Hei Anonyymi!
Kipuilet nyt sellaisen kysymyksen kanssa, jonka äärellä moni läheistensä puolesta huolissaan oleva kristitty kamppailee. Ydinkysymyksesi on siis sellainen, johon on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Aika laajasti olen näitä teemoja tällä foorumilla käsitellytkin. Liitin kysymyksesi vanhempaan ketjuun. Lukaise yllä oleva vastaukseni taustaksi. Lisäksi suosittelen sinua perehtymään kahteen muuhun aiheeseen. Ne liittyvät oleellisesti esittämäsi kysymyksen teemoihin. Käsittelen niissä kysymyksiä siitä, mitä usko on ja miksi kaikki eivät usko.
-
Milloin olen uskossa?-
Uskomisen vaikeusKyseinen ystävä käy ahkerasti seurakunnan toiminnassa ja on kiinnostunut Raamatun lukemisesta, mutta puhuu silti usein siitä, kuinka omakohtainen sydämen usko puuttuu. ... Näen sen ahdistuksen ja pahan olon ja epävarmuuden, joka ystäväni tilanteeseen liittyy. Haluaisin kristittynä auttaa häntä, mutta en tiedä miten.
Kirjoitat tässä sekä erittäin positiivisia ja varsin ahdistavia asioita. Positiivista on, että ystäväsi on paljon mukana seurakunnassa ja tykkää lukea Raamattua. Jumalan sanan äärellä oleminen on parasta, mitä uskoa kaipaava ihminen voi tehdä. Jeesus kertoo kylväjä-vertauksessa (Matt. 13:1-9, 18-23), että Jumalan sana on kuin siemen, joka kasvaa ja synnyttää uskoa, kun se saa pudota hyvään maaperään.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)Ihminen itse ei voi toiselle uskoa tuputtaa. Pariskunnissa, joissa toinen uskoo ja toinen ei, tämä kysymys on varmasti hyvin polttava. Jokainen uskova puoliso haluaisi pelastaa kumppaninsa. Mutta kukaan ihminen ei voi sitä tehdä:
Mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi?
Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?
(1. Kor. 7:16)
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
(Ef. 2:8 )Tämän vuoksi ahdistusta synnyttääkin se, että tekisi mieli auttaa, muttei tiedä, miten. Varsinkin, kun Jumala sanoo, että kukaan ihminen sitä uskoa ei voi synnyttää. Ihminen voi kuitenkin toimia niin kuin kunnon maamies tekee. Maanviljelijä ei voi itse saada kasvua aikaiseksi, mutta hän voi muokata maaperää, kylvää ja kastella sekä kitkeä rikkaruohoja.
Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.
Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan
kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. (1. Kor. 3:6-7)Laitan tässä aivan luettelomaisesti jotain asioita, joita sinä voit tehdä niin kuin hyvä maanviljelijä:
Voit muokata maaperääEt tietenkään voi mennä muuttamaan toisen ihmisen mieltä. Voit kuitenkin omalla esimerkilläsi näyttää, että uskovan ihmisen elämä on tavallisen ihmisen elämää, jossa on iloja ja suruja. Mutta siinä on myös jotain enemmän: siihen kuuluu vapaus ja rauha, jonka antaa sanoma Jeesuksen sovitustyöstä. Raamatussa on ohje vaimoille, jotka murehtivat ei-uskovan puolisonsa pelastumista.
Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne
miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa
elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät
teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää. (1. Piet. 3:1-2)Tämä ohje on siinä mielessä yleispätevä, että kiinnostus Jumalan sanaa ja uskoa kohtaan syntyy myös hyvin inhimillisistä asioista. Kun ei-uskova näkee, että uskova ihminen elää elämisen arvoista elämää ja elää myös Raamatun sanan mukaan, niin kyllähän se puhuttelee. Päinvastainen esimerkkikin löytyy:
Kun siis opetat muita, etkö opetakaan itseäsi? Varastatko itse,
vaikka julistat, ettei saa varastaa? Teetkö itse aviorikoksen,
vaikka kiellät muita tekemästä? Anastatko itsellesi temppelien
aarteita, vaikka inhoat epäjumalia? Kuinka sinä, joka ylpeilet
laista, häpäiset Jumalaa rikkomalla lakia? On kirjoitettu:
"Teidän vuoksenne pakanakansat pilkkaavat Jumalan nimeä."
(Room. 2:21-24)Elä siis iloista ja kunnollista kristityn elämää vapain mielin. Se on hyvä mainos. Kirjoitit, että haluaisit kertoa uskostasi ja Jumalan rakkaudesta. Sekin on erinomaisen hyvä asia. Rukoile, että Jumala antaisi siihen hyviä, luontevia ja hedelmällisiä tilanteita.
