Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 03.04.2007 - klo:15:44 »
Moi Aani!
Tykkään vastata Nettipapille esitettyihin kysymyksiin yleensä mahdollisimman paljon Raamattua apuna käyttäen. Tämä kysymyksesi on sellainen, etten voi aivan pysyä linjassani. Raamattu ei näet puhu paljoa siitä, miksi paastotaan. Se antaa muutamia yleisiä ohjeita, miten paastotaan, mutta olettaa, että tapa on tuttu ja idea selvillä. Siksi en pysty tekemään suuresti lainauksia. Tai siis pystyn, mutta ne eivät vastaa suoraan kysymykseen "miksi?".
Paaston idea lähtee mielestäni siitä tosiasiasta, että ihminen on psykofysiologinen kokonaisuus. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jo muinaiset roomalaiset tykkäsivät sanoa "terve sielu terveessä ruumiissa" ja Raamatussa sama löytyy toisin päin: "Iloinen sydän kaunistaa kasvot" (Sananl. 15:13a). Paasto on asia, jossa ruumiin "käsittelemisellä" vaikutetaan mieleen. Seuraavat kohdat eivät puhu paastosta, mutta mielestäni antavat siihen vähän viitteitä:
Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne,
niin että annatte sen haluille vallan. (Room. 13:14)
Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään,
jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti
ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt,
on luopunut synnistä. (1. Piet. 4:1-2)
Jos ruumista hemmotellaan, mieli laiskistuu. En minä ole mitenkään terävimmilläni, jos olen syönyt herkkuja ja löhönnyt sohvassa katsomassa viisi elokuvaa putkeen. Ja päinvastoin, yleensä olen varsin virkeä mieleltäni, kun olen ollut aktiivisessa työssä tai urheilemassa. Rukoileminen ei ole koskaan kiellettyä, mutta on minun itseni kannalta tosi iso ero siinä, rukoilenko samalla kun makaan sohvan nurkassa elokuvan lopputekstien pyöriessä ja pyyhin pitsan muruja suupielestäni - vai rukoilenko paastottuani ja hiljaisuudessa, kun olen siihen oikein kunnolla aikaa varannut.
Paaston idea on, että ihminen lähestyy Jumalaa kokonaisvaltaisesti. Raamatussa paasto liittyy yleensä kahteen asiaan. Ensimmäinen on katumus. Paastoava ihminen aivan tosissaan katuu sitä, mitä on tehnyt. On helppoa sanoa Jumalalle ja itselleenkin, että joo, meikä katuu. Anteeksi. Mutta paastoava ihminen lausuu katumisensa harvemmin vain ohimennen:
Vielä nytkin Herra sanoo: - Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko
sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne,
älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on
anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä
on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.
(Joel 2:12-13)
Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani
säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas
yllään ja kulki pää painuksissa. Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
"Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän
on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään.
Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen."
(1. Kun. 21:27-29)
Toinen Raamatussa yleisesti esiintyvä paastoamisen hetki on valmistautuminen johonkin isoon asiaan, josta kannetaan huolta. Silloin kun ihminen aivan tosissaan haluaa rukoilla jotain asiaa, hän voi paastota samalla:
Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani.
Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön.
Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden
kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava,
niin kuolen. (Est. 4:16)
Ahavajoen rannalla määräsin pidettäväksi paaston ja kehotin kaikkia
nöyrtymään Jumalan edessä ja rukoilemaan, että pääsisimme lapsinemme,
karjoinemme ja tavaroinemme onnellisesti perille. En voinut mennä pyytämään
kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan,
sillä olimme sanoneet hänelle: "Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia,
jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen
ankara vihansa." Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän
kuuli meidän rukouksemme. (Esra 8:21-23)
Näiden kahden näkökulman yhdistelmänä paras esimerkki on Suuri sovituspäivä. Se on Raamatussa ainoa päivä, jolloin Jumala käski juutalaisten paastota. 3. Moos. 16 kertoo siitä päivästä tarkemmin, mutta otan toisen kohdan, jossa paastosta sanotaan selvemmin.
Herra sanoi Moosekselle: "Saman seitsemännen kuun kymmenentenä
päivänä on sovituspäivä. Kokoontukaa silloin pyhään juhlakokoukseen,
paastotkaa ja uhratkaa Herralle tuliuhri. Sinä päivänä ette saa tehdä
mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne
sovitus Herran, teidän Jumalanne edessä. Jos joku ei sinä päivänä
paastoa, hänet on poistettava kansansa keskuudesta. Minä hävitän
kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin
työtä. Älkää siis tehkö silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän
on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin.
Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin paastottava.
Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee
viettää täydellistä sapatinlepoa." (3. Moos. 23:26-32)
Ihmisten kuului valmistautua hyvin tätä tiettyä päivää varten. Siihen valmistautumiseen kuului paasto. Mutta paasto oli myös osa sen päivän ideaa. Suuri sovituspäivä oli päivä, jolloin kerran vuodessa toimitettiin Jumalan määräämä suuri syntien sovitusuhri. Tämä päivä on esikuva meidän pitkäperjantaistamme, jolloin Jeesus toimitti kerralla ja kertakaikkisesti täydellisen syntien sovituksen. Jos kristitty haluaa paastota, niin pitkäperjantai on minun mielestäni erityisen hyvä paastopäivä.
Pari muuta paastoon liittyvää ajatusta haluan vielä lisätä. Paasto ei ole vain joku muodollisuus. Sillä on Raamatun mukaan ihan oikeasti vaikutusta jumalasuhteeseen. Jeesus sanoi kerran pahan hengen karkoittamisen jälkeen:
Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla. (Matt. 17:21)
Paaston yhteydessä myös alkukristityt saivat joskus Jumalalta viestin:
Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki
sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään,
johon minä olen heidät kutsunut." Niin he paastosivat ja rukoilivat,
ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät
matkaan. (Ap. t. 13:2-3)
Kaikkein merkittävin vaikutus on kuitenkin mielestäni se, että paastoamisen jälkeen voit olla itse varma siitä, että se asia, minkä vuoksi olet paastonnut ja rukoillut, on Jumalan käsissä. Olipa kyseessä katumus syntien tähden, rukous jonkin asian puolesta tai joku muu vastaava juttu. Paastolla et voi pakottaa Jumalaa, mutta voit vakuuttaa itsesi siitä, että olet jättänyt asian Jumalan hoidettavaksi. Usko ei ole Raamatussa pelkästään henkinen asia - vaikka nykyään sitä yritetään jatkuvasti sellaisena markkinoida. Usko kuuluu koko elämään. Siksi juuri näkyvällä tavalla tehdyt asiat vaikuttavat myös jumalasuhteeseen.
Tärkeää on kuitenkin muistaa, että paasto ei saa olla joku hengellinen urheilusuoritus, jolla esitellään omaa uskoa toisille. Jeesus varoitti tästä aikansa ihmisiä:
Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät.
He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat
heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä
paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät
näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen,
mikä on salassa, palkitsee sinut. (Matt. 6:16-18)
Aika puhuttelevaa on se, että Jeesus ei sano "jos sinä paastoat" vaan "kun sinä paastoat". Suomalaisessa kristillisyydessä ei taida olla ongelmana se, että täällä pidetään suurta meteliä paastosta, vaan ongelmana on se, että paastota saisi paljon enemmänkin kuin yleensä tehdään.
Toki pääsiäisen alla monet ihmiset puhuvat siitä, kuinka he ovat karkkilakossa tai katsovat vähemmän televisiota tai jotain vastaavaa. Sen mainostaminen ei ole hyvä asia, mutta toisaalta en itse osaa pitää sellaista myöskään aivan varsinaisena paastona. Jos minä päätän mennä karkkilakkoon paaston ajaksi, mutta syön pitsaa siitäkin edestä, niin en osaa pitää sitä paastona. Raamatussa paasto tarkoitti aina syömättä ja ilmeisesti usein myös juomatta olemista. Lisäksi jotkut paastoajat nukkuivat monesti sängyn sijasta lattialla ja pukeutuivat karkeaan vaatteeseen. Paasto tarkoitti esimerkiksi yhden päivän ajan täydellistä keskittymistä rukoukseen ja katumukseen. Jeesus itse valmistautui 40 päivän ajan täydellisellä keskittymisellä autiomaassa omaan julkiseen toimintaansa.
Mutta samalla Raamattu myös varoittaa siitä, että itsensä kurittamisestakaan ei saa tulla kilpailu ja itsetarkoitus. Pääasia on etsiä Jumalan tahtoa. Paastoamisesta pitää olla seurauksena Jumalan tahdon mukaista elämää eikä sen vastaista toimintaa:
Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun
teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt
Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia
tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: "Miksi sinä et huomaa,
kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?" Näen kyllä!
Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat
puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja
nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset
taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne
kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko,
pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte
paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi
kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus
seuraa suojanasi. (Jes. 58:2-8)
