Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.01.2020 - klo:11:00 »Tervehdys Romppanen,
Kysymys luonnonsuojelusta on periaatteessa kaikille kristityille ja kristillisille kirkoille hyvin yksinkertainen juttu. Koko maailmankaikkeus on Jumalan luomaa, ja ihmisellä on alusta asti ollut Jumalan antamana tehtävänä pitää huolta luomakunnasta.
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:26-28)
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
Valitettavasti ihmiskunta ei ole osannut hoitaa tätä tehtäväänsä niin kuin olisi pitänyt. Kun mietitään esimerkiksi ihmisen toiminan vuoksi sukupuuttoon kuolleiden lajien määrää, ilmaston lämpenemistä, saastepilviä, meressä lilluvia jättimäisiä roskalauttoja sekä mereen imeytynyttä mikromuovia, voi hyvällä syyllä meemien sanoin puuskahtaa: "You had one job...!"
Tosin maailmaa luodessaan Jumala tiesi, millaisen ihmisen oli tekemässä. Mutkat suoraksi vetämällä voitaisiin sanoa, että Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, on kuin Jumalan etukäteen lausuttu puuskahdus ihmiskunnalle siitä, kuinka hyvin olemme tästä maanpäällisestä elämästä suoriutuneet. Arvosana ei ole kovin hyvä, kun kaikessa ihmiset näyttävät turmeltuvan itse ja turmelevan ympäristöään. Ilmestyskirjan tarkoitus ei tosin ole keskittyä kysymykseen luonnonsuojelusta, mutta sekin teema on sivujuonteena nähtävissä. Seuraavissa jakeissa monet kristityt ovat nähneet, kuinka Jumala on jo edeltäkäsin osannut sanoa, että ihmisen pahuuden myötä myös luonto kärsii:
Ensimmäinen enkeli puhalsi torveensa. Silloin tuli rakeita ja tulenlieskoja ja niiden seassa verta, ja ne iskivät maahan. Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi, ja samoin paloi kaikki vihanta ruoho.
Toinen enkeli puhalsi torveensa. Silloin syöksyi mereen jokin, mikä oli suuri kuin vuori ja liekehti tulta. Kolmannes merestä muuttui vereksi, kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui.
Kolmas enkeli puhalsi torveensa. Silloin putosi taivaalta suuri, soihtuna palava tähti, ja maahan pudotessaan se täytti kolmanneksen virroista ja vesien lähteistä. Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmannes vesistä muuttui karvaaksi kuin koiruoho, ja monet ihmiset kuolivat vedestä, koska se oli tullut myrkylliseksi.
Neljäs enkeli puhalsi torveensa. Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kolmannes tähdistä sammui, niin että ne pimenivät kolmanneksen. Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö. (Ilm. 8:7-12)
Näissä asioissa Raamattu ei tuo luonnonsuojeluun mitään uusia näkökulmia. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että on tärkeää pitää huolta siitä ympäristöstä, jossa elää. Muuten käy huonosti. Ja yhtä lailla ei tarvita mitään jumalallista viisautta, jotta näkee sen, että mikään muu luomakunnan olento ei pysty vaikuttamaan maapallon tilaan niin suuresti kuin ihminen pystyy. Tähän asti kristillinen etiikka ei eroa millään tavalla tavallisesta maalaisjärjestä. Kristitylle Raamattu antaa tähän kaikkeen vain jumalallisen velvollisuuden. Se, mikä luonnon viljelemiseksi ja varjelemiseksi on viisasta ja järkevää, on myös Jumalan antama tehtävä.
Tämän lisäksi poimin Raamatusta kolme näkökulmaa, joiden kautta luonnonsuojelua voisi hahmotella.
Suurin on se, joka palvelee
Jeesus antoi opetuslapsilleen ohjeen siitä, miten arvojärjestykset Jumalan maailmassa menevät.
Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija." (Mark. 9:35)
Tämä ohje on annettu ilman muuta ensisijaisesti ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jeesus opetti, että sen, jolla on valtaa, voimaa ja kunniaa, on osattava käyttää sitä toisten ihmisten palvelemiseen. Mutta tätä sääntöä voi kyllä hyvin soveltaa siihen, että ihmiselle on annettu eniten valtaa suhteessa muihin luotuihin olentoihin. Siksi ihmisen on osattava käyttää kapasiteettiaan heikompien hyväksi. Eläinkunta ja kasvikunta ovat ihmiselle iloksi, avuksi ja hyödyksi. Suuruutensa vuoksi ihminen ei saa kuitenkaan riistää ja kohdella kaltoin näitä heikompia. Seuraavassa on pari raamatunkohtaa sekä eläimiä että kasveja koskien.
Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. (5. Moos. 5:13-14)
Älkää sitoko puivan härän suuta. (5. Moos. 25:4)
Jos joudutte pitkään piirittämään jotakin kaupunkia, älkää ryhtykö kirves kädessä hävittämään sen ympäristössä kasvavia puita. Älkää hakatko niitä maahan, sillä saatte niistä syötävää. Eiväthän puut ole ihmisiä, ei teidän tarvitse käydä niiden kimppuun. Saatte kuitenkin katkoa sellaisia puita, joista tiedätte, etteivät ne tuota syötävää hedelmää. Niitä voitte kaataa ja niistä voitte rakentaa piirityslaitteita viholliskaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu. (5. Moos. 20:19-20)
Esivallan ja toisten ihmisten kunnioitus
Luonnonsuojeluun on luonnon huolestuttavan tilanteen johdosta nykyään tullut mukaan joskus anarkistisiin tekoihin asti yltävä luontoaktivismi. Joku saattaisi vetää johtopäätöksiä, että jos Jumala velvoittaa ihmisiä pitämään huolta luonnosta, niin siihen päämäärään on pyrittävä keinoja kaihtamatta. Näin ei voida kuitenkaan ajatella. Luonnon puolesta on mahdollista nousta barrikadeille sekä laillisesti että laittomasti. Kristitty valitsee laillisen vaihtoehdon, koska luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen lisäksi on annettu käsky kunnioittaa toisia ihmisiä ja esivaltaa. Siksi näiden asioiden välille on löydettävä tasapaino. Luontoa ei voi suojella turmelemalla toisten ihmisten elinkeinoa tai rikkomalla lakia.
Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää. Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. ... Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria. (1. Piet. 2:13-15, 17)
Rajanveto on joskus ehkä vaikeaa. Selvää on, että rauhanomaiset mielenosoitukset ovat hyvä juttu - ja että työmaiden tai kulkuvälineiden sabotoimiset eivät ole. Mutta itse viime päivinä miettinyt sitä, että missä määrin voin kapinoida vaikkapa muovin kierrättämisen ohjeita vastaan. Ne ohjeet eivät tietenkään ole laki, mutta silti annettu ohje. Muovinkeräysastiaan kun saa ohjeiden mukaan laittaa vain sellaista muovia, josta on maksettu kierrätysmaksu - eli muovi kuuluu tuoteturvan piiriin. Kierrätyskelpoinen mutta maksamaton materiaali pitäisi sen vuoksi laittaa epäekologisesti kaatopaikalle tai poltettavaksi. Minulla ainakin herää asiasta kapinamieli.
Itsekäs elämänasenne
Kuulin kerran hienon anekdootin, jolla voi havainnollistaa Suomessa nyt vallalla olevaa ilmastokeskustelua: "Pariskunnalla oli tapana nauttia päivittäisistä kävelylenkeistä asuntonsa lähellä sijaitsevassa puistossa. Eräänä päivänä he tajusivat, että puisto alkoi olla todella siivottomassa kunnossa. Roskia oli kaikkialla. Niinpä he päättivät, että tästä lähtien he viskovat roskia puistoon enää puolet siitä, mitä aikaisemmin."