Voit kylvääYstäväsi lukee jo Raamattua, joten ei varmaan kannata hakata Raamatulla päähän jatkuvasti. Liika on liikaa. Kunnon maanviljelijä tietää, mikä määrä siementä on sopiva kylvää kullekin peltopalstalle. Paavalikin puhuu siitä, miten kristityn kuuluu "pitää esillä elämän Sanaa" (Fil. 2:16).
Et välttämättä itse koe, että sinulle olisi luontevaa opettaa Raamattua. Mutta voit keskustella kysymyksistä, joita ystävällesi tulee. Ja voit tulla sitten yhdessä hänen kanssaan seurakunnan työntekijöiden luo, jos tulee vaikeita kysymyksiä. Kaikkein yksinkertaisin tapa on pyytää ystävä mukaan tilaisuuteen, jossa Sanaa on tarjolla. Jos ystäväsi kaipaa hyviä lukuvinkkejä, niin voit myös auttaa häntä lukemaan kohtia, joissa puhutaan paljon Jeesuksen merkityksestä ja uskosta. Yllä olevissa linkeissä on niitä paljon.
Voit kastellaRukouksen merkitystä ei voi koskaan vähätellä. Jumala toimii parhaaksi katsomallaan tavalla omalla ajallaan.
Vanhurskaan rukous on voimallinen
ja saa paljon aikaan. (Jaak. 5:16b)
Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan,
mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. (Joh. 3:8 )On ikävää, että koet paljon ahdistusta, ja että ystäväsi on ahdistunut. Ystäväsi ahdistus kertoo siitä, että Jumalan Henki on puhutellut häntä ja saanut sydämen rauhattomaksi. Sinun ahdistuksesi on surua ystäväsi puolesta, mutta vaikka se on ikävä tunne, kannattaa se käyttää hyödyksi. Niin kauan, kun sinulla on ahdistusta, sinä muistat paremmin rukoilla.
Voit kitkeä rikkaruohojaHyvin usein uskomisessa ei ole vaikeinta uskoa, että Jeesus on kuollut syntien puolesta. Vaikka se on hurjan suuri ja tavallaan epälooginen asia, ovat uskomisen esteenä paljon useammin erilaiset ohdakkeet ja rikkaruohot. Siemen ei pääse kasvamaan, kun ihminen pyörittelee mielessään:
- ajatuksia siitä, mitä muut ajattelevat
- pelkoja siitä, joutuuko itse muuttumaan
- mielikuvia siitä, millainen uskovan pitää olla
- Raamatun vaikeita kohtia (tai muiden esittämiä vääriä väitteitä Raamatusta)
- mielikuvia siitä, mitä usko on
Näiden kysymysten äärellä - jos niistä teille keskustelua tulee - on hyvä tukea ystävää. Kaikissa kohdissa ei varmasti itse koe osaavansa sanoa oikeita asioita. Siksi tiedollisia tai Raamattuun liittyviä asioita voi jutella työntekijän kanssa. Mutta esimerkiksi juuri noissa "mitä muut ajattelevat" ja "muutunko minä" -kysymyksissä tervejärkinen kristitty ystävä on kullanarvoinen.
En halua, että hän joutuu teeskentelemään uskovaa minulle tai muille ystävilleen.
Tässä sinä voit olla suurena apuna. Oikeanlaisia uskovia ihmisiä ei voida määritellä. Voidaan määritellä Raamatun opettaman uskon sisältö, mutta uskovia ihmisiä on hyvin monenlaisia. Liian usein usko ja uskoon tuleminen määritellään jonkinlaisen tuntemisen tai kokemuksen kautta. Se tekee muotin, johon ei voida läheskään kaikkia oikein uskovia ihmisiä survoa.
Kun puhuit tämän ystävän epävarmuudesta ja halusta uskoa, niin ensimmäiseksi minulle herää kysymys, odottaako hän tietynlaista tunnetta tai kokemusta. Jos hän on levoton Jumalan edessä, niin silloin olisi hyvä opastaa häntä luottamaan siihen, että Jeesus riittää. Mutta jos hän ei "tunne" uskoaan, niin se ei ole epäuskoa. En minäkään tunne uskoani. Minulla on varmuus luottamuksen kautta, ei tunteiden tai kokemusten kautta. Luottamus on syntynyt siitä, mitä Jumala on Raamatussa luvannut. Ja minä uskon, että Pyhä Henki sen luottamuksen on synnyttäyt.
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra,
ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt
hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo
vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
(Room. 10:9-10)
Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu
Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus
on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus
on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.
(1. Kor. 12:3)Toivottavasti nämä ajatukseni rohkaisevat sinua hieman.
