Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.05.2008 - klo:20:54 »


Tervehdys Green!

En oikein osannut hahmottaa, kysyitkö kysymyksen, esititkö vastaväitteen vai käytitkö kommenttipuheenvuoron. Mutta koska kirjoitus on Nettipapin palstalla, ajattelin siihen jotain kommentoida. Tuumin, että voisin hahmotella jonkinlaisen rautalankamallin siitä, miten minä ymmärrän muutamia eri termejä Raamatussa. Koskaan näitä luokitteluja ei voida tehdä niin, että ne olisivat täydellisiä. Aina joku määritelmä jättää huomiotta jonkun näkökulman ja aina jotain asioita ei voida erotella toisistaan. Tässä nyt kuitenkin jotain:


RAKKAUS

Rakkaus on Raamatussa hyvin monitahoinen termi ja sitähän se on siviilielämässäkin. Asiaa on käsitelty laajemmin Nettipapin palstalla omassa aiheessaan Mitä rakkaus on?. Mutta tiivistettynä sanoisin oman mielipiteeni: Ihmisten välinen rakkaus on tekoja toisen ihmisen hyväksi. Jumalan rakastaminen on Jumalan käskyjen noudattamista.

     Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja
     noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme
     hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. (1. Joh. 5:2-3)

Mutta hyvä on muistaa se, että rakkaus on lakia eikä evankeliumia. Rakkaus ei ole pelastuksen ehto:

     Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että
     hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
     Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa
     toisiamme. (1. Joh. 4:10-11)

Ensin on siis Jumalan rakkaus, joka pelastaa ihmisen. Ja tälle pelastetulle ihmiselle annetaan tehtävä rakastaa.


USKO

Niin kuin edellä kirjoitin, Raamattu ei tarkoita uskolla vain pään sisäistä tietoa. Uskon synonyymiksi sopii hyvin myös sana turvautuminen. Tästäkin aiheesta on oma viestiketjunsa: Mitä usko on? Ja lisää varsin hyvin aiheeseen sopivaa asiaa on myös ketjussa: Uskontunnustus. Lyhyesti voisi jälleen tiivistää, että usko on luottamista Jeesukseen, joka on meidän pelastajamme.

     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin
     teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi
     ylpeillä. (Ef. 2:5)

     Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja
     profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen
     Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa
     asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta
     saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut
     heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo
     sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa.
     Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän
     aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee
     vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja
     pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan
     uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain
     vaatimia tekoja. (Room. 3:21-28)


KUULIAISUUS

Kuuliaisuutta tulee harvemmin määriteltyä. Usko ja rakkaus ovat tässä suhteessa paljon yleisemmät sanat. Itse kuitenkin ymmärtäisin niin, että kuuliaisuus ei ole puhtaasti kumpaakaan niistä. Kuuliaisuus ei ole virheettömyyttä, eikä se ole myöskään sama asia kuin usko. Minun mielessäni kuuliaisuus yhdistyy samaan asiaan, mikä Vanhassa testamentissa ilmaistaan sanoilla "käskyjen pitäminen". Käskyjen pitäminen ja käskyjen noudattaminen ei kaikilta osin tarkoita aivan samaa. Ihminen, joka pitää käskyt, pitää Jumalan tahtoa elämänsä ohjeena, vaikka ei aina osaisikaan noudattaa niitä täydellisesti. Tällainen ihminen tunnustaa, että Jumalan tahto on oikea ja hyvä. Ja hän myös tunnustaa, että hänen tehtävänsä on noudattaa niitä käskyjä. Ja jos ja kun hän ei aina siinä onnistukaan, niin missään vaiheessa hän ei kuitenkaan heitä käskyjä romukoppaan. Kuuliaisuus on hyvin samantapainen asia. Kuuliainen ihminen on se, joka kuulee Jumalan sanan, vaikka ei aina onnistuisikaan sen mukaan elämään. Kuuliainen ihminen pitää Jumalaa ylimpänä auktoriteettina.

Otit hyviä kuuliaisuudesta puhuvia kohtia esille. Tärkeää on mielestäni kuitenkin huomata, että kuuliaisuus ei ole sama asia kuin käskyjen noudattamisessa onnistuminen. Usko, rakkaus ja kuuliaisuus ovat siis eri asioita, vaikka niitä ei voidakaan aina kovin puhtaaksi viljeltynä erottaa toisistaan. Usko on se väline, jonka kautta ihminen pelastuu. Rakkaus on se väline, jota ihmisen tulee käyttää, jotta noudattaisi käskyjä. Kuuliaisuus on asenne, jolla ihminen tunnustaa, että Jumala on Herra.
Kirjoittanut: Green8972
« : 23.04.2008 - klo:17:17 »

Yksi asia on ruvennut valkenemaan ihmisen pelastaan vain kuuliaisuus Luojan tahtoa kohtaan ei mikään muu.Ja kuuliaisuus on se, mitä ihmiseltä vaaditaan.