En seuraa aktiivisesti ilmastokeskusteluja, mutta siitä huolimatta olen kiinnittänyt huomiota seuraaviin näkökulmiin:
1. Kuinka saataisiin lisää sähköä ympäristöystävällisemmin? Kaikki haluavat kuluttaa enemmän, mutta toivoisivat, että se kulutus olisi ympäristöystävällistä?
2. Kuinka voisi ostaa enemmän ympäristöystävällisiä tuotteita? Kaikki haluavat ostaa lisää, mutta toivoisivat, että se ei aiheuttaisi kauheasti lisää ongelmia niissä maissa, joissa tuotteet valmistetaan.
3. Kuinka voisi ajaa enemmän hyvällä omallatunnolla? Sähköauto ei saastuttaisi omassa maassa, jos olisi sellaiseen varaa. Ja ehkä kohta opitaan tekemään akkuja, joiden valmistaminen ei rasittaisi kehitysmaita.
Tiivistetysti sama: Kaikki ahnehtivat lisää, mutta toivovat, että voisi olla ahne hyvällä omallatunnolla. Miksei keskustella siitä, että entäpä jos olisimme tyytyväisiä vähän vähempään... Toki tiedän itse olevani juuri samasta puusta veistetty. Olisi kiva, jos muut olisivat kohtuullisia, ja minä voisin rellestää ihan miten vain. Siitä tulee mieleen pari kohtaa Raamatusta:
Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. (1. Tim. 6:6-8)
Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. (Jaak. 2:15-17)
Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? (1. Joh. 3:17)
Jos olen oikein ymmärtänyt, rikkaat länsimaat ovat todella monella tapaa etuoikeutetussa asemassa. Meillä on rikkautta ja meillä on myös kohtalaisen puhdas luonto. Köyhyys ja saasteet ovat niiden maiden ongelma, jotka tuottavat meille hyödykkeitä. Länsimaiset ihmiset ovat kuitenkin heränneet ongelmaan, ja toimivat niin kuin tuo puistossa ulkoileva pariskunta: yritetään lievittää omatuntoa roskaamalla vähän vähemmän. Vaikka todellisuudessa tarvittaisiin toimenpiteitä, joilla tätä puistoa siivottaisiin.
Suomessa tarvitaan ehdottomasti ympäristöystävällisiä toimenpiteitä, kuten kierrättämistä ja luontoystävällistä energiaa. Mutta maapallon mittakaavassa tarvitaan ennen kaikkea sitä, että rikkaat länsimaalaiset käärivät hihansa ja ryhtyvät siivoamaan sotkuja, joihin ovat myös omilla kulutustottumuksillaan syypäitä. Siihen ei auta se, että päättää saastuttaa hieman vähemmän. Täytyy auttaa niitä alueita maapallolla, joilla ei ole mahdollisuuksia eikä rahaa korjata tilannetta omin neuvoin.
Minua viisaammat ihmiset ovat sanoneet, että yksi maapalloa eniten auttava siivouskeino on puiden istuttaminen. Kiina ja Intia ovat suuria teollisuusmaita, mutta ovat myös jollain tavalla heränneet saastuttamisen todellisuuteen ja ryhtyneet korjaamaan sitä. Mutta Afrikka on monilta osin niin köyhä, että se on ratkaisevassa asemassa ilmastollisissa kysymyksissä. Siellä on huomattu, kuinka kuivuus, nälänhätä ja köyhyys ovat lähteneet korjautumaan alueilla, joilla on toteutettu suuria puiden istutusprojekteja. Tässä on linkki Ylen uutiseen "Puiden istuttaminen on tehokkaampi ja halvempi keino kuin mikään muu ilmastonmuutoksen torjuntakeino". Ja toinen Ylen linkki: "Voiko puita istuttamalla pelastaa maailman?" En halua liputtaa minkään tietyn auttamisjärjestön puolesta, mutta olen sitä mieltä, että entistä enemmän voisi pitää esillä aktiivisia tapoja siivota maapalloa. Ainakin yksi sellainen lienee World Vision -avustusjärjestö.
