Hei Joku miekkonen!
Viestisi huokuu tosiaan suurta ahdistusta, niin kuin kirjoitit. Olet pohtinut asioita perusteellisesti. Mutta toisaalta olet jäänyt ajatustesi kanssa pahasti jumiin. Toivon voivani hieman helpottaa tuskaasi.
jos uskova nainen, tai uskomaton on harrastanut seksia, eli tullut yhdeksi lihaksi jonkun miehen kanssa. Niin onko han sidottu tahan mieheen loppuiaksensa?
Vanhassa testamentissa nainen velvoitettiin menemaan naimisiin jopa raiskaajansa kanssa mikali raiskaus tapahtui jossakin kedolla tms jossa kukaan ei kuullut naisen avunhuutoja.
Raamattu sitoo sukupuolielämän ja avioliiton toisiinsa. Mutta se ei tarkoita, että ne ovat sama asia. Seksi ei ole avioliitto. Eihän Raamattu muuten kieltäisi haureutta - eli esiaviollisia suhteita tai sitoutumattomia suhteita. Ja päinvastoin, ei Raamattu kehottaisi puolisoita täyttämään aviovelvollisuuksia toisiaan kohtaan, jos liitto olisi sama asia kuin seksi. Ihmisen tehtäväksi on annettu huolehtia siitä, että nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)Liittyminen ja yhdeksi lihaksi tuleminen kuuluvat yhteen, joten siksi niiden erottaminen toisistaan kielletään. Käytit tässä esimerkkinä Raamatun kohtaa, jonka tiivistit sanoin: "Vanhassa testamentissa nainen velvoitettiin menemaan naimisiin jopa raiskaajansa kanssa." Tässä tiivistelmässäsi on hyvin harhaanjohtava tulkintavirhe. Raamattu ei näet siinä kohdassa aseta mitään velvollisuuksia uhrille. Neitsyys oli erittäin kovassa kurssissa ja kunniallisen naisen mittari. Raiskauksen uhri olisi saattanut joutua vielä suurempaan häpeään, jos hän tämän tilanteen jälkeen olisi vielä jäänyt naimattomaksi ja lapsettomaksi - jos siis kukaan ei olisi häntä enää halunnut vaimokseen tapahtuneen jälkeen. Siksi miehen velvollisuus oli ottaa nainen vaimoksi - jos vain naisen isä tähän suostuu. Isällähän oli myös mahdollisuus kieltää tämä. Kyse oli siis uhrin oikeuksien puolustamisesta.
Jos nainen puolestaan vapaaehtoisesti menetti neitsyytensä, laki oli aivan toisenlainen. Silloin ei todettu, että on etsittävä naisen kanssa maannut mies ja naitettava heidät. Nainen oli kivitettävä, koska hän oli vapaaehtoisesti harjoittanut haureutta. Tämä laki löytyy samasta kohdasta, josta edellä mainitun esimerkin otit: 5. Moos 22:13-28.
Raamattu korostaa sukupuolisuhteissa ainutlaatuisuutta. Vanhan testamentin laki oli samalla juutalaisen yhteiskunnan laki, joten siellä annettiin selviä rangaistusmääräyksiä eri rikoksista. Uusi testamentti velvoittaa puolestaan jokaista kristittyä seuraamaan oman yhteiskuntansa lakeja - kunhan ne eivät ole ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Siksi UT kieltää kaiken haureuden, muttei jaa mitään yhteiskunnallista rangaistusmääräystä sen käskyn rikkomisesta. Jos kristitty on elämässään sortunut haureuteen, ei hänelle ole annettu mitään yhtä oikeaa toimintamallia siitä eteenpäin menemiseksi.
Katumus ja parannuksen tekeminen ovat tietysti ehdottomia, mutta mitä parannus missäkin tilanteessa pitää sisällään, se on eri asia. Useiden sukupuolikumppaneiden historia ei koskaan helpota uutta suhdetta. Siksi on vakavasti harkittava sitä vaihtoehtoa, että ainutlaatuisuuden säilyttämiseksi kantaa vastuun ja sitoutuu ihmiseen, jonka kanssa on esiaviollisiin suhteisiin sortunut. Raamatun perusteella on kuitenkin paha väittää, että ihminen olisi velvoitettu tähän. Tällöin on edessä vastuun kantaminen siitä, että tekee työtä tulevan puolison kanssa sen suhteen, että menneisyyden synti särkisi tulevaa liittoa mahdollisimman vähän. Jokaisen on omassatunnossaan mietittävä, mikä voisi olla itseä ja toista osapuolta ajatellen viisain ratkaisu. Ikävä kyllä elämme yhteiskunnassa, jossa sukupuolisen ainutlaatuisuuden särkeminen ei ole periaatetasolla juttu eikä mikään. Parisuhteen ainutlaatuisuuteen se silti vaikuttaa käytännössä samalla tavalla kuin menneinä aikoina.
Toivon, että tämä vastasi keskeisimpään kysymykseesi. Pari lyhyttä kommenttia laitan myös joihinkin muihin viesteissäsi esiintyneisiin mietteisiin:
En löytänyt nopealla selailulla sitä kohtaa uudesta testamentista jossa puhutaan muistaakseni jotenkin niin, että usean vaimon miehen ei pitäisi hakea eroa vaimoistansa tjsp.
