Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.01.2008 - klo:00:33 »


Moi taas Stranger!

Kyselit erittäin hyviä juttuja. Ne tavallaan sisältyivät jo edelliseen kysymykseesi, mutta en huomannut vastata niihin.

Uudestisyntyminen ja uskoon tuleminen ovat erittäin kokonaisvaltaisia asioita, eikä Jumalan työtä meissä ihmissä voi aina pilkkoa kovin pieniin palasiin. Joskus ihmisen oman ymmärryksen kannalta on kuitenkin syytä tehdä joitain erotteluja teoreettisesti. Tässä on nyt yksi sellainen: asioita on helpompi jäsennellä, jos "uudestisyntyminen" pidetään erillään "Hengen hedelmistä". Ne kummatkin liittyvät ilman muuta yhteen, mutta ovat teoriassa eri asia.

Uskoon tullut ihminen kokee muutoksia elämässään. Toisille ne muutokset ovat aivan pieniä, kun taas esimerkiksi syvällä elämän suossa rypenyt ihminen saattaa kokea hyvinkin dramaattisia muutoksia. Jotkut uskoon tulleet ihmiset kertovat esimerkiksi, että heidän alkoholin himonsa parani kerta jysäyksellä. Toisaalta toiset ihmiset puolestaan ovat kasvaneet pikkuhiljaa uskoon, eivätkä osaa sanoa aikaa tai paikkaa, jolloin heidän uskon taipaleensa on alkanut. He eivät ole myöskään kokeneet mitään järisyttävää hetkellistä muutosta elämässään. Kummatkin "tavat" ovat oikeita. Merkitystä onkin vain sillä, onko tässä hetkessä uudestisyntynyt ihminen, eli turvautuuko Jeesukseen omana Vapahtajanaan.

Uudestisyntyminen on sitä, että ihminen siirtyy kadotuksen valtakunnasta taivaan valtakunnan kansalaiseksi. Mutta samalla tavalla kuin ihmiseksi syntynyt lapsi syntyy ja kasvaa, myös uudestisyntynyt ihminen kasvaa uskossaan:

     Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä
     hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti
     ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, (Tit. 2:11-12)

     Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette.
     (1. Piet. 1:15)

     Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin
     puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa
     vielä pikkulapsia. (1. Kor. 3:1)

     Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen
     opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa,
     ette te kestä vahvaa ruokaa. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen
     kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat
     totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Älkäämme siis
     enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan
     laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko
     Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden
     ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio. Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo. (Hepr. 5:12-6:3)

Tämän tapaisia kohtia Raamatussa on enemmänkin. Niissä puhutaan siitä, kuinka kristittyä kutsutaan kasvamaan Kristuksen tuntemisessa ja myös "etenemään pyhyydessä". Kirkollisessa kielessä tästä asiasta käytetään nimeä pyhitys. Pyhitys on sitä, että Jumala saa meissä aikaan hyvää hedelmää niin, että opimme elämässämme aina vain enemmän elämään Raamatun sanan mukaan.

     Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään
     luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan
     vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.
     Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus,
     epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus,
     lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo
     ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
     Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
     lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat
     ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa,
     meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. (Gal. 5:16-25)

Jumala vaikuttaa ihmisessä asioita hyvän tahtonsa mukaisesti ja monia asioita tapahtuu yhtä aikaa niin, että on paha mennä erottelemaan niitä. Mutta teoreettisesti malli on siis tämä:

Uudestisyntyminen = Uskoon tulemista, uskon löytämistä, portista sisään astumista.
Pyhitys = Uskossa kasvamista, Jumalan tahdon parempaa oppimista, Jumalan Hengen kasvatustyötä ihmisessä.

Lainaus käyttäjältä: Stranger - 03.01.2008 - klo:20:20
Voiko persoonallisuuden muuttumisesta esim. noissa yllä olevissa esimerkeissä puhua uudesti syntymisenä?

Ei se mielestäni mitenkään väärin ole sanottu, mutta ihan tarkasti jos aletaan teoretisoida, niin mieluummin sanoisin, että persoonallisuuden muuttuminen on uudestisyntymisen seurausta. Käytännössähän nämä asiat ovat voineet tapahtua samaan aikaan, mutta aina ei näin tapahdu.