Kysymys luonnonsuojelusta on periaatteessa kaikille kristityille ja kristillisille kirkoille hyvin yksinkertainen juttu. Koko maailmankaikkeus on Jumalan luomaa, ja ihmisellä on alusta asti ollut Jumalan antamana tehtävänä pitää huolta luomakunnasta.
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:26-28)
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
Valitettavasti ihmiskunta ei ole osannut hoitaa tätä tehtäväänsä niin kuin olisi pitänyt. Kun mietitään esimerkiksi ihmisen toiminan vuoksi sukupuuttoon kuolleiden lajien määrää, ilmaston lämpenemistä, saastepilviä, meressä lilluvia jättimäisiä roskalauttoja sekä mereen imeytynyttä mikromuovia, voi hyvällä syyllä meemien sanoin puuskahtaa: "You had one job...!"
Tosin maailmaa luodessaan Jumala tiesi, millaisen ihmisen oli tekemässä. Mutkat suoraksi vetämällä voitaisiin sanoa, että Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, on kuin Jumalan etukäteen lausuttu puuskahdus ihmiskunnalle siitä, kuinka hyvin olemme tästä maanpäällisestä elämästä suoriutuneet. Arvosana ei ole kovin hyvä, kun kaikessa ihmiset näyttävät turmeltuvan itse ja turmelevan ympäristöään. Ilmestyskirjan tarkoitus ei tosin ole keskittyä kysymykseen luonnonsuojelusta, mutta sekin teema on sivujuonteena nähtävissä. Seuraavissa jakeissa monet kristityt ovat nähneet, kuinka Jumala on jo edeltäkäsin osannut sanoa, että ihmisen pahuuden myötä myös luonto kärsii:
Ensimmäinen enkeli puhalsi torveensa. Silloin tuli rakeita ja tulenlieskoja ja niiden seassa verta, ja ne iskivät maahan. Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi, ja samoin paloi kaikki vihanta ruoho.
Toinen enkeli puhalsi torveensa. Silloin syöksyi mereen jokin, mikä oli suuri kuin vuori ja liekehti tulta. Kolmannes merestä muuttui vereksi, kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui.
Kolmas enkeli puhalsi torveensa. Silloin putosi taivaalta suuri, soihtuna palava tähti, ja maahan pudotessaan se täytti kolmanneksen virroista ja vesien lähteistä. Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmannes vesistä muuttui karvaaksi kuin koiruoho, ja monet ihmiset kuolivat vedestä, koska se oli tullut myrkylliseksi.
Neljäs enkeli puhalsi torveensa. Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kolmannes tähdistä sammui, niin että ne pimenivät kolmanneksen. Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö. (Ilm. 8:7-12)
Näissä asioissa Raamattu ei tuo luonnonsuojeluun mitään uusia näkökulmia. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että on tärkeää pitää huolta siitä ympäristöstä, jossa elää. Muuten käy huonosti. Ja yhtä lailla ei tarvita mitään jumalallista viisautta, jotta näkee sen, että mikään muu luomakunnan olento ei pysty vaikuttamaan maapallon tilaan niin suuresti kuin ihminen pystyy. Tähän asti kristillinen etiikka ei eroa millään tavalla tavallisesta maalaisjärjestä. Kristitylle Raamattu antaa tähän kaikkeen vain jumalallisen velvollisuuden. Se, mikä luonnon viljelemiseksi ja varjelemiseksi on viisasta ja järkevää, on myös Jumalan antama tehtävä.
Tämän lisäksi poimin Raamatusta kolme näkökulmaa, joiden kautta luonnonsuojelua voisi hahmotella.
Suurin on se, joka palvelee
Jeesus antoi opetuslapsilleen ohjeen siitä, miten arvojärjestykset Jumalan maailmassa menevät.
Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija." (Mark. 9:35)
Tämä ohje on annettu ilman muuta ensisijaisesti ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jeesus opetti, että sen, jolla on valtaa, voimaa ja kunniaa, on osattava käyttää sitä toisten ihmisten palvelemiseen. Mutta tätä sääntöä voi kyllä hyvin soveltaa siihen, että ihmiselle on annettu eniten valtaa suhteessa muihin luotuihin olentoihin. Siksi ihmisen on osattava käyttää kapasiteettiaan heikompien hyväksi. Eläinkunta ja kasvikunta ovat ihmiselle iloksi, avuksi ja hyödyksi. Suuruutensa vuoksi ihminen ei saa kuitenkaan riistää ja kohdella kaltoin näitä heikompia. Seuraavassa on pari raamatunkohtaa sekä eläimiä että kasveja koskien.
Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. (5. Moos. 5:13-14)
Älkää sitoko puivan härän suuta. (5. Moos. 25:4)
Jos joudutte pitkään piirittämään jotakin kaupunkia, älkää ryhtykö kirves kädessä hävittämään sen ympäristössä kasvavia puita. Älkää hakatko niitä maahan, sillä saatte niistä syötävää. Eiväthän puut ole ihmisiä, ei teidän tarvitse käydä niiden kimppuun. Saatte kuitenkin katkoa sellaisia puita, joista tiedätte, etteivät ne tuota syötävää hedelmää. Niitä voitte kaataa ja niistä voitte rakentaa piirityslaitteita viholliskaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu. (5. Moos. 20:19-20)
Esivallan ja toisten ihmisten kunnioitus
Luonnonsuojeluun on luonnon huolestuttavan tilanteen johdosta nykyään tullut mukaan joskus anarkistisiin tekoihin asti yltävä luontoaktivismi. Joku saattaisi vetää johtopäätöksiä, että jos Jumala velvoittaa ihmisiä pitämään huolta luonnosta, niin siihen päämäärään on pyrittävä keinoja kaihtamatta. Näin ei voida kuitenkaan ajatella. Luonnon puolesta on mahdollista nousta barrikadeille sekä laillisesti että laittomasti. Kristitty valitsee laillisen vaihtoehdon, koska luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen lisäksi on annettu käsky kunnioittaa toisia ihmisiä ja esivaltaa. Siksi näiden asioiden välille on löydettävä tasapaino. Luontoa ei voi suojella turmelemalla toisten ihmisten elinkeinoa tai rikkomalla lakia.
Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää. Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. ... Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria. (1. Piet. 2:13-15, 17)
Rajanveto on joskus ehkä vaikeaa. Selvää on, että rauhanomaiset mielenosoitukset ovat hyvä juttu - ja että työmaiden tai kulkuvälineiden sabotoimiset eivät ole. Mutta itse viime päivinä miettinyt sitä, että missä määrin voin kapinoida vaikkapa muovin kierrättämisen ohjeita vastaan. Ne ohjeet eivät tietenkään ole laki, mutta silti annettu ohje. Muovinkeräysastiaan kun saa ohjeiden mukaan laittaa vain sellaista muovia, josta on maksettu kierrätysmaksu - eli muovi kuuluu tuoteturvan piiriin. Kierrätyskelpoinen mutta maksamaton materiaali pitäisi sen vuoksi laittaa epäekologisesti kaatopaikalle tai poltettavaksi. Minulla ainakin herää asiasta kapinamieli.
Itsekäs elämänasenne
Kuulin kerran hienon anekdootin, jolla voi havainnollistaa Suomessa nyt vallalla olevaa ilmastokeskustelua: "Pariskunnalla oli tapana nauttia päivittäisistä kävelylenkeistä asuntonsa lähellä sijaitsevassa puistossa. Eräänä päivänä he tajusivat, että puisto alkoi olla todella siivottomassa kunnossa. Roskia oli kaikkialla. Niinpä he päättivät, että tästä lähtien he viskovat roskia puistoon enää puolet siitä, mitä aikaisemmin."
