaan. Siksi sanoja "minä uskon" ei enää toisteta myöhemmin. (Ei muuten kannata tarjoilla tuollaista rakennetta äidinkielen kirjoituksissa...)

b) Haen vähän vauhtia selittämällä erilaisia sävyjä uskomisesta:
     Uskon Jumalan = uskon, että Jumala on olemassa
     Uskon Jumalaa = tottelen Jumalaa
     Uskon Jumalaan = turvaudun Jumalaan
Uskontunnustuksessa sanotaan, että uskomme Pyhään Henkeen, koska Pyhä Henki on yksi Jumalan kolmesta persoonasta. Emme ainoastaan usko, että hän on olemassa vaan myös turvaudumme häneen. Seurakunta ei ole Jumalan asemassa, joten emme usko seurakuntaan vaan seurakunnan - eli uskomme, että on olemassa yksi maailman laaja seurakunta, johon kuuluvat kaikki Kristuksen omat kansasta, kielestä, sukupuolesta, iästä jne. riippumatta. Samoin uskomme, että pyhillä on näkymätön uskonyhteys, synnit saadaan anteeksi, ruumis nousee kuolleista ja iankaikkinen elämä on olemassa. Vaikka ne kaikki ovat tärkeitä asioita, ne eivät ole Jumala/Jeesus/Pyhä Henki, joihin turvaudutaan. Nuo muut asiat ovat seurausta siitä, että uskomme Jumalaan.

Koska en ollut varma, mitä kysyit, olen epävarma myös siitä, vastasinko sinne päinkään, mitä halusit. Esitä tarkennuksia, jos haluat.
Kirjoittanut: miriva
« : 14.03.2007 - klo:14:09 »

hei.

voiko uskontunnustuksen ajatella tavallaan myös pyyntönä oman uskon vahvistamiseen tai uskoon tulemiseen?
eli voiko/saako ihminen, joka on tulossa uskoon tai jonka usko on heikko ja haluaisi sitä vahvistaa, myös lausua uskotunnustuksen?

ja uskontunnustuksen loppuosa:
ja pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylös nousemisen ja iankaikkisen elämän.

miksi se on tuollaisessa muodossa? eikö siinä kumminkin tarkoiteta että uskotaan pyhään henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhään yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen jne.?