Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 29.05.2007 - klo:16:21 »Moi Pyrski!
Itse olen käsittänyt tämän aina niin, että kansa piti Herodesta (Herodes Agrippa I) jumalana. Herodes oli tyytyväinen kansan huutoihin eikä korjannut tilannetta, joten hän sai rangaistuksen. Jumalan enkeli löi häntä, ja tämä sairastui niin, että lopulta madot kalvoivat hänet kuoliaaksi.
Mutta niin kuin kysymyksestäsi käy ilmi, tämän voi ajatella monella eri tapaa, vaikkakaan opetus ei siitä muutu. Itsepä kerjäsit, joten mennään yksityiskohtiin.
Ja niihin perehtyminen näyttikin aika hedelmälliseltä - tai ainakin mielenkiintoiselta. Tällaista löysin:Lainaus
Millä mielellä kansa tämän huusi ja mitä se tarkoitti sillä? Ketä "kansaan" kuului?
näkemys 1)
Kansa tuumi, että siellä ei puhukaan Herodes vaan jumala ja näin kääntyi epäjumalanpalvelukseen pitäessään Herodesta jumalana.
näkemys 2)
Kansa ei halunnut kuulla Herodesta, vaan vaati tilalle Jumalan ääntä. Huudahdus oli siis vaatimus ja osoitus, että kansa haluaa kuulla Jumalan äänen, eikä Herodeksen mutinoita.
Ensinnäkin mietin tuota omaa näkemystäni ja ihmettelin, miten juutalainen kansa on voinut pitää roomalaista hallitsijaa jumalana. Mutta tapahtumathan sattuvatkin Kesareaan, jossa oli roomalainen varuskunta, ja sen asukkaat olivat käsittääkseni suurelta osin muita kuin juutalaisia. Lisäksi kansan käyttäytymistä selittää Raamatun mainitsema tieto siitä, että juuri edellä kerrottu Pietarin ihmeellinen pako vankilasta ei ollut miellyttänyt Herodesta. Kerrotaan myös, että Herodes oli vihoissaan Tyroksen ja Sidonin kaupungeille. Myös Herodeksen omassa hallintokaupungissa Kesareassa kansalaiset siis halusivat lepytellä hallitsijaa. Ei ole hyvä, jos diktaattorin tavoin valtaa käyttävä päämies on vihainen. Niinpä he alkoivat mielistellä Herodesta ja ylistivät tätä jumalaksi.
Lainaus
Eli menikö se niin että
1) Samassa Herran enkeli löi Herodesta. Madot söivät hänet, ja niin hän heitti henkensä VAI
2) Herran enkeli löi Herodesta. Samassa madot söivät hänet, ja niin hän heitti henkensä.
Nyt kirjoitan pätkän aivan suoraan Jukka Norvannon kirjasta, jossa hän puolestaan lainaa juutalaista historiankirjoittajaa Josefusta. En selittele, vaan otan lainauksen sanasta sanaan. Se vastaa hyvin sekä edelliseen että tähän jälkimmäiseen kysymykseesi.
"Hallittuaan kolme vuotta Juudeaa hän tuli Kesareaan - ja siellä hän järjesti näytöksiä keisarin kunniaksi. - Toisena juhlapäivänä hän pukeutui asuun, joka oli tehty kokonaan hopeasta. - Hän tuli teatteriin varhain aamulla; siihen aikaan hänen hopeinen asusteensa loisti auringon valossa ihmeellisellä tavalla, niin että se aiheutti kauhua niissä, jotka katsoivat häntä tarkasti. Siinä hetkessä hänen mielistelijänsä huusivat eri puolilta, että hän on jumala. He lisäsivät: 'Ole meille armollinen, sillä vaikka olemmekin tähän saakka kunnioittaneet sinua vain ihmisenä, niin tästedes pidämme sinua kuolevaista suurempana.'" Josefus jatkaa kertomalla Herodeksen reaktiosta: "Kuningas ei tämän kuullessaan moittinut huutajia eikä myöskään torjunut heidän epähurskasta mielistelyään."
Sen jälkeen Josefus kertoo Herodeksen nähneen pöllön istumassa eräällä hänen päänsä yläpuolelle kiinnitellyllä köydellä. Kuningas oli pitänyt sitä huonona enteenä, ja pian sen jälkeen hänellä olivatkin alkaneet ankarat mahakivut. Agrippa kannettiin palatsiinsa, ja ihmiset surivat säkkiin pukeutuneina ja rukoilivat Jumalaa parantamaan kuninkaan. Siihen rukoukseen ei kuitenkaan vastattu, vaan Josefus kertoo Herodeksen kuolleen viidentenä päivänä sairastumisestaan 53-vuotiaana.
Luukkaan puhe madoista ei ole ilmeisesti edes kuvainnolliseksi tarkoitettua puhetta, sillä tuohon aikaan oli tavallista, että tulehtuneisiin haavoihin tuli huonon hygienian takia matoja.
Näin kuningas Agrippa I kuoli syyllistyttyään jumalanpilkkaan. Mutta Jumalan sana, jonka eteenpäin menemistä hän oli pyrkinyt estämään, eteni entistäkin suuremmalla voimalla. (Jukka Norvanto, Raamattu elämään: Seurakunta syntyy, Apostolien teot 1-28, s. 139)
EDIT: (Offtopic) Kun vertaa Josefuksen ja Raamatun kertomuksia samasta tilanteesta, huomaa hyvin, miten Raamattu keskittyy sanomaan vain ydinasiat. Monet varsin mielenkiintoiset näkökulmat jätetään kertomatta, jos niillä ei ole merkitystä sanoman kannalta.