En seuraa aktiivisesti ilmastokeskusteluja, mutta siitä huolimatta olen kiinnittänyt huomiota seuraaviin näkökulmiin:
1. Kuinka saataisiin lisää sähköä ympäristöystävällisemmin? Kaikki haluavat kuluttaa enemmän, mutta toivoisivat, että se kulutus olisi ympäristöystävällistä?
2. Kuinka voisi ostaa enemmän ympäristöystävällisiä tuotteita? Kaikki haluavat ostaa lisää, mutta toivoisivat, että se ei aiheuttaisi kauheasti lisää ongelmia niissä maissa, joissa tuotteet valmistetaan.
3. Kuinka voisi ajaa enemmän hyvällä omallatunnolla? Sähköauto ei saastuttaisi omassa maassa, jos olisi sellaiseen varaa. Ja ehkä kohta opitaan tekemään akkuja, joiden valmistaminen ei rasittaisi kehitysmaita.
Tiivistetysti sama: Kaikki ahnehtivat lisää, mutta toivovat, että voisi olla ahne hyvällä omallatunnolla. Miksei keskustella siitä, että entäpä jos olisimme tyytyväisiä vähän vähempään... Toki tiedän itse olevani juuri samasta puusta veistetty. Olisi kiva, jos muut olisivat kohtuullisia, ja minä voisin rellestää ihan miten vain. Siitä tulee mieleen pari kohtaa Raamatusta:
Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. (1. Tim. 6:6-8)
Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. (Jaak. 2:15-17)
Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? (1. Joh. 3:17)
Jos olen oikein ymmärtänyt, rikkaat länsimaat ovat todella monella tapaa etuoikeutetussa asemassa. Meillä on rikkautta ja meillä on myös kohtalaisen puhdas luonto. Köyhyys ja saasteet ovat niiden maiden ongelma, jotka tuottavat meille hyödykkeitä. Länsimaiset ihmiset ovat kuitenkin heränneet ongelmaan, ja toimivat niin kuin tuo puistossa ulkoileva pariskunta: yritetään lievittää omatuntoa roskaamalla vähän vähemmän. Vaikka todellisuudessa tarvittaisiin toimenpiteitä, joilla tätä puistoa siivottaisiin.
Suomessa tarvitaan ehdottomasti ympäristöystävällisiä toimenpiteitä, kuten kierrättämistä ja luontoystävällistä energiaa. Mutta maapallon mittakaavassa tarvitaan ennen kaikkea sitä, että rikkaat länsimaalaiset käärivät hihansa ja ryhtyvät siivoamaan sotkuja, joihin ovat myös omilla kulutustottumuksillaan syypäitä. Siihen ei auta se, että päättää saastuttaa hieman vähemmän. Täytyy auttaa niitä alueita maapallolla, joilla ei ole mahdollisuuksia eikä rahaa korjata tilannetta omin neuvoin.
Minua viisaammat ihmiset ovat sanoneet, että yksi maapalloa eniten auttava siivouskeino on puiden istuttaminen. Kiina ja Intia ovat suuria teollisuusmaita, mutta ovat myös jollain tavalla heränneet saastuttamisen todellisuuteen ja ryhtyneet korjaamaan sitä. Mutta Afrikka on monilta osin niin köyhä, että se on ratkaisevassa asemassa ilmastollisissa kysymyksissä. Siellä on huomattu, kuinka kuivuus, nälänhätä ja köyhyys ovat lähteneet korjautumaan alueilla, joilla on toteutettu suuria puiden istutusprojekteja. Tässä on linkki Ylen uutiseen "Puiden istuttaminen on tehokkaampi ja halvempi keino kuin mikään muu ilmastonmuutoksen torjuntakeino". Ja toinen Ylen linkki: "Voiko puita istuttamalla pelastaa maailman?" En halua liputtaa minkään tietyn auttamisjärjestön puolesta, mutta olen sitä mieltä, että entistä enemmän voisi pitää esillä aktiivisia tapoja siivota maapalloa. Ainakin yksi sellainen lienee World Vision -avustusjärjestö.
