Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 18.07.2007 - klo:09:31 »


Tervehdys Malla!

Kristinuskossa ei uskota kasvottomaan kohtaloon ja päämäärättömään sattumaan. Mielestäni nykyään kielenkäytössä kohtalo tarkoittaa juuri ajatusta siitä, että asiat menevät omalla painollaan ja on tuurista kiinni, mitä elämässä eteen tulee. Kohtalo on siis vaihtoehto Jumalalle.

Mielestäni Saarnaaja ei voi tarkoittaa tällaista näkökulmaa, kun hän puhuu kohtalosta. Yhä uudelleen hän toistaa sitä, miten Jumala maailmassa vaikuttaa. Tässä yksi sellainen kohta:

     Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda
     ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan
     kädestä. Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä? (Saarn. 2:24-25)

Kun Saarnaaja puhuu kohtalosta, taustalla on ajatus, että Jumala vaikuttaa kaikessa. Ihmisen näkökulmasta - koska tämä ei voi tietää Jumalan ajatuksia - ollaan kohtalon armoilla. Ja pohjimmiltaan tuossa kohdassa, jota kysyit, Saarnaaja puhuu kohtalolla ihmisen lopullisesta ajallisesta määränpäästä. Eli kohtalo on kaikilla sama:

     Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni:
     millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä.
     Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä
     hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama:
     niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja
     saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin
     syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan.
     Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että
     jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on
     pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko
     hänen elinaikansa, ja sen jälkeen - suoraa päätä vainajien joukkoon!
     (Saarn. 9:1-3)

Ihminen ei itse tiedä elämänsä käänteitä ennakolta. Hänen näkökulmastaan on siis ajan ja kohtalon vallassa, mitä tuleman pitää. Mutta Saarnaaja sanoo selvästi myös sen, että aika ja kohtalo ovat Jumalan vallassa.

     Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat
     raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista,
     hänen, joka kaiken luo. (Saarn. 11:5)
Kirjoittanut: malla
« : 02.07.2007 - klo:16:04 »

Moi!
saarn. 9: 11 sanotaan: ” Vielä tämän jälkeen minä havaitsin auringon alla: Juoksu ei ole nopeiden vallassa eikä sota sankareiden, ei leipä viisaiden, eikä rikkaus kyvykkäiden eikä menestys älykkäiden. Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa”.

Uskotaanko kristinuskossa siis kohtaloon vai mitä tuo tarkoittaa?

 Tuo sama jae menee Kuningas Jamesin käännöksessä näin: ”I returned, and saw under the sun, that the race is not to the swift, nor the battle to the strong, neither yet bread to the wise, nor yet riches to the men of understanding,  nor yet favour to men of skill: but time and chance happeneth to them all”. Ja kun katsoo sanakirjasta niin tuon sanan chance ensiksi tarjottu käännös on sattuma..

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 31.05.2007 - klo:20:46 »


Hei Miriva!

Raamatussa puhutaan orjuudesta, jonka synti voi ihmisessä saada aikaan. Eli ihminen voi orjuuttaa itsensä synteihinsä, mutta Jumalan tahto on päinvastainen:

     Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä
     alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)

Jumalan johdatuskaan ei tee ihmisestä robottia, koska Jumalan johdatuskin on lahjaa, josta voi tavallaan kieltäytyä. Esimerkiksi tekemällä koko ajan syntiä ja rikkomalla Jumalan käskyjä, ihminen voi halveksia sitä, että Jumala haluaa johdattaa ihmisen elämää antamiensa ohjeiden kautta.

Ylipäätään ajattelen, että olisi tosi harvinaista, että Jumala johdattaisi niin, että ihminen tuntisi itsensä robotiksi. Vaikka ihminen voittaisi matkan ulkomaille tai joutuisi syyttömänä vankilaan, hän silti elää elämäänsä uudessa tilanteessa. Suurimmatkaan rukousvastaukset eivät ota ihmistä hallintaansa, vaan luovat uusia ympäristöjä, joissa ihminen voi elää.
Kirjoittanut: miriva
« : 31.05.2007 - klo:18:06 »

kun Jumalahan ei tahdo tehdä ihmisestä "robotteja", vaan antaa meille oman tahdon ja saamme itse tehdä valintoja. voiko ihminen tehdä kuitenkin itsestään robotin? esim. jos koko ajan vain rukoilee että Jumala johtaisi minua jne.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 31.05.2007 - klo:17:11 »


Hei Malla!

