Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.10.2007 - klo:15:31 »Hei Mietiskelijä!
Olet oivan nimimerkin itsellesi ottanut. Mietiskelet tosiaan suuria asioita. Toivottavasti pystyn auttamaan sinua tässä projektissa. Kun esitit kysymyksesi, et ehkä huomannut, että tällä palstalla on jo ollut kysymyksiä sakramenteista. Liitin tämän kysymyksesi niiden jatkoksi. Edellä kirjoittamissani vastauksissa olen jo osittain vastannutkin tiedustelemiisi asioihin, mutta tässä vielä lyhyesti jotain lisää.
Pystyykö ihminen teoillaan kumoamaan saamansa sakramentit?
Ei pysty. Sakramentti on Jumalan teko, joten ihminen ei voi sitä kumota. Esimerkiksi kaste on Jumalan teko, jolla hän ottaa ihmisen lapsekseen ja lahjoittaa tälle syntien anteeksiantamuksen. Mitä tahansa ihminen tekeekin, tämä Jumalan teko on Jumalan puolelta voimassa aina. Kun Jumala tekee liiton, hän ei sitä peru:
Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena,
sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää. (2. Tim. 2:13)
Mutta liitossa on aina kaksi osapuolta. Ja tässä tapauksessa toinen osapuoli - ihminen - pystyy kyllä kääntämään selkänsä Jumalan teolle. Ihminen voi torjua Jumalan liiton ja jättää sen omalta puoleltaan käyttämättä.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)
Sakramentti on kuin lahja. Lahjan antaja ei ota sitä pois missään tilanteessa. Mutta se on hyödytön, jos lahjan vastaanottaja on jättänyt sen avaamattomana nurkkaan.
Lainaus
Mikäli ihminen eroaa kirkosta, voiko hän todellakin (nykyjään jopa netitse) samalla tyhjentää lapsena saamansa kasteen?
Ei missään tapauksessa. Kuten jo edellä sanoin, Jumalan tekoa ei voida tehdä tyhjäksi. Ja toiseksi: kirkosta eroaminen ei ole sama asia kuin Jumalalle selän kääntäminen. Ilman muuta usko ja teot kuuluvat sillä tavoin yhteen, että monilla teoillaan ihminen voi osoittaa, mihin hän uskoo. Useimmiten kirkosta erotaan juuri siksi, että ei uskota kirkon opettamaan Raamatun sanaan. Mutta tiedän ihmisiä, jotka eroavat kirkosta siksi, että kokevat, ettei kirkko opeta riittävän hyvin Raamatun sanaa, johon he uskovat.
Kirkko on instituutio, joka ainakin toivottavasti pyrkii järjestäytymisen kautta palvelemaan Jumalan valtakunnan työtä parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta yksittäisen ihmisen kannalta merkitystä on vain sillä, kuuluuko hän yhteen ainoaan Kristuksen seurakuntaan - eli siihen porukkaan, jotka uskovat Jeesukseen vapahtajanaan. Sitä ei voi määritellä millään kirkkokuntarajoilla.
Lainaus
Entä konfirmaatio? Kumoutuuko sekin?
Konfirmaatio ei ole luterilaisessa kirkossa sakramentti. Luterilainen määritelmä sakramentille on, että sen pitää olla Jeesuksen määräämä toimitus, johon kuuluu näkyvä aine. Konfirmaatiossa ei ole kumpaakaan, joten sitä ei pidetä meillä sakramenttina. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa konfirmaatio on sakramentti.
Konfirmaation voi mieltää vaikka seuraavalla tavalla: kaste on Jumalan teko ja kysymys, konfirmaatio on ihmisen vastaus siihen. Konfirmaatiossa ihminen ottaa kantaa siihen, että hänet on kastettu. Hän tunnustaa uskonsa ja ilmaisee halunsa seurata sitä uskoa. Ilman muuta konfirmaatiotilanteessa rukoillaan ihmisen puolesta ja varmasti Jumala toimii ja auttaa konfirmoitavaa. Mutta se on pitkälti ihmisen teko. Ja sen voi kumota sillä, että tekee päinvastaisen teon: ei usko.
Lainaus
Eli jos joku eroaa kirkosta ja liittyy siihen uudelleen, tuleeko hänen ottaa uusi kaste ja konfirmaatio?
Ei. Kastetta ei luterilaisessa kirkossa uusita koskaan. Edellä olevissa vastauksissani olen tätä käsitellyt laajemminkin, mutta tiivistetysti voin edellen sanoa, että Jumala tekee kerralla kaiken oikein. Sitä ei tarvitse uusia ja paikkailla. Raamattukin sanoo:
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! (Ef. 4:5)
(Tosin tämän kohdan tärkein sanoma on siinä, että meidät kristityt on kaikki kastettu samalla kasteella Jeesuksen nimeen. Mutta mielestäni sille ei tehdä vääryyttä, vaikka sitä käytetään myös tässä merkityksessä.)
Myöskään konfirmaatiota ei uusita. Juridisena toimituksena sekin on ainutkertainen. Joten jos ihminen harharetkiensä jälkeen haluaa jälleen uskoa, hänen ei tarvitse uusia konfirmaatiota. Sydämeen näkee ainoastaan ihminen itse ja Jumala. Ja virallisissa papereissa kirkkoon liittyminen on tällaisessa tapauksessa riittävä ulkopuolinen mittari, jolla ihmisen motiiveja ja tahtoa uskoa mitataan. Eihän kirkkoon liittymisen jälkeenkään ole mitään keinoa, jolla toiset ihmiset voisivat pomminvarmasti sanoa, uskooko ihminen vai ei.
Lainaus
Entä sakramentti avioliitosta? Kumoutuuko sekin Jumalan edessä jos ottaa avioeron?
Myöskään avioliitto ei ole luterilaisessa kirkossa sakramentti, kuten katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Mutta siitä kyllä on Jumalan käsky ja siinä Jumala liittää kaksi ihmistä toisiinsa. Siksi kysymyksesi ajatus on perusteltu. Olen vastannut tähän melko laajasti aiemmin tällä palstalla. Pääset tarkastelemaan vastaustani tästä linkistä: ero. Vastaus on melko pitkä, mutta sieltä se kysymäsi asiakin löytyy.
