Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 08.03.2007 - klo:13:18 »


Lainaus käyttäjältä: erilainensamanlainen.kom - 26.02.2007 - klo:12:11
Toinen kysymys, liittyy synnin tekemiseen.. Saako tahallaan tehdyt synnit anteeks?


Moi Erilainensamanlainen!

Kysyit varsin kipeää asiaa. Minä kävin elämäni ensimmäisen kerran juttelemassa papin kanssa siksi, että tajusin tehneeni tahallani syntiä. Väärää tekoa tehdessäni olin miettinyt, että kyllä sen saa anteeksi. Jeesushan nimenomaan antaa syntejä anteeksi. Mutta tämän jälkeen luin Raamatusta jakeen:

     Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon,
     niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion
     odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. (Hepr. 10:26-27 KR38)

Luin silloin vanhaa käännöstä, joten otin tähänkin yhteyteen jakeen siitä. Uudessa käännöksessä on aivan sama ajatus, mutta siinä ei ole tuota sanaa "tahallaan", jota sinäkin kysymyksessäsi käytit. Mutta voit vain arvata, että jae tuli aika kovasti minua kohti. Kun olin pari iltayötä pyörinyt sängylläni kauheassa tuomion odotuksessa, oli pakko mennä papin puheille.

Pappi sanoi minulle, että jos tuo kohta tarkoittaa sitä, että yksittäiset tahallaan tehdyt synnit vievät meidät kadotukseen, niin silloin kukaan ei pelastu. Jokainen ihminen tekee syntejä tahallaan. Esimerkiksi ihmiset ovat tahallaan itsekkäitä aivan jatkuvasti. Tuon kuuleminen helpotti minua valtavasti. Mutta yritän avata asiaa vielä vähän lisää. Ensinnäkin tuo sama raamatunkohta vähän laajempana:

     Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme
     oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme
     sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli,
     joka nielee Jumalaa uhmaavat. Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet
     tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan
     sana. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan
     mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä
     liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!
     (Hepr. 10:26-29)

Raamattu liittää tahallaan tehdyn synnin Pyhän Hengen pilkkaamiseen. Siitä on oma laajempi vastauksensa tässä linkissä. En siis ala ruotia sitä enempää.

Raamattu puhuu synnistä parilla eri tavalla. Toisaalta syntiä on yksittäinen paha teko. Esim:

     Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta,
     tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. (1. Kor. 11:27)

Mutta toisaalta synti on jotain paljon suurempaa. Se on elämistä pelastuksen ulkopuolella. Synti ei olekaan vain yksi teko vaan elämistä ilman Jeesusta:

     Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä,
     jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme
     kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? ...
     Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja
     elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 6:1-2, 11)

Raamattu puhuu siis kahdella tavalla: Kristitty on kuollut pois synnistä. Mutta silti hän tekee syntiä. Kristitty ei ole syntinen siinä mielessä, että hän on pelastettu ja hän on saanut syntinsä anteeksi. Mutta kristitty on syntinen siinä mielessä, että hän tekee yhä syntejä.

Jos kristitty tekee tahallaan sitä syntiä, että hän luopuu Kristuksesta, ei ole mitään mahdollisuutta saada syntiä anteeksi. Mutta jos tehdään tahallaan joku yksittäinen teko, tilanne on toinen. Esimerkiksi Daavid, hurskaaksi ylistetty kuningas, teki aviorikoksen ja yritti peittää sen murhalla. Käsittämättömän pahasti tehty, mutta hän sai sen anteeksi. Ja ihan varmasti kumpikaan teko ei ollut vahinko. Ensimmäisen synnin peittämiseksi tehty murha oli tarkasti suunniteltu teko. Anteeksiantoon on aina mahdollisuus, jos sitä haluaa. (Daavidin tapauksesta tarkemmin: 2. Sam. 11-12 ja Ps. 51)

Erittäin tärkeää on kuitenkin ymmärtää yksi asia! Anteeksianto ei saa olla tekosyy synnin tekemiselle. Jos ihminen alkaa tehdä jatkuvasti syntiä tahallaan, ollaan pian ylitetty raja, jonka jälkeen ihminen ei enää oikeasti haluakaan saada syntejä anteeksi. Tällöin ihminen vain käyttää anteeksiantamusta lupana synnin tekemiselle ja huijaa itseään. On mahdollista mennä lakki kourassa naapurin isännän puheille, kun pallopelien vuoksi hänen ikkunansa on vahingossa rikkoutunut. Tai sitten voi naureskellen todeta, että kyllä se isäntä ymmärtää ja antaa anteeksi - ja heittää sen jälkeen ikkuna tahallaan rikki. Jälkimmäisessä tapauksessa ei edes haluta saada anteeksi.