Tämä on filosofinen kysymys, johon ei ole olemassa vastausta. Edellä olen pohtinut sitä, miten Jumala varmasti tietää kaiken ennalta. Ja jossain määrin Hän varmasti vaikuttaa kaikissa asioissa, mutta yhtä varmasti ihmisellä on myös osuutta elämänsä valinnnoissa.

Käytännössä kaikenlaisissa asioissa ihminen olisi aina voinut toimia toisin, jos olisi tiennyt, mikä lopputulos valitulla toimintatavalla on. Ja luultavasti silloin lopputuloskin olisi ollut erilainen ja ihminen olisi siis siihen pystynyt vaikuttamaan. Mutta toisaalta voidaan sanoa, että valinnan mahdollisuudet ovat teoreettiset, koska ihminen joka tapauksessa valitsi niin kuin valitsi. Ja Jumala toimi omissa suunnitelmissaan sen valinnan pohjalta. Vai saiko Jumala ihmisen valitsemaan niin kuin tämä teki? Asiaa voidaan pyöritellä vaikka miten, mutta vastauksia saa vasta taivaassa.

Itse ajattelen asian niin, että Jumalan maailmassa ei ole sattumia, mutta ihmisen maailmassa on. Ja nämä maailmat ovat tässä ajassa yhtä aikaa voimassa. Sitä on mahdotonta selittää lopullisesti auki.
Kirjoittanut: malla
« : 31.05.2007 - klo:15:25 »

Voiko ihminen kuolla sattumalta? voiko kuolema olla monien sattumien summa? Jos esimerkiksi kaveri ajaa ylinopeutta ja ajaa vahingossa kolarin ja hänen kaverinsa, joka on ollut kyydissä kuolee, niin onko tällöin kyse siitä, että kuolee sattumalta? Vai onko Jumala ennalta  nähnyt / määrännyt kuolemisen?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.09.2006 - klo:13:08 »


Hei Malla!

Kysymykseesi ei löydy suoraa vastausta Raamatusta. Ongelma on enemmänkin filosofinen. Asian käsittelyä varten on hyvä selvittää kaksi käsitettä.

Ennalta määrääminen on sitä, että Jumala vaikuttaa jonkun asian niin, ettei kukaan voi sille mitään. Kaikki tapahtuu niin kuin on määrätty, vaikka ihminen itse luulee vaikuttavansa tilanteeseen.
Ennalta tietäminen on sitä, että ihminen aivan aidosti tekee itsenäisiä valintoja elämässään, mutta valitsipa hän mitä tahansa, Jumala on tiennyt sen jo etukäteen.

Olen Jukan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että Jumala aivan varmasti tietää kaiken ennalta. Psalmissa 139 ylistetään sitä, miten Jumala tietää kaiken ihmisestä. Huipentumana jakeessa 16 todetaan: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”

Ihmisen kuoleman - tai melkein minkä tahansa - suhteen on tosi paha mennä sanomaan, kummastako asiasta on kyse. Ennalta määräämisestä vai ”vain” tietämisestä. Toisaalta on selvää, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Jos ei voisi, niin miksi Raamatussa sitten käsketään jatkuvasti valitsemaan hyvä ja tekemään hyvää. Minä voin vaikuttaa elämäni pituuteen ainakin lyhentävässä mielessä. Jumalan ei tarvitse määrätä mitään, jotta minulla olisi mahdollisuus hypätä pilvenpiirtäjän katolta alas. Silti, jos Jumala olisi kaikesta päättänyt, että minun täytyy tästä tyhmyydestäni huolimatta vielä elää, hänellä olisi keinonsa pelastaa minut.

Toisaalta Jumala voi nähdä hyväksi, että minun päiväni päättyvät esimerkiksi liikenneonnettomuudessa. Silloin on todellakin ihan sama, ovatko verisuoneni kuinka rasvoittuneet tahansa tai maksa missä kunnossa hyvänsä. Jumala on silloin nähnyt hyväksi päättää minun päiväni. Oliko se jo syntymästäni saakka ennalta määrätty? Vai oliko se elämäni valintojeni, minun tulevaisuuteni ja jäljelle jäävien ihmisten suhteen siinä hetkessä paras vaihtoehto, jonka Jumala tiesi jo ennalta? - En todellakaan voi tietää.