Sitten eri Raamatun kohtia

Mark. 9:7
   
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa "häntä!" [2. Moos. 19:9 | 5. Moos. 18:18,19; Mark. 1:11+] :

Sitten en ole ihan varma, mutta seuraavat kohdat ovat tai ainakin tuntuu olevan  ns."avainsanoja"jotka toimivat ikäänkuin pylväinä, opasteina.

1.15 "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. [Joh. 15:10]
16 Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. [Joh. 15:26, 16:7; Ap. t. 2:33]
17 Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. [Joh. 16:13+ | 1. Kor. 2:14]"

2."23 Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. [Ilm. 3:20]
24 Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt."

Eli ymmärrän, että näissä kahdessa kohdassa opetus on  ikäänkuin tiivistetään yhden ihmisen kohdalle, kuten lähetyskäskyssäkin se on tiivistettynä:

Matt. 28:20
   
"Ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." "

3.
16 Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. [Joh. 8:34; 2. Piet. 2:19]
17 Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. [2. Tim. 1:13]
18 Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta -- [1. Piet. 2:16]
19 käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. [Room. 7:5, 12:1]
20 Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta.
21 Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. [Sananl. 14:12; Room. 8:13; Ef. 5:12; Fil. 3:19]
22 Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. [1. Piet. 1:9]
23 Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. [1. Moos. 2:17; Jaak. 1:15 | Room. 5:18; 1. Kor. 15:22]

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 24.03.2008 - klo:14:20 »


Moi Green!

Olet oikeassa. On tärkeää, että keskustelussa keskustelijoiden käyttämät sanat ymmärretään oikein. Muuten asia vääristyy. Esimerkiksi: Kun itäsuomalainen sanoo, että hän ei kehtaa mennä kauppaan, länsisuomalainen ihmettelee, mitä hävettävää kaupassa käymisessä on. Mutta Itä-Suomessa sana "kehdata" tarkoittaa "viitsiä". Sillä ei ole samaa merkitystä kuin lännessä, jossa lause tarkoittaisi: "En ilkeä mennä kauppaan."

Myös usko-sana voidaan ymmärtää monella tapaa. Muiden tällä foorumilla kirjoittamiesi tekstien valossa rohkenen väittää, että sinä tarkoitat uskolla suunnilleen samaa mitä katolilaiset. Kun luterilainen ja katolinen kirkko keskustelivat vanhurskauttamisopista ja solmivat siitä ekumeenisen asiakirjan vuonna 1999, yksi yhteisymmärryksen vaikeus oli erilainen tapa ymmärtää "usko".

Katolilaisille usko tarkoitti lähinnä totena pitämistä. Siksi he eivät voineet hyväksyä sitä, kuinka luterilaiset sanoivat, että ihminen pelastuu uskosta. Mutta luterilaisessa kielenkäytössä usko tarkoittaa paljon enemmän. Usko on turvautumista Jeesukseen koko olemuksella. Se ei ole vain pään tietoa. Uskoon kuuluu se, että eletään samalla tavalla kuin uskotaan. Uskon tulee muuttaa ihmistä. Täydelliseksi ei kukaan muutu tämän elämän aikana, mutta uskon tulee näkyä elämässä.

     Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella,
     kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä
     hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana:
     "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi",
     ja hän sai nimen Jumalan ystävä. (Jaak. 2:21-23)

Tässä kohdassa Jaakob kantaa huolta siitä, että ihmisillä olisi oikeanlainen usko. Abraham uskoi Jumalaa, kun tämä jätti kotimaansa ja lähti kohti sitä maata, joka oli hänelle luvattu. Abraham myös uskoi Jumalaa, kun tämä käski uhrata alttarilla sen pojan, josta hänelle oli luvattu suuri kansa. Abraham olisi voinut myös sanoa Jumalalle: "Uskon sinua, Herra", mutta ei olisi tehnyt mitään. Silloin hän teoillaan olisi osoittanut, että ei hän oikeasti usko.

Usko on siis todellista Jumalaan turvautumista, ei vain pään tietoa. Usko ei ole myöskään tekoja. Usko on vastaus Jumalan lupaukseen, kun hän on luvannut pelastaa ne, jotka uskovat Jeesukseen omana Vapahtajanaan. Usko luottaa tähän lupaukseen. Ja se luottamus saa aikaan ihmisessä tekoja. Mutta teot eivät saa aikaan uskoa. Usko syntyy vain Jumalan sanan ja Jumalan lupausten kuulemisesta.

