Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 02.06.2007 - klo:21:33 »Moi Aani!
Raamatussa on tilanteita, joissa Jumala tai Jumalan lähettiläs antoi ihmiselle uuden nimen. Esimerkiksi:
Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham,
koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän. (1. Moos. 17:5)
Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi,
sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut."
(1. Moos. 32:29)
Abraham = Kansojen paljouden isä
Israel = Jumala kamppailee, Jumala hallitsee
Raamatun aikoina ihmiselle annettu nimi saattoi kertoa jotain tämän ihmisen syntymätilanteesta tai sitten nimen antaja halusi sen kertovan jotain nimen kantajasta. Joissain ratkaisevissa elämänmuutoksissa nimeä saatettiin vaihtaa uuden tilanteen mukaiseksi. Sellaisia olivat juuri nuo edellä mainitut nimenvaihtamistapaukset. Mutta Raamatussa on myös kertomuksia, joissa ihmiset itse ovat vaihtaneet nimeä:
Mutta Noomi sanoi heille: "Älkää kutsuko minua enää Noomiksi,
vaan Maraksi, sillä Kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti."
(Ruut. 1:20)
Noomi = onnellinen, Mara = onneton
Missään näistä Raamatun nimenvaihtamiskertomuksista ei pidetä pahana sitä, että nimi on vaihtunut. Jopa Jumala itse on eri aikoina korostanut itsestään eri puolia kertomalla itsestään uusia nimiä: Kaikkivaltias, Sebaot (sotajoukkojen Jumala), Immanuel (Jumala on meidän kanssamme), Jahve (minä olen).
Ylipäätään aivan kaikkia asioita maailmassa ei voi hengellistää. Ja vaikka nimen vaihtamisesta tehtäisiin hengellinen asia, en osaisi pitää sitä tuomittavana ja vääränä tekona.