Ylipäätään Jumalan suhteen käsitteistö hieman muuttuu. Koska Jumala tietää kaiken ja hänellä on valta kaikkeen, niin on oikeastaan ihan sama, tekeekö hän jotain aktiivisesti määräten, vai tietääkö hän jotain ja antaa sen tapahtua. Jos kaksi pientä lasta tappelee minun silmieni alla, niin on ihan sama, sanotaanko: ”Marko haluaa heidän tappelevan” vai ”Marko sallii heidän tappelevan”. Jos minulla on valta ja mahdollisuus lopettaa tappelu, niin lopputulos on aivan sama, olipa kyse minun halustani tai sallimuksestani. Kysymys ihmisen elinpäivistä on Jumalan mittakaavassa samanlainen. Jumalalla on valta estää minun kuolemiseni. Kun siis kuolen, on ihan sama, puhutaanko siitä, että Jumala määräsi sen vai että Jumala tiesi sen.

Jumalan suunnitelmia ei kannata liiemmin arvailla, jos hän ei ole niitä itse ilmoittanut. Kun ihmisten elämää katselee, niin keskimäärin näyttäisi siltä, että Jumala on tiennyt tai määrännyt ihmisten elämän olevan suhteessa heidän elämäntapoihinsa. Tupakoitsija kuolee keskimääräistä helpommin keuhkosyöpään ja epäterveellisen ruuan ystävä sydän- ja verisuonitauteihin. Ainakin itse ajattelen elämästäni niin, että Jumala on päättänyt minun kuolevan suhteessa elämäntapoihini. Jos hän sattuu näkemään jonkun syyn päättää päiviäni poikkeuksellisesti, niin hän tekee sen. Minun ei todellakaan kannata sitä murehtia. Ja kaiken laskennallisuuden sotkemiseksi voi vielä todeta, että Raamatussa Jumala on usein muuttanut suunnitelmiaan, kun hän on huomannut, että ihmisten elämässä on tapahtunut muutoksia tai kun ihmiset ovat rukoilleet.

Raamatussa on paljon pelastukseen ja maailman historiaan liittyviä asioita, joista sanotaan, että Jumala on ne määrännyt ennalta. Mutta ainoa muistamani asia, joka selvästi Raamatussa on ennalta määrätty yksittäisten ihmisten kohdalla, on seuraava:

     Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan,
     niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän,
     joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä
     mukaisesti. (Ef. 1:11)

Ketään ihmistä ei ole määrätty pelastumaan ja uskomaan. Mutta Jeesus on niin varma turva, että Jumala on määrännyt pelastumaan jokaisen, joka uskoo Jeesukseen. Tällä määräyksellä Jumala haluaa korostaa sitä, miten varma Jeesuksen ristin työ on.
Kirjoittanut: Jukka^^
« : 06.08.2006 - klo:10:07 »

Predestinaatio, tuo kettumainen sivistyssana, josta niin monesti paasataan. Hmm. Itse olen aina ajatellut, että Jumala ei ennaltamäärää, vaan ennaltaNÄKEE. Eli Jumala on jo ennaltanähnyt ns. 'kohtalomme,' mutta voimme itse siihen vaikuttaa. Kuitenkin se miten sen teemme oli Jumalan tietämissä jo aikojen alussa. Mielestäni ennaltamäärääminen on 'brutaalia', sillä ihminen ei silloin kykene pelastumaan, mikäli Jumala ei ole häntä valinnut. Missä armo?

Eri kirkkokunnissa lienee erinäisiä käsityksiä ko. asiasta, mutta itse olen tehnyt vankan mielipiteeni. Toivottavasti tämä auttoi.
Kirjoittanut: malla
« : 31.07.2006 - klo:23:15 »

Haluaisin tietää mikä on raamatun mukaan oikea näkemys siitä, määrääkö Jumala ennalta, koska ihmisen on määrä kuolla? Jos näin on, niin silloinhan ihmisellä ei olisi valinnanvapautta, koska elämässä tehtävät ratkaisut eivät vaikuttaisi eliniän pituuteen. Esimerkiksi sillä ei olisi mitään väliä onko liikenteessä varovainen tms.,koska jokainen kuitenkin eläisi siihen hetkeen asti, jolloin on aika kuolla. Tällöin myöskään terveellisillä elämäntavoilla ei olisi mitään merkitystä.

Saarnaaja 7:17 kehotetaan: " Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?".
ja Sananlaskuissa 10:27 kerrotaa, että "Herran pelko kartuttaa elinpäiviä, jumalattomalta vuodet hupenevat."
Näistä jakeista saisi sellaisen kuvan, että se miten elää vaikuttaa elämän pituuteen.

Kuitenkin saarnaajassa 8:12 -15 sanotaan: " moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo. Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein. Minä sanon: se on turhuutta. Niimpä minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea kuin syödä ja juoda ja iloita. Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut auringon alla.
   Tarkoittaako, tämä että elinpäivät olisi ennen ihmisen syntymää määrätty vai ihmisen elämän aikana.