Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.07.2007 - klo:16:50 »Heip Miriva!
Runojen tulkitseminen on aina vaarallista puuhaa. Usein niiden merkitys on juuri sellainen, millaiseksi runon kuulija sen ajattelee. Niin on tässäkin laulussa, vaikka tämä ei ole kyllä lähellekään mikään Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli, josta en ole ottanut mitään tolkkua...
Äkkiseltään keksin pari eri vaihtoehtoa, miten näitä sanoja voidaan tulkita joko Raamatun vastaisesti tai niiden mukaisesti.
Ensinnäkin voidaan ajatella, että tässä korotetaan Suomen lippu ja Suomen maa yli Jumalan. Mikään ei ole sen suurempaa kuin lippu ja sen puolesta vuodatettu veri. Ja siitä pidetään kiinni vaikka Jumalasta jouduttaisiin luopumaan. Ensimmäinen, neljäs ja viides säkeistö voidaan silloin saada kuulostamaan jo epäjumalanpalvelukseen viittaaviksi.
Toisaalta asia voidaan nähdä aivan päinvastoin. Jos laulun kirjoittaja on kiitollinen Jumalalle siitä, että Suomi on säilynyt vapaana maana kovienkin koettelemusten keskellä, sävy on aivan toisenlainen. Kolmannessa säkeistössä lauletaan siitä, kuinka toiset suostuivat kuolemaan toisten puolesta - ja ensimmisessä ja viimeisessä säkeistössä todetaan, että itse ollaan valmiit osoittamaan samaa uhrautuvaisuutta, jos tilanne niin vaatii. Uhrautuva rakkaushan on Raamatun mukaan suurinta rakkautta.
Käytännössä en itse usko, että kyse olisi kummastakaan ääripäästä. Ajattelen, että runo on kirjoitettu hyvin ylväin mielin, ja sen tarkoituksena on luoda yhteenkuuluvuutta ja ylpeyttä omasta maasta. En osaa ajatella, että siinä otettaisiin jotenkin kantaa hengellisiin asioihin.