Lainaus
Entä, jos ei ole kokenut mitään muuttumista, mutta kuitenkin uskoo Jumalaan, niin voiko silloin sanoa olevansa uskossa?

Jumala kasvattaa eri ihmisiä eri tavalla. Ihmiset uudestisyntyvät hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Murhaajan, narkomaanin, pakanan ja tapakristityn elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia. Pyhä Henki ohjaa jokaista henkilökohtaisesti. Jumalan sana ja elämänohjeet ovat tietenkin kaikille samat, mutta esimerkiksi persoonallisuuden suhteen kasvatusmetodit eivät missään tapauksessa voi olla samanlaisia kaikille. Siksipä uskon mittari ei olekaan persoonallisuudessa vaan uskon kohteessa:

     Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on
     herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun
     tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu
     häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. (Room. 10:9-12a)

Lainaus
Pitääkö uskoontulo kokea jollain erityisellä tavalla? Itse olen aina uskonut Jumalaan. Jossain vaiheessa joitakin vuosia sitten aloin kiinnostua aktiivisemmin uskonasioista. Niin eli haen tässä nyt sitä takaa, että kun tulee uskoon niin pitääkö siihen liittyä jotakin yliluonnollista tai jotakin mullistavia kokemuksia esim. kielillä puhumista tai muuta vastaavaa?

Tässä kohdassa voisitkin lukea uudellen tuon äskeisen jakeen. Eli mitään erityisiä kokemuksia ei tarvita. Joillekin ihmisille Jumala on nähnyt hyväksi ja tarpeelliseksi sellaisia antaa. Uudestisyntymisen suhteen merkitystä kuitenkin on sillä, mihin sinä uskot nyt - ei sillä, mitä reittejä sinä olet siihen päätynyt.
Kirjoittanut: Stranger
« : 03.01.2008 - klo:20:20 »

Kiitos vastauksesta! :)

Pohdin vielä tuota persoonallisuuden muuttumista, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ole lapsesta saakka olleet aina uskovia saattavat kokea uskoontulon "uudesti syntymisenä" siten, että kokevat myös oman persoonallisuuden muuttuvan enemmän Jumalan tahdon mukaiseksi esim. kykenee antamaan lahimmäisilleen anteeksi herkemmin kuin ennen jne. Tai jotkut alkoholistit raitistuvat uskoontulon myötä. Ja yhdistäisin tämän tähän raamatun kohtaan: fil.2:13 Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

Voiko persoonallisuuden muuttumisesta esim. noissa yllä olevissa esimerkeissä puhua uudesti syntymisenä? Entä, jos ei ole kokenut mitään muuttumista, mutta kuitenkin uskoo Jumalaan, niin voiko silloin sanoa olevansa uskossa?

Pitääkö uskoontulo kokea jollain erityisellä tavalla? Itse olen aina uskonut Jumalaan. Jossain vaiheessa joitakin vuosia sitten aloin kiinnostua aktiivisemmin uskonasioista. Niin eli haen tässä nyt sitä takaa, että kun tulee uskoon niin pitääkö siihen liittyä jotakin yliluonnollista tai jotakin mullistavia kokemuksia esim. kielillä puhumista tai muuta vastaavaa?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 03.01.2008 - klo:15:43 »


Hei Stranger!

Raamatun keskeisin opetus uudestisyntymisestä löytyy Johanneksen evankeliumista, varsin tutun kohdan ympäristöstä:

     Jeesus vastasi hänelle: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä,
     hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.“ Nikodemos kysyi: “Miten joku
     voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä
     toisen kerran?“ Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä
     ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa,
     mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle:
     ‘Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan,
     mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä
     syntyneen laita.“ “Miten tämä kaikki on mahdollista?“ Nikodemos kysyi. Jeesus
     vastasi: “Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme
     mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan
     meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista,
     kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen,
     paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses
     autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava,
     jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut
     maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo,
     joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa
     maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei
     tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan
     Poikaan.” (Joh. 3:3-18)

Jeesus sanoo, että taivaaseen ei päästä ennen kuin on syntynyt uudelleen. Ja sitten hän vääntää Nikodemokselle rautalangasta, miten taivaaseen päästään: Uskomalla evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesuksen opetuksen mukaan pienoisevankeliumi siis kertoo meille, mitä uudestisyntyminen on.