Itse en muista, että Raamatussa olisi tällaista. Tätä muistuttavista kohdista mieleeni tulee yksi kohta Uudesta testamentista ja yksi Vanhasta. Mutta kumpikaan ei mene ihan niin kuin sinä muistelet. VT:ssä ei puhuta eron kieltämisestä ja UT:ssa ei puhuta useasta vaimosta:
Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen
ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia. Mutta ellei mies täytä
velvollisuuttaan näissä kolmessa asiassa, vaimo pääsköön
lähtemään ilman korvausta. (2. Moos. 21:10-11)
Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan
hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. (1. Kor. 7:12)Naimisiin meneminen on vielä yksi ongelma. Käytännössä olen raamattua tutkimalla tullut siihen tulokseen, että jos mies ja nainen ovat yhdynnässä, niin he ovat jo naimisissa ja heidän ei kuulu erota.
Jeesus oli eri mieltä. Hän moitti samarialaista naista siitä, että tämä eli miehen kanssa, joka ei ollut oikeasti hänen miehensä. Yhteinen elämä - johon ilman muuta on kuulunut myös sukupuolielämä - ei ole tehnyt liittoa. Jeesuksen moite koskee käytännössä siis sitä, että mies on tullut naisen kanssa yhdeksi lihaksi, mutta toinen puoli, eli vaimoon liittyminen, puuttuu.
Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne."
"Ei minulla ole miestä", nainen vastasi. Jeesus sanoi:
"Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on
ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.
Siinä puhuit totta." (Joh. 4:16-18)En tosin ole varma tästä, mutta raamatussa ei kyllä puhuta mistään sormuksista, eikä muustakaan nykyaikaisesta hommasta, vaan käytännössä tämä yhdynnässä oleminen on ollut se sitova juttu raamatussa, ainakin minun löytämien kohtien perusteella.
Kaikkina historian ajanjaksoina on aina ollut jonkinlainen naimisiin menemisen malli, joka on siinä yhteisössä julkisesti osoittanut, että he kuuluvat toisilleen. Ehkä jossain vaiheessa se on ollut jotain hyvinkin yksinkertaista. Emme tiedä, millaisia häitä Raamatun kaikkina aikoina on vietetty. Ehkä joku malli on ollut se, että mies vie naisen julkisesti telttaansa:
Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen.
(1. Moos. 24:67)Mutta ehkä tämäkin on vain tiivistelmä siitä, miten juhla on oikeasti edennyt. Jo Tuomarien kirjan ajoilla on vietetty näyttäviä hääjuhlia. Kertomuksessa Simsonista käy ilmi, että jo silloin juutalaisten hääjuhla kesti 7 päivää. (Tuom. 14:1-18)
Eniten minua ahdistaa se, kun jos menee miehensa hylkaaman kanssa naimusiin, niin tekee huorin. Miehesta ei missaan kohdassa sanota noin. Ainoastaan naisesta.
Raamattu asettaa miehen vastuuseen monista asioista. Siksi ohjeet annetaan ennen kaikkea miehen näkökulmasta. "Mies on hylännyt naisen, joten toinen mies ei saa mennä ottamaan tätä omaksi vaimokseen, jotta yhteen palaamisen mahdollisuus säilyy... jne." Jos mies kantaa tässä vastuunsa, niin lopputulos on, että kumpikin sukupuoli elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jos jokainen mies noudattaa Jumalan ohjeita haureuden välttämisessä, niin normaalissa tapauksessa se tarkoittaa sitä, että väistämättä jokainen nainenkin noudattaa sitä.
Raamatussahan on monessakin tapauksessa uskovia miehia joilla on useita vaimoja. Tama tuntuu minusta tosi pahalta, enka tieda miten asian ottaisin.
Raamattu lähtee siitä tosiasiasta, että sen ajan kulttuurissa varakkailla ja menestyneillä miehillä oli tapana ottaa useita vaimoja. Täyskieltoa Raamattu ei tähän tosiaan aseta, mutta missään ei kyllä myöskään kehuta sitä, että kannattaa ottaa useampi vaimo. Jumala antoi ohjeet mm. kansansa kuninkaille, että useita vaimoja kannattaa välttää:
Kuninkaalla ei myöskään saa olla lukuisia vaimoja, ettei hänen
sydämensä luopuisi Herrasta, eikä hän saa koota itselleen kovin
runsaasti kultaa eikä hopeaa. (5. Moos. 17:17)Viisas Saarnaaja teki yhteenvetoa elämästään ja summasi sitä, mitä oli oppinut. Vaimojen suhteen hänen johtopäätöksensä on hyvin puhutteleva:
Kokosin itselleni myös kultaa ja hopeaa, kuninkaiden aarteita
ja maakuntien rikkauksia. Minä hankin laulajia ja laulajattaria
ja miehen nautintoja: vaimon, jopa useita vaimoja. (Saarn. 2:8 )Jos Saarnaaja on perimätiedon mukaisesti Salomo, oli hänellä 700 vaimoa ja 300 sivuvaimoa. Kaiken jälkeen hänen ohjeensa on:
Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina
turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi
tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä.
(Saarn. 9:9)Kaiken summana itse puolestani sanon, että mielestäni Raamatun valossa ei voida velvoittaa ihmisiä menemään naimisiin, jos he ovat tehneet sukupuolisia ylilyöntejä ja väärinkäytöksiä. Parannusta näistä teoista on tehtävä, mutta tulevaisuutta ajatellen on eri vaihtoehtoja pohdittava rehellisesti ja rukoillen - sekä varmasti toisen osapuolenkin kanssa keskustellen.