Tahallaan tehdyissä synneissä ei ole kyse siitä, pystyykö Jumala antamaan anteeksi. Kyllä pystyy. Kyse on siitä, kaipaako ihminen oikeasti anteeksiantoa. Jeesuksesta ei ole hyötyä sellaiselle, joka ei Jeesusta tarvitse.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 08.03.2007 - klo:11:50 »


Lainaus käyttäjältä: erilainensamanlainen.kom - 26.02.2007 - klo:12:11
     Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista
     riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös
     tuomitaan lain nojalla. (Room. 2:12)

Joo, mä tiedän, silkkaa suomen kieltä, mutta en silti ymmärrä.. Mitä tarkottaa että tuhoutuu laista riippumatta?
Voiko sitä enää yksinkertasemmin tai toisin sanoin selittää.......?

Lainaus käyttäjältä: miriva - 07.03.2007 - klo:17:50
tarkottaako tuo "tuhoutuvat laista riippumatta" niinkun että ähh.. tuohoutuu joka tapauksessa jos ei ole uskonut Jeesukseen? mulla ainakin tulee siitä ehkä vähän mieleen silleen että tuhoutuu jos ei ole kuullut lakia. ja niinhän ei ole?

Miriva sanoi aika hyvin lausahduksen perimmäisen tarkoituksen. Jos ei turvaudu uskossa Jeesukseen, niin joutuu kadotukseen.

Idea ei siis ole, että ne tuhoutuvat, jotka eivät ole kuulleet lakia. Ideana on yksinkertaisesti, että ne tuhoutuvat, jotka eivät elä Jumalan tahdon mukaan. Olipa ihminen kuullut siitä tai ei, hän tuhoutuu, jos ei elä sen mukaisesti. Ja ihminen pelastuu, jos elää sen mukaisesti.

Esimerkiksi: Ihminen kuolee, jos kalkkarokäärme puree häntä, riippumatta siitä, tiesikö hän, että se on myrkyllinen. Ja päinvastoin, jos ihminen kiertää käärmeen kaukaa, hän saa elää, riippumatta siitä, tietääkö hän sen olevan tappavan myrkyllinen. Se ihminen, joka tietää, osaa yleensä paremmin varoa käärmettä. Mutta toisaalta jokainen ihminen kyllä varoo käärmeitä, eikä ensimmäisenä ala vain tutkia, että onko se tappavan myrkyllistä lajia vai ihan vaaraton.

Samoin jokaisella ihmisellä on sydämessään jonkinlainen taju Jumalasta ja hänen tahdostaan (ks. edellinen vastaukseni), vaikka esimerkiksi Jeesuksen ristinkuolemaa kukaan ei voi ymmärtää, jos ei siitä ole kuullut. Otan hieman laajemman kokonaisuuden tuosta kysymyksiä herättäneestä jakeesta:

     Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin
     juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha
     taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen,
     sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
     Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat
     laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä,
     myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä,
     jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne,
     jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia,
     saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat,
     vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat,
     että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa
     heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös
     puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala
     minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin
     salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. (Room. 2:9-16)

Ja mikä sitten on se Jumalan laki? Kun Raamattu puhuu Jumalan laista, se täytyy ymmärtää laajemmin "Jumalan tahtona" kuin vain esimerkiksi kymmenenä käskynä. Jumalan lakia on se, että ihmisen kuuluu uskoa Jeesukseen. Jumalan tahto on, että vain uskomalla pelastuu. Se ei ole ikävä käsky vaan suurta evankeliumia, vaikka se kuuluukin Jumalan tahtoon. Siksi Vanhassa testamentissa esimerkiksi Psalmien kirjoittajat monesti sanovat, että he iloitsevat Jumalan laista ja käskyistä. Jumalan lain tarkoitus ei ole tehdä ihmisen elämästä ikävää vaan sen tarkoitus on ohjata ihminen kohti taivasta.

Lainaus käyttäjältä: miriva - 07.03.2007 - klo:17:50
Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta (kaikkihan tekevät syntiä) tuhoutuvat laista riippumatta. (tulee mieleen että he AINA tuhoutuvat.)

Jumalan lain lisäksi myös synti tarkoittaa Raamatussa usein paljon laajempaa asiaa kuin normaalisti tulee ajateltua. Synti ei ole vain yksittäisiä tekoja. Kaikki tekevät syntiä, mutta Jeesuksen tähden synti saadaan anteeksi. Sen lisäksi on myös syntiä, jota ei saada anteeksi. Jos ihminen hylkää ainoan pelastajansa Jeesuksen, ei syntiä voi saada anteeksi. Tällöin ihminen joutuu tuomiolle omien syntiensä vuoksi, eikä Jeesus ole häntä puolustamassa. Mielestäni myös tässä jakeessa puhutaan ihmisistä, jotka ovat syntiensä vallassa, koska eivät ole saaneet niitä anteeksi. Kysymys ei ole kristityistä, jotka heikkouttaan lankeavat päivittäin erilaisiin synteihin. Tästä aiheesta hieman lisää seuraavassa vastauksessani.
Kirjoittanut: miriva
« : 07.03.2007 - klo:17:50 »


     Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista
     riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös
     tuomitaan lain nojalla. (Room. 2:12)

tarkottaako tuo "tuhoutuvat laista riippumatta" niinkun että ähh.. tuohoutuu joka tapauksessa jos ei ole uskonut Jeesukseen?
mulla ainakin tulee siitä ehkä vähän mieleen silleen että tuhoutuu jos ei ole kuullut lakia. ja niinhän ei ole?

Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta (kaikkihan tekevät syntiä) tuhoutuvat laista
     riippumatta. (tulee mieleen että he AINA tuhoutuvat.)
Kirjoittanut: erilainensamanlainen.kom
« : 26.02.2007 - klo:12:11 »

     Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista
     riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös
     tuomitaan lain nojalla. (Room. 2:12)

Joo, mä tiedän, silkkaa suomen kieltä, mutta en silti ymmärrä.. Mitä tarkottaa että tuhoutuu laista riippumatta?
Voiko sitä enää yksinkertasemmin tai toisin sanoin selittää.......?

Toinen kysymys, liittyy synnin tekemiseen.. Saako tahallaan tehdyt synnit anteeks?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.02.2007 - klo:12:47 »


Hei Miriva!

On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet koskaan Raamatusta tai ainoasta Taivaan Jumalasta. Mutta periaatteessa kaikilla maailman ihmisillä on tasapuolisesti mahdollisuus ymmärtää jollain asteella, että on olemassa Jumala. Omatunto sekä taju Jumalasta ovat yhdessä sellainen asia, että niiden pohjalta ihmisillä pitäisi olla ymmärrys siitä, että on olemassa oikea ja väärä:

     Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen
     ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden
     vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä.
     Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa,
     hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti
     olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät
     voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole
     kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa
     ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on
     pimentynyt. (Room. 1:18-21)

Tuossa kohdassa kirjoitetaan, että Jumalan olemassaolon voi ymmärtää esimerkiksi luontoa ihmettelemällä. Ja samalla todetaan, että kukaan ihminen ei voi suoranaisesti vedota tietämättömyyteensä. Muuallakin Raamatussa puhutaan siitä, että Jumalan voi tajuta, vaikkei häntä tarkasti tuntisi ja vaikkei olisi kuullut hänestä mitään:

     Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea
     omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään.
     Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon
     ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla. (Ap. t. 14:16-17)

     Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
     Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja,
     ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin
     yli merten ääriin. (Ps. 19:2-5a)

     Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen
     sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin
     sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt.
     (Job 12:7-9)

Mutta ilman selvää Jumalan sanaa ei tietenkään voi tietää tarkasti, millainen Jumala on ja mitä hän haluaa. Ja ilman Jumalan käskyjä ei voi tietää, mikä on syntiä. Syntihän on Jumalan käskyjen rikkomista. Ketään ei kannata syyttää Jumalan lain rikkojaksi, jos ei ole ensin kerrottu, mikä Jumalan laki on. Mutta siitä huolimatta Jumalan laki on aina ja kaikkialla voimassa. Eli se, joka tekee Jumalan tahtoa vastaan, tekee syntiä, tiesipä hän sen tai ei. Mutta vasta sellainen, joka on kuullut Jumalan sanaa, tietää, että tekee syntiä.

     Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain
     vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon
     asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Saatuaan lain käskystä aiheen
     synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. Minä
     elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon ja minä
     kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman.
     (Room. 7:7-10)

     Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
     (Room. 4:15)

     Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt
     heidän on mahdotonta puolustella syntiään. (Joh. 15:22)

Nämä edellä olevat jakeet ja ajatukseni ovat ikään kuin johdantoa. Varsinaiseen kysymykseesi löytyy yksi erittäin sopiva jae. Ihminen voi rikkoa Jumalan lakia joko tietäen, mikä on syntiä, tai tietämättään. Ja oikeudenmukainen Jumala käsittelee nämä asiat tasapuolisesti:

     Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista
     riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös
     tuomitaan lain nojalla. (Room. 2:12)

Kaikille maailman ihmisille puhutaan Jeesuksesta siksi, että he oppisivat tuntemaan Jumalan ja saisivat syntinsä anteeksi. Jos Jumala ei pitäisi syntinä pahoja tekoja, joita Jumalasta tietämättömät ihmiset tekevät, Jumalan sanaa ei kannattaisi kertoa kenellekään. Silloinhan he kuulevat Jumalan käskyjäkin - ja tulisivat vasta sitten syntisiksi. Mutta näin ei ole. Kaikki maailman ihmiset ovat syntisiä - tiesivätpä he sen tai eivät. Kaikki maailman ihmiset tarvitsevat Jeesusta - tiesivätpä he sen tai eivät.
Kirjoittanut: miriva
« : 15.02.2007 - klo:19:27 »

hei.

en löytänyt mitään valmista aihetta täältä synnistä, joten aloitimpa sitten tälläisen.

elikkä. vaikka ensimmäisenä sellainen kysymys että, voiko sellainen ihminen, joka ei ole kuullut Jumalasta tai Raamatusta, tehdä syntiä? tai lähinnä ehkä, että tulkitseeko Jumala hänen pahat tekonsa synneiksi vaikka hän ei itse tiedä tekevänsä syntiä ja tiedä "paremmasta"?

no. olipa sekava kysymys. yritä ymmärtää.