Vaikka kohta itsessään on hyvin selkeä, yhdet Jeesuksen sanat saattavat aiheuttaa epäselvyyttä. Mitä tarkoittaa, kun Jeesus sanoo: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä”? Mielestäni näissä sanoissa Jeesus hyvin selvästi tuo esille sen, että uskoon kuuluu kaste, ja usko ja kaste lahjoittavat Pyhän Hengen:

     Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli
     näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä
     armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti
     ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Tit. 3:4-5)

     Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
     jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. (Ap. t. 2:38)

     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
     (Mark. 16:16)

Usko Jeesukseen Kristukseen ja kaste hänen nimeensä ovat välineet, joiden kautta Jumala haluaa synnyttää ihmisen uudelleen. Pelastus on niin suuri asia, että sitä voidaan hyvällä syyllä sanoa uudestisyntymiseksi. Ihminen ei olekaan enää kadotuksen perillinen vaan syntynyt uuteen elämään, joka tulee lopullisesti näkyväksi taivaassa:

     Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa
     laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän
     toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. (1. Piet. 1:3)

     Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan
     perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja
     siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän
     lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. (Kol. 1:12-14)

Tässä jälkimmäisessä kohdassa ei käytetä sanaa ’uudestisyntyminen’, mutta se kuvaa hyvin sitä totaalista olomuodon muutosta, joka uudestisyntymisessä tapahtuu. Mutta vaikka ihmisen asema Jumalan edessä muuttuu täysin, ihmisestä itsestään ei tule kuitenkaan uudestisyntymisessä synnitöntä. Jeesuskin sanoi: ”Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.” Uudestisyntynyt ihminen on saanut Jumalan Pyhän Hengen lahjaksi, mutta muu osa hänestä on vielä lihasta syntynyttä. Ainakin koko ruumiimme ja sielumme. Viimeaikoina foorumilla on kovasti keskusteltu tästä jakeesta:

     Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.
     Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. (1. Joh. 3:9)

Uudestisyntyminen antaa meille uuden elämän eikä Jumalan Henki meissä teekään missään tapauksessa syntiä. Mutta ruumis ja sielu tekevät. Pietarikin joutuu kehottamaan uudestisyntyneitä ihmisiä elämään sen arvoisesti, mitä uudestisyntyneelle sopii. Tällaista kehotusta ei tarvittaisi, jos uudestisyntyminen muuttaisi ihmisen synnittömäksi:

     Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä,
     veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta
     sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä,
     vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. (1. Piet. 1:22-23)

Uudestisyntyminen on Jumalan lahjaa, mutta ikävä kyllä kaikki eivät ota sitä vastaan, vaikka se on niin upeasti tarjolla:

     Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
     Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan
     lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät
     ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. (Joh. 1:11-13)

Jumala on antanut oman Sanansa sitä varten, että sen kautta ihmiset voisivat löytää totuuden ja syntyä uudesti:

     Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen
     luomistekojensa ensi hedelmä. (Jaak. 1:18)

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
     (Room. 10:17)

Myös Paavali Sanan julistajana oli ikään kuin välikappaleena uudestisytymisessä:

     Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä.
     Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen
     uskoviksi. (1. Kor. 4:15)

Tällaisia asioita minä löysin Raamatusta uudestisyntymisen tiimoilta. Kysele lisää, jos joku asia jäi mietityttämään.
Kirjoittanut: Stranger
« : 03.01.2008 - klo:12:42 »

Moikka!
Olisi kiva saada selkoa siihen mitä uudestisyntyminen tarkoittaa?
Miten raamatussa määritellään se, mitä uudestisyntyminen on? Liittyykö se kasteeseen? Vai siihen, että Jumala alkaa muutttaa ihmisen persoonallisuutta enemmän Hänen tahtonsa mukaiseksi? Vai onko se näitä kumpaakin?