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)

     Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on
     varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös
     niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä ... Näitä sanoja ei
     kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme.
     Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on
     herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän
     rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme
     tähden. (Room. 4: 16, 23-25)

     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko,
     se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)

     Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." (Luuk. 7:50)

     Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille,
     jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan
     vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas
     saa elää." (Room. 1:16-17)

     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin
     teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi
     ylpeillä. (Ef. 2:8-9)

     Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle
     viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. (2. Tim. 3:15)

     Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat
     ja pelastavat sielunsa. (Hepr. 10:39)

     Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo,
     samalla tavoin kuin heidät." (Ap. t. 15:11)


Lainaus käyttäjältä: Green8972 - 17.03.2008 - klo:21:00
Joku sanoi muistaakseni, että usko on sitä että uskoo Jeesuksen olevan Vapahtaja, mutta tietääkseni Nikodeamous (vai miten se nyt kirjoitetaan) tiesi jo sen, että Jeesus on Vapahtaja.

Nikodemos sai Jeesukselta moitteita siitä, että hän ymmärsi niin vähän, vaikka oli kansan opettaja. Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt sitä, mikä Jeesuksen asema oli. Itse asiassa en muista ketään, joka olisi sen ymmärtänyt ennen ylösnousemusta. Ja vasta Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen asia kirkastui laajemmin. Eli Nikodemos ei tiennyt, että Jeesus on Vapahtaja, jotta olisi voinut häneen uskoa. Hän ymmärsi vain, että Jumala on Jeesuksen kanssa:

     Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.
     Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan
     lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä,
     ellei Jumala ole hänen kanssaan." (Joh. 3:1-2)

Raamatussa on sanottu, että se, joka uskoo, että Jeesus on Vapahtaja, sillä on Pyhä Henki. Ja kenelläkään ei voi olla Pyhää Henkeä, ellei hän ole Jumalan lapsi ja pelastettu.

     Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana,
     ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra",
     muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. (1. Kor. 12:)

Eli tällä jakeella haen sitä, että jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika ja oma henkilökohtainen Vapahtaja, pelastuu. Sitä uskoa ei näet voi saada muuten kuin Pyhän Hengen kirkastamana.

     Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala
     on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden,
     suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo,
     ei joudu häpeään." (Room. 10:9-11)
Kirjoittanut: Green8972
« : 17.03.2008 - klo:21:00 »

Tämä viesti menee vielä ohi aiheen.

Mutta katsos tässäkin tulee sellainen asia kuin mitä on usko?Joku sanoi muistaakseni, että usko on sitä että uskoo Jeesuksen olevan Vapahtaja, mutta tietääkseni Nikodeamous(vai miten se nyt kirjoitetaan)tiesi jo sen, että Jeesus on Vapahtaja.Se ei ole tietääkseni mitään uskoa jos ei olla kuuliaisia nimittäin:

"Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään"

Monet sanoo että uskovat jne.mutta ollaanko OIKEASTI uskottu ja oltu kuuliaisia niin se on eri asia.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 17.03.2008 - klo:18:38 »

Morjens Green!

Kysymyksesi ei suoranaisesti liity tähän aiheeseen, mutta vastaan lyhyesti tämänkin otsikon alla. Kysymyksesi on näet erittäin tärkeä, sillä sinulta on jäänyt huomaamatta koko Raamatun ja kristinuskon tärkeimmät kohdat:

     Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen,
     saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi. (Ap. t. 10:43)

     Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi,
     ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa
     kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa. (Ap. t. 13:38-39)

     Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut
     pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä
     valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun
     uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala
     on pyhittänyt. (Ap. t. 26:17-18)

Samantapaisia kohtia on Raamatussa todella paljon, mutta poimin tähän nyt vain ne, joissa yhtä aikaa käytetään juuri noita sanoja, jotka halusit kuulla: usko ja syntien anteeksiantaminen. Ja kuten huomaat, kyse ei ole siitä, että ihminen itse antaa itselleen anteeksi. Usko syntien anteeksiantamiseen tarkoittaa juuri sitä, että luotetaan Jeesukseen, joka antaa synnit anteeksi.
Kirjoittanut: Green8972
« : 16.03.2008 - klo:16:34 »

"jotka ihminen saa Jeesuksen tähden USKOA ANTEEKSI."

Poimin tälläisen kohdan.Mistä kohtaa Raamatusta löydät tuollaisen kohdan jossa ihminen saa itse uskoa omalle kohdallensa anteeksi antamuksen?

Nimittäin tuollaista en ole vielä löytänyt.Jos ihminen uskoo omalle kohdallensa syntinsä anteeksi niin silloin ihminen armahtaa  itse itsensä, antaa anteeksi antamuksen itsellensä.

EDIT: Jaettu viestiketjusta "homoseksuaalisuus". Marko