Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 02.01.2008 - klo:21:43 »


Uskon tämän kuvauksesi perusteella entistä vankemmin, että puhuminen voisi olla hyvin hedelmällistä. Sanoit arastelevasi hänen ylimielistä käyttäytymistään sinua kohtaan, mutta kun itsellä on pelokkaita ajatuksia, toisen käyttäytymisestä voi tehdä aivan vääriäkin tulkintoja. Parhaassa tapauksessa kyse on vain vääristä tulkinnoista, jotka selviävät heti, kun uskaltautuu juttelemaan aidosti ajatuksistaan. Ja on myös täysin mahdollista, että tämä sinulle vaikea asiakin loksahtaa paikoilleen. Toki myös päinvastainen tilanne voisi ikävässä tapauksessa toteutua, mutta minulle on vain jotenkin jäänyt tosi optimistinen asenne rehellistä keskustelua kohtaan. Se saa usein tosi paljon hyvää aikaan. Rukoilen mielelläni sen puolesta, että saisit rohkeutta jutella ja että mahdollinen kohtaamisenne olisi hyvin hedelmällinen.
Kirjoittanut: Anunen
« : 02.01.2008 - klo:21:35 »

Lainaus käyttäjältä: Nettipappi Marko - 02.01.2008 - klo:21:13
toinen kuitenkin ymmärtäisi ja haluaisi anteeksiantoa.

Luulen että henkilö ei edes tiedä loukanneensa minua. Yleensä, kun "hengailemme" yhdessä isolla porukalla jossa kyseinen henkilökin on mukana, unohdan katkeruuden. Mutta jos tulee samantapainen tilanne kuin neljä vuotta sitten, muistan katkeruuteni enkä pidä siitä. Tahtoisin päästää irti, mutta unohtaminen on vaikeaa.

Henkilö ei käynyt nuorten illoissa noin kahteen vuoteen, joten en miettinyt asiaa ollenkaan. Mutta kun hän vuosi sitten tuli takaisin, vanhat tunteet nousivat pintaan ja olin katkera. Melkein jopa kaduin kun olin itse pyytänyt hänet nuorten iltaan. Sisälläni tahtoisin vielä olla hänelle kaveri, mutta en voi ennen kuin olen raivannut katkerat tunteeni pois. Kadun vihaani syvästi, koska hän vielä selvästi luulee, että olemme parhaat kaverit, niin kuin ala-asteella.

Voisitko rukoilla, että saisin mieleeni rauhan ja rohkeutta puhua asiasta??
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 02.01.2008 - klo:21:13 »


Hei Anunen!

Esitit todella kiperän kysymyksen. Tällaisessa tilanteessa kun minun on asiasta mitään tietämättä vaikea sanoa mitään viisasta.

Luonnollisestikin kaikkein ensimmäiseksi kyselisin, onko sinulla mitään mahdollisuutta puhua tämän ihmisen kanssa. Mutta itse jo esititkin kysymyksessäsi vastauksen, kun pohdiskelit, että se ei onnistu tai et ainakaan koe, että uskaltaisit sen tehdä. Joskus rehellinen asioiden sanominen niin kuin ne ovat, on yllättävän tehokas apuväline kaikkeen. Mutta ymmärrän yhtä hyvin myös sen, että luottamuksen menettämisen jälkeen se on enemmän kuin vaikeaa.

Anteeksiantamista voisi nimenomaan helpottaa se, että saa sanoa katkeruutta aiheuttavan asian sille, jota kohtaan mieli on katkerana. Vaikka tilitykselleen ei saisikaan vastakaikua, olisi sen jälkeen ehkä kuitenkin helpompi mennä eteenpäin. Tällaisessa kuvailemassasi tilanteessa kun erityisen ongelmallista on se, että itselläkään ei ole sävelet selvillä. Toisaalta miettii, että pitääkö nyt vain väkisin taistella anteeksiantamuksen kanssa, vai voisiko kaikki olla helpompaa, jos toinen kuitenkin ymmärtäisi ja haluaisi anteeksiantoa. Eli anteeksiantaminen on vaikeaa, kun ei ole aivan varma, onko tämä se lähtökohta, josta anteeksiantamista aletaan työstämään.

En tiedä, minkä verran olet asiasta puhunut kenenkään kanssa. Jos asianomaiselle itselleen puhuminen on hankalaa, kannattaa varmaan jutella jollekin läheiselle ihmiselle, jonka kanssa voit puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Vaikka tässä ympäristössä olen nettipappi, minulle saa myös puhua ihan oikean papin asussa ollessani. Eli minua saa myös pyytää keskustelemaan, jos koet, että se olisi sinusta toimiva ratkaisu.
Kirjoittanut: Anunen
« : 01.01.2008 - klo:23:00 »

mua on jo vähän aikaa kalvanut sellainen asia, kun mä olen ollut mun yhdelle entiselle kaverille katkera ja oikeastaan vihainenkin asiasta joka tapahtui 4 vuotta sitten enkä voi antaa anteeksi.. kaverini särki mun sydämen enkä voi enää koskaan luottaa tähän henkilöön samalla tavalla kuin ennen vaikka tahtoisinkin..

mitä mä voisin tehdä että saisin rauhan asiasta..? en uskalla puhua asiasta, koska henkilö on hyvin dominoiva mua kohtaan ja pelkään, että ahdistuisin vielä enemmän..