Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 13.12.2007 - klo:17:45 »Heip Iines100!
Varsin vaikeaa asiaa pohdit. Ilman muuta seurakunnan täytyy nykyään pitää yhtä lailla huoli laumasta kuin Raamatun kirjojen kirjoittamisen aikaan. Suomessa tilanne vain on varsin poikkeuksellinen koko maailmaa ajatellen. Vähintään 80% ihmisistä kuuluu seurakuntaan jäsenenä, vaikka ei millään tavalla olisikaan kiinnostunut siitä, mitä Raamattu opettaa. Voidaanko siis nykyisen seurakunnan jäseniin soveltaa näitä ohjeita, kun he käytännössä ovat niitä, joille pitäisi kertoa Jeesuksesta ja hänen merkityksestään? Kohtahan puhuu siitä, kuinka kristittyä veljeä ja sisarta on kohdeltava.
Käyttäytymismalli itsessään on melko yksinkertainen: Kristityillä ja seurakunnalla on vastuu toisista kristityistä ja seurakunnan jäsenistä. Heitä on ojennettava tarvittaessa kovallakin kädellä, koska se on silloin rakkautta. Kristityn ja seurakunnan velvollisuus on sanoa synti synniksi. Jos kristityksi itsensä tunnustava ihminen tahallaan elää Raamatun vastaisesti eikä pidä sitä minkäänlaisena ongelmana, täytyy siihen puuttua.
Ongelman ydin onkin siinä, keneen tätä kohtaa pitää soveltaa Suomen erikoisessa kirkollisessa tilanteessa. Onko luterilaisen seurakunnan jäsen automaattisesti tunnustava kristitty? Onko aktiivinen seurakuntalainen ja vastuunkantaja tunnustava kristitty? Vai meneekö raja jossain muualla?
Käytännössä mikään kansankirkon luterilainen seurakunta ei koskaan erota ketään yhteydestään. Enkä osaa sanoa, miten suuri puhuttelu se edes olisikaan. (Saattaa olla, että se kyllä herättäisi ajattelemaan. Kyllähän nykyään saatetaan jo pelkkää kirkon jäsenyyttä pitää pelastavana asiana.) Tärkeintä mielestäni tämän kohdan perusteella onkin, että ne ihmiset, jotka pitävät itseään Jeesuksen seuraajina, rohkaisevat ja tukevat ja tarvittaessa nuhtelevat toisiaan, jotta Jumalan tahdon mukainen elämä voisi vallita seurakunnassa. Erityisesti vastuuta on meillä seurakunnan paimenilla. Meidän pitäisi tuntea laumamme, mikä on mahdoton tehtävä täydellisesti. Mutta kyllähän me opimme tuntemaan ne, jotka useimmin ovat sanan kuulossa. Heille on julistettava armoa Jeesuksessa mutta myös nuhdeltava tarvittaessa. Kannattaa rukoilla meille viisautta tässä tehtävässä.
Kysymykseesi ahneudesta ajattelen, että tässä ei puhuta ihmisen mielen liikahduksista. Jokainen on ahne ja haluaisi rikastua. Mielen syntejä on varmasti kaikilla ja kaikenlaisia. Yhtä lailla epäjumalia ihmisellä on mielessään vaikka kuinka. Vähän väliä ihminen luottaa muuhun kuin Jumalaan. Tämä kohta puhuukin siitä, että kristillinen seurakunta ei voi pitää jäsenenään sellaista, joka palvelee muita Jumalia. Ihan konkreettisesti. Samoin ajattelen kohdan puhuvan ahneudesta. Ihminen, joka sanoo olevansa kristitty, mutta omistaa elämänsä toisten riistämiselle, vaatii toisten kristittyjen rakkaudellista nuhtelua ja opastusta.
