Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 12.02.2017 - klo:17:07 »Hei Eduu,
Liitin kysymyksesi toiseen samaa aihetta käsittelevään viestiin. Olen siinä vastannut hyvin tiiviisti, niin kuin vastaan nytkin. Minulla ei ole juuri enempää lisättävää, kun aihepiiri on minulle vieraampi. Niin kuin edellisessä viestissä kerron, en ole itsekään kaikkia apokryfikirjoja lukenut.
Lukemieni apokryfikirjojen perusteella niihin sisältyy sekä erittäin hyödyllistä että osittain hämmentävää sisältöä. Hämmennys johtunee minun tapauksessani siitä, että Raamatun monet perinteiset ja tutut kertomukset eivät näyttäydy minulle outoina, koska olen niitä koko ikäni lukenut. Esimerkiksi Bileam puhuvine aaseineen ja Joona suuren kalan vatsassa ovat tekstejä, jotka tuntuvat aivan tavallisilta, mutta Apokryfikirjoissa vastaan tulleessaan ne olisivat varmaan niin outoja, että päätäni pyöritellen niitä lukisin. Jotain sen kaltaisia kertomuksia siellä onkin esimerkiksi enkelin kanssa matkaa tekevästä ihmisestä.
Niinpä tyydyn vain toistamaan uudelleen erittäin oppineen Vanhan testamentin professorin, Martti Lutherin sanoja. Hän on varmasti Raamattunsa lisäksi myös Apokryfikirjansakin lukenut. Hänen mielestään ne ovat hyödyllisiä, mutteivat Raamatun veroisia.
Kirkko on perinteisesti opettanut, että Raamattu on selvistä inhimillisistä piirteistään huolimatta myös kauttaaltaan Pyhän Hengen inspiroima ja synnyttämä kirja. Kovin tarkasti meillä ei ole varaa sanoa, mitä muuta Pyhä Henki on inspiroinut. Ainakin katoliset Raamatut ja juutalaiset kirjakokoelmat ovat kuljettaneet mukanaan myös apokryfisiä kirjoja. Ehkä niihin voidaan siis soveltaa Paavalin sanaa:
Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus
on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi
ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
(2. Tim. 3:16)
Liitin kysymyksesi toiseen samaa aihetta käsittelevään viestiin. Olen siinä vastannut hyvin tiiviisti, niin kuin vastaan nytkin. Minulla ei ole juuri enempää lisättävää, kun aihepiiri on minulle vieraampi. Niin kuin edellisessä viestissä kerron, en ole itsekään kaikkia apokryfikirjoja lukenut.
Lukemieni apokryfikirjojen perusteella niihin sisältyy sekä erittäin hyödyllistä että osittain hämmentävää sisältöä. Hämmennys johtunee minun tapauksessani siitä, että Raamatun monet perinteiset ja tutut kertomukset eivät näyttäydy minulle outoina, koska olen niitä koko ikäni lukenut. Esimerkiksi Bileam puhuvine aaseineen ja Joona suuren kalan vatsassa ovat tekstejä, jotka tuntuvat aivan tavallisilta, mutta Apokryfikirjoissa vastaan tulleessaan ne olisivat varmaan niin outoja, että päätäni pyöritellen niitä lukisin. Jotain sen kaltaisia kertomuksia siellä onkin esimerkiksi enkelin kanssa matkaa tekevästä ihmisestä.
Niinpä tyydyn vain toistamaan uudelleen erittäin oppineen Vanhan testamentin professorin, Martti Lutherin sanoja. Hän on varmasti Raamattunsa lisäksi myös Apokryfikirjansakin lukenut. Hänen mielestään ne ovat hyödyllisiä, mutteivat Raamatun veroisia.
Kirkko on perinteisesti opettanut, että Raamattu on selvistä inhimillisistä piirteistään huolimatta myös kauttaaltaan Pyhän Hengen inspiroima ja synnyttämä kirja. Kovin tarkasti meillä ei ole varaa sanoa, mitä muuta Pyhä Henki on inspiroinut. Ainakin katoliset Raamatut ja juutalaiset kirjakokoelmat ovat kuljettaneet mukanaan myös apokryfisiä kirjoja. Ehkä niihin voidaan siis soveltaa Paavalin sanaa:
Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus
on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi
ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
(2. Tim. 3:16)