Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.07.2018 - klo:18:26 »Hei Cata,
Vastaukseni on nyt todella lyhyt, mutta toivottavasti se osuu kohteeseensa.
Sinun suurin ongelmasi on se, että käännät tässä Raamatun tekstin väärinpäin. Kohta, johon viittaat, on tämä: Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. (1. Kor. 12:3) Sinä ajattelet, että tuossa sanotaan: "Ei riitä, että sanoo Jeesuksen olevan Herra, vaan pitää pystyä sanomaan se Pyhässä Hengessä". Mutta ei siinä niin sanota. Siinä sanotaan: "jos pystyt sanomaan, että Jeesus on sinun Herrasi, se tapahtuu vain Pyhän Hengen vaikutuksesta".
Minulle tulee vaikutelma, että sinulla on joku itse tehty raja sille, milloin Pyhä Henki toimii riittävän suurella voimakkuudella. Tällainen on vaarallista, koska silloin sinä alat vaatia Pyhältä Hengeltä riittävän suuria suorituksia, jotka kelpaavat sinulle. Uskon voima ja suuruus on erityinen armolahja, jolloin Pyhä Henki antaa aivan erityisen uskon ja ihmeiden tekemisen voiman. Pelastavassa uskossa sen sijaan tärkeintä on uskon kohde eikä uskon määrä.
Syntien anteeksi pyytäminen on yksi armon tuntemisessa kasvamisen tapa. Ihminen, joka ajattelee: "Olen kerran saanut syntini anteeksi, ja se riittää", ei kohta enää tarvitse anteeksiantoa. Hän ajattelee, että se ensimmäinen anteeksianto teki hänestä jo riittävän hyvän. Mutta anteeksianto ei ole sitä, että ihmisestä tulee synnitön. Anteeksianto on sitä, että tehdyistä virheistä ei enää syytetä.
Jokainen kristitty tekee päivittäin isoja ja pieniä syntejä. Siksi tarvitaan myös päivittäistä muistutusta siihen, että Jeesuksen ansiosta jokainen päivä on myös armon alla elämistä. Pyytämällä anteeksi, kristitty saa anteeksi. Lisäksi anteeksipyyntö on kristitylle muistutus oikeasta suhteesta Jumalaan.
Vastaukseni on nyt todella lyhyt, mutta toivottavasti se osuu kohteeseensa.
Täytyyhän myös sanoa Pyhässä Hengessä Jeesuksen olevan Herra ja sydämellään uskoa Hänen olevan Jumalan Poika. En oikein pysty sanomaan Pyhässä Hengessä tuota. Pystyn kyllä sanomaan, mutten Pyhässä Hengessä.
Sinun suurin ongelmasi on se, että käännät tässä Raamatun tekstin väärinpäin. Kohta, johon viittaat, on tämä: Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. (1. Kor. 12:3) Sinä ajattelet, että tuossa sanotaan: "Ei riitä, että sanoo Jeesuksen olevan Herra, vaan pitää pystyä sanomaan se Pyhässä Hengessä". Mutta ei siinä niin sanota. Siinä sanotaan: "jos pystyt sanomaan, että Jeesus on sinun Herrasi, se tapahtuu vain Pyhän Hengen vaikutuksesta".
Minulle tulee vaikutelma, että sinulla on joku itse tehty raja sille, milloin Pyhä Henki toimii riittävän suurella voimakkuudella. Tällainen on vaarallista, koska silloin sinä alat vaatia Pyhältä Hengeltä riittävän suuria suorituksia, jotka kelpaavat sinulle. Uskon voima ja suuruus on erityinen armolahja, jolloin Pyhä Henki antaa aivan erityisen uskon ja ihmeiden tekemisen voiman. Pelastavassa uskossa sen sijaan tärkeintä on uskon kohde eikä uskon määrä.
Mutta miksi me sitten pyydämme Herralta syntimme anteeksi, jos Jeesuksen ristinkuolema on meidät synneistä pelastanut?
Syntien anteeksi pyytäminen on yksi armon tuntemisessa kasvamisen tapa. Ihminen, joka ajattelee: "Olen kerran saanut syntini anteeksi, ja se riittää", ei kohta enää tarvitse anteeksiantoa. Hän ajattelee, että se ensimmäinen anteeksianto teki hänestä jo riittävän hyvän. Mutta anteeksianto ei ole sitä, että ihmisestä tulee synnitön. Anteeksianto on sitä, että tehdyistä virheistä ei enää syytetä.
Jokainen kristitty tekee päivittäin isoja ja pieniä syntejä. Siksi tarvitaan myös päivittäistä muistutusta siihen, että Jeesuksen ansiosta jokainen päivä on myös armon alla elämistä. Pyytämällä anteeksi, kristitty saa anteeksi. Lisäksi anteeksipyyntö on kristitylle muistutus oikeasta suhteesta Jumalaan.
Sanotaan, ettei uskoontulo tapahdukkaan välttämättä yhtäkkiä. Mutta eikö siinä ole kyse siitä, että otetaan Jeesus vastaan, vastataan myöntävästi kutsuun? Eikö tämän luulisi olevan sellainen lyhyt hetki, pelkkä päätös? Ja vielä kysyisin, että miten Jumala kutsuu etsikkoaikana? Voiko se olla sellaista että esim. joku kaveri viestittää ja pyytää kirkkoon (itselleni kävi noin)? Kovasti olisin halunnut mennä, mutta en sitten kuitenkaan, kun pelotti mitä muut ajattelisivat. Voiko tämä etsikkoaika mennä ohi, jos minulla ei ole voimaa tulla uskoon? Saatto olla vähän outoja kysymyksiä, kun en vielä tiedä näistä asioista paljoakaan, ja saatan olla ymmärtänyt asioita ihan väärin. 
Kiitos kuitenki jos jotain osaat vastata! 