Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 06.01.2013 - klo:15:10 »Kiitos kommentistasi, Juhani!
Raamatun ennustusten äärellä ollaan aina tulkintojen kanssa tekemisissä. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että koskaan ei voi etukäteen tietää tarkasti profetian sisältöä. Vasta toteutuminen näyttää sen. Jumalan toteuttamismahdollisuuksien pankki on niin paljon runsaampi kuin kenenkään ihmisen mielikuvitus. Eikä aina edes itsestäänselvältä vaikuttava tulkinta osu oikeaan. Siksi profetioiden äärellä pitää nöyrästi pitäytyä siihen, että vasta toteutuminen asettaa sen oikeaan mittakaavaan.
Raamatun profetioissa on paljon moniulotteisuutta, mikä myös vaikeuttaa etukäteen tehtyjä arvioita. Edellä käytin juuri peräänkuuluttamasi Markuksen evankeliumin katkelmaa, jossa mielestäni on hyvin selvästi nähtävissä ainakin kaksi tasoa. Toinen niistä on toteutunut Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä. Toinen odottaa toteutumistaan. Uskon, että opetuslapset kyllä Jeesuksen sanat kuullessaan olettivat koko ennustuksen puhuvan yhdestä ja samasta maailmanlopusta. Mutta toteutuminen näytti, että Jeesus ei tarkoittanut sitä.
Hyvällä syyllä voitaisiin todeta, että tällainen moniulotteisuuden käsite on vain kristittyjen tapa selittää sitä, miksi ennustukset eivät ole toteutuneet niin kuin etukäteen ihmiset luulivat. Mutta silloin kristitty tekisi itsestään ja omista päätelmistään mittarin, jolla arvioi Jumalan sanan totuutta. Kuvion pitäisi mennä juuri toisinpäin. Jeesus itsekin osoitti, että tämä moniulotteisuus on totta profetioissa:
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut,
ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan.
Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta
Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen
kohdan, jossa sanotaan: - Herran henki on minun
ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt
minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan
vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran
riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen
avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa
olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua
heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus
käynyt toteen." (Luuk. 4:16-21)
Jeesus sanoi, että tämä ennustus on sinä päivänä käynyt toteen. Siksi hän ei lukenut koko ennustusta, vaan jätti lauseen kesken. Viimeisen virkkeen loppuosa ei ollut vielä toteutunut:
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut
minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille
hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on
murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja
kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran
riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
(Jes. 61:1-2)
Jeesuksesta kerrotuissa ennustuksissa on useampia tasoja, jotka toteutuvat omina aikoinaan. Jumalan palkanmaksupäivä, vanhan käännöksen mukaan kostonpäivä eli tuomiopäivä, on vielä toteutumatta. Samassa virkkeessä on siis ollut ainakin 2000 vuoden haarukassa olevia asioita. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että Jeesus itse lausuu ennustuksen, jossa samaan kokonaisuuteen kuuluvat sekä Jerusalemin temppelin tuhoaminen ja maailmanloppu.
Näiden erottaminen toisistaan on vain valtavan vaikeaa etukäteen. Eikä Raamattu haluakaan ihmisten elävän profetioiden pohjalta tehtyjen tulkintojen varassa. Toteutumistaan odottava profetia on kuin savea, josta tehty rakennelma hajoaa helposti, kun huomataan, että oma tulkinta onkin ollut väärä. Toteutunut profetia on rautaa, joka on osoittautunut Jumalan sanaksi, ja johon usko voi tarrautua kiinni.
Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte,
mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa
tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran
nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa
vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta.
Älkää kuulko häntä. (5. Moos. 18:21-22)
Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte,
kun se tapahtuu. (Joh. 14:29)
Raamatun ennustusten äärellä ollaan aina tulkintojen kanssa tekemisissä. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että koskaan ei voi etukäteen tietää tarkasti profetian sisältöä. Vasta toteutuminen näyttää sen. Jumalan toteuttamismahdollisuuksien pankki on niin paljon runsaampi kuin kenenkään ihmisen mielikuvitus. Eikä aina edes itsestäänselvältä vaikuttava tulkinta osu oikeaan. Siksi profetioiden äärellä pitää nöyrästi pitäytyä siihen, että vasta toteutuminen asettaa sen oikeaan mittakaavaan.
Raamatun profetioissa on paljon moniulotteisuutta, mikä myös vaikeuttaa etukäteen tehtyjä arvioita. Edellä käytin juuri peräänkuuluttamasi Markuksen evankeliumin katkelmaa, jossa mielestäni on hyvin selvästi nähtävissä ainakin kaksi tasoa. Toinen niistä on toteutunut Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä. Toinen odottaa toteutumistaan. Uskon, että opetuslapset kyllä Jeesuksen sanat kuullessaan olettivat koko ennustuksen puhuvan yhdestä ja samasta maailmanlopusta. Mutta toteutuminen näytti, että Jeesus ei tarkoittanut sitä.
Hyvällä syyllä voitaisiin todeta, että tällainen moniulotteisuuden käsite on vain kristittyjen tapa selittää sitä, miksi ennustukset eivät ole toteutuneet niin kuin etukäteen ihmiset luulivat. Mutta silloin kristitty tekisi itsestään ja omista päätelmistään mittarin, jolla arvioi Jumalan sanan totuutta. Kuvion pitäisi mennä juuri toisinpäin. Jeesus itsekin osoitti, että tämä moniulotteisuus on totta profetioissa:
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut,
ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan.
Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta
Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen
kohdan, jossa sanotaan: - Herran henki on minun
ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt
minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan
vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran
riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen
avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa
olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua
heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus
käynyt toteen." (Luuk. 4:16-21)
Jeesus sanoi, että tämä ennustus on sinä päivänä käynyt toteen. Siksi hän ei lukenut koko ennustusta, vaan jätti lauseen kesken. Viimeisen virkkeen loppuosa ei ollut vielä toteutunut:
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut
minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille
hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on
murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja
kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran
riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
(Jes. 61:1-2)
Jeesuksesta kerrotuissa ennustuksissa on useampia tasoja, jotka toteutuvat omina aikoinaan. Jumalan palkanmaksupäivä, vanhan käännöksen mukaan kostonpäivä eli tuomiopäivä, on vielä toteutumatta. Samassa virkkeessä on siis ollut ainakin 2000 vuoden haarukassa olevia asioita. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että Jeesus itse lausuu ennustuksen, jossa samaan kokonaisuuteen kuuluvat sekä Jerusalemin temppelin tuhoaminen ja maailmanloppu.
Näiden erottaminen toisistaan on vain valtavan vaikeaa etukäteen. Eikä Raamattu haluakaan ihmisten elävän profetioiden pohjalta tehtyjen tulkintojen varassa. Toteutumistaan odottava profetia on kuin savea, josta tehty rakennelma hajoaa helposti, kun huomataan, että oma tulkinta onkin ollut väärä. Toteutunut profetia on rautaa, joka on osoittautunut Jumalan sanaksi, ja johon usko voi tarrautua kiinni.
Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte,
mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa
tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran
nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa
vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta.
Älkää kuulko häntä. (5. Moos. 18:21-22)
Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte,
kun se tapahtuu. (Joh. 14:29)
